Perhentian 2007

 

Kaksi viikkoa sitten kävin toistamiseen Perhentianilla. Tällä kertaa pienempi porukka, joka kutistui entisestään kun Caroline sai ruokamyrkytyksen juuri ennen lähtöä. Se vähän tasoitti porukan jakoa. Nyt suhde oli oli enää 2:1 naisten hyväksi. No ei me Jannen kanssa kuitenkaan valitettu, vaan koitettiin olla tuplasti enemmän miehinä.

Muuten reissu meni perussetillä. Palaneet olkapäät, melkein hukuttiin snorklatessa kovan virtauksen vuoksi ja pakollista rannalla makoilua. Pari hyvää sukellusta, joista toinen samalle hylylle kuin viime vuonna. Tänä vuonna näkyvyys oli vain vieläkin huonompi. Parhaimmilaankin noin neljä metriä ja virtaukset paikoitellen aika kovia. Minulle ei löytynyt sopivaa märkäpukua, joten menin pelkät shortsit jalassa ja totta kain viiltelin itseni hylyn mastoista roikkuviin ruosteisiin ketjuihin. Onneksi rokotusten pitäisi olla kunnossa. Jälleen kerran olisin tarvinnut käsimerkkiä, jolla divemasterille voi viittoa ettei minun sertifiointi anna myöten mennä merisiiliä vilisevän hylyn ruumaan. Noh, tulipahan sielläkin käytyä. Ei ne naarmut siellä tulleet. Toinen sukellus oli sitten huomattavasti mukavampi ja näkyvyyskin oli parempi. Taisi olla pisin sukellus mitä olen koskaan tehnyt. Hyvä reissu siis.