Suunnitelmia

Viime päivityksestä on vierähtänyt hetki. Lupaan ryhdistäytyä. Kerrataan nyt aluksi vaikka viimeaikojen tapahtumia.

Kesäkuun alkupuolella pidettiin siis kämppisten kanssa bileet. Ajatus oli yhdistää Flicin ja minun synttäri, minun kaksi vuotta Malesiassa ja gradun palautusbileet. Teemaksi valittiin purppura. Ajatuksena oli kaikki pukevat jotain purppuraa. Luonnollisesti osa Brickfieldsin porukasta veti homman överiksi ja maalasi päänsä purppuraksi. Alla olevassa kuvassa Dave näyttää mallia oikeaoppisesta pukeutumisesta.

Kuun vaihteessa mentiin Langkawille. Firman reissu, eli ohjelmassa oli tiimihengen kasvatusta, vapaata ohjelmaa ja minun synttäreiden viettoa. Samalla reissulla käytiin myös henkilökohtaisten tavoitteiden asettamista ja niiden saavuttamista. Varsin ajankohtaista, koska valmistuminen viimeinkin häämöttää ensi syksynä.
Liitovarjoilu on kivaa ensimmäisen 2 minuutin ajan. Sitten se käy vähän yksitoikkoiseksi.

Työkavereiden synttärilahja (sylissä) oli erikoinen, mutta ainakin sillä sai huomiota.

Pakollinen ryhmäkuva. Firman kasvaa. Mukana oli kaksi uutta, jotka eivät olleet vielä aloittaneet. Toinen oli kuuleman kysynyt kollegalta, että onko meillä töissä ketään normaalia.

Viime viikonloppu meni sitten Singaporessa, jossa oli kaverin kaverin synttärit, joihin menin kuokkimaan Carey-Annen, Janan ja Salahin kanssa. Hauska reissu. En muita nauraneeni yhtä paljon vuosikausiin. Kaikkea sattuu ja tapahtuu. Samalla reissulla myös tapasin muutamia tuttuja, jotka ovat sinne aikoinaan menneet.
Cafe Del Mar Sentosassa, jossa synttärit pidettiin.

Pakollinen Merlionin tarkistus ja ryhmäpotretti.

Muuten asiat ovat mainiosti. Työt menevät mukavasti vaikka jo uutta paikkaa katselen. Tällä hetkellä Suomi näyttäisi olevan varsin todennäköinen vaihtoehto, vaikka Englantikin vähän vielä kiinnostaisi. Mukava kun on kertynyt kykyjä joille tuntuu olevan kysyntää. Suomalaisia on alkanut löytymään vähän joka puolelta. Viimeviikolla yksi KL:stä ja toinen Singaporesta. Kohtahan täällä alkaa olemaan ruuhkaa.

Rikos ja rangaistus

Eilen aamulla kello kuusi hirtettiin 25-vuotias Australialainen opiskelija Nguyen Tuong Van Singaporessa. Kaveri oli jäänyt kiinni heroiinin salakuljettamisesta Changin lentokentällä. Mistään suurista määristä ei ollut kyse, mutta Singaporen laissa on automaattinen kuolemantuomio vähänkään lievää vakavimmista huumerikoksista, eikä lieventäviä asianhaaroja tunneta. Kuten joskus on tullut todettua, Singaporessa annetaan eniten kuolemantuomioita asukasmäärään nähden.

Koko homma on aiheuttanut jonkinlaisen diplomaattisen sanaharkan Australian ja Singaporen välille, mutta Australian pääministeri ei puuttunut asiaan vedoten muuten vaarantavansa maiden väliset kauppasuhteet. Perhe ja Singaporessa toimivat ihmisoikeusliikkeet ovat koittaneet lobata tuomion ja lain muuttamisen puolesta, mutta heillä ei ole käytössään blogeja kummempaa mediaa viestinsä välittämiseen.

Suomen lehdissä en nähnyt juttuja ilmeisesti etäisyydestä johtuen, mutta täällä Australialaisten ja expatien keskuudessa asiasta on jonkin verran keskusteltu. Malesialaista lehdistä asiaa käsitteleviä juttuja ei juurikaan löydy, Singaporelaisista lehdistä puhumattakaan. Singapore tai Malesia kun eivät ole erityisen tunnettuja lehdistönvapaudestaan. Toimittajat ilman rajoja-järjestön lehdistönvapauslista rankkaa Malesian sijalle 122 ja Singaporen sijalle 147. Molempien edelle kiilaavat muun muassa sellaiset valtiot kuin Afganistan ja Nigeria. Taakse vielä jäävät sellaiset ihmisoikeuksien tulevaisuuden lupaukset kuten Kiina, Kuuba ja Pohjois-Korea.

Jutussa on myös joitain irvokkaita piirteitä. Ilmeisesti tuomitun viimeisellä lounaalla oli S$ 8 yläraja, jolla ei muistaakseni saa edes isoa BigMac-ateriaa. Koko hommassa ihmetyttää kaverin typeryys. Kiinnijäädessään hän oli vain vaihtamassa konetta Singaporessa matkalla Australiaan. Mikä sai tämän ihmisparan menemään tullin läpi maassa, jossa vähemmistäkin rikkomuksista hirtetään ihmisiä, kun olisi aivan hyvin voinut pysyä kansainvälisellä alueella. Ja jos sieltä aivan välttämättä haluaa poistua niin miksi tehdä se juuri Singaporessa. Olisi ottanut välilaskun vaikka Manilaan, jossa tälläiset “pienet rikkomukset” olisi voinut hoitaa lahjoittamalla muutaman kymmenen dollaria kiinniottaneen tullimiehen henkilökohtaiseen lounaskassaan.

Kiina

Tahan mennessa tapahtunut: Matka alkoi perjantaina keskiyolla. Ensin Singaporeen, jonne saavuttiin aamulla viiden aikaan. Siella parin-kolmen tunnin unet bussipysakilla kun odoteltiin aamupalapaikkoja aukeavaksi. Singaporessa kulutettiin Tomin, Anetan ja Selman kanssa aikaa kunnes lennot iltapaivalla lahtivat. Selma lensi Vietnamiin kaverinsa luo, me muut lensimme Macaoon.

Macaossa ei paljoa aikaa kulutettu. Kunhan vain etsittiin veneyhteys Hong Kongiin. Hong Kongissa eksyttiin heti. Kaupunkia vaikea kasittaa. En edes uskonut, etta sellaista maaraa pilvenpiirtajia pystytaan rakentamaan niin pieneen tilaan. Pimealla merelta pain katsottuna kaupunki on kieltamatta komea, kun useilla torneilla on erilaiset juhlavalaistukset paalla.

Hong Kongissa etsittiin hostelli, jossa Australian Vietnamilainen Tiannii jo odotti. Kaksi seuraavaa paivaa pyorittiin kaupungilla nahtavyyksia katselemassa. Seuraavaksi junalla Kiinaan, jossa alettiin etsimaan bussiyhteytta Guiliniin. Alku oli hankalaa. Vaikka rajan lahella olevalta bussiasemalta saattoi viela nahda Hong Kongin valot, juuri kukaan ei enaa puhunut englantia. Onnella ja sitkeydella kuitenkin osuimme oikealle bussiasemalla ja saimme liput Guiliniin. Bussi oli makuubussi, johon oli rakennnettu sangyt sisalle. Matka kesti kokonaista 12 tuntia, mutta meni varsin mukavasti vaikka valilla kuoppaisten teiden takia joutuikin heraamaan.

Guiliniin saavuttiin varhain aamulla. Ensimmaiseksi etsittiin yopaikka, jonka jalkeen sitten lahdettiin kaupunkia katsomaan. Kaupunki on Kiinalaiseksi pieni, vain 1,3 miljoonaa asukasta. Korkeita rakennuksia ei juurikaan ole. Odotin, etta Kiina olisi ollut jollain tavalla likaisempi, mutta Guilin ei ainakaan nayta paljoa Suomesta jalkeen jaavan. Ruokailu oli varsin haasteellista, koska ravintoloissa ei ole kuin kiinan kieliset ruokalistat. Oman lisajannityksen tilaamiseen tuo se, etta bamburotta ja kaarme ovat paikallisia erikoisuuksia.

Tiannii lahti kohti Hong Kongia ja Kuala Lumpuria jo samana iltana kun muut jaimme sinne yoksi. Tana aamuna hyppasimme bussiin ja suuntasimme kohti Yangshuota, joka on pieni kaupunki reilun tunnin bussimatkan paassa. Silmamaaraisesti arvioituna paikka on noin Kemin kokoinen vaikka asukkaita kuuleman pitaisi olla reilut 300000. Tarkoitus oli pysahtya vain muutamaksi tunniksi ja matkata sitten Hong Kongiin ja Macaoon. Kun olimme viitisen minuuttia kavelleet kaupungilla paatimme kuitenkin jaada yhdeksi yoksi. Nyt illalla ollaan kaantymassa jo kahden yon puoleen. Kaipa se Hong Kong ja Macao siella meita odottaa.

Yangshuo on siis pieni kaupunki vuorten tai pikemminkin 100m korkeiden kivien ja riisipeltojen keskella. Maisemat ovat todella hienot ja kaupunkikin on mukavan unelias ja idyllinen. Paikka on kerannyt mainetta turistien keskuudessa ja onkin taynna pienia, halpoja hotelleja. Huomenna olisi tarkoitus vuokrata pyora ja lahtea katselemaan riisinviljelya ja maisemia. Sitten kai pitaisi viimeistaan paattaa, etta jaadaanko viela paivaksi tanne levahtamaan.

Clean Public Toilets are Possible. Let's Make them Happen

Singaporen reissu takana. Oli kiva käydä taas paikassa jossa liikenne on organisoitua, kadut siistejä. Ehdin jo unohtaa kuinka paljon siellä on erilaisia kieltoja ja kehoituksia. Vähän tylsähän se on, mutta mukavaa vaihtelua. Juha, Kalle Harri löysivät tiensä pienten viivystysten jälkeen oikeaan hostelliin, jossa odottelivat kun saavuin sinne bussilla. Viikonlopun vierailu jäi lyhyeksi ja oikeastaan vain lauantaina ehdittiin tutustumaan kaupunkiin. Poikia Singapore miellytti ja minua vähän ihmettytti kun Aasia ei sen kummempaa kulttuurishokkia tarjonnut.

Paluu Kuala Lumpuriin alkoi iltapäivällä ja perillä oltiin valoisan aikaan. Koska en ollut varma miten saan kaikki majoitettua, pojat viettävät ensimmäisen yön hostellissa Chinatownissa. Viimeinkin KL:n Chinatown tarjosi riittävästi vaihtelua, jotta kulttuurishokin oireita alkoi ilmaantua, mutta eiköhän se tästä. Ainoa vastoinkäyminen oli se kun Juha hukkasi reppunsa bussiasemalla ja sen mukana paluulippunsa Suomeen. Sitä käytiin hakemassa, mutta eipä sitä enää löytynyt. Kaipa se parempaan tarpeeseen meni.

Otsikon teksti jäi mieleen jostain yleisestä vessasta. Ilmeisesti se on valtion tukeman kansalaisten koulutusohjelman tunnuslause.

Singapore

Kotona ollaan. Kolme päivä Singaporessa on takana. Kuala Lumpur vaikutti poikkeuksellisen likaiselta ja sekavalta kotiin tullessa. Ei ole tietoakaan parhaimmasta näkemästäni julkisen liikenteen järjestelmästä tai siisteistä katujen varsista. Reissu oli kaikin puolin mukava. Sunnuntai päivä meni pakollisia nähtävyyksiä ja ihmisiä töllistellessä. Eräällä aukiolla oli kiinalainen nainen, joka kantoi julistetta jossa oli kuva ilmeisesti päähän ammutusta naisesta. Tällä hän halusi ilmaista huolensa Kiinan ihmisoikeustilanteeseen. Ainakin viestin välitystapa oli tehokas. Ilta meni eläintarhan yö-safarilla. Eläintarha on pimeän aikaan sikäli mielenkiintoisempi, että eläimet ovat oikesti aktiivisia, eivätkä vain nuku. Safarin varrella oli mahdollisuus päästä myös lepakoiden ja jättiläisliito-oravien kanssa samaan häkkiin. Oli sykähdyttävää tajuta, että juuri pään yläpuolella olevassa oksassa roikkuu pääalaspain 30cm pitkä lepakko.

Maanantaipäivä meni vähän vetelehtiessä. Onneksi huomasin, että Sin City, joka on kokonaan kielletty Malesiassa on sentään sallittu siellä. Tosin Singaporessakin elokuvalla on 21-vuoden ikäraja. Pakkohan se oli käydä katsomassa, kun olen sitä vuosikausia odottanut. Ei tarvinnut pettyä. Tarina on yhtä synkkä kuin esikuvansa. Maalle tyypilliseen tapaan elokuva alkoi minuutilleen ilmoitettuun aikaan.

Bussi kohti kotia lähti viiden aikaan. Kotimatka sujui mukavasti suomalaista poppia kuunnellessa. Jotenkin se sopii paremmin maanteiden varsille kuin KL:n ruuhkajuniin. Kotona odotti kortti Suomesta. Mummolle siitä kiitoksia.

Isoveli valvoo

Toinen paiva Singaporessa alkamassa, kotiin paluu on maanantai iltana. Hostellin koneen hiiri on rikki ja nappiskaan ei tunnu oikein toimivan. Saavuimme tanne Tomin ja Anetan kanssa lauantaiaamuna. Kuala Lumpuriin verrattuna kaupunki on todella siisti, hyvin jarjestetty, toimiva, selkeasti kiinalaisempi, mutta myos tylsempi. Jotenkin kaipaan sita pienta kaaosta mika on KL:ssa koko ajan. Jarjestykseen tottuneelle suomalaiselle kuitenkin varmaan miellyttavampi paikka asua.

Julkinen liikenne toimii erinomaisesti ja kansalaisten turvallisuudesta huolehditaan metroasemilla parhaimmillaan 40 kameran voimin. Junissa pyorii videoita, joissa annetaan turvallisuusohjeita liukuportaiden kayttajille. Joka paikassa tuntuu olevan ohjeita ja kieltoja, joiden toteutumista valvotaan kameroilla.

Eilinen paiva meni kierrellessa. Kavimme elektroniikka tavaratalossa, jossa oli 6- 7 kerrosta pelkastaan erilaisia elektroniikkaleluja varsin edullisesti. Hankalaa oli, mutta paasin sielta pois ostamatta mitaan. Maistoin durian-jaateloleipaa, joka on paikallinen erikoisherkku. Kuvottava tai oksettava ovat varmaan parhaat termit kuvaamaan makua. Syomatta jai. Illalla menimme Sentosa-saarelle, josta onnistuimme bongaamaan rannalla olevan ilmaisen jazz-konsertin. Tilasimme ruuat tapahtuman jarjestaneesta rantaravintolasta ja pidimme piknikin rannalla. Valilla kastelin varpaita etelakiinan-meressa. Kavi kieltamatta mielessa, etta tahan voisi jopa tottua.

新加坡共和国

新加坡共和国, joka tunnetaan myös nimellä சிங்கப்பூர் குடியரசு, on kaupunki, saari ja valtio, joka erosi Malesiasta vuonna 1965. Se sijaitsee Malakan niemimaan eteläkärjessä, niukasti pohjoisella pallonpuoliskolla. Maan lainsäädäntö on varsin tiukka. Purkan maahantuonti edes omaan kättöön sallittiin vasta muutama vuosi sitten. Roskittamisesta tai väärässä paikassa tupakoinnista seuraa S$1000 sakko, kadun ylittäminen muualta kuin erikseen merkitystä paikasta maksaa S$50. Kuolemantuomiota käytetään asukaslukuun nähden eniten maailmassa eikä kunnollisia vaaleja ei ole kai ollut koko valtion olemassaolon aikana. Ennenvanhaan epäsiistin näköiset miesmatkustajat saattoivat saada erityisen Suspected Hippy In Transport eli S.H.I.T-leiman passiinsa. Kaikesta edellä mainitusta huolimatta tai juuri siitä johtuen maa on yksi maailman rikkaimmista, siisteimmistä ja turvallisimmista valtioista. Sinnepä tieni siis vie.