Hyvää Jussia!

Aika rientää. Nyt jo reilu puoli vuotta on mennyt suomessa. Kaikkeen tottuu. Talvi meni vähän totutellessa... talveen. Työskentely Eurooppalaisessa jättiorganisaatiossa on vähän erilaista kuin pienessä Aasialaisessa yrityksessä. Nyt jälkeenpäin on ollut kiva käydä Lontoossa (Kuva yllä) ja Amsterdamissa moikaamassa tuttuja. Espanjan vuoro on sitten vähän myöhemmin.

Voisi kuvitella, että pitkän poissaolon jälkeen kotimaisia asioita arvostaisi jotenkin eri tavalla. Järjestys, tehokkuus ja toimiva julkinen liikenne ovat kieltämättä erittäin mukavia. Toisaalta myös ärysttäviä piirteitä huomaa jatkuvasti. Esimerkiksi ahdistavat kauppojen aukioloajat, hiljaiset ihmiset, sää ja hinnat. Suomea ja Helsinkiä ei voi myöskään sanoa erityisen monikultuuriseksi tai värikkääksi paikaksi. Lisäksi tietynlainen epäjärjestys piti vain mielen virkeänä. Suomessa suurin osa ihmisistä vain vaeltaa työn ja kodin väliä ilman minkänlaista päämäärää.

Pidempiaikainen oleskelu ulkomailla laskee kynnystä lähteä uudelleen. Itselläkin jäi kipinä lähteä, mutta ei ihan vielä. Ollaan nyt edes täysi vuosi paikallaan.

Koen hyötyneeni ulkomailla olosta. Olen huomattavasti päämäärätietoisempi ja herkempi toimimaan kun huomaan jonkin epäkohdan josta en pidä. Tiedän, että minun ei ole pakko olla täällä ja varsinkin nykyisellä työllisyystilanteella asioita on varsin helppo muuttaa nopeastikin. Kansainvälinen työkokemus toi mukanaan nipun kontakteja ja rohkeutta joista on varmasti hyötyä myöhemminkin.

Kaikesta huolimatta, kiva olla kotonakin välillä ja kun työkin on mielenkiintoista, niin mikäs tässä ollessa. Nyt kuitenkin jussin viettoon!