Selamat Tahun Baru

 
Kuten otsikossa sanotaan, niin hyvää uutta vuotta täältäkin. Cath ystävällisesti teki minulle port viinikakun. Sitä tässä on päivä tullut mutusteltua. Pitäis kai haukata jotain oikeaakin ennen kuin lähden illan rientoihin. 

Valintoja

 
Pikkuhiljaa pitäis alkaa sunnittelemaan paluuta Suomeen. Pitäis hakea töitä, järjestää paluumatka ja suunnitella missä vielä haluaisin käydä niin kauan kuin täällä olen. Toisaalta nyt on niin kuuma, että vois sitä varmaan jotain muutakin tehdä. 

Kadut

 
Kuala Lumpur ei varsinaisesti ole mikään vaarallinen kaupunki kunhan muistaa vain noudattaa tervettä järkeä. No ainahan täällä kaikkea sattuu ja tapahtuu. Vaarallisempia ovat kuitenkin itse kadut. Välillä varsinkin pimeällä saa olla tarkkana, että missä kävelee. Kuvassa läheisen kadun jalkakäytävä. 

Lounas

 
Tänään oli sitten vapaapäivä. Eipä tässä kummempia ole ehtinut puuhailemaan. Kunhan lounaalla käytiin. Tällä kertaa sipuli-kulcha, tandori kanaa ja mango lassi. 

Lumiukko

 

No jostain syystä tämä ei anna lähettää yhtä kuvaa enempää kerrallaan. Toimii kai se näinkin. Kuvassa lumiukko erään klubin pihalta. Lumiukosta tuli mieleen, että minut esiteltiin eilen eräälle suomalaiselle käverille täällä. Tämä kertoi, että KL Cobras hakee jatkuvasti luistelutaitoisia pelaajia. Singapore Blizzardin järjestämä turnaus olis jo ens kuussa. Pitää harkita. Luistimet ei kieltämättä ole mukana. Jotenkin ne pakatessa jäi, kun jostain syystä kiinnitin enemmän huomiota uikkareiden pakkaamiseen. 

Monorail

 

No näiden postausten todellinen syyhän on se, että haluan testata miten Picasan automaaginen kuvien lähetys toimii. Kuvassa KL Monorail, joka ohittaa Time Squaren. Time Square on pienen kaupungin kokoinen ostari KL:n keskustassa. Sisältää kymmenen kerroksen verran kauppoja ja huvipuiston vuoristoratoineen. Ja tietenkin tuhansia kiinalaisia rynnimässä joulualennusmyynteihin. 

Tapaninpäivä ajelu

  
Tapaninpäiväajelusta sitten ei tullutkaan oikein mitään. Kuten kaikki varmaan arvasivat, tarkoitus oli ratsastaa norsuilla Kuala Gandahissa olevalla ronsujen pelastusalueella. Sinne pääsy ei kuitenkaan ollut ihan niin yksinkertaista, joten Anitan ja Jamien kanssa ei sitten sinne lähdetty. Koska oli Jamien viimeinen päivä katseltiin KL:n nähtävyyksiä. Vihdoinkin päästiin Menara KL:n, joka on Kuala Lumpurin radio ja tv-masto. Näkoalatasanne on vähän reilun 200 metrin korkeudessa, mutta itse torni on satakunta metriä korkean mäen päällä. Maisemat on kieltämättä hienot. Olis vain pitänyt mennä illemmalla niin olis nähnyt kaupungin pimeässä. Olen huomannut, että välillä kiusannut korkeanpaikankammo ei ole haitannut enää aikoihin.

3..2..1..Merry Chistmasss!

Aattopäivä meni oikein mukavasti. Aluksi kävin hakemassa postin lajittelukeskuksesta kotoa tulleen paketin. Jostain syystä sitä vain ei voinut noutaa lähipostista. (Kun katselin sitä hommaa siellä ja millä tahdilla siellä töitä tehtiin, en enää ihmettele
että postin kulku on täällä välillä vähän hidasta.)

Seuraavaksi ostoksille. Jouluillallinen oli siis Miken luona. Tämä oli käynyt tilaamassa jostain hotellista kalkkunan ja hankkinut viinit. Meidän muiden piti sitten tuoda jotain muuta syötävää. Alkuperäinen tarkoitus oli viedä rosollia, mutta eihän täältä punajuurta löydy. Kotoa tulleessa paketissa oli kuitenkin glögi-pussi, joten hankin sille tarvikkeet ja ostelin muiden kanssa salaattitarpeita. Itseasiassa teinkin hedelmäsalaatin miltein kokonaan yksin! Paikalla oli työkavereita ja muuten vain kavereita suurin piirtein kaikilta mantereilta, yhteensä tuollaiset kymmenkunta henkeä. Kiinalaisille homma oli vähän outoa, mutta hyvinpä näkyin kalkkuna, glögi, poro ja suomalainen joulusuklaa kelpaavan.

Illallisen jälkeen Jiangti vei minut ja Anitan kavereidensa joulunviettoon. Homma muistutti aika tavalla uutta vuotta. Keskiyön lähestyessä ihmiset tulivat kaduilla ja aloittivat kymmenestä laskemaan kunnes kello oli kaksitoista ja huusivat kuorossa hyvää joulua ja ampuivat raketteja. Ihmisillä oli kaiken värisiä tonttulakkeja ja naamareita. Itse ei tuohon hommaan aktiivisesti osallistuttu vaan katsottiin sitä vähän sivummalta saksalaisesta ravintolasta, jossa homma muistutti vähän enemmän länsimaista joulua.

Joulupäivä on Malesiassa vapaa, mutta tapaninpäivä on jo arki. Meidän onneksi maan tavan mukaan viikonlopulle sattuva pyhä siirtyy automaagisesti seuraavaan arkipäivään. Minusta Suomessakin voisi olla samanlainen käytäntö. Jos kaikki menee huomenna putkeen ohjelmassa olisi tapaninpäivän ajelu. Saas nähdä vain, että millaisella kulkupelillä.

Selamat Hari Krismas

Tällä kertaa ei ole valkea joulu, mutta ei onneksi mustakaan. Lähinnä kai vihreä. Ihmiset toivottelee toisilleen hyviä jouluja, kunhan ensin vain varmistavat, että toinen yleensä viettää joulua. Asuntokompleksin intialaiset vartijat toivottelivat oikein kädestä pitäen hyvät joulut, josta älysin että minun olis kai pitänyt aikoinaan toivottaa niille hyvät deepavalit. Noh, ensi kerralla sitten. Ohessa kuva saamastamme joulukuusesta. Ihan oikea se ei ole, mutta hei, pahvihan tehdään puusta. Voisi se olla muovinenkin.

Hyvää Joulua vain kaikille.

Joulu tulee

Joulukin alkaa olemaan jo aika lähellä. Kävin katsomassa aatonaaton odotusta Bar Savanahissa Anitan, Miken ja Ramonan kanssa. Baarissa oli oikein oikein muovikuusia juhlan kunniaksi. Ihan oli mukava ilta. Kiva kun 4-5 miljoonan asukkaan kaupungissa alkaa pikkuhiljaa jo ihan sattumalta törmätätä tuttuihin ihmisiin. Huomenna on jouluillallinen Miken luona. Ainakin kalkkunaa olis tarjolla. Katotaan sita rosollia vielä.

Matkailua

Täällä sitä vielä ollaan vaikka alkuperäinen paluupäivä piti olla eilen. Nyt liput on siirretty maaliskuulle ja vielä koitan siirtää niitä kauemmas. Lufthansalla vain ei oltu enää kovin joustavia, mutta matkatoimistosta käsin hommat hoitu paremmin. Jouduin vain parikymmentäminuuttia puhelimessa jonottamaan. Siinäpä on mukava jouluyllätys kunhan se puhelinlasku tulee... jonnekin. (Ihan vain näin varoitukseksi kotiväelle...)

Muita tapahtumia matkailurintamalla ei vielä ole. Jotain kuitekin tarttis tehdä kun AirAsia jakaa synttäritarjouksena 2 miljoonaa ilmaista lippua. Tämä on aiheuttanut pienimuotoista hamstrausta ja paniikkia viimepäivinä, kun kaikki jahtaa vain niitä ja on niitä tässä itsekin koitettu etsiä. Sen verran on kuitenki saatu jo aikaan, että helmikuun lopulla kohteena on ภูเก็ต.

Tänään jätin läppärin toimistoon, kun menin Singaporen kiinalaisen tutun kanssa illallistamaan hämäriin kiinalaiskorttelihin. Tämä oli taas niitä keikkoja joilla paikalliset lähtee ajelemään pitkiä matkoja jonkun tietyn ruuan perässä. Tällä kertaa en vain muista/tiedä mitä se oli. Jotain hyvää kiinalaista kuitenkin. Näin äkkiseltään sitä on vähän vaikea kuvailla. Nyt on orpo olo kun ei ole omaa konetta. Mistä sen tietää vaikka jollain olis vaikka kuinka tärkeää asiaa.

Päivitys
No nyt on Jakartakin. Tällä kertaa menopaluu ilmaiseksi. En ole ihan varma olenko enää täällä huhtikuussa, mutta kun on niiiiin halpaa.

Saksalainen pikkujoulu

Keskiviikkona oli saksalainen pikkujoulu Saksassa. Homma pidettiin Saksan suurlähettilään asunnossa. Sain kutsun kun tunnen paikallisen suurlähettilään pojan ja tämä tahtoi kutsua muutamia kavereitaan sinne. Ohjelmassa oli suurlähettilään pianolla säestämiä saksalaisia joululauluja ja saksalainen joulupöytä. Totta kai kun Malesiassa ollaan niin sekaan oli ujuttettu vähän kanacurryä, muuten ruoka oli kuuleman ihan perinteinen. Aika myöhään istuttiin siellä. Kun arvokkaammat vieraat oli lähteneet isäntä istui vähän aikaa meidänkin pöydässä. Koska mukana oli Filippiiniläinen kaveri, lähetiläs kertoili juttuja ajastaan suurlähettiläänä Filippiineillä ja myös muisteli kun oli Leningradissa 70-luvun lopulla konsulina. Lappeenranta ja Suomi oli kuuleman ollut joka viikonloppuinen ikkuna länteen, josta piti hakea vauvan ruuat seuraavalle viikolle. Isäntä joutui poistumaan kuitenkin aika aikaisin, koska hänellä oli koukous Aasian ja Oseanian pääministereiden kanssa seuraavana aamuna. Ihan ymmärrettävä syy siis.

KL:ssa on nyt meneillään iso pääministeritason kokous. Taksikuskit ovat nauraneet ja kironneet jatkuvasti muuttuvia liikenneoloja ja korjaustöitä. Kauan aikaan hajallaan olleita avoviemäreitä ja haljenneita katuja on korjailtu kovalla kiireellä parin viimeviikon aikana. Kukkapenkitkin ovat saaneet ensimmäisen kerran vuosiin kukkia.

Talouspolitiikkaa

Suomi ei ole ainoa maa, missä yhteiskunta pyrkii tukemaan uusien yritysten syntyä. Täälläkin korkean teknologian start-upeille on helppo saada tukea. Tämän tuen Malesialainen ilmentymismuoton on niin sanottu MSC-status. Se annetaan Malesiaan sijoittuville korkean teknologianyrityksille anomusten perusteella. MindValleyn hakemus käsiteltiin ja hyväksittiin viime perjantaina. Sitä tietenkin vähän juhlittiin toimistolla, sillä hakemuksen tekemiseen meni noin kahden kuukauden työ. Naapuritoimiston muslimit katseli huulipyöreänä kun kilisteltiin laseja.

Uusi status tarkoittaa käytännössä sitä, että yrityksen tulee muuttaa erityisiin sertifioituihin tiloihin ja sen toimia ja menestystä valvotaan hieman tarkemmin. Meidän tapauksessa muutto aiheuttaa sikäli ongelmia, että nämä sertifioidut tilat ovat todella kalliita mutta toisaalta yksi torni sijaitsee 15 minuutin kävelymatkan päässä. Työmatka-aika siis tippuu kolmasosaan. Muita etuja ovat muun muassa nopeutettu viisumikäsittely ulkomaalaisille asiantuntijoille, rahalliset avustukset ja valtion tilaamat projektit. Tosin viimeisimmistä MindValley ei ole juurikaan kiinnostunut. Koko homman ajatuksenahan on vähitellen työllistää paikallisia ja nopeutetun viisumikäsittelyn tarkoituksena on tuoda maahan asiantuntijoita, jotka voivat sitten opettaa paikallisia. Yrityksen kannalta parasta uudessa statuksessa on 10 vuoden verovapaus, jota voi sen jälkeen erikseen anomalla jatkaa. Suomen startti-raha tuntuu aika vaatimattomalta.

Muista asioista mainittakoon sen verran, että Mike pitää lauantaina sitten ne tälläkin foorumilla kiinnostusta herättäneet pikkujoulut. Ihan yksityishenkilönä siis, ei firman puolesta. Ruoka huollosta sen verran, että viimeakoina ruokapuoli on päässyt hieman repsahtamaan. Viimeisen neljän päivän aikana on tullut syötyä useampaankin otteseen pizzaa. Ei siksi että aasialainen ruoka kyllästyttäisi, mutta kun on sadellut ja kotiinkuljetus toimii niin hyvin ja ja... Koitettiin tosin tilata mäkkäriltä vaihtelua pizzaan, mutta ei maltettu odottaa 1 ½ tunnin toimitusaikaa.

Läksiäisiä taas

Tänään oli sitten Tomin vuoro lähteä. Torstaina järjestin illallisen/kokoontumisen harjoittelijoiden puolesta. Perjantaina Tomin kiinalainen pomo vei meidät ja Saksalaisen Fredin jonnekin aika kauas syömään. (Hyvin tyypillistä Malesialaisille. Riittävän hyvän ruuan perässä saatetaan ajella pitkiäkin matkoja ja kun lopulta paikkaan päästään käy ilmi, että “ravintola” on vain joku koju. Ruoka on kuitenkin yleensä maineensa veroista.)

Tällä kertaa paikan erikoisuutena oli possun kylkiluut. Ei siis mitään halal-ruokaa. Possun kyljen seuraksi tilattiin sitten jotain linnun pesän näköistä juurta kanan kanssa, kasviksia ja hain-evä-munakas-salaattia. Periaatteessa en uhanalaisia eläimiä yleensä syö, mutta nyt en kehdannut kieltäytyä, varsinkaan kun en aluksi edes tiennyt että siinä on myös hain evää. Vähän hävettää tunnustaa, mutta hyvää oli. Itse pääruoka, elikkäs possun kyljet oli paksun rasvan peitossa ja liha sitten jyrsittiin luiden ympäriltä. Kunnon mies-ruokaa siis. Paikan keittiö oli avoin, jotenka näin ruuan valmistusprossin. Keittiössä vanha kiinalainen mies hakkasi niitä kylkiluita irti toisistaan rööki hampaiden välissä. No luultavasti tuhka vain tuo oman arominsa ruokaan. Tämän jälkeen sitten takaisin Bangsariin ja irkkupubiin muutamien tuttujen kanssa. No, Tom ainakin muistaa (tai sitten ei, ainakaan ei halua) tuon illan pitkään.

Lauantain olikin sitten ihan chillailua. Ei mitään isoja liikkuja. Kunhan käytiin muutamaan otteeseen syömässä ja illalla taas vähän eri porukalla ulkona.

Läksiäisiä taas

Tänään oli sitten Tomin vuoro lähteä. Torstaina järjestin illallisen/kokoontumisen harjoittelijoiden puolesta. Perjantaina Tomin kiinalainen pomo vei meidät ja Saksalaisen Fredin jonnekin aika kauas syömään. (Hyvin tyypillistä Malesialaisille. Riittävän hyvän ruuan perässä saatetaan ajella pitkiäkin matkoja ja kun lopulta paikkaan päästään käy ilmi, että “ravintola” on vain joku koju. Ruoka on kuitenkin yleensä maineensa veroista.)

Tällä kertaa paikan erikoisuutena oli possun kylkiluut. Ei siis mitään halal-ruokaa. Possun kyljen seuraksi tilattiin sitten jotain linnun pesän näköistä juurta kanan kanssa, kasviksia ja hain-evä-munakas-salaattia. Periaatteessa en uhanalaisia eläimiä yleensä syö, mutta nyt en kehdannut kieltäytyä, varsinkaan kun en aluksi edes tiennyt että siinä on myös hain evää. Vähän hävettää tunnustaa, mutta hyvää oli. Itse pääruoka, elikkäs possun kyljet oli paksun rasvan peitossa ja liha sitten jyrsittiin luiden ympäriltä. Kunnon mies-ruokaa siis. Paikan keittiö oli avoin, jotenka näin ruuan valmistusprossin. Keittiössä vanha kiinalainen mies hakkasi niitä kylkiluita irti toisistaan rööki hampaiden välissä. No luultavasti tuhka vain tuo oman arominsa ruokaan. Tämän jälkeen sitten takaisin Bangsariin ja irkkupubiin muutamien tuttujen kanssa. No, Tom ainakin muistaa (tai sitten ei, ainakaan ei halua) tuon illan pitkään.

Lauantain olikin sitten ihan chillailua. Ei mitään isoja liikkuja. Kunhan käytiin muutamaan otteeseen syömässä ja illalla taas vähän eri porukalla ulkona.

Itsepäisyyspäivä

Itsepäisyyspäivä oli ja meni. Ei ollut vapaata, ei ollut kahta kynttilää ikkunalla eikä linnan juhlat ole vielä kai edes alkaneet. Sibeliuksen Finlandian hain netistä aamusella. Siinäpä se taisi ollakin.

Brickfieldsissä ruokaa hakiessa kumautin pääni sellasen peltiseen kaupan katokseen. Aika komia haava tuli miltei keskelle päätä. Sitä piti alkaa kiireellä puhdistamaan, kun kyseinen peltikappale ei varmasti ollut kovin puhdas. Djoeke sitä koitti siinä kadulla vähän puhdistaa. Kaipa se siitä. Tämä maa on suunniteltu 20 cm lyhyemmille ihmisille.

Joulu tulla jollottaa

Ohjelmassa oli nukkuminen pitkään ja sitten jossain vaiheessa Midvalleyhyn pakollisia ostoksia tekemään. Ostari oli jo täynnä joulurekvisiittaa.


Perjantaina Zoukissa oli vierailevana tähtenä Carl Cox. Pakko kai oli mennä kun Euroopassa saa lipuista maksaa 8-kertaisen hinnan, eikä tuon tason levynpyörittäjät Suomessa juuri käykkään. Yksikään jenkki ei lähtenyt mukaan, mutta brittejä ja saksalaisia keikka kiinnosti.

Tänään Anita vielä koitti tutustuttaa meitä Intialaisen pop-musiikin, elikkäs Bhangran maailmaan läheisessä kuppilassa. Kumma kyllä, osa biiseistä oli jopa jollain tavalla tuttuja. Ilmeisesti siitä viimeviikon leffasta.

Rikos ja rangaistus

Eilen aamulla kello kuusi hirtettiin 25-vuotias Australialainen opiskelija Nguyen Tuong Van Singaporessa. Kaveri oli jäänyt kiinni heroiinin salakuljettamisesta Changin lentokentällä. Mistään suurista määristä ei ollut kyse, mutta Singaporen laissa on automaattinen kuolemantuomio vähänkään lievää vakavimmista huumerikoksista, eikä lieventäviä asianhaaroja tunneta. Kuten joskus on tullut todettua, Singaporessa annetaan eniten kuolemantuomioita asukasmäärään nähden.

Koko homma on aiheuttanut jonkinlaisen diplomaattisen sanaharkan Australian ja Singaporen välille, mutta Australian pääministeri ei puuttunut asiaan vedoten muuten vaarantavansa maiden väliset kauppasuhteet. Perhe ja Singaporessa toimivat ihmisoikeusliikkeet ovat koittaneet lobata tuomion ja lain muuttamisen puolesta, mutta heillä ei ole käytössään blogeja kummempaa mediaa viestinsä välittämiseen.

Suomen lehdissä en nähnyt juttuja ilmeisesti etäisyydestä johtuen, mutta täällä Australialaisten ja expatien keskuudessa asiasta on jonkin verran keskusteltu. Malesialaista lehdistä asiaa käsitteleviä juttuja ei juurikaan löydy, Singaporelaisista lehdistä puhumattakaan. Singapore tai Malesia kun eivät ole erityisen tunnettuja lehdistönvapaudestaan. Toimittajat ilman rajoja-järjestön lehdistönvapauslista rankkaa Malesian sijalle 122 ja Singaporen sijalle 147. Molempien edelle kiilaavat muun muassa sellaiset valtiot kuin Afganistan ja Nigeria. Taakse vielä jäävät sellaiset ihmisoikeuksien tulevaisuuden lupaukset kuten Kiina, Kuuba ja Pohjois-Korea.

Jutussa on myös joitain irvokkaita piirteitä. Ilmeisesti tuomitun viimeisellä lounaalla oli S$ 8 yläraja, jolla ei muistaakseni saa edes isoa BigMac-ateriaa. Koko hommassa ihmetyttää kaverin typeryys. Kiinnijäädessään hän oli vain vaihtamassa konetta Singaporessa matkalla Australiaan. Mikä sai tämän ihmisparan menemään tullin läpi maassa, jossa vähemmistäkin rikkomuksista hirtetään ihmisiä, kun olisi aivan hyvin voinut pysyä kansainvälisellä alueella. Ja jos sieltä aivan välttämättä haluaa poistua niin miksi tehdä se juuri Singaporessa. Olisi ottanut välilaskun vaikka Manilaan, jossa tälläiset “pienet rikkomukset” olisi voinut hoitaa lahjoittamalla muutaman kymmenen dollaria kiinniottaneen tullimiehen henkilökohtaiseen lounaskassaan.

Tili

Tuiki tavallinen tilipäivä. Tai ei kuitenkaan. Poikkeavaa oli se, että tänään ei tarvinnu enää mennä sinne kaus pankkiin seuraamaan sitä monivaihesta prosessia, jolla sen shekin saa käteiseksi. Tänään mentiin ihan tuossa vieressä sijaitsevaan torniin, jossa vihdoinkin sain avattua tilin ja talletettua palkkashekin tilille. Lokakuun puolessa välissä laitettiin tilinavauspaperit vetämään, eikä tänään tarviinut istua kuin puolitoista tuntia ja antaa kerran sormenjäljet jotta sain kortin ja tilin. Se sormenjälkihomma vähän mietityttää. Niitä kun ei pääse oikein mitenkään karkuun. Pitää muistaa pitää tili plussalla. Mutta jospa sen palkan sais tästä lähtien sitten aina sinne tilille. Olis vähän niin kuin nykyaikaisempaa.

Kortin tunnusnumero on kuusinumeroinen ja sen voi kätevästi vaihtaa automaatilla. Vielä kun tuon jotenkin muistais. Sitä en tiedä voiko sillä kaupassa maksaa.

Civilization 4 vaikuttaa hyvältä vaikka paljoa en ole ehtinyt testaamaankaan. Tom kävi ystävälliesti ostamassa sitä heti kaksin kappalein, jotta ei tarvi samasta levystä tapella.