Ja täällä taas

Ja takaisin Kuala Lumpurissa. Nyt lähinnä yritän väsyttää itesäni, jotta aikaerosta huolimatta pääsen aamulla töihin. Euroopassa vietetyn vajaan kuukauden jälkeen oli ihan mukava kun kostea helle iski naamaan lentokoneesta poistuessa, varsinkin kun kapteeni oli hetkeä aikaisemmin ilmoittanut, että lämpötila on 32 astetta. Jostain kumman syystä Lontoon 12 tuntui paljon kylmemmältä kuin Suomen +5. Jälleen vietin yön Lontoossa Anetan ja Tomekin luona. Tosin en ehtinyt heitä paljoa näkemään, koska Ryanairin lennot saapuvat kätevästi keskiyöllä, eikä Lontoon kokoisessa kaupungissa ihan hetkessä liikahdeta, jos metro ei kulje.

Malesiaan liittyen ensimmäisenä huomasin ruuhkan Kuala Lumpurin lähtevän koneen check-innissä. Siellä oli useampikin perhe pakkaamaassa ja uudelleen järjestelemässä kamojaan, jotta kaikki saadaan koneeseen. Toinen tuttu tunne oli turvatarkastuksissa. Aasialaiset kun tykkäävät matkustaa perhe- ja sukukunnittain. Jos yksi on tarkastuksessa muita hitaampi niin koko suku odottaa. Ja samalla suku aiheuttaa massiivisen jonon. Ihailtavaa perheuskollisuutta, mutta aiheuttaa suunnattomasti närää Eurooppalaisissa, jotka vain haluaisivat päästä tarkastuksista ohi mahdollisimman nopeasti. Standstedissa tarkastukset ovat naurettavan tarkat, mutta Heathrowssa turvatarkastukset ovat kai jo saavuttaneet jonkinlaisen ennätyksensä. Kenkiä läpivalaistaessa eräs tarkastaja totesi, että olen ensimmäinen matkustaja hänen vuoronsa aikana jolla ei ole yhtään reikää sukissaan.

Lento meni mukavasti. Ennen lähtöä sain vaihdettua itselleni paikan jossa jalkatilaa rittää, onnistuin nukkumaan useammankin tunnin ja siitä huolimatta ehdin katsomaan pari tuoretta leffaa, jotka olivat jääneet välistä. En tiedä miksi Malaysian Airlinesia aina niin parjataan. Minusta se ainakin on ihan hyvä.

Perillä ensimmäisenä huomiona oli helle, joka iski naamalle kun astuin ulos koneesta. Myöhemmin siihen sekoittui saunan kosteuden ja joiden kasvien tuoksi. Bangsarista iltapalaa hakiessa siihen vielä yhdistyi curryn haju. Kämppäkaverit ja pari tuttua olivat jo odottelemassa. Mikäs tänne on tullessa. Tuli huolestuttavan kotoisa tunne.

Arska

Arska on tullut takaisin. Piti oikein ottaa kuva toimiston ikkunasta. Johan tuota on melkein kuukauden päivät odoteltukin. Ilmeisesti ramadanin päättyminen vaikutti taivaan selkeytymiseen. Pyhien aikaan Indonesialaiset tuskin polttivat metsää ja Malesialaisetkin pysyivät enimmäkseen kotosalla, joten pakokaasupäästötkin pysyivät aisoissa.

Synkimmillään näkymä on ollut melko harmaa, vaikka yllä olevaan kuvaan lähestyvä ukkonen tuokin lisäsäväyksen.

Palaa

Indonesiassa palaa taas. Siellä jälleen poltetaan sademetsää kaskiviljelyä varten. Malesian ja Indonesian hallitukset taas syyttelevät vuoron perään toisiaan eivätkä tee mitään asian korjaamiseksi. Ylemmän kuvan nappasin tänä aamuna kotoa lähtiessä. Näkyvyys ei ole paljoa yli puolta kilometriä. Ihan viimevuotisiin myrkytys asteikkoihin ei ole vielä ylletty, mutta kyllä se tämäkin jo riittää.

Alemmat kuvat ovat eiliseltä päivältä. Huomatkaa tornikuvassa olevat ikkunan pesijät, siina tornin oikealla reunalla. Jälleen yksi homma johon minusta ei olisi.




Tänään aamulla töissä oli toinenkin yllätys. Uusi työntekijä, tai oikeastaan kai se on vain Khaileen sijainen. Tämän uuden kaverin nimi on Jules. Hän on aika hiljainen joka on itseasissa ihan vain mukavaa vaihtelua Khaileen mesuamiseen. Juleksen taustoista ja työkokemuksesta minulla ei ole tietoa, mutta Khaileen mukaan se pystyy tekemään vähintään saman minkä hänkin.

Gradupäivä

Manuel lähti eilen takaisin Saksaan. Minä ja Alex ajateltiin viettää lauantai gradujamme kirjoittelemalla. Päivähän alkoi puoliltapäivin nautitulla tandorikanalla. Vähän raskas aamiaiseksi, jotenka sen jälkeen levähdettiin ja taisin minä pikaiset päikkäritkin ottaa. Kunnon trooppinen ukkosmyrsky iski päälle ja sitä sitten ihmeteltiin. Kymmenessä minuutissa kaikki näkyvillä olevat vesikourut tulvivat yli ja tasaisilla avopaikoilla oli vettä nilkkoihin asti.

Uiminen on mukavaa kun on kuuma, mutta Alexin mielestä sade ei haittaa kun altaassa muutenkin kastuu. Uimaan siis. Hetken aikaa siellä oltiin, kunnes salamat alkoivat iskemään niin lähelle, ettei tohdittu enää siellä olla. Pakko oli kuitenkin pari kuvaa ottaa yli laitojen tulvineesta altaasta. Sisällä totesin, että läppäri pitää lämmittää ennen kirjoitustyötä, joten katsottiin pari jaksoa Simpsoneita DVD:llä. Sen jälkeen vihdoin sain dokkarin auki ja luettua pari pari artikkelia. Taisi siinä 1,5 sivua tulla tekstiäkin. Alex sensijaan kirjoitteli tutkielmaansa ja paria lehtiartikkelia aina vähän kerrallaan. En tiedä miten se on mahdollista, koska itselläni pelkkä valmistautuminen kestää ainakin kaksi tuntia. Ilmeisesti muutaman vuoden työkokemus toimittajan on opettanut. Australiassa kuuleman parikymmentä sivuinen gradu riittää ja tutkimussuunnitelmakin meni läpi ilman mitään tarkempaa tutkimuskehikkoa tai tarkoin määriteltyä tutkimuskysymystä.

Manuelin huoneeseen muuttava ranskalainen Julie toi hetki sitten kamansa. Minä taidan lähteä ulos tuulettumaan.

Kiire

Tästä illasta meinasi tulla kiireinen. Ohjelmassa oli yhden uusi-seelantilaisen kaverin ja tässä kämpässä asuneen ranskalaisen tytön synttärit sekä yhden puolitutun tsekin läksiäiset. Onneksi Selman synttärit ja läksiäisillallinen sitten yhdistettiin, jotenka menin sinne. Lahjaksi ostettiin porukalla joogamatto, kun se tuntuu olevan nyt niin suosittua täällä. Illallisen jälkeen vielä istuttiin iltaa hetken aikaa altaalla ja tuskailtiin kuumuutta. Ilmassa on vieläkin savua, joka on kuuleman lähtöisin jostain Sumatran metsäpaloista. Savua kuuleman saattaa riittää kuukausiksi.

Savua

Töistä lähtiessä lähitienoo vaikutti olevan jostain syystä täynnä savua. Aluksi epäilimme tulipaloa, mutta ilmeisesti siitä ei ole kyse, koska savua näyttää olevan koko kaupungissa. Kuuleman on todennäköistä, että savu tulee jostain Indonesian metsäpaloista. Näkyvyys on paikoitellen aika huono, kenties vain parikymmentä metriä. Liikenteeseen se ei kuitenkaan mitenkään tuntunut vaikuttavan. Ajo on edelleen yhtä holtitonta kuin ennenkin. Kenties jopa pahempaa, koska näkyvyys on huono.

Kesäkuun lopulla vain pariksi päiväksi tulleet tytöt muuttivat tänään pois. Tai ainakin yrittivät. Vielä täällä näkyy laukkuja olevan. He saivat kämpän samasta taloyhtiöstä filippiiniläisen tytön kanssa. Tuntuvat viihtyvän vielä hyvin tässä asunnossa, koska heillä ei ole puhelinlinjaa nettiyhteydestä puhumattakaan. Kämppä ehtikin tuntua tänään hetken aikaa aika hiljaiselta, kun asunnossa oli alle viisi henkeä sotkemassa. Vaikka ei kai pieni sotku ole minua koskaan häirinnyt... Tyhjän huoneen seuraavan asukin pitäisi tulla parin viikon päästä jenkeistä.

Säät

Viimeiset pari päivää on ollut sateista. Paikallisten mielestä sateet eivät ole olleet erityisen rankkoja, mutta kyllä ne minusta ihan kunnon kaatosateilta vaikuttavat. Maltan tuskin odottaa milloin sataa kunnolla. Sateet ovat onneksi hieman viilentäneet ilmaa.

Silmämääräisesti arvioiden katujen varsilla olevat vesikourut ja viemärit näyttävät olevan noin kymmenen kertaa järeämpiä kuin suomessa. Alueella sataa reilut parimetriä vuodessa, mikä on aika paljon. Tilastojen mukaan sateisimmat kuukaudet ovat huhti- ja marraskuu, mutta paikallisten mukaan sateet ovat melko tasaisia ympäri vuoden.

Vuoden keskilämpötila on noin 26 astetta. Yleensä lämpötila on 21 ja 33 asteen välillä. Kuumimman ja kylmimmän kuukauden ero on noin asteen sisällä vuosittaisesta keskiarvosta. Ympäristö ei siis juurikaan muutu vuodenaikojen välillä. Tarkkaa lämpötilaa on vaikea sanoa, sillä juuri missään ei ole lämpömittareita, eikä sillä ole väliä koska aina on kuitenkin kuumaa ja kosteaa. Tosin viime päivinä ilma on tuntunut jopa viileältä. Tähänkin näköjään tottuu. Sateet saisivat kyllä jo loppua tältä erää, sillä illalla on allasbileet, eikä ole kiva jos siellä kastuu.