Penang

Viikonloppu meni siis Penangissa, jossa oli AIESECin järjestämä National Discover Penang-joukkuekilpailu, jossa on ideana kiertää Georgetowinia samaan tapaan kuin telkkarista tutussa Amazing Racessa. Menimme paikanpäälle perjantaina. Päivä oli varsin kiireinen ja söin myöhäisen aamupalan siinä kahdeksan aikaan illalla. Aamupalalta minut ja kaksi työkaveria vietiin AIESECin rekrytilaisuuteen, kai vähän niin kuin näytille, että kuinka kauas tätä kautta on mahdollista päästä. Jälleen olin osapuilleen ainoa valkoihoinen noin 50 kiinalaisen keskellä. No oli siellä kuitenkin kaksi hollantilaista kaveria, jotka olivat tuleet auttamaan tilaisuuden järjestämisessä. Omat jenkkityökaveritkaan kun eivät ole ihan perinteisiä amerikan blondeja. Yöpyminen tapahtui tyhjässä talossa, jossa ei ollut yhtään mitään. Siis ei edes patjoja. Onneksi päivä oli sen verran rankka ja nukkuminen meni muutenin sen verran myöhäiseen, joten ei tuollaiseen sivuseikkaan paljoa kiinnittänyt huomiota.

Lauantaina herätys oli joskus kuuden kieppeillä, josta parin tunnin unilla lähdettiin kilpailemaan. Olin kuuleman aamulla ensimmäistä kertaa koko Malesian reissun aikana äreänä, joka kuitenkin kai helpotti kunhan sain ensimmäisen kahvin juotua. Osallistujat siis jaettiin ryhmiin, ja saimme vihejeitä paikoista joihin piti mennä. Vihjeet olivat esimerkiksi historiallisia faktoja tai eri paikkojen malaijin kielisiä nimiä, joiden mukaan piti edetä ympäri kaupunkia bussilla ja kävellen.

Ensimmäinen kohde oli Penang Hillin päällä, jonne mentiin Sveitsiläisellä vuoristojunalla. Ylöspäästyämme alkoi satelemaan ja ilma oli mukavan viileä. Tuli ihan koti-Suomi mieleen. Paikalliset vetelivät pitkähiaisia paitoja päälleen, itse olin shortsit jalassa ja nautin olosta. Alas päästyämme aurinko tuli esiin ja alkoi helottamaan kirkkaalta taivaalta. Pelkäsin, että käräytän nahkani mutta onneksi ryhmässä olleella kiinalaisella tytöllä oli mukanaan aurinkovoidetta, jonka suojakerroin oli minullekin riittävä 130. Sain silti mukavan rusketuksen päivän aikana. Kiinalaiset pyrkivät välttämään ruskettumista hinnalla minä hyvänsä ja kantavat jopa sateenvarjoja kirkkaimilla auringonpaisteilla. Päivä jatkui samaan tapaan ympäri kaupunkia kierrellen. Kävimme usammassakin temppelissä, museossa ja vedenpäälle rakennetussa kalastajakylässä. Little Indiasta piti käydä hakemassa "pottu" naamaan. Lisäksi kävimme kiinalaisessa temppelissä, joka oli rakennettu vain sitä varten, että se voidaan polttaa kuu-juhlan päätteeksi. Ensi vuonna kuuleman rakennetaan uusi.

Kiertue oli varsin opettavainen, sillä oman ryhmäni muut jäsenet olivat pelkästään malesialaisia ja vieläpä kaikista suurimmista etnisistä ryhmistä, joten sain asiantuntevaa selitystä tavoista ja mitä missäkin temppelissä tai moskeijassa tehdään ja miksi. Saaren suurimmassa moskeijassa joku ventovieras mies tuli juttelemaan ja kertoili pitkät pätkät käytännön muslimielämästä sekä kristinuskon ja islamin suhteesta. Kun jutut alkoivat menemään joihinkin Aabrahamin kirjoitusten erikielielisten versioiden eroavaisuuksiin, poistuimme paikalta kohteliaasti kiirettä verukkeena käyttäen.

Kun kerran Penangissa oltiin, piti tottakai maistaa jokseenkin kaikkia paikallisia erikoisuuksia. Söin päivän aikana varmaan tusinan erilaista pääosin kiinalaista ruokalajia. Mukana ollut huivia käyttänyt muslimityttö rajoitti maistelua jonkin verran, koska läheskään kaikista paikoista ei ollut saatavilla halal-ruokaa. Maalissa odotti vielä yksi yhteinen illallinen, jonka jätin suosiolla väliin. Yleisön painostuksesta maistoin kuitenkin tuoretta duriania. Maku oli jokseenkin sama kuin durian-jäätelössä, mutta voimakkaampi. Oksennusreaktio tuli heti, mutta onnistuin nielemään lusikallisen hedelmälihaa. Päälle sain raikuvat aploodit. Jotain käsitystä mausta voi saada siitä, että kyseinen hedelmä on ollut Pelkokerroimessa niiden oksettavien ruokien joukossa. Vieressä istunutut filippiiniläinen ihmetteli syytä moiseen samalla kun lusikoi duriania hyvällä ruokahalulla.

Illalla palkintojen jaossa kävi ilmi, että oma ryhmäni oli ollut hitain, mutta toisaalta yksi ryhmä ei käynyt kaikkia rasteja, joten sijoitus oli komeasti kolmas. Sitä seurasi jälleen pitkä ilta ja aikainen herätys bussia varten. Paluumatka meni pääasiassa nukkuessa. Kunhan pääsimme kotiin suuntasimme vielä illalliselle, mutta menimme ihan suosiolla pitseriaan. Vieläkään ei oikein haluta kiinalaista ruokaa.

Flickrissa on joitain kuvia. Ne joilla on tunnukset saattavat nähdä enemmän.

Ainiin, hyökyaaltoa ei sitten tullut.