Selamat Tahun Baru

 
Kuten otsikossa sanotaan, niin hyvää uutta vuotta täältäkin. Cath ystävällisesti teki minulle port viinikakun. Sitä tässä on päivä tullut mutusteltua. Pitäis kai haukata jotain oikeaakin ennen kuin lähden illan rientoihin. 

Valintoja

 
Pikkuhiljaa pitäis alkaa sunnittelemaan paluuta Suomeen. Pitäis hakea töitä, järjestää paluumatka ja suunnitella missä vielä haluaisin käydä niin kauan kuin täällä olen. Toisaalta nyt on niin kuuma, että vois sitä varmaan jotain muutakin tehdä. 

Kadut

 
Kuala Lumpur ei varsinaisesti ole mikään vaarallinen kaupunki kunhan muistaa vain noudattaa tervettä järkeä. No ainahan täällä kaikkea sattuu ja tapahtuu. Vaarallisempia ovat kuitenkin itse kadut. Välillä varsinkin pimeällä saa olla tarkkana, että missä kävelee. Kuvassa läheisen kadun jalkakäytävä. 

Lounas

 
Tänään oli sitten vapaapäivä. Eipä tässä kummempia ole ehtinut puuhailemaan. Kunhan lounaalla käytiin. Tällä kertaa sipuli-kulcha, tandori kanaa ja mango lassi. 

Lumiukko

 

No jostain syystä tämä ei anna lähettää yhtä kuvaa enempää kerrallaan. Toimii kai se näinkin. Kuvassa lumiukko erään klubin pihalta. Lumiukosta tuli mieleen, että minut esiteltiin eilen eräälle suomalaiselle käverille täällä. Tämä kertoi, että KL Cobras hakee jatkuvasti luistelutaitoisia pelaajia. Singapore Blizzardin järjestämä turnaus olis jo ens kuussa. Pitää harkita. Luistimet ei kieltämättä ole mukana. Jotenkin ne pakatessa jäi, kun jostain syystä kiinnitin enemmän huomiota uikkareiden pakkaamiseen. 

Monorail

 

No näiden postausten todellinen syyhän on se, että haluan testata miten Picasan automaaginen kuvien lähetys toimii. Kuvassa KL Monorail, joka ohittaa Time Squaren. Time Square on pienen kaupungin kokoinen ostari KL:n keskustassa. Sisältää kymmenen kerroksen verran kauppoja ja huvipuiston vuoristoratoineen. Ja tietenkin tuhansia kiinalaisia rynnimässä joulualennusmyynteihin. 

Tapaninpäivä ajelu

  
Tapaninpäiväajelusta sitten ei tullutkaan oikein mitään. Kuten kaikki varmaan arvasivat, tarkoitus oli ratsastaa norsuilla Kuala Gandahissa olevalla ronsujen pelastusalueella. Sinne pääsy ei kuitenkaan ollut ihan niin yksinkertaista, joten Anitan ja Jamien kanssa ei sitten sinne lähdetty. Koska oli Jamien viimeinen päivä katseltiin KL:n nähtävyyksiä. Vihdoinkin päästiin Menara KL:n, joka on Kuala Lumpurin radio ja tv-masto. Näkoalatasanne on vähän reilun 200 metrin korkeudessa, mutta itse torni on satakunta metriä korkean mäen päällä. Maisemat on kieltämättä hienot. Olis vain pitänyt mennä illemmalla niin olis nähnyt kaupungin pimeässä. Olen huomannut, että välillä kiusannut korkeanpaikankammo ei ole haitannut enää aikoihin.

3..2..1..Merry Chistmasss!

Aattopäivä meni oikein mukavasti. Aluksi kävin hakemassa postin lajittelukeskuksesta kotoa tulleen paketin. Jostain syystä sitä vain ei voinut noutaa lähipostista. (Kun katselin sitä hommaa siellä ja millä tahdilla siellä töitä tehtiin, en enää ihmettele
että postin kulku on täällä välillä vähän hidasta.)

Seuraavaksi ostoksille. Jouluillallinen oli siis Miken luona. Tämä oli käynyt tilaamassa jostain hotellista kalkkunan ja hankkinut viinit. Meidän muiden piti sitten tuoda jotain muuta syötävää. Alkuperäinen tarkoitus oli viedä rosollia, mutta eihän täältä punajuurta löydy. Kotoa tulleessa paketissa oli kuitenkin glögi-pussi, joten hankin sille tarvikkeet ja ostelin muiden kanssa salaattitarpeita. Itseasiassa teinkin hedelmäsalaatin miltein kokonaan yksin! Paikalla oli työkavereita ja muuten vain kavereita suurin piirtein kaikilta mantereilta, yhteensä tuollaiset kymmenkunta henkeä. Kiinalaisille homma oli vähän outoa, mutta hyvinpä näkyin kalkkuna, glögi, poro ja suomalainen joulusuklaa kelpaavan.

Illallisen jälkeen Jiangti vei minut ja Anitan kavereidensa joulunviettoon. Homma muistutti aika tavalla uutta vuotta. Keskiyön lähestyessä ihmiset tulivat kaduilla ja aloittivat kymmenestä laskemaan kunnes kello oli kaksitoista ja huusivat kuorossa hyvää joulua ja ampuivat raketteja. Ihmisillä oli kaiken värisiä tonttulakkeja ja naamareita. Itse ei tuohon hommaan aktiivisesti osallistuttu vaan katsottiin sitä vähän sivummalta saksalaisesta ravintolasta, jossa homma muistutti vähän enemmän länsimaista joulua.

Joulupäivä on Malesiassa vapaa, mutta tapaninpäivä on jo arki. Meidän onneksi maan tavan mukaan viikonlopulle sattuva pyhä siirtyy automaagisesti seuraavaan arkipäivään. Minusta Suomessakin voisi olla samanlainen käytäntö. Jos kaikki menee huomenna putkeen ohjelmassa olisi tapaninpäivän ajelu. Saas nähdä vain, että millaisella kulkupelillä.

Selamat Hari Krismas

Tällä kertaa ei ole valkea joulu, mutta ei onneksi mustakaan. Lähinnä kai vihreä. Ihmiset toivottelee toisilleen hyviä jouluja, kunhan ensin vain varmistavat, että toinen yleensä viettää joulua. Asuntokompleksin intialaiset vartijat toivottelivat oikein kädestä pitäen hyvät joulut, josta älysin että minun olis kai pitänyt aikoinaan toivottaa niille hyvät deepavalit. Noh, ensi kerralla sitten. Ohessa kuva saamastamme joulukuusesta. Ihan oikea se ei ole, mutta hei, pahvihan tehdään puusta. Voisi se olla muovinenkin.

Hyvää Joulua vain kaikille.

Joulu tulee

Joulukin alkaa olemaan jo aika lähellä. Kävin katsomassa aatonaaton odotusta Bar Savanahissa Anitan, Miken ja Ramonan kanssa. Baarissa oli oikein oikein muovikuusia juhlan kunniaksi. Ihan oli mukava ilta. Kiva kun 4-5 miljoonan asukkaan kaupungissa alkaa pikkuhiljaa jo ihan sattumalta törmätätä tuttuihin ihmisiin. Huomenna on jouluillallinen Miken luona. Ainakin kalkkunaa olis tarjolla. Katotaan sita rosollia vielä.

Matkailua

Täällä sitä vielä ollaan vaikka alkuperäinen paluupäivä piti olla eilen. Nyt liput on siirretty maaliskuulle ja vielä koitan siirtää niitä kauemmas. Lufthansalla vain ei oltu enää kovin joustavia, mutta matkatoimistosta käsin hommat hoitu paremmin. Jouduin vain parikymmentäminuuttia puhelimessa jonottamaan. Siinäpä on mukava jouluyllätys kunhan se puhelinlasku tulee... jonnekin. (Ihan vain näin varoitukseksi kotiväelle...)

Muita tapahtumia matkailurintamalla ei vielä ole. Jotain kuitekin tarttis tehdä kun AirAsia jakaa synttäritarjouksena 2 miljoonaa ilmaista lippua. Tämä on aiheuttanut pienimuotoista hamstrausta ja paniikkia viimepäivinä, kun kaikki jahtaa vain niitä ja on niitä tässä itsekin koitettu etsiä. Sen verran on kuitenki saatu jo aikaan, että helmikuun lopulla kohteena on ภูเก็ต.

Tänään jätin läppärin toimistoon, kun menin Singaporen kiinalaisen tutun kanssa illallistamaan hämäriin kiinalaiskorttelihin. Tämä oli taas niitä keikkoja joilla paikalliset lähtee ajelemään pitkiä matkoja jonkun tietyn ruuan perässä. Tällä kertaa en vain muista/tiedä mitä se oli. Jotain hyvää kiinalaista kuitenkin. Näin äkkiseltään sitä on vähän vaikea kuvailla. Nyt on orpo olo kun ei ole omaa konetta. Mistä sen tietää vaikka jollain olis vaikka kuinka tärkeää asiaa.

Päivitys
No nyt on Jakartakin. Tällä kertaa menopaluu ilmaiseksi. En ole ihan varma olenko enää täällä huhtikuussa, mutta kun on niiiiin halpaa.

Saksalainen pikkujoulu

Keskiviikkona oli saksalainen pikkujoulu Saksassa. Homma pidettiin Saksan suurlähettilään asunnossa. Sain kutsun kun tunnen paikallisen suurlähettilään pojan ja tämä tahtoi kutsua muutamia kavereitaan sinne. Ohjelmassa oli suurlähettilään pianolla säestämiä saksalaisia joululauluja ja saksalainen joulupöytä. Totta kai kun Malesiassa ollaan niin sekaan oli ujuttettu vähän kanacurryä, muuten ruoka oli kuuleman ihan perinteinen. Aika myöhään istuttiin siellä. Kun arvokkaammat vieraat oli lähteneet isäntä istui vähän aikaa meidänkin pöydässä. Koska mukana oli Filippiiniläinen kaveri, lähetiläs kertoili juttuja ajastaan suurlähettiläänä Filippiineillä ja myös muisteli kun oli Leningradissa 70-luvun lopulla konsulina. Lappeenranta ja Suomi oli kuuleman ollut joka viikonloppuinen ikkuna länteen, josta piti hakea vauvan ruuat seuraavalle viikolle. Isäntä joutui poistumaan kuitenkin aika aikaisin, koska hänellä oli koukous Aasian ja Oseanian pääministereiden kanssa seuraavana aamuna. Ihan ymmärrettävä syy siis.

KL:ssa on nyt meneillään iso pääministeritason kokous. Taksikuskit ovat nauraneet ja kironneet jatkuvasti muuttuvia liikenneoloja ja korjaustöitä. Kauan aikaan hajallaan olleita avoviemäreitä ja haljenneita katuja on korjailtu kovalla kiireellä parin viimeviikon aikana. Kukkapenkitkin ovat saaneet ensimmäisen kerran vuosiin kukkia.

Talouspolitiikkaa

Suomi ei ole ainoa maa, missä yhteiskunta pyrkii tukemaan uusien yritysten syntyä. Täälläkin korkean teknologian start-upeille on helppo saada tukea. Tämän tuen Malesialainen ilmentymismuoton on niin sanottu MSC-status. Se annetaan Malesiaan sijoittuville korkean teknologianyrityksille anomusten perusteella. MindValleyn hakemus käsiteltiin ja hyväksittiin viime perjantaina. Sitä tietenkin vähän juhlittiin toimistolla, sillä hakemuksen tekemiseen meni noin kahden kuukauden työ. Naapuritoimiston muslimit katseli huulipyöreänä kun kilisteltiin laseja.

Uusi status tarkoittaa käytännössä sitä, että yrityksen tulee muuttaa erityisiin sertifioituihin tiloihin ja sen toimia ja menestystä valvotaan hieman tarkemmin. Meidän tapauksessa muutto aiheuttaa sikäli ongelmia, että nämä sertifioidut tilat ovat todella kalliita mutta toisaalta yksi torni sijaitsee 15 minuutin kävelymatkan päässä. Työmatka-aika siis tippuu kolmasosaan. Muita etuja ovat muun muassa nopeutettu viisumikäsittely ulkomaalaisille asiantuntijoille, rahalliset avustukset ja valtion tilaamat projektit. Tosin viimeisimmistä MindValley ei ole juurikaan kiinnostunut. Koko homman ajatuksenahan on vähitellen työllistää paikallisia ja nopeutetun viisumikäsittelyn tarkoituksena on tuoda maahan asiantuntijoita, jotka voivat sitten opettaa paikallisia. Yrityksen kannalta parasta uudessa statuksessa on 10 vuoden verovapaus, jota voi sen jälkeen erikseen anomalla jatkaa. Suomen startti-raha tuntuu aika vaatimattomalta.

Muista asioista mainittakoon sen verran, että Mike pitää lauantaina sitten ne tälläkin foorumilla kiinnostusta herättäneet pikkujoulut. Ihan yksityishenkilönä siis, ei firman puolesta. Ruoka huollosta sen verran, että viimeakoina ruokapuoli on päässyt hieman repsahtamaan. Viimeisen neljän päivän aikana on tullut syötyä useampaankin otteseen pizzaa. Ei siksi että aasialainen ruoka kyllästyttäisi, mutta kun on sadellut ja kotiinkuljetus toimii niin hyvin ja ja... Koitettiin tosin tilata mäkkäriltä vaihtelua pizzaan, mutta ei maltettu odottaa 1 ½ tunnin toimitusaikaa.

Läksiäisiä taas

Tänään oli sitten Tomin vuoro lähteä. Torstaina järjestin illallisen/kokoontumisen harjoittelijoiden puolesta. Perjantaina Tomin kiinalainen pomo vei meidät ja Saksalaisen Fredin jonnekin aika kauas syömään. (Hyvin tyypillistä Malesialaisille. Riittävän hyvän ruuan perässä saatetaan ajella pitkiäkin matkoja ja kun lopulta paikkaan päästään käy ilmi, että “ravintola” on vain joku koju. Ruoka on kuitenkin yleensä maineensa veroista.)

Tällä kertaa paikan erikoisuutena oli possun kylkiluut. Ei siis mitään halal-ruokaa. Possun kyljen seuraksi tilattiin sitten jotain linnun pesän näköistä juurta kanan kanssa, kasviksia ja hain-evä-munakas-salaattia. Periaatteessa en uhanalaisia eläimiä yleensä syö, mutta nyt en kehdannut kieltäytyä, varsinkaan kun en aluksi edes tiennyt että siinä on myös hain evää. Vähän hävettää tunnustaa, mutta hyvää oli. Itse pääruoka, elikkäs possun kyljet oli paksun rasvan peitossa ja liha sitten jyrsittiin luiden ympäriltä. Kunnon mies-ruokaa siis. Paikan keittiö oli avoin, jotenka näin ruuan valmistusprossin. Keittiössä vanha kiinalainen mies hakkasi niitä kylkiluita irti toisistaan rööki hampaiden välissä. No luultavasti tuhka vain tuo oman arominsa ruokaan. Tämän jälkeen sitten takaisin Bangsariin ja irkkupubiin muutamien tuttujen kanssa. No, Tom ainakin muistaa (tai sitten ei, ainakaan ei halua) tuon illan pitkään.

Lauantain olikin sitten ihan chillailua. Ei mitään isoja liikkuja. Kunhan käytiin muutamaan otteeseen syömässä ja illalla taas vähän eri porukalla ulkona.

Läksiäisiä taas

Tänään oli sitten Tomin vuoro lähteä. Torstaina järjestin illallisen/kokoontumisen harjoittelijoiden puolesta. Perjantaina Tomin kiinalainen pomo vei meidät ja Saksalaisen Fredin jonnekin aika kauas syömään. (Hyvin tyypillistä Malesialaisille. Riittävän hyvän ruuan perässä saatetaan ajella pitkiäkin matkoja ja kun lopulta paikkaan päästään käy ilmi, että “ravintola” on vain joku koju. Ruoka on kuitenkin yleensä maineensa veroista.)

Tällä kertaa paikan erikoisuutena oli possun kylkiluut. Ei siis mitään halal-ruokaa. Possun kyljen seuraksi tilattiin sitten jotain linnun pesän näköistä juurta kanan kanssa, kasviksia ja hain-evä-munakas-salaattia. Periaatteessa en uhanalaisia eläimiä yleensä syö, mutta nyt en kehdannut kieltäytyä, varsinkaan kun en aluksi edes tiennyt että siinä on myös hain evää. Vähän hävettää tunnustaa, mutta hyvää oli. Itse pääruoka, elikkäs possun kyljet oli paksun rasvan peitossa ja liha sitten jyrsittiin luiden ympäriltä. Kunnon mies-ruokaa siis. Paikan keittiö oli avoin, jotenka näin ruuan valmistusprossin. Keittiössä vanha kiinalainen mies hakkasi niitä kylkiluita irti toisistaan rööki hampaiden välissä. No luultavasti tuhka vain tuo oman arominsa ruokaan. Tämän jälkeen sitten takaisin Bangsariin ja irkkupubiin muutamien tuttujen kanssa. No, Tom ainakin muistaa (tai sitten ei, ainakaan ei halua) tuon illan pitkään.

Lauantain olikin sitten ihan chillailua. Ei mitään isoja liikkuja. Kunhan käytiin muutamaan otteeseen syömässä ja illalla taas vähän eri porukalla ulkona.

Itsepäisyyspäivä

Itsepäisyyspäivä oli ja meni. Ei ollut vapaata, ei ollut kahta kynttilää ikkunalla eikä linnan juhlat ole vielä kai edes alkaneet. Sibeliuksen Finlandian hain netistä aamusella. Siinäpä se taisi ollakin.

Brickfieldsissä ruokaa hakiessa kumautin pääni sellasen peltiseen kaupan katokseen. Aika komia haava tuli miltei keskelle päätä. Sitä piti alkaa kiireellä puhdistamaan, kun kyseinen peltikappale ei varmasti ollut kovin puhdas. Djoeke sitä koitti siinä kadulla vähän puhdistaa. Kaipa se siitä. Tämä maa on suunniteltu 20 cm lyhyemmille ihmisille.

Joulu tulla jollottaa

Ohjelmassa oli nukkuminen pitkään ja sitten jossain vaiheessa Midvalleyhyn pakollisia ostoksia tekemään. Ostari oli jo täynnä joulurekvisiittaa.


Perjantaina Zoukissa oli vierailevana tähtenä Carl Cox. Pakko kai oli mennä kun Euroopassa saa lipuista maksaa 8-kertaisen hinnan, eikä tuon tason levynpyörittäjät Suomessa juuri käykkään. Yksikään jenkki ei lähtenyt mukaan, mutta brittejä ja saksalaisia keikka kiinnosti.

Tänään Anita vielä koitti tutustuttaa meitä Intialaisen pop-musiikin, elikkäs Bhangran maailmaan läheisessä kuppilassa. Kumma kyllä, osa biiseistä oli jopa jollain tavalla tuttuja. Ilmeisesti siitä viimeviikon leffasta.

Rikos ja rangaistus

Eilen aamulla kello kuusi hirtettiin 25-vuotias Australialainen opiskelija Nguyen Tuong Van Singaporessa. Kaveri oli jäänyt kiinni heroiinin salakuljettamisesta Changin lentokentällä. Mistään suurista määristä ei ollut kyse, mutta Singaporen laissa on automaattinen kuolemantuomio vähänkään lievää vakavimmista huumerikoksista, eikä lieventäviä asianhaaroja tunneta. Kuten joskus on tullut todettua, Singaporessa annetaan eniten kuolemantuomioita asukasmäärään nähden.

Koko homma on aiheuttanut jonkinlaisen diplomaattisen sanaharkan Australian ja Singaporen välille, mutta Australian pääministeri ei puuttunut asiaan vedoten muuten vaarantavansa maiden väliset kauppasuhteet. Perhe ja Singaporessa toimivat ihmisoikeusliikkeet ovat koittaneet lobata tuomion ja lain muuttamisen puolesta, mutta heillä ei ole käytössään blogeja kummempaa mediaa viestinsä välittämiseen.

Suomen lehdissä en nähnyt juttuja ilmeisesti etäisyydestä johtuen, mutta täällä Australialaisten ja expatien keskuudessa asiasta on jonkin verran keskusteltu. Malesialaista lehdistä asiaa käsitteleviä juttuja ei juurikaan löydy, Singaporelaisista lehdistä puhumattakaan. Singapore tai Malesia kun eivät ole erityisen tunnettuja lehdistönvapaudestaan. Toimittajat ilman rajoja-järjestön lehdistönvapauslista rankkaa Malesian sijalle 122 ja Singaporen sijalle 147. Molempien edelle kiilaavat muun muassa sellaiset valtiot kuin Afganistan ja Nigeria. Taakse vielä jäävät sellaiset ihmisoikeuksien tulevaisuuden lupaukset kuten Kiina, Kuuba ja Pohjois-Korea.

Jutussa on myös joitain irvokkaita piirteitä. Ilmeisesti tuomitun viimeisellä lounaalla oli S$ 8 yläraja, jolla ei muistaakseni saa edes isoa BigMac-ateriaa. Koko hommassa ihmetyttää kaverin typeryys. Kiinnijäädessään hän oli vain vaihtamassa konetta Singaporessa matkalla Australiaan. Mikä sai tämän ihmisparan menemään tullin läpi maassa, jossa vähemmistäkin rikkomuksista hirtetään ihmisiä, kun olisi aivan hyvin voinut pysyä kansainvälisellä alueella. Ja jos sieltä aivan välttämättä haluaa poistua niin miksi tehdä se juuri Singaporessa. Olisi ottanut välilaskun vaikka Manilaan, jossa tälläiset “pienet rikkomukset” olisi voinut hoitaa lahjoittamalla muutaman kymmenen dollaria kiinniottaneen tullimiehen henkilökohtaiseen lounaskassaan.

Tili

Tuiki tavallinen tilipäivä. Tai ei kuitenkaan. Poikkeavaa oli se, että tänään ei tarvinnu enää mennä sinne kaus pankkiin seuraamaan sitä monivaihesta prosessia, jolla sen shekin saa käteiseksi. Tänään mentiin ihan tuossa vieressä sijaitsevaan torniin, jossa vihdoinkin sain avattua tilin ja talletettua palkkashekin tilille. Lokakuun puolessa välissä laitettiin tilinavauspaperit vetämään, eikä tänään tarviinut istua kuin puolitoista tuntia ja antaa kerran sormenjäljet jotta sain kortin ja tilin. Se sormenjälkihomma vähän mietityttää. Niitä kun ei pääse oikein mitenkään karkuun. Pitää muistaa pitää tili plussalla. Mutta jospa sen palkan sais tästä lähtien sitten aina sinne tilille. Olis vähän niin kuin nykyaikaisempaa.

Kortin tunnusnumero on kuusinumeroinen ja sen voi kätevästi vaihtaa automaatilla. Vielä kun tuon jotenkin muistais. Sitä en tiedä voiko sillä kaupassa maksaa.

Civilization 4 vaikuttaa hyvältä vaikka paljoa en ole ehtinyt testaamaankaan. Tom kävi ystävälliesti ostamassa sitä heti kaksin kappalein, jotta ei tarvi samasta levystä tapella.

Läksiäiset (osa 1)

Seuraavat pari viikkoa on pääasiassa erilaisia läksiäisiä. Puolalainen Jarek lähtee huomenna takaisin Wroclawiin. Hän tuli Malesiaan viime joulukuun alussa ja nyt alkaa tulemaan vuosi täyteen. Ei mitään parhaita kavereita oltu, mutta viiden kuukauden aikana ehtii tulla tutuksi. Minun hommana oli järjestää läksiäisillallinen, mikä vähän poikkesi tavanomaisesta. Normaalisti vain kutsun kaikki postituslistalla olevat, mutta Jarek oli jollain tavalla onnistunut sotkemaan välinsä muutamien kanssa, jotenka jouduin kutsumaan ihmisiä yksitellen. No, ei Jarek koskaan ollut mikään kaikkein positiivisin tapaus, mutta ei minulla mitään ongelmia tullut. Ohjelmassa oli perinteinen mamak-illallinen Pelitassa ja sen päätteeksi pari olutta. Mukavaa oli. Seuraavaksi ovat kai aussit Tom ja Tiannii.

Nyt kämppään on tunkeutunut jostain jotain ihme ötököitä. Sellaisia muurahaisen, kärpäsen ja perhosen välimuotoja. Niitä on vaikka kuinka paljon. Ovat sen verran hitaita, että ne saa elävänä kiinni ja ne voi heitellä ulos. Pitääköhän täällä taas siivota.

Putrajaya ja Bollywood

Päivää vietettiin Anitan, Tomin, Danin sekä hänen täällä “toistaiseksi” viipyvän paremman puoliskon kanssa Putrajayassa. Putrajayja on Malesian uusi hallinnollinen keskus, jonne valtaosa hallinnollisista virastoista on siirretty. Koko massiivinen kaupunki perustettiin kymmenkunta vuotta sitten ja rakennettiin jokseenkin alusta asti muutamassa vuodessa. Lähinnä kai tarkoituksena on ollut pönkittää pääministerin valtaa. Asukkaita on jonkin verran alle 50000, joista suurin osa on hallityksen virkailijoita. Arkkitehtuuriltaan kaupunki on uusi ja hyvin islamilainen. Aluella on paljon viheralueita sekä iso ja leveä pääkatu, joka on ihan selvästi suunniteltu näyttävien paraatien pitoa varten. Koko alue on varsin siisti, mutta kuolleen oloinen. Leveillä kaduilla ei juurikaan liiku ihmisiä ja kaduilta puuttuu Kuala Lumpurin hälinä ja elämä. Koko paikka on jollain tapaa keinotekoinen.

Putrajayassa käytiin tutustumassa myös Botanical Gardeniin, jossa vuokrattiin pyörät ja ajeltiin pari tuntia. Ylättävää kyllä, Anita Kalifornialaisena oli helpoin taivuttaa ottamaan pyörä, kun taas Puolalaiset vierastivat ajatusta. Hauska seurata miten kuinka vaikeaa pyöräily on, kun edellisestä kerrasta on kulunut lähemmäs 20 vuotta. Ilman vahinkoja kuitenkin selvittiin.

Illalla tilattiin pitsaa ja Anita esitteli Bollywood elokuvia minulle ja saksalaiselle Ramonalle. Katsottiin VCD:ltä Dhoom-niminen pätkä. Kyseessä on jonkinlainen Intialainen tulkinta elokuvasta The Fast and Furious. Ihan hyvä pätkä, vaikka sisältääkin paljon tahatonta huumoria ja niitä Bollywoodille niin tyypillisiä joukkotanssikohtauksia.

Suomipoppia

Viikko meni taas äkkiä. Vielä maanantaina tuntui, ettei se lopu koskaan mutta huomenna on taas sunnuntai ja sitten taas töihin. Aika arkiseksi tämä aherrus on jo muuttunut. Kenties vian jonkin verran vilkkaampi iltaohjelma kuin suomessa, missä helposti unohtuu vain tuijottamaan telkkaria illaksi.

Eilen piti käydä Anitan ja Danin kanssa “yksillä” Finnegansissa, jotta tänään päästään paikallisia nähtävyyksiä katsomaan. (Jostain syystä suurin osa Kuala Lumpurin lähialueen nähtävyyksistä on jäänyt näkemättä vaikka kuudes kuukausi onkin jo menossa.) Hommahan ei tietenkään mennyt ihan suunnitelmien mukaan ja tänään ei sitten mentykään minnekään. Mukana oli myös juuri kotoaan Keniasta palannut Pauline, joka kertoi, että jossain Keniassa on klubi jossa soitetaan pääasiassa vain Skandinavialaista musiikkia. Yleisö kuuleman sekoaa ja tanssii pöydillä aina kun siellä soitetaan Rasmusta. Rasmus on pikkuhiljaa keräämässä suosiota täälläkin. Muistelen joskus harvoin kuulleeni sitä radiosta, mutta eilen se viimetalvinen hitti soitettiin jopa kahdesti saman illan aikana. Ovatpa ne kuuleman käyneet täällä keikallakin alkuvuodesta. Toinen suomalainen mikä tunnetaan on Darude, jota myös kuulee aina silloin tällöin.

Suomileffoja

Britannian konsuli järjestää alkavan EU-puheenjohtajuuden kunniaksi Eurooppalaisen elokuvan viikot. Festareille on tuotu 25 elokuvaa 16 eri euroopan maasta. Mukaan on mahtuneet myös sellaiset pätkät kuin Tommy and the Wildcat ja One way ticket to Mombasa. Leffat näytetään ihan kunnon teatterissa mutta päiväsaikaan, joten tällä kertaa taitaa jäädä välistä.

Kummityttö

Lauantai-iltapäivällä Suomen aikaa kastettiin kummityttöni Vilma Katriina. Itse en luonnollisesti paikalla ollut, mutta muutaman kuvan sain kuitenkin. Oli oikein kiva nähdä kuvia oikeasta kodista, kun viime kuukaudet on tullut viettyä aikaa vain asunnoissa, joiden sisustamiseen ei ole panostettu, tai jos on niin ne ovat täynnä minironsuja (Intialaiset) tai Buddhapatsaita (Kiinalaiset) tai jotain muuta kummaa.

Täällä lauantaita vietettiin HIV-rahankeruubileissä, jossa Kolumbialainen kaveri oli opettamassa salsaa. Sunnuntai meni sitten ihan laiskotellessa.

Muualta poimittua

Lauantaina laiskottaa, joten annan tällä kertaa muiden kirjoittaa minun puolesta. Aloitetaan kielestä. Malakan niemimaahan on ollut Brittien siirtomaana aina tuonne viimevuosisadan puoliväliin saakka, joten englantia puhutaan laajalti. Puhuttu englanti (eikä aina kirjoitettukaan) ei kuitenkaan ole ihan samaa mitä esimerkiksi Britanniassa tai jenkeissä. Malesiassa tätä “kieltä” kutsutaan nimellä manglish ja Singaporessa singlish. Tähän kun sotketaan sekaan intialainen tai kiinalainen aksentti niin ymmärtämisen kanssa saa olla välillä tarkkana. Singaporessa olevat harjoittelijat antavat hyvän esimerkin tästä blogissaan. Kuuluvin ero täkäläisten tapa lisätä “lah” miltei jokaisen lyhyen sanan loppuun. (Okay lah!) Lisäksi sanoja can ja cannot käytetään usein synonyymeinä sanoille kyllä ja ei Tämä lienee lainausta malaijin kielestä. Singaporessa aloitettiin oikein kansanvalistuskampanja hyvän englannin-kielen puolesta. Se ei ollut menestys, eikä vaikuttanut oikeastaan mihinkään.

Ja lopuksi, olet malesialainen jos...

Nonii, ei onnistu nukkuminen

Nyt nukkuminen meni taas pieleen. Tom ja Aneta tuli justiinsa tuon edellisen postauksen jälkeen baarista ja totta kai siinä piti sitten alkaa Kiinan reissun kuvia katteleen ja matkamuistoja maisteleen. Nyt nukkumaan jo!

Lepo!

Parina viimeisenä päivänä en ole tehnyt oikeastaan mitään. Jotenkin tuntuu, ettei oikein enää jaksa kiertää kaiken mailman tapahtumia ja kissan ristiäisiä enää. Tiistaina järkkäsin vain illallisen yhdessä läheissä mamakissa, jonka kävin aikaisemmin yhden saksalaisen kanssa testaamassa. Hyvää oli. Taas. Siellä oli pakko käydä kun olin kerran kokoon kutsujana. Vaikka kuinka olis kotona nämä illat vain menee aina näin myöhään ja aamut on edelleen hankalia. No onneksi on viikonloppu tulossa ja Vishenkin tuli Skotlannista. Jokohan sitä pitäis alkaa taas jotain ohjelmaa järjestelemään.

Pakko ottaa kun ilmaiseksi saa

Lauantai-iltana käytiin paikallisessa vähän aikaa istumassa. Paikalle tuli jostain joku hassu Calrsbergin promoryhmä. Kantoivat mukana flat-telkkareita jne. Osallistumalla kyselyyn sain hienon kynän, Carlsbergin historiasta kertovan vihkosen ja t-paidan. Kynä tosin on jo hukassa. Erityisesti t-paidan teksti herätti runsaasti hilpeyttä ja kateutta kämppäkaverissä.

Sunnuntaina kävin Midvalleyssä. Sushi-ravintolasta sain mukaani teekupin ja ensivuoden kalenterin. Vaatekaupasta sain mukaani hienon teräksisen juomapullon. Eikä siinä vielä kaikki! Uloskäyntiä etsiessä sain vielä pussillisen shampoonäytteitä. Jotenkin tuo kaikki ilmainen tavara on parempaa kuin ne mitä oikeasti ostin. Kerrassaan tuottoisa viikonloppu siis. Suomessakin saisivat jakaa enemmän tavaraa kylkiäisenä.

Kuvia

Kiinassa sattumalta näin sen surullisen kuuluisan Kemijärveläisen laturivalmistajan tehtaat. Kuvaa en ottanut, mutta muualta kylläkin.

Hyvää Deepavalia!

Näköjään on taas hetki kulahtanut edellisestä postauksesta. Singaporesta ja Kiinasta on jo kotiuduttu ja arki alkanut. Viimeviikko oli aika rankka. Nukuin koko viikon aikana vajaat 18 tuntia. Eräällä tutulla oli vieras Ranskasta ja niiden kanssa piti olla turistina illat ja yöt, päivät sitten töissä. Täytyy ihan tasapuolisuuden nimissä tehdä sama jos joskus satun Ranskaan asti pääsemään. Onneksi nyt viikonloppuna sai sitten vähän nukahtaa. Perjantai-lauantaivälisenä yönä nukuin terveelliset 12 tuntia, joka piristi kummasti.

Ilmeisesti tälle viikonlopulle loppuvat myös Deepavali-juhlinnat. Deepavali on vuoden tärkein juhla intialaisille ja sen näkee joka puolella. Kyseessä on jonkinlainen hindujen lyhty-juhla. Vähän samanlainen kuin Kiinalaisten lyhty/kummitusyö, mutta ei sinne päinkään. Juhlinnat kestävät noin viikon. Itse olin suurimman osan ajasta Kiinassa, joten en päässyt ihan kaikkea näkemään. Mitä nyt sunnuntai-iltana Singaporen Little Indiassa kävin kävelyllä ja väenpaljoutta ihmettelemässä.

Samaan tapaan kuin muslimit juhivat paaston päättymistä, myös Deepavaliin kuuluvat isot illalliset. Suurin ero on kai se, että muslimiruoka ei sisällä possua ja toisaalta intilaiset eivät yleensä syö nautaa. Tämän lisäksi intialaisten juhlintaan kuuluu alkoholi, jota kuluu yleensä paljon.

Intialainen tuttu olikin järjestänyt perjantaiksi kutsut lähimmille sukulaisilleen ja kavereilleen. Paikalla oli sellaiset parisataa henkeä. Aluksi vähän pelkäsin, että olen osapuilleen ainoa valkoinen, mutta oli paikalla muitakin. Illallinen pääsi ehdottomasti omalla top3-parasta ruokaa listalle. Ravintolan tikka-kana oli jopa parempaa kuin Pelitan vastaava, joka on jo paljon sanottu. Paikkana oli tämän kaverini serkun ravintola, jonka Malaysia Tatler oli valinnut vuoden 2005 parhaaksi ravintolaksi. Paikalla oli myös asianmukainen DJ, joten sitä hassua intialaista musiikkia tarvinnut kuunnella. Palvelukin toimi hyvin. Ennen kuin sain lasin edes puoleen väliin oli joku jo kaatamssa täytettä. Loppuillasta viiniä kuuleman tarjoiltiinkin jo tuopeissa.

Eilen lauantaina oli sitten vuorossa läheisen ravintolan omistajan illallinen, jonne tämä oli kutsunut sukulaisiaan ja kanta-asiakkaita. Ihan hyvä sekin oli vaikka ei perjantain illallista voittanutkaan.

Nyt kai pitäis lähteä Midvalleyhyn ostamaan uusi mikrofoni-kuulokesetti. Koitan illemmalla laittaa enemmän kuvia kiinasta Flickriin. Tomin ja Anetan kuvia siellä näkyy jo olevan.

Melkein kotona

Viela muutama tunti Singaporessa ja sitten kotia. Tama paiva on mennyt viisumiasioita hoitaessa. Jospa nyt sais pysyvan tyoluvan Malesiaan. Typeraa, etta tatakaan asiaa ei voi hoitaa Kuala Lumpurissa vaan se pitaa tehda lahetystossa. Koko reissu alkaa olemaan onnellisesti takana. Matka Etela-Kiinasta Singaporeen 28 tuntia, joka on aika pitka aika istua.

Kiina

Tahan mennessa tapahtunut: Matka alkoi perjantaina keskiyolla. Ensin Singaporeen, jonne saavuttiin aamulla viiden aikaan. Siella parin-kolmen tunnin unet bussipysakilla kun odoteltiin aamupalapaikkoja aukeavaksi. Singaporessa kulutettiin Tomin, Anetan ja Selman kanssa aikaa kunnes lennot iltapaivalla lahtivat. Selma lensi Vietnamiin kaverinsa luo, me muut lensimme Macaoon.

Macaossa ei paljoa aikaa kulutettu. Kunhan vain etsittiin veneyhteys Hong Kongiin. Hong Kongissa eksyttiin heti. Kaupunkia vaikea kasittaa. En edes uskonut, etta sellaista maaraa pilvenpiirtajia pystytaan rakentamaan niin pieneen tilaan. Pimealla merelta pain katsottuna kaupunki on kieltamatta komea, kun useilla torneilla on erilaiset juhlavalaistukset paalla.

Hong Kongissa etsittiin hostelli, jossa Australian Vietnamilainen Tiannii jo odotti. Kaksi seuraavaa paivaa pyorittiin kaupungilla nahtavyyksia katselemassa. Seuraavaksi junalla Kiinaan, jossa alettiin etsimaan bussiyhteytta Guiliniin. Alku oli hankalaa. Vaikka rajan lahella olevalta bussiasemalta saattoi viela nahda Hong Kongin valot, juuri kukaan ei enaa puhunut englantia. Onnella ja sitkeydella kuitenkin osuimme oikealle bussiasemalla ja saimme liput Guiliniin. Bussi oli makuubussi, johon oli rakennnettu sangyt sisalle. Matka kesti kokonaista 12 tuntia, mutta meni varsin mukavasti vaikka valilla kuoppaisten teiden takia joutuikin heraamaan.

Guiliniin saavuttiin varhain aamulla. Ensimmaiseksi etsittiin yopaikka, jonka jalkeen sitten lahdettiin kaupunkia katsomaan. Kaupunki on Kiinalaiseksi pieni, vain 1,3 miljoonaa asukasta. Korkeita rakennuksia ei juurikaan ole. Odotin, etta Kiina olisi ollut jollain tavalla likaisempi, mutta Guilin ei ainakaan nayta paljoa Suomesta jalkeen jaavan. Ruokailu oli varsin haasteellista, koska ravintoloissa ei ole kuin kiinan kieliset ruokalistat. Oman lisajannityksen tilaamiseen tuo se, etta bamburotta ja kaarme ovat paikallisia erikoisuuksia.

Tiannii lahti kohti Hong Kongia ja Kuala Lumpuria jo samana iltana kun muut jaimme sinne yoksi. Tana aamuna hyppasimme bussiin ja suuntasimme kohti Yangshuota, joka on pieni kaupunki reilun tunnin bussimatkan paassa. Silmamaaraisesti arvioituna paikka on noin Kemin kokoinen vaikka asukkaita kuuleman pitaisi olla reilut 300000. Tarkoitus oli pysahtya vain muutamaksi tunniksi ja matkata sitten Hong Kongiin ja Macaoon. Kun olimme viitisen minuuttia kavelleet kaupungilla paatimme kuitenkin jaada yhdeksi yoksi. Nyt illalla ollaan kaantymassa jo kahden yon puoleen. Kaipa se Hong Kong ja Macao siella meita odottaa.

Yangshuo on siis pieni kaupunki vuorten tai pikemminkin 100m korkeiden kivien ja riisipeltojen keskella. Maisemat ovat todella hienot ja kaupunkikin on mukavan unelias ja idyllinen. Paikka on kerannyt mainetta turistien keskuudessa ja onkin taynna pienia, halpoja hotelleja. Huomenna olisi tarkoitus vuokrata pyora ja lahtea katselemaan riisinviljelya ja maisemia. Sitten kai pitaisi viimeistaan paattaa, etta jaadaanko viela paivaksi tanne levahtamaan.

Yhä idemmäs yrittää

Eilen käytiin syömässä chilirapua kun Intialainen tuttu oli saanut bonuksen töistä. Sen jälkeen jälleen salsabaariin. Myöhään meni, mutta kivaa oli. Nyt alkaa reppu olemaan jo pakattuna idän retkeä varten. Ensin tosin vain etelään Singaporeen, jossa hypätään koneeseen.

Nyt ne sitten meni

Eilen järkkäsin paikallisille AIESEC ihmisille illallisen yhdessä mamakissa. Tavallisen noin tusinan verran paikalle tuli noin 40 henkeä. Raflasta oli vähällä loppua tuolit ja pöydät kesken. Saisivat kyllä antaa minulle ensikerralla alennusta kun käyn siellä.

Suomen pojat sitten lähtivät yöjunalla kohti Singaporea. Siellä he ovat perjantaihin asti ja sieltä sitten takaisin Suomeen. Oli oikein kiva kun kävi vieraita, mutta oli vähän raskasta yhdistää työntekijän ja turistin elämä. Unet jäi aika vähiksi, vaikka Langkawilla ei herätyskelloa käytettykkään ja sai sentään vähän univelkoja takaisin.

Suomestakin kuului kaikenlaisia juttuja tutuilta. Olisi itseasiassa jo aika kiva käydä sielläkin välillä. Ei tarvitsisi jatkuvasti hikoilla, ei kinastelua taksikuskien kanssa, jokseenkin toimiva julkinen liikenne, ihmiset, sauna ja ja... no onhan sitä jo siinäkin vähäksi aikaa. Paitsi, että viimepäivinä ei ole tullut hikoiltua kun sateet ovat laskeneet lämpötilan varsin mukavaan 25 asteeseen ja taksienkin kanssa tulee jo toimeen kun olen oppinut riittävän röyhkeäksi. No saunaakaan ei näin kosteassa ja kuumassa ole vielä mikään sietämätön ikävä ole tullut. Helposti kuitenkin saisin ainakin pari viikkoa suomessa vietettyä, mutta sitten luultavasti alkaisi jo haluttamaan takaisin, joten ollaan täällä nyt vielä sen aikaa kun tätä lystiä riittää. Sitten voisi kai jo kasvaa aikuiseksi ja lopettaa tämän hortoilun. Ehkä.

Langkawi

Itse olen jo kotosalla. Pojat jäi vielä yöksi Langkawille. Vähän sateista oli. Parhaat säät on kai jo menneet tältä vuodelta. Muuten kyllä oikein kiva paikka, vaikka Redangissa oli kyllä paremmat rannat. Pitää vain varata enemmän aikaa kuin yks viikonloppu, koska siinä ei ehdi paljoakaan näkemään. Ruoka vain oli aika kallista manner-Malesian hintoihin tottuneelle, mutta muuten oli edullista. Melomassa käytiin ja aurinkoa otettiin. Noiden lisäksi muuten palloiltiin ympäri Pantai Cenangia.
Satunnaisista sateista huolimatta jäi aurinkoa naamaan, joten ei ihan hukkaan mennyt. Kotimatkalla lentokentällä varmistin, että eilen illalla rantareggaebaarissa ollut porukka todella oli suomalaisia. Täällä kuuleman isompikin ryhmä suomalaisia opiskelemassa. Yhden puhelinnumeron otin mukaani, jos vaikka sattuu niin heikko hetki, että suomea pitää päästä puhumaan. Iltasella kävin kertaamassa ranskaani Algerialaisten kanssa. Ei mennyt kovin hyvin. Edelleen osaan ne samat noin 5 sanaa kuin aikaisemminkin. Kehuivat kuitenkin, että minulla on aika "eksoottinen" aksentti.

Hotel Torakanpesä

Pitkän illan jälkeen aikainen herätys ja Langkawille. Mukava turistirysä ja verovapaat hinnatkin miellyttävät. Ruoka vain tuppaa olemaan Malesialle poikkeukselliseen tapaan kallista. Majapaikka on halvassa mokkikylässä, tosin vasta kaksi torakkaa on loytynyt. Mutta kuten Kalle sanoi, parempi torakanpesä kuin tiikerinpesä.

Pojista on tullut kuuluisia.

Salsaa

Pojilla oli tänään harrastus päivä. Heillä meni aika paintballia pelatessa. Minä palelin toimistossa. Pitäis itekin kokeilla sitä täällä. Iltasella käytiin haukkaamassa illallista intialais -kiinalais -afganistalais -ravintolassa. Hyvää oli. Sen jälkeen käytiin vielä paikallisella salsaklubilla tuttuja moikkaamassa. Tarkoitus oli tavata vain minun kavereita, mutta kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti myös poikien paintball-kaverit olivat ensimmäistä kertaa kokeilemassa samaa salsaklubia. Vastaavaa ei tapahdu kovin usein 4,5 miljoonan asukkaan kaupungissa. Yleisön pyynnöstä Flickrissä on uteliaille muutama uusi kuva katseltavaksi.

Univelkaa

Pojat ovat kerenneet jo tottua pikkuhiljaa Kuala Lumpuriin. Ei ole kuuleman päivän valossa niin paha paikka. Paikoitellen kaikessa rosoisuudessaan jopa mielenkiintoinenkin. Viimeyöt ovat menneet aika vähällä nukkumisella. Jollain neljällä tunnilla olen koittanut pärjäillä sitten perjantain jälkeen. Esimerkiksi maanantaina käytiin tuopillisella Luna-baarissa. Paikka ja erityisesti maisema oli hienompi kuin muistinkaan. Kotia tultiin kotiin puolen yön aikaan, jonka jälkeen käytiin vielä Bangsarin intialaiasessa ravintolassa rotilla. Uteliaana sitten maisteltiin 7-8 erilaista intialaista leipää ja malesialaista juomaa. Kalle on ensimmäinen minun tuntema henkilö, joka on sanonut tykkäävänsä Malesialaisesta kahvista, elikkäs kopista.

Tänään pojat on onneksi kiinalaisen tuttunsa kanssa kaupungilla. Itse en viittsinyt lähteä. Pakko nukkua vähän. KLCC:ssä käytiin Sushilla ja jätin ne Bangsarin asemalla, josta heidät sitten noudettiin.

Tänään opin että en asukaan Kuala Lumpurissa vaan Selangorissa. Raja kulkee kuuleman tuosta parin sadan metrin päästä. No posti on aina tullut Kuala Lumpurin osoitteella perille. Asia kävi ilmi kun lounaalla joku mainitsi, että Selangorissa perjantai on vapaapäivä. Ei siis meillä, koska toimisto on Kuala Lumpurissa. Toimiston muutosta on ollut puhetta, mutta ei taida ehtiä perjantaiksi. Pankkitilin avaaminen ei sitten onnistunutkaan. Jiangti on ollut asiakkaan vasta vuoden, eikä näin ollen ole riittävän vakuuttava suosittamaan firmaa asiakkaaksi, joten minäkään en voi vielä saada tiliä.

Clean Public Toilets are Possible. Let's Make them Happen

Singaporen reissu takana. Oli kiva käydä taas paikassa jossa liikenne on organisoitua, kadut siistejä. Ehdin jo unohtaa kuinka paljon siellä on erilaisia kieltoja ja kehoituksia. Vähän tylsähän se on, mutta mukavaa vaihtelua. Juha, Kalle Harri löysivät tiensä pienten viivystysten jälkeen oikeaan hostelliin, jossa odottelivat kun saavuin sinne bussilla. Viikonlopun vierailu jäi lyhyeksi ja oikeastaan vain lauantaina ehdittiin tutustumaan kaupunkiin. Poikia Singapore miellytti ja minua vähän ihmettytti kun Aasia ei sen kummempaa kulttuurishokkia tarjonnut.

Paluu Kuala Lumpuriin alkoi iltapäivällä ja perillä oltiin valoisan aikaan. Koska en ollut varma miten saan kaikki majoitettua, pojat viettävät ensimmäisen yön hostellissa Chinatownissa. Viimeinkin KL:n Chinatown tarjosi riittävästi vaihtelua, jotta kulttuurishokin oireita alkoi ilmaantua, mutta eiköhän se tästä. Ainoa vastoinkäyminen oli se kun Juha hukkasi reppunsa bussiasemalla ja sen mukana paluulippunsa Suomeen. Sitä käytiin hakemassa, mutta eipä sitä enää löytynyt. Kaipa se parempaan tarpeeseen meni.

Otsikon teksti jäi mieleen jostain yleisestä vessasta. Ilmeisesti se on valtion tukeman kansalaisten koulutusohjelman tunnuslause.

Pankki

Tänään töihin piti ottaa passi mukaan, koska pankki oli lähettänyt edustajansa haastattelemaan meitä ja katsomaan kelpaako firman väki yksityisasiakkaiksi. Hyvä palvelu siis. Paikalle saapui kaksi erilaista naista. Toinen oli malaiji, huivi päässä ja vaatteina sellainen säkki niin kuin niillä on tapan olla. Toinen taas oli intialainen, jolla oli soittoäänenä puhelimessa joku R&B-biisi, modernit vaatteet ja leuassa lävistys. Hyvinpä nuo kuitenkin näkyivät toimeen tulevan. Molemmat vieläpä puhuivat oikein hyvää englantia ja malaiji antoi jopa kätellä. Yleensähän musliminaiset eivät saa vieraisiin miehiin koskea.

Itse haastattelu ei sinällänsä ollut kummoinen, kunhan lomaketta täyttivät. Ja tilitkin saadaan joskus kohta. Eipähän tarvi enää säilyttää rahaa patjan sisässä. Mielenkiintoisempaa on se miten tähän vaiheeseen päästiin. Koko pankin vaihtoprosessihan alkoi pari kuukautta sitten. Firman edellinen pankki on vanhanaikainen ja jäykkä. Palkka piti maksaa aina shekillä, joka piti aina lunastaa tietystä konttorista, koska pankki ei antanut ulkomaalaisille tilejä nostokorteista puhumattakaan. Rahan siirto eri pankkien välillä ei täällä onnistu ihan niin helposti kuin Suomessa ja helpoin tapa siirtää rahaa pankista toiseen on kuljettaa se käteisenä. Minkäänlaisia nettipalveluita pankki ei myöskään tarjonnut.

Jotta firma saatiin uuden Maybankin asiakkaasi piti firman omistajien käydä muutamaan otteeseen neuvottelemassa asiasta, jotta anomus saadaan sisään. Anomuksen käsittelyyn meni pari viikkoa ja sitten vielä tarvittiin suositus joltain pankin edelliseltä asiakkaalta. Vanhempi asiakas tässä tapauksessa on firmassa työskentelevä Jiangti. Tämäkään pankki ei tarjoa firmoille nettipalveluita, mutta yksityisasiakkaille kuitenkin ja sallii tilit firman ulkomaalaisille työntekijöille. Oli kiva vinoilla Malesialaisille, että muualla pankit oikein mainostavat että saisivat asiakkaita ja pankin vaihtoon riittää se, että kävelee uuteen pankkiin sisään. Kumma kun ei raha pankille kelpaa.

Synttärit

Ei minun, vaan Miken. Tytöt koristelivat aamulla hänen työpöydän ilmapalloilla ja Jiangti haki juustokakun. Minä vain allekirjoitin kortin. Varsinaiset bileet ovat perjantaina. Samalla on Vishenin läksiäiset kun hän muuttaa vaimonsa perässä Skotlantiin muutamaksi viikoksi. Itse en sinne pääse kun olen Singaporessa. Sattumalta ainakin kaksi saksalaista tuttuakin menee sinne viikonlopuksi. Pitäis tulla ihan kivaa. Huomenna on pankin haastattelu tilin avaamiseksi. Tämä byrokratia on uskomatonta.

Asioiden ajoa

Luonnolisesti uuden version julkistuksen jälkeen toimistolla meni pitkään. Vielä lauantain olimme tyytyväisä, mutta ei enää. Softa pitää saada nopeammaksi, älykkäämmäksi ja helpommaksi. No ihan hukkaan eivät ponnistelut mennet. Päivittäisten uusien käyttäjien ennätys rikkottiin ennen kuin kello oli jenkeissä 5 aamulla. Osittain tähän liittyen webin eräs webin tulevaisuutta käsittelevä sivusto julkisti jutun firmasta.

Ilta meni ihan höpöksi asioita hoitaessa. Poijjat on olis tulossa jo perjantaina, ja vielä pitäis ainakin Singaporessa järjestellä asioita ja selvittää, että miten pääsisin sinne nopeimmin. Uusi AIESEC hommakin vaatii yllättävän paljon aikaa, vaikka en oikeastaan vielä tiedä mitä kaikkea minun pitäis tehdä.

Perinteet kunniaan

Jos keskiviikko oli huonopäivä, loppu viikko menikin oikein mukavasti. Pari 12 tunnin työpäivää lauantai mukaan lukien ja saatiin uusi versio julkistettua. Perjantaina tilattiin toimistolle pitsaa vielä 9 jälkeen ja lauantaina jatkettiin vielä Miken asunnossa, jonne tilattiin vielä lisää pitsaa. Molempina iltoina kuitenkin ehdin vielä käväisemään paikallisessa, jonne tutut olivat kokoontuneet.

Sunnuntai meni sitten ihan levätessä, eikä mitään erikoista tapahtunut. Kaikki meni perinteiden mukaan. Myös se, että aiheutin jälleen lasisinruja. Aikaisempina sunnuntaina olen rikkonut lähinnä vain halpoja laseja, mutta nyt meni viinipullo. Oli kai siitä jo kolme lasillista ehditty ottaakin. Ei se muuten mitään, mutta kun se on kallista täällä tulotasoon nähden.

Selvitin kotiin tuloa ja lähtin sähköpostia, että miten lentolippujen muutos onnistuu. Junamatka tuntuu entistä varmemmalta. Mitä asiasta olen ihmisten kanssa keskustellut, niin yksin ei välttämättä tarvi matkustaa jos aikatalut vain saadaan sopimaan. Eipä silti, Aasia vois olla ihan mielenkiintoinen yksinäiselle reppumatkaajalle.

Huono päivä

Eilinen oli varmaan koko reissun huonoin päivä. Ei mitään erityistä mutta aikaisemmin en muista vastaavaa täällä kokeneeni. Jotenkin kaikki vain meni pieleen. Töissä ei oikein asiat luistaneet ja myöhästyin illalla tapaamisesta. Ramadan-kuukausi alkoi, joka tarkoittaa, että muslimit eivät saa syödä tai juoda valoisan aikaan. Minuun se vaikuttaa siten, että valtaosa ravintoloista on kiinni ja lounaspaikan löytäminen tuotti vaikeuksia. No onneksi intialaiset ja kiinalaiset eivät sitä vietä. Töistä lähtiessä satoi, mutta kun pääsin ulos sateenvarjon kanssa sade loppui ja jouduin raahaamaan varjoa mukana loppuillan. Junat tulivat myöhässä ja olivat täynnä. Ihmiset seisoivat rullaportaissa vaikka minulla oli kiire. Liikennekin tuntui jotenkin vielä enemmän kaaokselta kuin aikaisemmin. Onneksi saksalainen tuttu kuitenkin kutsui illanviettoon erääseen näköalabaariin keskustaan. Siellä sentään oli ihan mukavaa. Pomokaan ei tullut käymään siellä, joten sekin oli vaihtelua viimeviikkoihin, jolloin aikaa on vietetty miltei liikaa työporukalla myös vapaa-aikana.

Olen jutellut ihmisten kanssa suunnitelmasta tulla junalla eurooppaan. Suurin osa pitää ajatusta ihan hulluna ja vielä suurempi osa ihmisistä haluaa mukaan tai ainakin tehdä saman reissun joskus. Kunhan vain sais ajankohdan sopimaan jonkun kanssa niin ei tarvis yksin tulla. Mitä enemmän asiaa mietin, sitä todennäköisemmin sen toteutan.

Redang

Viikonloppu meni mukavasti Redangilla. Olen jokseenki varma, että se on upein paikka missä olen koskaan käynyt. Uskomattaman hienoa maata keskellä yötä riippumatossa, kuunnella kun tuuli kahisuttaa palmun lehtiä samalla katsoo kun ensimmäisten monsuunisateiden tuoman ukkosmyrskyn salamat halkoo välillä taivaankannen. Uskomatonta kyllä reissulla tehtiin vähän töitäkin, vaikka muuten homma meni ihan lomailuksi. Lähinnä pientä palaveria vain.

Snorklausreissulla tuli nähtyä kilpikonnia, mutta en onnistunut saamaan yhtään kiinni kun sukelsivat niin nopeasti syvälle. Samalla paikalla oli myös haita, mutta itse en onnistunut näkemään yhtään. Muut kyllä pitivät sen verran meteliä, että kaipa siellä jotain oli.

Kotimatkalla kuulimme Balin pommituksista. Veti mieltä vähän matalaksi, kun reissussa oli mukana australialaisia ja yksi minunkin tuttu muutti Balille pari viikkoa sitten. Sunnuntai oli myös Adellen viimeinen päivä täällä. Hän on oikeastaan ensimmäinen lähtijä jonka tunsin hyvin, koska työskenneltiin samassa firmassa ja hän sai minut alun alkujaan valitsemaan tämän paikan. Lisäksi hän järjesti kämpän hyvältä alueelta, ja hankki kämppäkaverit maksamaan sitä ja on muutenkin aina välillä auttanut pienissä asioissa.

Jostain syystä kuvien linkittäminen Flickristä ei juuri nyt onnistu, joten niitä pitää käydä katsomassa täältä.

Tauteja

Eilisen päivän lööppi kertoi alueella olevista denguekuumetapauksista. Muutaman tapauksen jälkeen tauti luokitellaan epidemiaksi. En tiedä mitä sen jälkeen tapahtuu. Luultavasti moskiitojen joukkoteurastus ja ulkoravintoloiden tarkistuksia.

Uusi malariasta kärsivä kämppis joutui eilen sairaalaan oireidensa takia. Mukava alku, heti pääsee tutustumaan paikalliseen terveyden huoltoon. Viimeiseimman tiedon mukan kyse ei kuitenkaan enää olisi malarian oireista vaan jostain muusta. Toivottavasti mistään kovin tarttuvasta ei ole kyse. Indonesiassakin on kuuleman lintuflunssaa, mutta tiettävästi tauti ei vielä leviä ihmisestä toiseen. Itellä ei onneksi vielä ollut minkään edellä mainitun oireita.

Tautien ei kuitenkaan kannata antaa masentaa. Ensi yö matkataan sekalaisella seurueella Redangille, joka on saari jossain tyynellä valtamerellä. Lisää porukkaa saapuu sitten perjantaina. Harmi vaan, että uusi kaveri, jolle tätä reissua suunniteltiin yllätykseksi ei pääse mukaan.

Väsy

Jostain kumman syystä en nukkunut kuin pari tuntia viimeyönä. Päivän sitten torkuin töissä. Nyt pitäis olla jo nukkumassa.

Uus kämppis tuli tänään. Käytiin hakemassa se rautatieasemalta. Kaveri on vielä vähän huonovointinen kun afrikassa saatu malaria kuuleman vielä vähän vaivaa. Me muut oli järkyttyneitä, mutta häntä itseään asia ei tunnu haittaavan. Sitä kuuleman aina välillä sattuu. Tuskin maltan odottaa, että itse saavutan sellaisen mielen rauhan ettei malaria haittaa.

Kaveria noutaessa porisin myös Malesian AIESECin pomon kanssa. Hän tahtoi minut johonkin tärkeän kuuloiseen tehtävään koordinoimaan maassa olevien harjoittelijoiden asioita ja seuraamaan, että paikallisella tasolla toimivat harjoittelijoiden asioista vastaavat henkilöt hoitavat hommansa hyvin. Kuulostaa haasteelliselta hommalta. Ilmeisesti tämä ratkaisee sen vähänkin vapaa-ajan käytön ongelman.

Kotia

Kotosuomeen paluu ei varsinaisesti ole kovin ajankohtainen asia, mutta hyvä sitäkin on miettiä. Lauantai aamupäivällä Tom heitti ajatuksen Trans-Mongolian rautatiestä, joka alkaa Beijingistä ja päättyy Moskovaan. Junamatkalla olis pituutta mukavat 7621km ja aikaa pitää varata sellaset 6 päivää. Juna menee Kiinasta Mongolian kautta Venäjälle jossa se yhtyy kuuluisampaan, maailman pisimpään rautatiehen Trans-Siberiaan, jota Moskovasta Vladivostokiin menevät junat käyttävät. Matkalla olis mahdollista nähdä Kobin aavikko ja Siperialaisia pikkukyliä. Tomin mielestä se on ainoa tapa, jolla hän tulis Australiasta Suomeen. Toki alkumatka pitää lentää jos Australiasta lähtee. Ainoa ongelma mitä keksittiin on se, että minun paluu todennäköisesti tapahtuisi aikaan kun Sipeariassa on vielä helposti 40 pakkasta ja minulla on mukana vain kaksi pitkähiaisia paitaa. Lisäksi Mongolian viisumikäytäntö on vielä hämärän peitossa. Toisaalta jetlagia ei ehtis tulla ja juna olis halvempikin.

Tutkiskelin asiaa ja huomasin, että tuosta läheltä lähtevä rautatie itseasiassa päättyy vasta Kemijärvelle, joten koko matka olis periaatteessa mahdollista taittaa junalla. Tällöin aikaa pitäis varata miltei kuukausi, joka voi olla ongelmallista. Saatan jo kuvitella itseni Kambodžialaisen junan katolle matkalla Vietnamiin ja sieltä Kiinaan. Samalla vois kuunnella iPodilla Madventuresin tunnaria. Jotenki se varmaan sopis tunnelmaan. Tuskin maltan odottaa, että joku VR:n Rovaniemen junassa kysyis että mistäs sitä on tullut lähdettyä liikkeelle.

Porisin asiasta paikallisten tuttujen kanssa myöhemmin lauantaina allasbileissä. Nämä pitivät ajatusta hulluna. Ei junamatkaa vaan lähinnä sitä, että malttaisin lähteä täältä pois alkuperäisen suunnitelman mukaan ennen joulua. Voivat olla ihan oikeassa.

Lauantaina päivällä kävin parturissa. Tällä kertaa kuusi eri henkilöä osallistui hiusten leikkuuseen. Taitaa olla jo ennätys. Kiinalainen parturi ehdotti uutta mallia, jotenka annoin vapaat kädet. Illalla joku oli kuuleman kysynyt pomolta, että onko Hannu käynyt parturissa vai saanut sähköiskun.

No nyt se on sitten tehty

Kauan siinä kesti, mutta nyt se on ohi. Valmistelun suunnittelu mukaan lukien ainakin pari viikkoa. Jotenkin täällä tuoksuukin erilaiselta.

Huomatkaa pöydällä oleva "hedelmäkori".

Ihan kohta

Piti hoitaa vielä pari tuikitärkeää juttua. Samalla lisäsin muutaman kuvan flickriin. Ihan pian aloitetaan.

Nyt riittää!

Nyt saa viivyttely loppua. Pakko kai alkaa siivoamaan. Uus asukki tulee kaiketi huomenna Kongosta. En usko, että puolalais-libanonilainen kaveri joka asuu Kongossa on kovin tarkka, mutta kaipa se olis kohteliasta vähän siistiä. Eilen aamulla(päivällä) puhdasta kahvikuppia etsiessä säihkähdin kun lisko juoksi tiskialtaasta kuppien välistä ikkunalle ja ulos. En edes uskalla kuvitella mitä muuta siellä odottaa. Enää vain pari e-mailia ja sitten aloitetaan. Ihan oikeasti.

Ilmainen illallinen

Ilmaista lounasta ei ole, eikä kai illallistakaan. Tänään kuitenkaan illallisesta ei tarvinnut maksaa. Pomon serkun ravintolassa oli jonkun yrityksen kemut, jota varten ruokaa oli kuuleman kertynyt niin paljon, että meitä tarviittiin avuksi. Mikäs siinä oli syödessä noin kuuden ruokalajin erinomaista intialaista illallista.

Tämä viikko on muutenkin mennyt ihan höpöksi. Adelle on lähdössä takaisin uudelle mantereelle ja osapuilleen joka ilta jossain jotkut kemut. Eihän niissä kaikissa olisi ihan pakko käydä, mutta kun kerran kutsutaan...

Olen pettynyt kun kukaan ei kysy, että miltä sammakko maistuu... Ensikerralla pitää kai kokeilla käärmettä tai jotain uhanalaista eläintä. Kai joku kertoi terveisiä Malesian kunkulle?

Sammakko

Tavallinen tylsä maanantai. Ei mitään uutta auringon alla. Illallinen vietnamilaisessa ravintolassa. Hyvää ruokaa, mutta annokset olivat aika pieniä. Onneksi Adelle oli ottanut kiinalaisesta ravintolasta mukaan syömättä jäänyttä sammakkoa muutaman koiven verran, jota Miken kanssa käytiin haukkaamassa iltapalaksi. Hyvää oli kylmänäkin. Ravintola on länsimaisilta vähän piilossa. Pitää muistaa kysyä sen sijainti vastaisuuden varalle.

Kunkku

Kalevan mukaan Malesian kuningaspari tekee pikavisiitin muun muassa Rovaniemelle. Kertokaa terveisiä. Olen muistaakseni nähnyt kunkun täällä kerran ja nopein autoreitti töistä kotiin menee kuninkaan viihtyisän näköisen palatsin vierestä. Vanhoja tuttujahan tässä siten ollaan. Tuleekohan niille kulttuurishokkia? Tykkääköhän ne suomalaista ruuasta yhtä paljon kuin minä Malesialaisesta? Kuinkahan ne siellä pukeutuu? Ihan pakkasta ei taida vielä olla. Yksi paikallinen tuttu kertoin kylmissä maissa kokemistaan kauheuksista. Oli kuuleman ollut Kiinassa niin kylmässä, että nenä jäätyi ja melkein putosi. Pakkasta oli kuuleman ollut ainakin kaksi astetta.

Menin päivittämään Civilizationin ja nyt se ei enää toimi. Kuinkahan tässä saa sunnuntain kulumaan. Pitää kai lähteä ulos tai jotain.

Miltei surffausta

Suunnitelmien mukaan tämä päivä piti käyttää surffauksen opetteluun. Lähin paikka on Sunway Lagoon, jossa on keinotekoinen surffausallas. Joku on siis suunnitellut koneen joka luo hyökyaaltoja. Itse Sunway on miltei oma kaupunki, jonkun suuruuden hullun kiinalaisen visio...jostain. Mallia on kai koitettu ottaa Las Vegasista. Näkyvin osa lienee järkyttävän suuri ostoskeskus, joka muistuttaa muinaista Egyptiläistä linnoistusta sfinkseineen ja pyramideineen. Ostarin ympärillä on sitten muun muassa (vesi)huvipuisto, yksityinen yliopisto ja asuintaloja.

Valitettavasti kaikki surffilaudat oli vuokrattu jo kun pääsimme paikalle, joten se homma sai jäädä. No se ei kauaa harmittanut. Suojakerroin 130 vain naamaan ja puistoon tutustumaan. Kulutimme päivän huvipuistossa erilaisissa vempeleissä. Kerrankin laitteet todella kastelevat. Jo yksi ajo riitti kastelemaan läpimäräksi. Vuoristoradoissa sai jännittää että, milloin vaunu suistuu kiskoilta ja syöksyy alla olevaan tiikerihäkkiin. Malesian turvallisuusvaatimukset eivät ole ihan länsimaisella tasolla ja jopa kuolemaan johtavia onnettomuuksia tapahtuu aina toisinaan.

Päivän päätteeksi haukkasimme lounasta alueeseen liittyvässa ostoskeskuksessa. Pääaulassa näin jotain, jota en ihan äkkiseltään kuvitellut näkeväni täällä.

Siivouksen valmistelun suunnittelu

Viimeiset pariviikkoa mielessä on ollut kämpän siivoaminen. Ei silti, että se varsinaisesti meitä häiritsisi, mutta uuden libanonilais-puolalaisen kämppiksen piti tulla Kongosta ensiviikolla. Onneksi hän oli siirtänyt saapumisensa seuraavalle viikolle, joten ihan heti ei tarvitse moppiin tarttua. Sen sijaan illan sain kulumaan paljon mukavammin. Olen aikaisemminkin kokeillut palvelua, mutta kun vaivauduin rekisteröitymään, homma osoittautui aika addiktiiviseksi. Ehkä tässä olis jo aika hankkia joku harrastus tai vaikka kasvi.

Kiinalainen lounas

Tänään lounaalla kävimme syömässä läheisessä Hong Kong-tyylisessä ruokapaikassa. Ruoka on hyvää ja siellä tulee käytyä jokseenkin säännöllisesti. Koska kukin maksaa omansa, tilaamme aina laskun kullekin erikseen. Nyt satuimme huomaamaan pienet merkit laskuissa, joita emme ole aikaisemmin huomanneet. Niiden tarkoituksena on ilmeisesti eritellä syöjät, jotta tarjoilija osaa antaa ruuan ja laskun oikealle henkilölle. Tarjoilijan epäonneksi mukana oli kiinalainen Jiangti, joka osasi tulkata merkit.

Kuvassa vasemmalla minun lasku jossa merkki valkoinen mies. Ylhäällä Adelle, musta nainen. No puolet meni oikein. Eivät ilmeisesti tunne erota filippiiniläisiä täällä. Keskellä Vishen, musta mies. Tämä on jo aika paha jos malesialainen ei muka intialaista tunnista. Oikealla alhaalla Mike, nelisilmäinen valkoinen mies. Nooh… rillithän sillä kyllä on. Meillä oli hauskaa, mutta tarjoilija oli vähän nolona.

Postia

Tänään sain kirjeen töihin. Nimi oli kirjoitettu oikein, mutta osoite oli väärä. Ihme, että oli edes tullut perille. Ilmeisesti olin kuitenkin oikea henkilö. Kirje oli luonnollisesti kirjoitettu malaijiksi, joten en ymmärtänyt siitä sanakaan. Onneksi pakkomalaijin lukenut pomo osasi auttavasti kääntää sen. Joku minuun liittyvän asian käsittely oli kuuleman siirretty jonkun henkilön vastuulle. Olisi kiva tietää, että mistä asiassa oli kyse. Mitähän minuun liittyää asiaa siellä mahdetaan käsitellä. Soittaminenkaan ei ilmeisesti auta, kun siellä päässä ei englantia puhuta. Kirje lopettiin vielä ylistämällä yhteistä kaunista isänmaatamme Malesiaa. Mistä ne keksii näitä juttuja. Vieläkin on joka paikka täynnä malesian lippuja vaikka itsenäisyyspäivästä on jo pari viikkoa aikaa. Täytynee kuitenkin kaiken varalta tehdä vähän tiedusteluja asian suhteen. Ties vaikka olisivat karkoittamassa.

My Master... like Jedi Master

Rakugo(落語) on Japanilaista sit-down komiikkaa, jossa lavalle asetetulle tyynylle tuleva esiintyjä kertoo ja osin näyttelee humoristisen tarinan. Homma muistuttaa suuresti stand-up-komiikkaa, mutta esiintyjä istuu koko tarinan ajan. Apunaan esiintyjillä on viuhka ja pala kangasta, joita käytetään apuna tarinaan liittyvien elementtien hahmoittamiseen. Lisäksi tarinaa saatetaan värittää tilanteeseen sopivalla japanilaisella musiikilla. Eilen teatterissa nähty esitys oli osa Japanilaisen teatteriryhmän yritystä tehdä rakugoa tunnetuksi myös muissa maissa, joten mukana oli myös pieni pohjustus siihen miten ohjelmaa seurataan. Jutut olivat hauskoja ja oli mielenkiintoista huomata, että samat suomessakin tutut vitsit kiertävät maailmalla erilaisina versioina. Mielikuvitusta sai käyttää, koska lavasteita ei ole ja kaikki liike ja ympäristö on kuviteltava istuvan esiintyjän elehtimisen perusteella. Otsikko on lainaus esityksen alussa olleesta perehdytyksestä, jossa esiintyjät kertoivat miten ja keneltä ovat rakugon oppineet.

Teatterin jälkeen pistäydyimme jazz-klubilla pomon vanhan teatterikaverin synttäreillä. Kaveri on kuuleman jonkintason semi-julkkis Malesiassa, mutta ainakaan tällä kertaa toimittajia ei ollut paikalla. Eipä silti, minun 15-minuuttia oli jo.

Tälle päivälle suunniteltu surffaus jäi pois (onneksi) pois ohjelmasta, koska pomo oli mennyt ostamaan asuntonsa kaluston Ikeasta ja tarvitsee siten muutaman päivän huonekalujen kasaamiseen. Hullu kun olin niin tarjouduin avuksi viime yönä, mutta onneksi ei ole vielä soittanut. Voipahan käyttää illan johonkin mielenkiintoisempaan...

Tätä kirjoittaessa ulkona on luultavasti rankin sade mitä olen koskaan nähnyt.

Skype

Skype jaksaa hämmästyttää. Uusimmassa versiossa on mahdollista asettaa soitonsiirto puhelimeen. Eli, jos käyttäjä ei satu olemaan koneen äärellä, soitot ohjautuvat automaagisesti esimerkiksi kännykkään. Kätevää. Lisäksi he tarjoavat mahdollisuutta ostaa esimerkiksi Suomesta paikallinen puhelinnumero, johon tulevat soitot ohjataan numeron omistajan Skypeen. Tämä siis tarkoittaa, että puhelu Suomesta esimerkiksi Malesialaiseen kännykkään maksaisi siis saman verran kuin paikallispuhelu Suomessa. Pitänee laittaa sen paikkallisnumeron hankinta harkintaan, varsinkin jos tässä joutuu töitä hakemaan keväämmäksi. Lisäksi netissä liikkuu huhuja, että eBay olisi ostamassa Skypen. Mukava istua kahvipöydässä ja keskustella asiasta henkilön kanssa, joka on tehnyt päätöksen ostamisesta ja vienyt kauat loppuun juuri ennen kuin tuli tänne. Saapahan asioista paremman ymmärryksen.

Illan kulttuuriosuudesta mainittakoon, että illan ohjelmassa on Japanilaista teatteria ja sen jälkeen jonkun paikallisen näyttelijän synttäribileet jazz-klubilla.

Sivilisaatio

Aika kauan siinä kesti. Pahe, joka haittasi sosiaalista elämää ja valvotti öitä ja häiritsi siten myös työntekoa ja luennoilla käyntiä. Miltei vuosi ilman ennen kuin sorruin taas. Syy ei oikeastaan ole minun, sillä lipsahdus tapahtui kun tulin kotiin töistä. Kämppäkaverilla on ilmeisesti sama köhä kuin minulla, joten hän vietti sairaspäivää kotona. Kotiin tullessa kuulin niin tuttuja ääniä, jotka olin jo unohtanut. Ratsuväki hyökkäämässä Zulusotilaiden kimppuun ja legioonalaisten välisten kahakoiden ääniä. Jostain tähän asuntoon oli ilmaantunut Civilization 3:sen levy ja se oli menoa saman tien. Eikä ole vieläkään oikeastaan loppunut. Enää vain yksi kierros ja sitten heti nukkumaan.

Valitusta

Kova pää ei opi. Vaikka flunssa ilmoitteli tulostaan jo viimeviikolla jaksoin hillua koko viikonlopun erilaisissa sosiaalisissa aktiviteeteissä ja sunnuntaipäivänä olikin sitten sairaspäivän vuoro. Sohvalla makaamista pahensi se, että lauantain wakeboarding harjoitukset toivat ihan uusia lihaksia esiin, joita alkoi heti särkemään. Maanantaina kuitekin raahauduin töihin köhimään ja pahin taitaa olla jo ohi. Olkapäät ovat vielä vähän jäykkänä. Pitäis kai alkaa harjoittamaan jonkinlaista liikuntaa, kun muuten menee ihan rapakuntoon. Ilmasto ei vain oikein houkuta mihinkaan ylimääräiseen liikehtemiseen. En kyllä uskonut, että täälläkin voi saada flunssan. Luultavasti tämä on se sama, mikä on suomessa sitten myöhemmin talvella. Lintutaudista ei kuitenkaan taida olla kyse.

Wake Boarding

Homman nimi on siis se, että otetaan hieman lumilautaa muistuttava vekotin, laitetetaan jalat siihen kiinni ja hinataan lautailijaa veneen perässä. Hauskaa puuhaa, eikä edes kovin vaikeaakaan jos on edes lumilautaillut aikaisemmin. Veneen tuottamat aallot vain meinasivat tuottaa aluksi vaikeuksia, mutta niitä voi käyttää myös hyppyrinä. Tänään amerikkalais-suomalais-japanialais-uusseelantilais-malesialais-saksalais-ryhmä suuntasi vanhan tinakaivoksen päälle rakennetulle järvelle kokeilemaan tätä hommaa. Selvästi huomasi, että riittävän pohjoisesta tai etelästä tulevilta homma sujuu, mutta välistä tulleilta puuttuu lumilautailun tuoma kokemus, vaikka eipä sitä kyllä minullakaan paljoa ole.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että venettä kuljettanut kaveri on kotosin Tiomanin saarelta, ja on sukua sen majapaikan pitäjälle, jonka luona yövyimme saarella ollessa. Hänelläkin oli ollut pientä yritystoimintaa saarella, mutta valtio oli pakkolunastanut yrityksen maat ja tilat megaprojektiaan varten, jonka vuoksi hän oli joutunut muuttamaan saarelta pois.

Merdeka day

Malesian itsenäisyyspäivä oli ja meni keskiviikkona. Tiistai-iltana oli pieni kokoontuminen saksalaisen tutun uima-altaan yhteydessä. Itse uima-allas oli hulppean talon pihalla aivan keskustassa ja mikäli oikein ymmärsin tontti oli Saksan liittovaltion aluetta. Järkyttävän suuri tontti oli ympäröity muutaman metrin korkuisella muurilla ja sen päällä oli vielä piikkilanka aita. En ole ihan varma missä vaiheessa olen tutustunut tälläisiin ihmisiin. Olimme altaalla ilotulitukseen saakka ja seurasimme muurin yli KLCC:n puistossa olevaa ohjelmaa ja ilotulitusta. Raketit olivat hienoja. Jotenki se homma tuntuu sujuvan kiinalaisilta. Tämän jälkeen suuntasimme taksilla kotiin, koska seuraava päivä oli työpäivä. Matkalla kuitenkin huomasimme, että suurinpiirtein puoli kaupunkia on kaduilla viettämässä karnevaalia ja jotenkin, yllättävänkin helposti, sain suostuteltua muut hyppäämään taksista ulos ja lähtemään kaduille kiertelemään. Täkäläisillä on hieman Suomalaisista poikkeava tapa juhlia itsenäisyyttä. Varsinainen kotiinpaluu tapahtui aika myöhään, varsinkin kun ottaa huomioon, että työt alkoivat 9 aikaan. No, Merdeka day on vain kerran elämässä.

Keskiviikkoiltana oli vuorossa toinen kokoontuminen. Pomon vaimo kun muutti Skotlantiin, joten hänen ystäviään oli kutsuttu ja samalla tarkoitus oli esitellä jenkeistä tullutta uutta pomoa paikallisille ihmisille. Paikaksi oli valittu muistaakseni 33:ssa kerroksessa sijaitseva uima-allasbaari. Kallis paikka, mutta näköala oli kieltämättä hieno.

Muuten viime päivät ovat olleet aika kiireisiä ja eilinen päiväkin päättyi vasta puolenyön aikaan. Tämä päivä oli kuitenkin vapaa, koska keskiviikon ansiosta. Luonnollisesti olen saanut jonkun ihme flunssan(!), jonka vuoksi aika menee pääasiassa vain velttona makaamiseen.

Pyhiä odotellessa

Selvästi näkee, että jotain on tulossa. Joka paikka on täynnä Malesian lippuja ja ympäri kaupunkia on rakennettu juhlalavoja. Juhlia tuntuu olevan vähän joka suunnalla. Meillä vaan sattuu keskiviikon Merdeka Day olemaan työpäivä, kun firmassa on suurin osa ulkomaalaisia, joten valitsimme mielummin pitkän viikonlopun, kun on muutenkin vähän kiirettä. Firman toisen jenkkiläisen omistajan pitäisi tulla huomenna pomon vaimo muuttaa torstaina Skotlantiin opiskelemaan. Illalla olis allasbileet erään saksalaisen tutun talossa. Pitänee käväistä siellä vähän aikaa kertaamassa saksan perusteita.

Töihin mennessä joku kymmenkesäinen malaiji poika näkyi ruokkivan sadevesiviemärissä piilottelevia kissanpentuja. Pitää toivoa ettei tule sade, joka vie ne mennessään. Töistä tullessa selvisi sekin miksi joissain, erityisesti uusissa autoissa, on hakaristi tuulilasissa tai konepellillä. Naapurin hindutemppelin edessä hindupappi maalaili hakaristiä (väärinpäin, ei siis se saksalainen versio) uuden city-maasturin tuulilasiin ja hyräili ilmeisesti jotain rukousta. Paksu Intialainen mies filmasi toimitusta videokameralla tyytyväisen näköisenä. Monet intialaiset vanhemmat eivät kuuleman päästä lapsiaan ensimmäistä kertaa autolla liikkeelle ilman kyseistä toimitusta.

Kuulin Suomesta uutisia, että siellä olisi retkue suunnitteilla tänne ensimmäisiä pakkasia karkuun. Tervetuloa vain.

Lentsu

Maailmalla näkyy olevan lintuflunssaa liikkeellä, eikä sitä näköjään pääse Suomessakaan karkuun. Täällä sentään varaudutaan asiaan, Suomessa ainakin vielä vakuutellaan ettei mitään vaaraa ole. Mielenkiintoista kyllä, mutta kuulin tästä Malesian asiasta nimenomaan suomalaisista lähteistä. Paikallinen lehdistö ei ole asiaa maininnut ilmeisesti turistien rauhoittamiseksi.

Itsenäisyyspäivä

Malesian itsenäisyyspäivä lähestyy. Virallisesti se on ensi keskiviikkona, mutta jo oikeastaan koko kuukauden ajan rakennuksia on koristeltu Malesian lipuilla. Nyt myös taksit ovat laittaneet lippuja ja viirejä sekä vuoranneet konepellin isolla lipulla. Virallisesti päivä on pyhä, mutta me todennäköisesti ollaan toimistolla ja pidetään pitkä viikonloppu. Keskiviikkoiltana tosin on jonkinlaiset kemut, kun hiljattain jenkeistä tullut harjoittelija ja ensiviikolla saapuva firman toinen omistaja “ajetaan sisään”.

Take away

Tänään (eilen siis) valitsimme lounas paikaksi jälleen pomon isän tuttujen pakistanilaisen ravintolan. Tarkoitus oli vain tilata sieltä ruokaa, mutta ilmeisesti heillä on sen verran paha asiakaspula joten he ehdottivat, että voivat tulla hakemaan meidät. Noutoruokaa siis, mutta päin vastoin. Hyvää oli.

Koti matkalla sain kutsun parillekin illalliselle. Jotenkin ehdin molempiin, mutta viivyin huomattavasti pidempään Eurooppalaisella illallisella. Ranskalaisen vanhemmat olivat tuoneet ruokaa ja täällä niin kallista viiniä, joita maisteltiin. Söin ensimmäisen kerran eläessäni munakasta. Eipähän tarvi sitä kokeilla taas vähään aikaan. Lopuksi kinasteltiin, missä vietetään reilun kuukauden päässä oleva kahdeksan päivän intialainen pyhä. Ihan tarkkaa yhteisymmärrystä ei saatu, mutta vahvin vaihtoehto on 中華人民共和國澳門特別行政區 ja 中華人民共和國香港特別行政區, sekä kenties 上海市 jos aika riittää.

Penang

Viikonloppu meni siis Penangissa, jossa oli AIESECin järjestämä National Discover Penang-joukkuekilpailu, jossa on ideana kiertää Georgetowinia samaan tapaan kuin telkkarista tutussa Amazing Racessa. Menimme paikanpäälle perjantaina. Päivä oli varsin kiireinen ja söin myöhäisen aamupalan siinä kahdeksan aikaan illalla. Aamupalalta minut ja kaksi työkaveria vietiin AIESECin rekrytilaisuuteen, kai vähän niin kuin näytille, että kuinka kauas tätä kautta on mahdollista päästä. Jälleen olin osapuilleen ainoa valkoihoinen noin 50 kiinalaisen keskellä. No oli siellä kuitenkin kaksi hollantilaista kaveria, jotka olivat tuleet auttamaan tilaisuuden järjestämisessä. Omat jenkkityökaveritkaan kun eivät ole ihan perinteisiä amerikan blondeja. Yöpyminen tapahtui tyhjässä talossa, jossa ei ollut yhtään mitään. Siis ei edes patjoja. Onneksi päivä oli sen verran rankka ja nukkuminen meni muutenin sen verran myöhäiseen, joten ei tuollaiseen sivuseikkaan paljoa kiinnittänyt huomiota.

Lauantaina herätys oli joskus kuuden kieppeillä, josta parin tunnin unilla lähdettiin kilpailemaan. Olin kuuleman aamulla ensimmäistä kertaa koko Malesian reissun aikana äreänä, joka kuitenkin kai helpotti kunhan sain ensimmäisen kahvin juotua. Osallistujat siis jaettiin ryhmiin, ja saimme vihejeitä paikoista joihin piti mennä. Vihjeet olivat esimerkiksi historiallisia faktoja tai eri paikkojen malaijin kielisiä nimiä, joiden mukaan piti edetä ympäri kaupunkia bussilla ja kävellen.

Ensimmäinen kohde oli Penang Hillin päällä, jonne mentiin Sveitsiläisellä vuoristojunalla. Ylöspäästyämme alkoi satelemaan ja ilma oli mukavan viileä. Tuli ihan koti-Suomi mieleen. Paikalliset vetelivät pitkähiaisia paitoja päälleen, itse olin shortsit jalassa ja nautin olosta. Alas päästyämme aurinko tuli esiin ja alkoi helottamaan kirkkaalta taivaalta. Pelkäsin, että käräytän nahkani mutta onneksi ryhmässä olleella kiinalaisella tytöllä oli mukanaan aurinkovoidetta, jonka suojakerroin oli minullekin riittävä 130. Sain silti mukavan rusketuksen päivän aikana. Kiinalaiset pyrkivät välttämään ruskettumista hinnalla minä hyvänsä ja kantavat jopa sateenvarjoja kirkkaimilla auringonpaisteilla. Päivä jatkui samaan tapaan ympäri kaupunkia kierrellen. Kävimme usammassakin temppelissä, museossa ja vedenpäälle rakennetussa kalastajakylässä. Little Indiasta piti käydä hakemassa "pottu" naamaan. Lisäksi kävimme kiinalaisessa temppelissä, joka oli rakennettu vain sitä varten, että se voidaan polttaa kuu-juhlan päätteeksi. Ensi vuonna kuuleman rakennetaan uusi.

Kiertue oli varsin opettavainen, sillä oman ryhmäni muut jäsenet olivat pelkästään malesialaisia ja vieläpä kaikista suurimmista etnisistä ryhmistä, joten sain asiantuntevaa selitystä tavoista ja mitä missäkin temppelissä tai moskeijassa tehdään ja miksi. Saaren suurimmassa moskeijassa joku ventovieras mies tuli juttelemaan ja kertoili pitkät pätkät käytännön muslimielämästä sekä kristinuskon ja islamin suhteesta. Kun jutut alkoivat menemään joihinkin Aabrahamin kirjoitusten erikielielisten versioiden eroavaisuuksiin, poistuimme paikalta kohteliaasti kiirettä verukkeena käyttäen.

Kun kerran Penangissa oltiin, piti tottakai maistaa jokseenkin kaikkia paikallisia erikoisuuksia. Söin päivän aikana varmaan tusinan erilaista pääosin kiinalaista ruokalajia. Mukana ollut huivia käyttänyt muslimityttö rajoitti maistelua jonkin verran, koska läheskään kaikista paikoista ei ollut saatavilla halal-ruokaa. Maalissa odotti vielä yksi yhteinen illallinen, jonka jätin suosiolla väliin. Yleisön painostuksesta maistoin kuitenkin tuoretta duriania. Maku oli jokseenkin sama kuin durian-jäätelössä, mutta voimakkaampi. Oksennusreaktio tuli heti, mutta onnistuin nielemään lusikallisen hedelmälihaa. Päälle sain raikuvat aploodit. Jotain käsitystä mausta voi saada siitä, että kyseinen hedelmä on ollut Pelkokerroimessa niiden oksettavien ruokien joukossa. Vieressä istunutut filippiiniläinen ihmetteli syytä moiseen samalla kun lusikoi duriania hyvällä ruokahalulla.

Illalla palkintojen jaossa kävi ilmi, että oma ryhmäni oli ollut hitain, mutta toisaalta yksi ryhmä ei käynyt kaikkia rasteja, joten sijoitus oli komeasti kolmas. Sitä seurasi jälleen pitkä ilta ja aikainen herätys bussia varten. Paluumatka meni pääasiassa nukkuessa. Kunhan pääsimme kotiin suuntasimme vielä illalliselle, mutta menimme ihan suosiolla pitseriaan. Vieläkään ei oikein haluta kiinalaista ruokaa.

Flickrissa on joitain kuvia. Ne joilla on tunnukset saattavat nähdä enemmän.

Ainiin, hyökyaaltoa ei sitten tullut.