Pyhiä odotellessa

Selvästi näkee, että jotain on tulossa. Joka paikka on täynnä Malesian lippuja ja ympäri kaupunkia on rakennettu juhlalavoja. Juhlia tuntuu olevan vähän joka suunnalla. Meillä vaan sattuu keskiviikon Merdeka Day olemaan työpäivä, kun firmassa on suurin osa ulkomaalaisia, joten valitsimme mielummin pitkän viikonlopun, kun on muutenkin vähän kiirettä. Firman toisen jenkkiläisen omistajan pitäisi tulla huomenna pomon vaimo muuttaa torstaina Skotlantiin opiskelemaan. Illalla olis allasbileet erään saksalaisen tutun talossa. Pitänee käväistä siellä vähän aikaa kertaamassa saksan perusteita.

Töihin mennessä joku kymmenkesäinen malaiji poika näkyi ruokkivan sadevesiviemärissä piilottelevia kissanpentuja. Pitää toivoa ettei tule sade, joka vie ne mennessään. Töistä tullessa selvisi sekin miksi joissain, erityisesti uusissa autoissa, on hakaristi tuulilasissa tai konepellillä. Naapurin hindutemppelin edessä hindupappi maalaili hakaristiä (väärinpäin, ei siis se saksalainen versio) uuden city-maasturin tuulilasiin ja hyräili ilmeisesti jotain rukousta. Paksu Intialainen mies filmasi toimitusta videokameralla tyytyväisen näköisenä. Monet intialaiset vanhemmat eivät kuuleman päästä lapsiaan ensimmäistä kertaa autolla liikkeelle ilman kyseistä toimitusta.

Kuulin Suomesta uutisia, että siellä olisi retkue suunnitteilla tänne ensimmäisiä pakkasia karkuun. Tervetuloa vain.

Lentsu

Maailmalla näkyy olevan lintuflunssaa liikkeellä, eikä sitä näköjään pääse Suomessakaan karkuun. Täällä sentään varaudutaan asiaan, Suomessa ainakin vielä vakuutellaan ettei mitään vaaraa ole. Mielenkiintoista kyllä, mutta kuulin tästä Malesian asiasta nimenomaan suomalaisista lähteistä. Paikallinen lehdistö ei ole asiaa maininnut ilmeisesti turistien rauhoittamiseksi.

Itsenäisyyspäivä

Malesian itsenäisyyspäivä lähestyy. Virallisesti se on ensi keskiviikkona, mutta jo oikeastaan koko kuukauden ajan rakennuksia on koristeltu Malesian lipuilla. Nyt myös taksit ovat laittaneet lippuja ja viirejä sekä vuoranneet konepellin isolla lipulla. Virallisesti päivä on pyhä, mutta me todennäköisesti ollaan toimistolla ja pidetään pitkä viikonloppu. Keskiviikkoiltana tosin on jonkinlaiset kemut, kun hiljattain jenkeistä tullut harjoittelija ja ensiviikolla saapuva firman toinen omistaja “ajetaan sisään”.

Take away

Tänään (eilen siis) valitsimme lounas paikaksi jälleen pomon isän tuttujen pakistanilaisen ravintolan. Tarkoitus oli vain tilata sieltä ruokaa, mutta ilmeisesti heillä on sen verran paha asiakaspula joten he ehdottivat, että voivat tulla hakemaan meidät. Noutoruokaa siis, mutta päin vastoin. Hyvää oli.

Koti matkalla sain kutsun parillekin illalliselle. Jotenkin ehdin molempiin, mutta viivyin huomattavasti pidempään Eurooppalaisella illallisella. Ranskalaisen vanhemmat olivat tuoneet ruokaa ja täällä niin kallista viiniä, joita maisteltiin. Söin ensimmäisen kerran eläessäni munakasta. Eipähän tarvi sitä kokeilla taas vähään aikaan. Lopuksi kinasteltiin, missä vietetään reilun kuukauden päässä oleva kahdeksan päivän intialainen pyhä. Ihan tarkkaa yhteisymmärrystä ei saatu, mutta vahvin vaihtoehto on 中華人民共和國澳門特別行政區 ja 中華人民共和國香港特別行政區, sekä kenties 上海市 jos aika riittää.

Penang

Viikonloppu meni siis Penangissa, jossa oli AIESECin järjestämä National Discover Penang-joukkuekilpailu, jossa on ideana kiertää Georgetowinia samaan tapaan kuin telkkarista tutussa Amazing Racessa. Menimme paikanpäälle perjantaina. Päivä oli varsin kiireinen ja söin myöhäisen aamupalan siinä kahdeksan aikaan illalla. Aamupalalta minut ja kaksi työkaveria vietiin AIESECin rekrytilaisuuteen, kai vähän niin kuin näytille, että kuinka kauas tätä kautta on mahdollista päästä. Jälleen olin osapuilleen ainoa valkoihoinen noin 50 kiinalaisen keskellä. No oli siellä kuitenkin kaksi hollantilaista kaveria, jotka olivat tuleet auttamaan tilaisuuden järjestämisessä. Omat jenkkityökaveritkaan kun eivät ole ihan perinteisiä amerikan blondeja. Yöpyminen tapahtui tyhjässä talossa, jossa ei ollut yhtään mitään. Siis ei edes patjoja. Onneksi päivä oli sen verran rankka ja nukkuminen meni muutenin sen verran myöhäiseen, joten ei tuollaiseen sivuseikkaan paljoa kiinnittänyt huomiota.

Lauantaina herätys oli joskus kuuden kieppeillä, josta parin tunnin unilla lähdettiin kilpailemaan. Olin kuuleman aamulla ensimmäistä kertaa koko Malesian reissun aikana äreänä, joka kuitenkin kai helpotti kunhan sain ensimmäisen kahvin juotua. Osallistujat siis jaettiin ryhmiin, ja saimme vihejeitä paikoista joihin piti mennä. Vihjeet olivat esimerkiksi historiallisia faktoja tai eri paikkojen malaijin kielisiä nimiä, joiden mukaan piti edetä ympäri kaupunkia bussilla ja kävellen.

Ensimmäinen kohde oli Penang Hillin päällä, jonne mentiin Sveitsiläisellä vuoristojunalla. Ylöspäästyämme alkoi satelemaan ja ilma oli mukavan viileä. Tuli ihan koti-Suomi mieleen. Paikalliset vetelivät pitkähiaisia paitoja päälleen, itse olin shortsit jalassa ja nautin olosta. Alas päästyämme aurinko tuli esiin ja alkoi helottamaan kirkkaalta taivaalta. Pelkäsin, että käräytän nahkani mutta onneksi ryhmässä olleella kiinalaisella tytöllä oli mukanaan aurinkovoidetta, jonka suojakerroin oli minullekin riittävä 130. Sain silti mukavan rusketuksen päivän aikana. Kiinalaiset pyrkivät välttämään ruskettumista hinnalla minä hyvänsä ja kantavat jopa sateenvarjoja kirkkaimilla auringonpaisteilla. Päivä jatkui samaan tapaan ympäri kaupunkia kierrellen. Kävimme usammassakin temppelissä, museossa ja vedenpäälle rakennetussa kalastajakylässä. Little Indiasta piti käydä hakemassa "pottu" naamaan. Lisäksi kävimme kiinalaisessa temppelissä, joka oli rakennettu vain sitä varten, että se voidaan polttaa kuu-juhlan päätteeksi. Ensi vuonna kuuleman rakennetaan uusi.

Kiertue oli varsin opettavainen, sillä oman ryhmäni muut jäsenet olivat pelkästään malesialaisia ja vieläpä kaikista suurimmista etnisistä ryhmistä, joten sain asiantuntevaa selitystä tavoista ja mitä missäkin temppelissä tai moskeijassa tehdään ja miksi. Saaren suurimmassa moskeijassa joku ventovieras mies tuli juttelemaan ja kertoili pitkät pätkät käytännön muslimielämästä sekä kristinuskon ja islamin suhteesta. Kun jutut alkoivat menemään joihinkin Aabrahamin kirjoitusten erikielielisten versioiden eroavaisuuksiin, poistuimme paikalta kohteliaasti kiirettä verukkeena käyttäen.

Kun kerran Penangissa oltiin, piti tottakai maistaa jokseenkin kaikkia paikallisia erikoisuuksia. Söin päivän aikana varmaan tusinan erilaista pääosin kiinalaista ruokalajia. Mukana ollut huivia käyttänyt muslimityttö rajoitti maistelua jonkin verran, koska läheskään kaikista paikoista ei ollut saatavilla halal-ruokaa. Maalissa odotti vielä yksi yhteinen illallinen, jonka jätin suosiolla väliin. Yleisön painostuksesta maistoin kuitenkin tuoretta duriania. Maku oli jokseenkin sama kuin durian-jäätelössä, mutta voimakkaampi. Oksennusreaktio tuli heti, mutta onnistuin nielemään lusikallisen hedelmälihaa. Päälle sain raikuvat aploodit. Jotain käsitystä mausta voi saada siitä, että kyseinen hedelmä on ollut Pelkokerroimessa niiden oksettavien ruokien joukossa. Vieressä istunutut filippiiniläinen ihmetteli syytä moiseen samalla kun lusikoi duriania hyvällä ruokahalulla.

Illalla palkintojen jaossa kävi ilmi, että oma ryhmäni oli ollut hitain, mutta toisaalta yksi ryhmä ei käynyt kaikkia rasteja, joten sijoitus oli komeasti kolmas. Sitä seurasi jälleen pitkä ilta ja aikainen herätys bussia varten. Paluumatka meni pääasiassa nukkuessa. Kunhan pääsimme kotiin suuntasimme vielä illalliselle, mutta menimme ihan suosiolla pitseriaan. Vieläkään ei oikein haluta kiinalaista ruokaa.

Flickrissa on joitain kuvia. Ne joilla on tunnukset saattavat nähdä enemmän.

Ainiin, hyökyaaltoa ei sitten tullut.

Pakkausta

Tämä viikko on mennyt aika arkisesti. Merkittävin tapahtuma on kai ollut töihin tullut uusi harjoittelija jenkeistä. Savukin on hälvennyt, joten hengittäminenkin on ollut helpompaa. Nyt hommana olis pakata reppu ja suunnata kohti Penangia, joka on saari ja osavaltio Malakan niemimaan länsipuolella. Paikka ei kuitenkaan ole mikään varsinainen paratiisisaari, vaan aika tiheään asuttu. Siellä ohjelmassa olisi sikäläisen AIESECin järjestämä viikonloppu, jonne kerääntyy väkeä ympäri maata. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa, nyt on viimeinen mahdollisuus nukkua ennen sunnuntai-maantai välistä yötä.

Päivitys:
Hetki sitten tuli emailia, jonka mukaan jenkkien tutkimusasemat ovat havainneet liikehdintää merenalaisessa maankuoressa. Tämä saattaa aiheuttaa (jälleen) tsunamin Malakan niemimaan länsirannikolle...tai sitten ei. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Tioman

Tioman on kilpikonnan muotoinen saari Malesian itäpuolella. Mantereelta saarelle on matkaa noin 60 kilometriä, jonka taitoimme pikaveneellä reilussa tunnissa. Itse saari on suurimmilta osin täysin koskematonta sademetsää, eikä sisällä mitään suurempia asutuskeskuksia. Meidänkin majapaikamme oli piskuisessa rannikolla sijaitsevassa kylässä, joka eli pelkästään turismilla. Kylässä oli vain yksi tie, muutama ravintola, mökkejä, sukellusfirmoja ja hieno hiekkaranta.

Saavuimme rantaan lauantaiaamuna yön autossa istumisen jälkeen, josta reilun tunnin loppumatka meni pikaveneellä. Vene matkalla sain mahdollisuuden jutustella kasvotusten suomeksi ensimmäisen kerran reiluun pariin kuukauteen, kun viereen sattui istumaan suomalainen tyttö. Perillä Ensimmäisenä ohjelmassa oli aamupala, jonka jälkeen pienet unet mökissä. Tämän jälkeen siirryimme rannalle, jossa torkuimme palmujen alla, toki aina välillä jotain syöden. Jotenkin aika tuntui hidastuvan ja kiire katoavan. Parin sadan metrin kävelyynkin sai menemään minuutti kaupalla aikaa. Ilta meni palmujen väliissa olevassa rippumatossa loikoillen ja mukavia jutustellen.

Sunnuntai oli toiminnallisempi päivä. Aamusta lähdimme paikallisen opastuksella veneellä merestä törrättäville kallioille. Vene ankkuroitiin ja snorkkelit ja räpylät kaivettiin esiin. Kyseisellä paikalla oli paljon hienoja koralleja sekä niiden välissä sukkuloivia erikokoisia ja värisiä kaloja. Kalojen väritys vaihteli pinkistä aina musta-valkoraidalliseen. Hauskinta oli sukeltaa leipäpala kädessään ja katsoa kuinka korallien välistä hyökkäsi satoja erikokoisia kaloja kädessä olevaa leipäpalaa kohti. Yksi jopa puraisi sormesta. Ei ollut kuuleman hai, koska sormi on edelleen tallella.

Saari on mukava paikka. Kylät ovat pieniä ja sijaitsevat osittain sademetsässä sekä toisaalta hienojen hiekkarantojen vieressä. Koska esimerkiksi telkkareita tai muita nykyajan perusvempeleitä ei juurikaan ole, ajan taju katoaa helposti ja löhöilystä tulee rankin asia, mitä saarella viitsii tehdä. Erinomainen lomapaikka siis. Saarelle haluvien täytyy pitää kiirettä, sillä hiljattain aloitetut ja runsaasti kritiikkiä saaneet parannusprojektit tulevat muuttamaan saarta, eikä välttämättä parempaan suuntaan.

Evakointisuunnitelma

Evakointisuunnitelma on seuraava:

Tapaaminen Bangsarissa jossain kuppilassa kello 2400 (Hotel time). Ajan kulutusta aina 0200 saakka, jolloin kuljettaja tulee noutamaan evakoitavat autolla. Tarkoituksen on suunnata kohti Etelä-kiinan merta ja raikkaampaa ilmaa. Päämääränä on rannikolta muutaman sadan kilometrin päässä sijaitseva paratiisisaari. Sinne pääsee lautalla, jonka pitäisi lähteä seitsemän aikaan. Tarkoituksena on siis matkustaa yö autossa ja olla aamulla perilla. Evakoitavana on viimeisen tiedon mukaan suomalais-virolais-malesialais-amerkkilais-australialais-kanadalais-ranskalais-ryhmä. Perillä on ohjelmassa sukeltelua ja löhöilyä. Toki myös alueen verovapaista tuotteista nauttimista.

No tänään näyttää, että pahin savu alkaa ainakin toistaiseksi hälvenemään. Parasta reissussahan on se, että työnantajan mielestä tässä on kärsitty jo ihan tarpeeksi, joten matkat ja asuminen menee firman piikkiin.

Silppuri

Tänään piti vihdoin käydä maksamassa vuokra. Aikaisemmin se on siis vähennetty suoraan palkasta, mutta tällä kertaa sovittiin, että käyn itse maksamassa sen sekillä. Homman saattoi toimittaa läheisessä pankissa sijaitsevassa automaatissa. Laite oli siis sellainen pelottavasti silppuria muistuttava sekkejä syövä automaatti, johon sekki laitettiin erityisessä kirjekuoressa. Samalla käytävällä oli käteisautomaatti, joka antamisen sijaan otti käteistä.

Ongelma oli lähinnä kirjekuoren täyttäminen. Osasin hakea kuoren itse, mutta malaijin kielisten laatikoiden täyttäminen meinasi tuottaa vähän vaikeuksia. Onneksi ohi kulkeneen vartijan ja kiinalaisen Oxfordin-englantia puhuneen valkokaulustyöntekijän avulla homma kuitenkin selvisi. Edellyttäen että laite ei ollut silppuri, kuten pahasti pelkään. Siinä lähtiessä vielä kehottivat ostamaan jonkinlaisen hengityssuojaimen, kun Indonesiasta kuuleman tullut vähän savua.

Poikkeustila

Port Klangiin on nyt sitten julistetty poikkeustila, kun Air Quality Index nousi lähemmäs kuuttasataa. Jotain satoja kouluja ja työpaikkoja on suljettu. Kuala Lumpurissakin on mitattu yli 300:n arvoja joka tarkoittaa, että ilmaa on vaarallista hengittää. BBC:n mukaan poikkeustilan julistaminen ei ole kovin kaukana täältäkään.

Kristina lähetti kuvan toimistostaan, jossa toimiston väki (iloisesti hymyilee?) hengityssuojaimet kasvoillaan. Hänen toimisto sijaitsee vanhassa keskustassa eräässä ikivanhassa toimistorakennuksessa, jossa ei ole minkäänlaista ilmanpuhdistusta. Varsinaista hätää siellä ei taida olla, mutta ei tilanne varsinaisesti mikään huvittavakaan ole. Itse olen vielä jaksanut naureskella tälle, vaikka savun vaikutukset alkavat jo tuntumaan minullakin. Vielä sellaista pientä köhää ja silmien kirvelyä. Toimiston ilmastoinnissa pitäisi kuitenkin olla jonkinlainen suodatin, mutta selvästi täälläkin haisee savu. Kovasti suunnitellaan viikonloppuretkeä, jonnekin itärannikon paratiisisaarelle. Toivottavasti kovin monella muulla ei ole samoja suunnitelmia.

BBC:llä näkyy olevan jotain kuvia kaupungista.

Tuoreimmat uutiset aina täältä

Helikopteriturmasta ja myrskyistä huolimatta maikkari näkyy uutisoineen myös täkäläisen sääilmiön, tosin muutaman tunnin tämän blogin jälkeen. Mukava olla informaation kulun aallonharjalla.

Kuten arvata saattoi tänä aamuna metroasemilla oli vaikka minkälaista hengityssuojaimen myyjää ja kauppa näytti käyvän. Itse en kuitenkaan sitä vieläkään hankkinut. DHL on kuuleman jakanut hengityssuojaimet kaikille työntekijöilleen. Täytynee käydä kysymässä, jos jollain olisi ylimääräisiä.

Bad Air Day

Viimepäivä kaupungin yllä leijunut savu ei ole hellittänyt vaan päin vastoin. Malesian hallitus poisti tänään joitain vuosia sitten asetetun kiellon julkaista ilmanlaatutietoja. Aikoinaan ne kiellettiin juuri samanlaisen savupilven aikoihin, jotta turistit eivät karkaisi. Savujen lähde on ilmeisesti Sumatralla sijatisevat metsäpalot, jota Indonesialaisten kaskiviljelyt pahentavat. Malesian ympäristöministeri onkin Indonesiassa tarjoamassa apua palojen sammuttamiseksi. Mitähän se yksi mies siellä mahtaa tehdä. Ulkomaalaisissa lehdissä haastatellut kriittiset tahot epäilivät, että ainakin osa savuista voisi olla lähtöisin Malesian omista hallitsemattomista metsäpaloista. Paikallisissa lehdissähän virallisen linjan kritisoijat eivät saa paljoa palstatilaa, joten kaikki tälläiset asiat täytyy lukea ulkomaalaisista, kuten Indonesialaisista, Kiinalaisista tai Australialaisista lehdistä.

Tänään kuitenkin paikallisetkin mediat jo puuttuivat asiaan. Ihmisiä on kehotettu välttämään ulkona liikkumista ja käyttämään hengityssuojainta jos mahdollista. Itse en ole moista vielä hankkinut, vaikka niitä aika paljon ihmisillä näkyy olevan. Kuala Lumpurin Air Quality Index sai tänään arvon 181, mikä asteikon mukaan tarkoittaa, että ilma on epäterveellistä hengittää. Asteikko ei tosin kerro onko terveellisempää olla kokonaan hengittämättä. Klang-laaksossa, missä KL:kin sijaitsee, on parhaimmillaan saatu yli 400 meneviä arvoja. Näillä alueilla on kouluja ja tehtaita suljettu. Asteikossa 300 on erittäin epäterveellisen ilman yläraja, mutta kuuleman vasta 500 on raja, jolloin alueelle julistetaan hätätila.

Omat oireet ovat rajoittuneet lähinnä pieneen päänsärkyyn ja silmien kirvelemiseen. Toisaalta täällä kotosalla savu näyttää paksummalta kuin niissä osissa missä työpaikka on. Tilanne on kuuleman edelleen pahenemassa ja savua voi pahimmillaan riittää vielä kuukausiksi. Tällä hetkellä kuitenkin eniten harmittaa se, että kukaan ei viitsi lähteä testaamaan uutta intialaista ravintolaa. Taitaa tulla pasta-päivä.

Kiire

Tästä illasta meinasi tulla kiireinen. Ohjelmassa oli yhden uusi-seelantilaisen kaverin ja tässä kämpässä asuneen ranskalaisen tytön synttärit sekä yhden puolitutun tsekin läksiäiset. Onneksi Selman synttärit ja läksiäisillallinen sitten yhdistettiin, jotenka menin sinne. Lahjaksi ostettiin porukalla joogamatto, kun se tuntuu olevan nyt niin suosittua täällä. Illallisen jälkeen vielä istuttiin iltaa hetken aikaa altaalla ja tuskailtiin kuumuutta. Ilmassa on vieläkin savua, joka on kuuleman lähtöisin jostain Sumatran metsäpaloista. Savua kuuleman saattaa riittää kuukausiksi.

Ilmainen Lounas

Ilmaista lounasta ei kuulman ole, mutta toistaiseksi tämän päiväinen ei ole ainakaan vielä tullut maksamaan mitään. Pomon isä tahtoi esitellä meidät tutulle ravintolan pitäjälle. Miehet pitivät pakistanilaista ravintolaa reilun 10 minuutin ajomatkan päässä työpaikalta. Perillä ravintoloitsija henkilökuntineen oli ottamassa meitä ovella vastaan. Muita syöjiä ei ollut. Olivat kuuleman ihan vasta avanneet paikan. Ruokana oli tyypillistä pakistanilaista ruokaa, joka vaihteeksi muistutti aikalailla sitä intialaista, jota suomessakin saa. Luultavasti paras lounas mitä olen täällä saanut, erityisesti kun pomon isä kiireessä kustansi koko lystin. Tai ei ihan kaikkea, vaan innostuimme vielä lopuksi kokeilemaan jälkiruokaa. Otin jonkilaisen munkkitaikinasta tehdyn palleron sokeri-kookos liemessä. Hyvää oli. Maku senkun vain parani kun ravintoloitsija kävi ilmoittamassa, että talo tarjoaa jälkkärin.

Ihmiset tuntuivat nähneen naamani lehdessä ja ne jotka eivät ole sitä nähneet ovat kuulleet siitä muilta. Kiinalainen kollega on useammankin kerran yrittänyt saada naamaansa lehteen siinä onnistumatta. Minulle se on ehkä hieman helpompaa koska valkoinen naama erottuu joukosta. Fanipostia ei sentään ole alkanut tulemaan, mutta porisin kuvassa mukana olleen puolalaisen kanssa oman talk-shown perustamisesta.

15-minuuttia

Viikonloppu oli ja meni. Perjantaina oli pidimme pienimuotoiset allasbileet alakerran uima-altaalla. Todella lyhyestä varoitusajasta huolimatta kolmisen kymmentä henkeä ehti paikalle. Ihan mukavasti meni. Lauantai meni MidValleyssä, tiettävästi Kaakkois-Aasian suurimmassa ostarissa. En oikeastaan koskaan löydä sieltä mitään, koska paikka on niin suuri. Ostarissa sijaitsevassa, tiettävästi Aasian suurimassa elokuvateatterissa, kävin Selman kanssa katsomassa The Islandin. Oli ihan vauhdikas scifi-pätkä. Täällä se on saanut kokonaista k-18 ikärajan, joka vielä erikseen leimattiin lipun päälle. Eivät kai luottaneet, että ne menivät omaan käyttöön. Näyttää siltä, että kauan odottamani Linnunradan käsikirja liftareille jää nyt näkemättä, kun sitä ei taideta näyttää enään missään teatterissa. No, molemmat edellä mainitut elokuvat olivat jo tänään saatavilla Chinatownissa, jossa kävin tänään ensimmäisen kerran. Enpä kyllä ole tainnut missään nähdä aikasemmin yhtä paljon "todella aitoja" merkkituotteita.

Minun 15-minuuttia kuuluisuudessa on nyt ilmeisesti tullut. Joskus juhannuksen tienoilla kävimme paikallisen Juice-magazinen synttäribileissä. Lehti aihepiireiltään kai aikalailla verrattavissa suomalaiseen City-lehteen. Emme kauaa juhlissa viihtyneet, mutta sen verran kuitenkin, että ehdimme poseeraamaan jollekin mystiselle valokuvaajalle. Ehdin unohtaa jo koko homman, mutta tänä iltana naapurin filippiiniläinen tyttö oli ollut kahvilassa kenialaisen kaverinsa kanssa, joka sitten oli huomannut minut ja puolalaisen kaverini poseeramassa. Ihan keskiaukeamalle en kuitenkaan päässyt, mutta hyvä kuitenkin. Vähän kyllä harmittaa, että juuri kuvan yläpuolella lukee isolla tekstillä bileiden teema: The FreakShow.

Kuuma!

Päivä alkoi hyvin. Töihin mennessä satuin valitsemaan junavaunun, jossa ilmastointi oli rikki. Oli sen verran kuuma, että se häiristi myös paikallisia. Selkä märkänä sitten vain viileään toimistoon. Sama meno jatkuu nyt sitten toimistolla. Sulakkeiden palamisen vuoksi talossa ei toimi nyt alkeellinenkaan ilmastointi. Kirjaimellisesti hikipäässä täällä hommia painetaan.

Liskojen yö

Nukkumaan mennessä löysin kylppäristä talon uusimman asunkin. Asukki oli muutaman sentin mittainen pieni gekko. Siellä se viipelsi pitkin seiniä. Vikkelä otus, mutta onnistuin saamaan sen kiinni. Vein tämän pienen matelijan olohuoneeseen, jossa se aiheutti sekä riemun että kauhun kiljahduksia. Jotenkin otus kuitenkin pääsi livahtamaan karkuun ennen kuin ehdin päästää sen ulos. Kenties se on vieläkin jossain sohvan raossa tai pyykkien seassa. Liskot ovat mukavia, mutta taidan silti alkaa pitämän ikkunoita kiinni ainakin iltaisin. Koskaan ei voi tietää, milloin sieltä ryömii joku isompi otus.

Kutsut

Tasaisen tylsä päivä töissä. Puolen päivän aikaan sain kutsun allasbileisiin. Sinänsä mukavaa, mutta kutsuja olin minä! Ihan vitsinä olin puhellut asiasta, koska Tomilla on synttärit, mutta aloin saada asiasta tiedusteluja jo aikasemmin. Kristina päätti sitten toteuttaa homman ja kutsui kertalaakista noin 40 henkeä ennen kuin ehdin varata edes altaan tai varoittaa allasravintolan pitäjää asiasta. Altaan varausta vaikeutti se, että isännöitsijän toimistossa oli töissä malaijinainen, joka ei puhunut englantia. No, paikallisten avustuksella tämäkin selvisi. En tosin ole vieläkään ihan varma onko se allas varattu vai ei, koska tiettävästi kukaan ei ole maksanut takuumaksua. Itse olen sittemmin kutsunut kymmenkunta listalta puuttunutta tuttua, joten suunnitelmat “ihan pienistä bileistä” ei taida toteutua. Onneksi varoitusaikaa on vain päivä, joten voi olla ettei monikaan sinne pääse, varsinkin lauantai saattaa olla joillekin työpäivä.

Kotimatkalla kävin Anetan kanssa KLCC:ssa, siis kaksoistornien alla olevassa ostoskeskuksessa. Tarkoitukena oli hakea englanti-eurooppa sanakirja Tomille synttärilahjaksi. Kyseessä ei ole ihan pieni liikekeskus, joten kaupan etsimiseen meni puolituntia vaikka olin käynyt siellä aikasemmin. Illallisen nautin jossain kalliissa voileipäravintolassa, jossa juomaksi ei saanut muutakuin inkivääriolutta vaikka kuinka mitä tahansa muuta pyysin. Ei kai siinä muu auttanut. Tyttö kysyi haluanko jäätelöä, jonka luonnollisesti otin. Tämä kävi sitten kauhaisemassa iison jäätelöpallon ja pudotti sen inkiväärioluen sekaan. Sotku näytti pahalta, mutta jäätelö peitti juoman maun mukavasti.

Kun vihdoin olin lähdössä pois, ulko-oven löytymiseen tuhlautui (vieläkin) 15 minuuttia. Siinä matkalla kävelin usammankin hajuvesikojun ohitse, joista innokkaat myyjät suihkivat näytteitä. Kun vihdoin pääsin metroasemalle pää olikin jo kipeä. Asiaa ei auttanut se, että junassa joku piilotteli kaikista kielloista huolimatta durian-hedelmää, jonka lemun saattoi haistaa jo asemalle. Epäilen syylliseksi lähellä istunutta intialaista mummoa, jolla oli kädessään salaperäisen oloinen muovipussista kääritty nyytti. En kuitenkaan tohtinut käräyttää henkilökunnalle.

Palautetta

Joku on oikein vaivautunut kirjoittamana arvostelun blogiinsa tuotteesta, jonka parissa olen jonkin verran työskennellyt. No ei tämä ensimmäinen ole, mutta on mielenkiintoista seurata kuinka sana kiertää netissäkin ja ihmiset tutustuvat uusiin tuotteisiin. Toistaiseksi ihmiset ovat tuntuneet pääasiassa tykkäävän palveluista, vaikka parannusehdotuksiakin on tullut.

Hämmästyttävintä on joidenkin omistautuminen asialle. Ihmiset joilla ei ole mitään kytköstä firmaan saattavat lähettää järjestelmällisiä testausraportteja, mainostaa palvelua tai käydä aktiivista kirjeenvaihtoa tulevista ominaisuuksista. Tälläisen toiminnan merkitys piskuiselle firmalle, jolla ei käytännössä ole markkinointibudjettia, on suuri. Firma kai nähdään helposti lähestyttävänä sympaattisena aasilaisena pikkufirmana isojen amerikkalaisten pelikentällä. Ainakin muutama palaute on tullut myös Suomesta, mutta ei vielä yhtään suomeksi. On mielenkiintoista huomata, että ihmiset toivovat usein juuri niitä ominaisuuksia, joita olemme itsekin kaavailleet. Ilmeisesti nämä tarpeet ovat jotenkin kollektiivisesti olemassa ja jonkin vain pitää osata täyttää ne. Pienessä firmassa toiminnan suuntaa on helppo muuttaa nopesti, ja niin käykin usein kun joku saa paremman ajatuksen.

Savua

Töistä lähtiessä lähitienoo vaikutti olevan jostain syystä täynnä savua. Aluksi epäilimme tulipaloa, mutta ilmeisesti siitä ei ole kyse, koska savua näyttää olevan koko kaupungissa. Kuuleman on todennäköistä, että savu tulee jostain Indonesian metsäpaloista. Näkyvyys on paikoitellen aika huono, kenties vain parikymmentä metriä. Liikenteeseen se ei kuitenkaan mitenkään tuntunut vaikuttavan. Ajo on edelleen yhtä holtitonta kuin ennenkin. Kenties jopa pahempaa, koska näkyvyys on huono.

Kesäkuun lopulla vain pariksi päiväksi tulleet tytöt muuttivat tänään pois. Tai ainakin yrittivät. Vielä täällä näkyy laukkuja olevan. He saivat kämpän samasta taloyhtiöstä filippiiniläisen tytön kanssa. Tuntuvat viihtyvän vielä hyvin tässä asunnossa, koska heillä ei ole puhelinlinjaa nettiyhteydestä puhumattakaan. Kämppä ehtikin tuntua tänään hetken aikaa aika hiljaiselta, kun asunnossa oli alle viisi henkeä sotkemassa. Vaikka ei kai pieni sotku ole minua koskaan häirinnyt... Tyhjän huoneen seuraavan asukin pitäisi tulla parin viikon päästä jenkeistä.