maanantaina, syyskuuta 26, 2005

Kotia

Kotosuomeen paluu ei varsinaisesti ole kovin ajankohtainen asia, mutta hyvä sitäkin on miettiä. Lauantai aamupäivällä Tom heitti ajatuksen Trans-Mongolian rautatiestä, joka alkaa Beijingistä ja päättyy Moskovaan. Junamatkalla olis pituutta mukavat 7621km ja aikaa pitää varata sellaset 6 päivää. Juna menee Kiinasta Mongolian kautta Venäjälle jossa se yhtyy kuuluisampaan, maailman pisimpään rautatiehen Trans-Siberiaan, jota Moskovasta Vladivostokiin menevät junat käyttävät. Matkalla olis mahdollista nähdä Kobin aavikko ja Siperialaisia pikkukyliä. Tomin mielestä se on ainoa tapa, jolla hän tulis Australiasta Suomeen. Toki alkumatka pitää lentää jos Australiasta lähtee. Ainoa ongelma mitä keksittiin on se, että minun paluu todennäköisesti tapahtuisi aikaan kun Sipeariassa on vielä helposti 40 pakkasta ja minulla on mukana vain kaksi pitkähiaisia paitaa. Lisäksi Mongolian viisumikäytäntö on vielä hämärän peitossa. Toisaalta jetlagia ei ehtis tulla ja juna olis halvempikin.

Tutkiskelin asiaa ja huomasin, että tuosta läheltä lähtevä rautatie itseasiassa päättyy vasta Kemijärvelle, joten koko matka olis periaatteessa mahdollista taittaa junalla. Tällöin aikaa pitäis varata miltei kuukausi, joka voi olla ongelmallista. Saatan jo kuvitella itseni Kambodžialaisen junan katolle matkalla Vietnamiin ja sieltä Kiinaan. Samalla vois kuunnella iPodilla Madventuresin tunnaria. Jotenki se varmaan sopis tunnelmaan. Tuskin maltan odottaa, että joku VR:n Rovaniemen junassa kysyis että mistäs sitä on tullut lähdettyä liikkeelle.

Porisin asiasta paikallisten tuttujen kanssa myöhemmin lauantaina allasbileissä. Nämä pitivät ajatusta hulluna. Ei junamatkaa vaan lähinnä sitä, että malttaisin lähteä täältä pois alkuperäisen suunnitelman mukaan ennen joulua. Voivat olla ihan oikeassa.

Lauantaina päivällä kävin parturissa. Tällä kertaa kuusi eri henkilöä osallistui hiusten leikkuuseen. Taitaa olla jo ennätys. Kiinalainen parturi ehdotti uutta mallia, jotenka annoin vapaat kädet. Illalla joku oli kuuleman kysynyt pomolta, että onko Hannu käynyt parturissa vai saanut sähköiskun.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuo Trans-Mongolian junamatka on yksi unelmistani. Siitä tuli joskus aikoinaan juttua televisiosta ja olin kerrasta myyty. Viimeksi taisin vilkuilla Peter Pan Maailman järjestämiä junamatkoja. Ei vielä opiskelijabudjetilla, mutta ehkä joskus...

Hannu kirjoitti...

Kuvista paatellen reissu vaikuttaa todella hienolta. Ehtis ainakin levahtaa kun makaa viikon junassa. Matkan pituus vain hirvittaa. Saisin helposti kolme viikkoa kulumaan ennen kuin paasen edes Bejingiin.