Viimeisen kerran

Viimeisen kerran Tandoori kanaa. Viimeisen kerran Singapore mee hon. Viimesen kerran KLCC, Bukit Bintang ja Bangsar. Viimeisen kerran toimistolla ja kaverit. Osan nakee varmaan viela tulevaisuudessa, mutta ei kaikkia. Viimepäivät on menneet kavereiden kanssa aikaa viettäessä. Perjantaina pidettiin pienet bileet parin muun lähtevän kanssa. Sittemmin ollaan käyty syömässä porukalla parikin kertaa. Viimeksi tänään kiinalainen tuttu viimein kokkasi kauan aikaa lupaamansa kiinalaisen perunakeiton. Se maistui ihan... perunakeitolta.

Kone lähtee huomenna puolen yön aikaa. Helsingissä ollaan perillä iltapäivällä.

Vika viikko

Viimeinen viikko on menossa. Vähän yllättäen tähän tilanteeseen päädyttiin, vaikka onhan tämä ollut suunnitelmissa jo jonkin aikaa. Nyt kun paperit ovat yliopistolla oikeastaan vain hakemista vaille valmiina ja tilaisuus koitti niin ajattelin kokeilla jotain muuta. Nyt suuntana on Helsinki ja siellä softan kehitystä vähän isommissa ympyröissä hieman eri työkaluilla. Asunto on vielä hakusessa mutta eiköhän se siitä. Tuntuu vähän hassulta, että viikon päästä olen jo Helsingissä.

Täällä tämä viikko on ollut varsinkin töiden osalta hiljainen. Mike on häissään Espanjassa ja Vishen on uunituoretta poikaansa hoitamassa Tallinnassa. Odotan kulttuurishokkia mielenkiinnolla. Vajaan kahden ja puolen vuoden poissa olon jälkeen Suomi voi tuntua erikoiselta. Mukava mennä takaisin, vaikka olisi kai täälläkin viihtynyt.

Perhetapahtumia

From Mikes & Miche...

Mike ja Michelle päättivät virallistaa seurustelunsa viimeviikolla. Kyseessä oli lähinnä papereiden täyttöä ja kuuleman erikoinen seremonia jonkin Malesialaisen virastotalon parkkipaikalla. Viranomaiset olivat kuuleman antaneet mukaan esitäytetyt paperit jalkavaimojen hankkimiseksi. Sikäli ihan mielenkiintoista, koska olen tuntenut molemmat pidempään kuin he ovat tunteneet toisensa.

Tapahtumaa juhlittiin illalla hieman. Ensin lähimpien kanssa käytiin illallisella ja sitten jazz-klubille vähän isommalla porukalla. Tämä oli lähinnä virallistamisen juhlintaa. Varsinainen seremonia on parin viikon päästä Espanjassa. Vishenin ja Kristinan esikoisen pitäisi syntyä Virossa samoihin aikoihin.


Flic ja Catalina. Entiset kämppikset, tai oikeastaan vain Flic muutti joku aika sitten lähemmäs uutta työpaikkaansa. Blogin mukaan ikävöi meitä.


Itse pari keskellä. Äärimmäisenä vasemmalla on uusi kämppis Dominika ja oikealla Prashant, entinen kollega, joka kuuleman vähän haikailee jo takaisin.

Malakka

Viimeinkin, reilun kahden vuoden jälkeen pääsin Malakkaan. Malakka on kaupunki parin tunnin bussimatkan päässä. Kuuluisa lähinnä historiallisista nähtävyyksistään. Paikka on ollut vuoroin kiinalaisten, portugalilaisten ja hollantilaisten hallinnassa. Eihän se kaukana ole, mutta eipä vain ole tullut käytyä.

Vaikka paikka on aika suosittu päiväreissukohde, lippujen saanti sinne onnistui aika helposti. Mukaan lähti Outi, Maija ja Flic. Perillä ajateltiin varata bussiliput paluuta varten heti, mikä osoittautui hyväksi ideaksi. Koko kaupungista oli enää viisi lippua Kuala Lumpuriin sunnuntaiksi. Näistäkin kolme paikkaa oli bussiin joka lähti jo yhdeltä iltapäivällä. Puoli kuudelta lähtevään ekstravuoroon sentään saatiin kaksi lippua. Sitten vain pikaisesti keskustaan ja katselemaan mitä ehditään. Maija ja Flic uhrautuivat lähtemään ensimmäisinä.

Outin kanssa kierreltiin loppupäivä ympäri kaupunkia. Pääsääntöisesti käveltiin, mutta pakkohan paikallisia varsin näyttäviä riksoja oli kokeilla. Ihan mukava pieni paikka, jossa olisi viihtynyt vähän pidempääkin. Yllättävän eurooppalainen ja organisoitu esimerkiksi Kuala Lumpuriin verrattuna.

Merdeka

Itsenäisyyspäivähulinat alkavat olemaan jo ohi. Tänä vuonna juhlittiin Malesian 50-vuotiasta itsenäisyyttä ja hommaan panostettiin kunnolla. Radioissa ja telkkarissa on ollut ohjelmia Malesialaisista asioista kuten ruuasta, musiikista ja ruuhkista. Lisäksi matkailuun on panostettu huomattavasti. Itsenäisyyspäivä on yksi vuoden tärkeimmistä juhlapäivistä, koska sillä ei ole uskonnollista merkitystä, joten se on yhteinen kaikille etnisille ryhmille.

Koko homma huipentui eilen puolenyön aikaa kun Union Jack taas kerran laskettiin symbolisesti alas ja Malesian lippu nostettiin tilalle. Isoimmat juhlat olisivat olleet keskustassa, mutta suosiolla jätettiin homma väliin. Vanhan kokemuksen perusteella ruuhkat olisivat olleet kuitenkin niin pahat, että normaaliin 10minuutin matkaan olisi saanut varata pari tuntia.

e18

Uskollisesti palvellut vanha sotaratsu Canonin S2 IS otti ja lopetti toimintansa. Luonnollisesti tämä tapahtui Balilla, jossa olisi ollut enemmänkin kuvattavaa.

Kamera yhtäkkiä vain kieltäytyi vetämästä optiikkaa takaisin kameran sisään tai ulos. Aikansa se yrittää mutta ei onnistu ja putki jää osapuolleen puolivälin paikkeille. Ruudulle tulee vain mystinen virhekoodi E18.

Pikainen googlaus tuotti tulosta. Ei varsinaista ratkaisua, mutta ainakaan en ole yksin, koska joku suivaantunut Canonin, luultavasti entinen, asiakas on alkanut pitämään palvelua osoitteessa http://www.e18error.com/ ja onpa asiasta näköjään kirjoitettu artikkeli Wikipediaankin.

Noiden sivujen mukaan asiaan ei ole olemassa pätevää korjausta ja Canon on erittäin nihkeä korjaamaan kameroita varsinkaan takuuajan jälkeen. Paineilmaa suositeltiin siltävaralta, että hammasrattaiden välissä on hiekkaa. Ainakin minun tapauksessa se on varsin mahdollista. Pitää kokeilla sitä. Vai oliskohan tämä vain merkki siitä, että mielessä jo jonkin aikaa ollut suunnitelma järkkärin ostosta pitäisi laittaa käytäntöön.

Autobots, roll out!

Maybank on aloittanut uuden mainoskampanjan. En tiedä kenelle se on suunnattu, mutta kampanjassa käytetään apuna tuoretta Transformers-elokuvaa. Ilmeisesti minusta on tullut jollain tapaa vanhan aikainen mutta minusta Transformers elokuva ja pankkibisnes ei vain sovi yhteen. Minusta on jotenkin lähtökohtaisesti väärin markkinoida turvallisia pankkipalveluita viisimetristen ulkoavaruudesta tulleiden tappajarobottien avulla. Vai liekö kampanja suunnattu heille?

I am Optimus Prime, and I send this message for any surviving Autobots taking refuge amongst the stars. We are here. We are waiting.

Ja minulla on vielä tili siellä! O tempora O mores!

Perhentian 2007

 

Kaksi viikkoa sitten kävin toistamiseen Perhentianilla. Tällä kertaa pienempi porukka, joka kutistui entisestään kun Caroline sai ruokamyrkytyksen juuri ennen lähtöä. Se vähän tasoitti porukan jakoa. Nyt suhde oli oli enää 2:1 naisten hyväksi. No ei me Jannen kanssa kuitenkaan valitettu, vaan koitettiin olla tuplasti enemmän miehinä.

Muuten reissu meni perussetillä. Palaneet olkapäät, melkein hukuttiin snorklatessa kovan virtauksen vuoksi ja pakollista rannalla makoilua. Pari hyvää sukellusta, joista toinen samalle hylylle kuin viime vuonna. Tänä vuonna näkyvyys oli vain vieläkin huonompi. Parhaimmilaankin noin neljä metriä ja virtaukset paikoitellen aika kovia. Minulle ei löytynyt sopivaa märkäpukua, joten menin pelkät shortsit jalassa ja totta kain viiltelin itseni hylyn mastoista roikkuviin ruosteisiin ketjuihin. Onneksi rokotusten pitäisi olla kunnossa. Jälleen kerran olisin tarvinnut käsimerkkiä, jolla divemasterille voi viittoa ettei minun sertifiointi anna myöten mennä merisiiliä vilisevän hylyn ruumaan. Noh, tulipahan sielläkin käytyä. Ei ne naarmut siellä tulleet. Toinen sukellus oli sitten huomattavasti mukavampi ja näkyvyyskin oli parempi. Taisi olla pisin sukellus mitä olen koskaan tehnyt. Hyvä reissu siis.

Mainosvideo

Kesäkuun lopulla tehdylla Langkawin reissulla meillä oli mukana videokamera. Pätkistä koostettiin sitten lyhyt mainosvideo rekrytointia helpottamaan. Video luonnolisesti löytyy Youtubesta.

Suunnitelmia

Viime päivityksestä on vierähtänyt hetki. Lupaan ryhdistäytyä. Kerrataan nyt aluksi vaikka viimeaikojen tapahtumia.

Kesäkuun alkupuolella pidettiin siis kämppisten kanssa bileet. Ajatus oli yhdistää Flicin ja minun synttäri, minun kaksi vuotta Malesiassa ja gradun palautusbileet. Teemaksi valittiin purppura. Ajatuksena oli kaikki pukevat jotain purppuraa. Luonnollisesti osa Brickfieldsin porukasta veti homman överiksi ja maalasi päänsä purppuraksi. Alla olevassa kuvassa Dave näyttää mallia oikeaoppisesta pukeutumisesta.

Kuun vaihteessa mentiin Langkawille. Firman reissu, eli ohjelmassa oli tiimihengen kasvatusta, vapaata ohjelmaa ja minun synttäreiden viettoa. Samalla reissulla käytiin myös henkilökohtaisten tavoitteiden asettamista ja niiden saavuttamista. Varsin ajankohtaista, koska valmistuminen viimeinkin häämöttää ensi syksynä.
Liitovarjoilu on kivaa ensimmäisen 2 minuutin ajan. Sitten se käy vähän yksitoikkoiseksi.

Työkavereiden synttärilahja (sylissä) oli erikoinen, mutta ainakin sillä sai huomiota.

Pakollinen ryhmäkuva. Firman kasvaa. Mukana oli kaksi uutta, jotka eivät olleet vielä aloittaneet. Toinen oli kuuleman kysynyt kollegalta, että onko meillä töissä ketään normaalia.

Viime viikonloppu meni sitten Singaporessa, jossa oli kaverin kaverin synttärit, joihin menin kuokkimaan Carey-Annen, Janan ja Salahin kanssa. Hauska reissu. En muita nauraneeni yhtä paljon vuosikausiin. Kaikkea sattuu ja tapahtuu. Samalla reissulla myös tapasin muutamia tuttuja, jotka ovat sinne aikoinaan menneet.
Cafe Del Mar Sentosassa, jossa synttärit pidettiin.

Pakollinen Merlionin tarkistus ja ryhmäpotretti.

Muuten asiat ovat mainiosti. Työt menevät mukavasti vaikka jo uutta paikkaa katselen. Tällä hetkellä Suomi näyttäisi olevan varsin todennäköinen vaihtoehto, vaikka Englantikin vähän vielä kiinnostaisi. Mukava kun on kertynyt kykyjä joille tuntuu olevan kysyntää. Suomalaisia on alkanut löytymään vähän joka puolelta. Viimeviikolla yksi KL:stä ja toinen Singaporesta. Kohtahan täällä alkaa olemaan ruuhkaa.

Salmiakki

Viime lauantaina pidettiin kotona yhdistetyt Flicin myöhäiset ja minun aikaiset synttäribileet, gradun valmistujaiset ja kaksi vuotta KL:ssä bileet. Kemut menivät kaiken puolin mukavasti ja vieraat viihtyivät osin aamuun asti. Olin vähän aikaisemmin saanut lahjaksi pussillisen salmiakkia. Joku löysi sen pussin ja sitä sitten maisteltiin. Ihan kaikkia naamoja en saanut valokuvattua, mutta jotain sentään.

From Salmiakki

Kämppis Katalina oli ensimmäisenä paikalla. Karkki pysyi suussa juuri ja juuri tämän kuvan ottamisen ajan ennenkuin päätyi parvekkeelta alas.


Khalid (kollega) oli vähän kummissaan mausta, mutta sylkemään ei tarvinnut alkaa.


Mahen ei edes kokeillut...

...mutta Takuya melkein söi yhden ennen kuin oksennusreaktio alkoi.


Martinilla ei ollut isompia ongelmia, vaikka maku selvästi kummastuttaa.


Carey-Anne kummastelee hetken aikaa makua...

...mutta käytännössä heti maku osoittautuu varsin epämiellyttäväksi.


Lisää kuvia löytyy täältä.

Minusta ne ainakin oli ihan hyviä.

Saksa

From Deutchland-Suomi

Vajaan kuukauden Euroopan kiertue alkaa olemaan lopuillaan. Häät on vietetty, koulut lopetettu ja matka takaisin kohti Aasiaa on alkanut. Ensin vain tämä pitkän viikonlopun mittainen pysähdys Frankfurtissa. Päivät on mennyt ihan töitä tehdessä ja gradua viimeistellessä. Muu aika sitten Inan, Manuelin, Fredin tai Ramonan kanssa kikkailessa. Mukava maa. Mikähän sitä Seppo Rätyä sitten oikein jurppi. Suomesta olisi tulossa Malesiaan lisävahvistuksiakin vielä ennen kuun vaihdetta.

Kierrätystä

Ilmastonmuutos saapuu Malesiaan. Liekö täälläkin kyseessä Happy Feet-ilmiö vai mikä, mutta ainakin meidän taloyhtiössä ollaan edistyneitä. Tänne on nimittäin luoto "kierrätyskeskus". Vielä kyseessä on varsin vaatimaton laitos, mutta alku se on tämäkin. Kämppikset Katalina ja Flic olivat asiasta jo varsin innoissaan. Ei kestänyt kauaa, että keittiöön ilmestyi kaksi uutta jäteastiaa. Kiva ajatus, mutta olen ihan varma, että kaikki jätteet silti päätyvät samaan paikkaan.


Harrastin myös kolikoiden kierrätystä. Pari vuotta olen kerännyt taskunpohjalle jääneet kolikot ensin pöydälle, sitten lahjaksi saatuun kulhoon ja sitten vielä isompaan lahjaksi saatuun kulhoon. Viimein perjantaina vein parikiloisen pussin kolikoita pankkiin. Tilille ilmeistyi pitkälti toistasataa dollaria. Sillähän saa jo kahvit suomessa.

Kävi myös ilmi, että joudun maksamaan tuloveroa Malesiaan. No se ei ollut varsinainen yllätys, vaan se että joudun maksamaan sen koko vuodelta kahden päivän varoitusajalla. Firma ystävällisesti palkkasi verokonsultin tekemään laskelmat. Jännityksellä odottelin tuloksia, että riittääkö edes kuukauden palkka. Hyvin riitti. Veroprosentti koko vuodelta jäi jonnekin vajaan viiden seutuville.

Tosi-telkkari, osa 2

Tammikuussa oli puhetta tosi-telkkarista, jota kuvattiin toimistolla. Kyseinen pätkähän tuli ulos maaliskuun lopulla ja vihdoin löytänyt tiensä myös YouTubeen. Ohjelmassa haetaan maan parasta bisnesideaa ja tämän kaverin idea on yhdistää kiinalainen horoskooppi ja rekrytointi samaan webpalveluun. Tässä pätkässä hän kyselee webbibisneksessä mukana olevien yrittäjien mielipiteitä.

Graduongelma

Gradukin edistyy. Hitaasti. Nyt tosin alkaa jo näyttämään aika hyvältä. Sivujakin kertyy pikkuhiljaa, mutta välillä on vähän vaikea keskittyä. Kaikki muu kun on niin valtavan mielenkiintoista tällä hetkellä. No, jos se yhtään lohduttaa niin näyttää siltä, etten ole ainoa. (Ei se lohduta.)

Takaisin arkeen

Arkikin alkaa jo sujumaan, vaikka alkuviikko olikin vähän vaikea aikaeron vuoksi. Tom tuli Brisbanesta tänne pääsiäisen viettoon. Formulat jäivät nyt välistä ja lähinnä keskityttiin kaikkeen formuloiden ympärillä pyörivään oheistoimintaan ja kaverin tupareihin. Ei viitsitty lähteä istumaan ruuhkaan tuntikausiksi vaan katsottiin kisat mukavasti kotoa.

Torstaina keskellä yötä heräsin paukahdukseen ja kuulin, että ilmastointi napsahti pois päältä. En kuitenkaan siitä jaksanut välittää. Sähkökatkoja on aina välillä. Tällä kertaa sähköt eivät olleet tulleet takaisin edes aamulla. Perjantaina iltasella selvitin ongelmaa ja havaitsin, että aina kun kytken jaakaapin kiinni, kaikki releet napsahtavat pois päältä. Samalla myös tajusin, että ruuat olivat olleet kaapissa miltei vuorokauden lämpimässä. Kun aukaisin oven, haju oli mieleenpainuva. Soitin vuokraemännälle, joka onnistuikin järjestämään uuden jääkaapin täksi päiväksi. Luvatun toimituksen piti olla tunti sitten, mutta vielä ei ole mitään kuulunut.

Ja täällä taas

Ja takaisin Kuala Lumpurissa. Nyt lähinnä yritän väsyttää itesäni, jotta aikaerosta huolimatta pääsen aamulla töihin. Euroopassa vietetyn vajaan kuukauden jälkeen oli ihan mukava kun kostea helle iski naamaan lentokoneesta poistuessa, varsinkin kun kapteeni oli hetkeä aikaisemmin ilmoittanut, että lämpötila on 32 astetta. Jostain kumman syystä Lontoon 12 tuntui paljon kylmemmältä kuin Suomen +5. Jälleen vietin yön Lontoossa Anetan ja Tomekin luona. Tosin en ehtinyt heitä paljoa näkemään, koska Ryanairin lennot saapuvat kätevästi keskiyöllä, eikä Lontoon kokoisessa kaupungissa ihan hetkessä liikahdeta, jos metro ei kulje.

Malesiaan liittyen ensimmäisenä huomasin ruuhkan Kuala Lumpurin lähtevän koneen check-innissä. Siellä oli useampikin perhe pakkaamaassa ja uudelleen järjestelemässä kamojaan, jotta kaikki saadaan koneeseen. Toinen tuttu tunne oli turvatarkastuksissa. Aasialaiset kun tykkäävät matkustaa perhe- ja sukukunnittain. Jos yksi on tarkastuksessa muita hitaampi niin koko suku odottaa. Ja samalla suku aiheuttaa massiivisen jonon. Ihailtavaa perheuskollisuutta, mutta aiheuttaa suunnattomasti närää Eurooppalaisissa, jotka vain haluaisivat päästä tarkastuksista ohi mahdollisimman nopeasti. Standstedissa tarkastukset ovat naurettavan tarkat, mutta Heathrowssa turvatarkastukset ovat kai jo saavuttaneet jonkinlaisen ennätyksensä. Kenkiä läpivalaistaessa eräs tarkastaja totesi, että olen ensimmäinen matkustaja hänen vuoronsa aikana jolla ei ole yhtään reikää sukissaan.

Lento meni mukavasti. Ennen lähtöä sain vaihdettua itselleni paikan jossa jalkatilaa rittää, onnistuin nukkumaan useammankin tunnin ja siitä huolimatta ehdin katsomaan pari tuoretta leffaa, jotka olivat jääneet välistä. En tiedä miksi Malaysian Airlinesia aina niin parjataan. Minusta se ainakin on ihan hyvä.

Perillä ensimmäisenä huomiona oli helle, joka iski naamalle kun astuin ulos koneesta. Myöhemmin siihen sekoittui saunan kosteuden ja joiden kasvien tuoksi. Bangsarista iltapalaa hakiessa siihen vielä yhdistyi curryn haju. Kämppäkaverit ja pari tuttua olivat jo odottelemassa. Mikäs tänne on tullessa. Tuli huolestuttavan kotoisa tunne.

Kotona

From Suomi

Viimein kotona. Tai, no oikeastaan vielä hetken aikaa. Englannissa vietetyn viikon jälkeen olen viimeiset kaksi viikkoa koittanut tehdä gradua ja olla ulkona niin paljon kuin mahdollista. Kummassakaan ihan täydellisesti kuitenkaan onnistumatta. Vielä reilu viikko aikaa ja sitten takaisin tropiikin lämpöön pahimpia loskakelejä karkuun.

Lumi-ikävää

Hetki on taas vierähtänyt ilman mitään isompia. Kiinalaisen uuden vuoden jälkeen on rauhoituttu taas arjen viettoon. Suomi on nyt jotenkin ollut tässä pinalla. Olen törmännyt suomalaisiin useammankin kerran ja tänään kävin F-securen paikalliskonttorin poikien kanssa pelaamassa perisuomalaista sählyä. Sähly on todella tukalaa hallissa, jossa ei ole minkäänlaista ilmastointia. Jo 20 minuutin jälkeen tuntui, ettei lattiasta pääse millään ylös. Kunhan olin päässyt kotiin lähdin vielä tarkistamaan viereen avatun kuntosalin. Tarkoituksena oli lähinnä vain jäädyttää ensikuun jäsenmaksu. Suotta sitä maksamaan kun tiketit Suomeen on jo hallussa ja lähtökin on jo ensiviikolla. Kun oli kamppeet mukana niin testasin vähän saliakin. Työt näyttivät olevan vielä aikalailla kesken, mutta sauna oli sentään jo valmis. Siellä oli oikein perisuomalainen puukiulu. Kiukaan merkki oli joku vähän oudompi, mutta ihan selvästi kotimainen kuitenkin.

Firmaan tulee seuraavan kuukauden aikana kaksi henkilöä lisää. Niitä varten haettiin Ikeasta pöytiä ja muuta kampetta. Samaan aikaan sain omaan nurkkaani ison taulun piirustelua varten. Kun en heti keksinyt sille käyttöä ja löysin vain sinisen tussin, eikä Kristina löytänyt mustaa tussia viron lippua varten, taulun ensimmäiseksi piirustukseksi tuli sitten komea Suomen lippu.

Possun vuosi

CNY Decorations
Originally uploaded by hnix.

Alanin perheen uudenvuoden illallinen oli Klangissa, noin tunnin matkan päässä KL:stä. Sinne mentiin pienellä porukalla ja meidät haettiin asemalta kahdella autolla. Perillä paikanpäällä meitä jo odoteltiin. Ruokana oli tuttuun tapaan riisiä, nuudeleita, possua ja kanaa. Illan kuluessa tehtiin muutamia ruokaan liittyviä rituaaleja, joiden pitäisi tuoda bisnesonnea seuraavalle vuodelle. Paikalla oli myös Alanin suomalainen pomo, joten sain puhua suomeakin.


Alan oli huolehtinut, että suomalaisilla vierailla ei tule koti-ikävä. En vieläkään tiedä, että mistä se näitä suomituotteita hommaa.


Ja sitten ryhmäkuva.

Perheen talo oli suomalaisittain mielenkiintoinen. Vanhin poika oli vaimoineen ostanut paritalon toisen puolikkaan ja lopullisena ajatuksena oli poistaa asuntojen välissä oleva seinä, jotta saadaan yksi iso talo. Tämän on kuuleman määrä tapahtua kunhan nuori perhe alkaa kasvamaan ja lapsenvahtiongelmat alkavat.


Muuten possun vuosi on alkanut laiskasti. Huomiseen asti on vielä pyhiä. Viimepäivät ovat menneet kotosalla akkuja ladatatessa ja altaalla loikoillessa. Pari leffaakin on tullut katsottua. Kävin tänään ostarissa ja noin puolet kaupoista on oikeasti kiinni ainakin huomiseen asti. Siinä näkyy kiinalaisten vaikutus liike-elämään. Minään muuna pyhäpäivänä kauppojen aukioloajat eivät muutu. Ostarissa olessa joku kaveri tuli nykimään hihasta ja kyseli, että olisinko kiinnostunut mallin töistä. Tässä täytyy olla joku pila menossa. Eikai näin käy kuin elokuvissa. Muistaakseni kolmas kerta muutaman kuukauden sisällä. Otin vain käyntikortin ja lupasin palata asiaan myöhemmin.

Gong Xi Fa Chai

Sian vuosi on tuloillaan. Tänään on kuukalenterin mukainen uudenvuoden aatto. Allan on kutsunut minut ja pari muuta tuttua luoksensa aattoillalliselle. Tilaisuutta voi ajatella siten, että suomalainen perhe kutsuu kiinalaisia jouluaattona kinkkua syömään.

Ainakin kaupoista päätellen kyse on vuoden tärkeimmästä juhlasta. Mitkään muut pyhät eivät ole aiheuttaneet minkäänlaisia muutoksia kauppojen aukioloaikoihin, mutta nyt monet kaupat ovat kiinni tiistaihin asti. Yhden aukiolevan parturin onneksi onnistuin löytämään, en olisi ehkä muuten kehdannut mennäkään illalla mihinkään.

Gong Xi Fa Chai kaikille!

Vieraita

Tuttujakin näkee. Sami ja Elina tulivat Oulusta pakkaspakolaisiksi. Teppo taas tuli Sarin kanssa työkomennukselle jo joitain viikkoja sitten. Mukava kun saa välillä puhua suomea ihan kasvotusten.


Uudenvuoden juhlallisuuksiin liittyen monilla julkisilla paikoilla on leijonatansseja. Nämä on eräässä ostarissa Bangsarissa. Kävin Carey-Annen kanssa katsomassa Gamarjobatin. Se on kahden japanilaisen miimikon show. Ihan käsittämättömän hauska, 20 minuutin jälkeen oli leuat kipeänä nauramisesta. Youtubesta löytyy jotain pätkiä.


Ja sitten vielä oikein huonolaatuinen videonpätkä. En hoksannut laittaa parempaa kuvanlaatua.

Uutta vuotta kohti

Tulipossun vuotta kohti mennään. Aatto taitaa olla ensiviikon lauantaina ja siitä juhlallisuudet jatkuvat rahalahjojen ja uhkapelaamisen merkeissä seuraavan viikon. Täällä varsinaisia vapaapäiviä ovat vain kaksi ensimmäistä päivää. Kiinalaisissa yrityksissä yleensä koko viikko. Krääsäkojuissa myydään possu- ja raha-aiheisia koristeia.

Juhlistin alkavaa possun vuotta puolivahingossa syömällä paistettua juustoriisiä possulla. Ruoka on ilmesestikin lähtöisin Hong Kongista ja täälläkin sitä aina jostain paikoista saa. Kunnon kiinalaiset äimistelee juustolle, mutta täällä ja ilmeisesti myös Honk Kongissa se näkyy tekevän kauppansa. Olen viimeiset puoli vuotta passiivisesti haeskellut ravintolaa, jossa sitä tehdään, mutta nyt vahingossa löysin yhden paikan. Luonnollisesti olin kävellyt paikan ohi jo monta kertaa, mutten vain koskaan ollut viitsinyt mennä sisälle katsomaan ruokalistaa.

Kävin myös tarkastamassa naapuriin avatun uuden ostarin. Neljäkerrosta täynnä (naisten) vaate- ja golfliikkeitä. Suurin osa on vielä kiinni. Ainoa vähänkään minua kiinnostava taitaa olla Starbucks ja sekin on yläkerrassa, jotta ei varmasti tule käytyä.

Angkor

Yhdeksän päivää muinaisessa Angkorissa on takana. Oli kyllä kiva päästä takaisinkin. Ensimmäisen kerran KL tuntui tehokkaalta ja järjestäytyneeltä paikalta.

From Cambodia

Reissuun lähdin Inan kanssa ja aluksi lennettiin Siem Reapiin temppeleitä katsomaan. Kuvassa kuuluisin elikkäs Angkor Wat. Tämä hindutemppeli on valtavan iso. Muistaakseni noin 1,5km pitkä.

From Cambodia

Portaat olivat aika jyrkät. Tässä ollaan matkalla korkeimpaan torniin.

From Cambodia

Toinen tunnettu temppeli on Buddhalaisten rakentama Bayon. Se ei ole ihan yhtä hyvin säilyt kuin Angkor Wat ja on selvästi pienempi, mutta edelleen hyvin vaikuttava rakennelma.

From Cambodia

Buddhan kasvot Bayonissa.

From Cambodia

Ta Prohm on viidakon runtelema temppeli. Se tuli kuuluisaksi kun ensimmäinen tai toinen Tomb Raider kuvattiin siellä.

From Cambodia

Tottakai tuk-tuk pitää välillä tankata. Kuvassa Kambodzalainen bensa-asema.

From Cambodia

Kun temppelit alkoivat pursuamaan korvista ulos, matkasimme veneellä Battambangiin. Aikataulun mukaan venematka kestää 3-9 tuntia. Meillä se kesti 8,5 tuntia. Loppua kohti matkustajat alkoivat olemaan aika hermostuneita. Vene oli pieni, vanha ja kiikkerä ilman minkäänlaista ilmastointia tai tuuletinta.

From Cambodia

Seuraavaksi suuntasimme bussilla kohti Sihanouk Villeä. Liikenne kaupunkien ulkopuolella on aika villiä. Rohkenen väittää, että bussi meni kolmanneksen matkasta väärällä kaistalla. Sihanouk Ville on pieni rannikkokaupunki ja siellä pitäisi olla maan parhaat uimarannat. No nyt ne nähneenä voin todeta, ettei sinne kyllä rantojen takia kannata mennä.

From Cambodia

Lopuksi vielä pääkaupunkiin Phnom Penhiin. Pakolliset nähtävyydet tuli nähtyä kuten kuvassa oleva Kuninkaallinen palatsi.

From Cambodia

Toinen merkittävä paikka on Tuol Sleng. Se on entinen lukio, jonka Punaiset khmerit muuttivat kuulustelukeskukseksi 70-luvun puolivälin jälkeen. Keskuksessa kuulusteltiin vallankumouksen vihollisia, kuten esimerkiksi opettajia tai silmälasien käyttäjiä sekä heidän perheitään lapset mukaan luettuna. Kuvassa on "kuulusteluhuone", jossa kuulusteltavilta kirjamellisesti kiskottiin tunnustus. Kun tunnustus oli saatu, ja jos kuulusteltava oli edelleen hengissä, nämä yhteiskunnan viholliset lähettiin kaupungin ulkopuolelle Kuoleman kentille, jossa lopullinen ratkaisu pantiin käytäntöön. Kuoleman kentät jäi näkemättä ajan puutteen vuoksi, mutta oli Tuol Slengissäkin jo ihan tarpeeksi.

Kambodzassa monet ihan perusasiat ovat vähän hankalampia. Ranskalaisten jäljiltä kaupunkisuunnittelu on paremmin hanskassa kuin Malesialaisilla ja liikennekin on pääsääntöisesti oikean puoleista, jos vain kaista sattuu olemaan ajettavassa kunnossa. Kraanavettä ei suositeltu edes hampaiden pesuun ja paikallinen turistilehtinenkin varoitta veineiden turvallisuudesta. Maassa on vielä noin 6 miljonaa maamiinaa, jotka rampauttavat satoja ihmisiä vuosittain. Korruptio rehottaa ja jotkut vanhemmat ovat valmiita myymään lapsensa 100 dollarilla. Silti ihmiset tuntuvat olevan iloisempia ja toivekkaampia kuin esimerkiksi KL:ssä. Usko tulevaisuuteen on kova ja viimeisen 30 vuoden tapahtumia katsoessa, suunta on vain ylöspäin. Välillä vähän hävetti olla länkkäri, mutta onneksi paikalliset osaavat nyhtää turisteilta dollarit pois. Tuntuu hullulta, että siellä monelle ihmiselle dollarin ero hinnassa voi olla elämän ja kuoleman kysymys. No hyvä reissu silti. Kaunis maa ja säätkin suosivat. Aurinko paistoi, mutta ei silti ollut tukalan kuuma.

Lisää kuvia täältä.