Kutsut

Tasaisen tylsä päivä töissä. Puolen päivän aikaan sain kutsun allasbileisiin. Sinänsä mukavaa, mutta kutsuja olin minä! Ihan vitsinä olin puhellut asiasta, koska Tomilla on synttärit, mutta aloin saada asiasta tiedusteluja jo aikasemmin. Kristina päätti sitten toteuttaa homman ja kutsui kertalaakista noin 40 henkeä ennen kuin ehdin varata edes altaan tai varoittaa allasravintolan pitäjää asiasta. Altaan varausta vaikeutti se, että isännöitsijän toimistossa oli töissä malaijinainen, joka ei puhunut englantia. No, paikallisten avustuksella tämäkin selvisi. En tosin ole vieläkään ihan varma onko se allas varattu vai ei, koska tiettävästi kukaan ei ole maksanut takuumaksua. Itse olen sittemmin kutsunut kymmenkunta listalta puuttunutta tuttua, joten suunnitelmat “ihan pienistä bileistä” ei taida toteutua. Onneksi varoitusaikaa on vain päivä, joten voi olla ettei monikaan sinne pääse, varsinkin lauantai saattaa olla joillekin työpäivä.

Kotimatkalla kävin Anetan kanssa KLCC:ssa, siis kaksoistornien alla olevassa ostoskeskuksessa. Tarkoitukena oli hakea englanti-eurooppa sanakirja Tomille synttärilahjaksi. Kyseessä ei ole ihan pieni liikekeskus, joten kaupan etsimiseen meni puolituntia vaikka olin käynyt siellä aikasemmin. Illallisen nautin jossain kalliissa voileipäravintolassa, jossa juomaksi ei saanut muutakuin inkivääriolutta vaikka kuinka mitä tahansa muuta pyysin. Ei kai siinä muu auttanut. Tyttö kysyi haluanko jäätelöä, jonka luonnollisesti otin. Tämä kävi sitten kauhaisemassa iison jäätelöpallon ja pudotti sen inkiväärioluen sekaan. Sotku näytti pahalta, mutta jäätelö peitti juoman maun mukavasti.

Kun vihdoin olin lähdössä pois, ulko-oven löytymiseen tuhlautui (vieläkin) 15 minuuttia. Siinä matkalla kävelin usammankin hajuvesikojun ohitse, joista innokkaat myyjät suihkivat näytteitä. Kun vihdoin pääsin metroasemalle pää olikin jo kipeä. Asiaa ei auttanut se, että junassa joku piilotteli kaikista kielloista huolimatta durian-hedelmää, jonka lemun saattoi haistaa jo asemalle. Epäilen syylliseksi lähellä istunutta intialaista mummoa, jolla oli kädessään salaperäisen oloinen muovipussista kääritty nyytti. En kuitenkaan tohtinut käräyttää henkilökunnalle.