Sukeltelua ja tulevaisuuden näkymiä

Viimeviikonloppuna tapahtui sitten monta odotettua asiaa. Perjantaina posti ystävällisesti suvaitsi tuoda uuden luottokortin. Tasan 4 viikkoa siinä meni. Tekis mieli vielä huomattaa, että tasaisen harmaan kortin sijasta olisin hallunnut jonkun kivan kuvan, mutta jääkööt nyt.

Samaisena päivänä hypättiin Susanin, Mein ja Sergein kanssa kohti pohjoista. Aamuyöstä oltiinkin jo Kuala Terenaggussa, josta otettiin vene Redangille. Siellähän tuli käytyä jo vajaa vuosi sitten.

Tämän reissun varsinainen tarkoitus oli kuitenkin viimeistellä Open Water Diverin sukellukset ihan oikeassa meressä. Kaksi sukellusta päivässä. Ihan ekalla vain kerrattiin perus juttuja mutta tällä kertaa vajaassa 10 metrissä. Sitten käytiinkin jo oikeasti yksi niemi kiertämässä. Siellä näkyi ainakin 2 isoa kilpikonnaa, sellasia käsivarren paksuisia matoja rouskuttamassa jotain salaatin näköistä kasvia, joku kumma iso etana, paljon erilaisia ja värisiä kaloja sekä yksi 1,5 metriä pitkä rausku. Rausku oli siitä mielenkiintoinen, että sukelluskouluttaja onnistui jotenkin rahoittamaan sen, ettei se lähtenyt liitelemään karkuun. Loppujen lopuksi se meni vähän piiloon korallien alle mutta antoi kuitenkin koskettaa itseensä. Sen iho tuntui mukavan pehmeältä ainaki merimakkaraan ja muihin pohjan lonkeromönkiäisiin verrattuna.
Kolmannella sukelluksella pääsin jo 18 metriin, mutta happi alkoi käymään niin vähäksi, että se keikka jäi aika lyhyeksi. Neljännellä sukelluksella harjoiteltiin suunnistusta veden alla. Eipä se paljoa maanpäällä suunnistuksesta poikkea.

Yhteensä veden alla tuli oltua 3,5 tuntia. Sukelluksista on hyvä pitää lokia ja sita varten on olemassa omat lokikirjansa. Ne auttavat kun pitää määritellä, että uskaltaako veden alle mennä vai pitääkö odottaa typen hajoamista sukeltajantaudin välttämiseksi.


Muuten viikonloppu meni löhöillessä ja varusteita huoltaessa. Sunnuntaina oli paluu. Ennen bussin lähtöä meillä oli muutama tunti aikaa odotella Kuala Terenaggussa. Paikassa ei ole mitään erityisiä viihdykkeitä, joten suurin osa ajasta käytettiin syömiseen. Odotellessa tytöt kuitenkin tahtoivat selvittää tulevaisuuttaan kiinalaisen temppelin ennustajalta, joten minäkin kävin siellä.

Ennustusprosessi tapahtuu siten, että purkillista puutikkuja heilutellaan ja kun tikku tipahtaa pois se laitetaan syrjään. Sen jälkeen heittämällä kahta kapulaa katsotaan, että oliko tämä tikku se oikea. Jos oli niin tikussa olevan merkin perusteella lähdetään hakemaan vastausta jonkun koodikirjan perusteella. Jos tikku oli väärä, jatketaan purkin heiluttelua. Itselläni ei ollut mielessä mitään erityistä ongelmaa, jotenka kyselin ihan vain yleisiä tulevaisuuden näkymiä.

Hampaattoman kiinalaisen ukon tulkitseman ennustuksen mukaan tulen pärjäämään ainakin taloudellisesti aina mihin maahan tai kaupunkiin menenkin. Koto-Suomessa olevilla tutuilla ja perheellä kuuleman asiat tulevat olemaan sen verran hyvin, että siitä ei tarvitse murehtia. Vaimoa ei kuuleman etsimällä löydy ja se on kaiketi jopa jonkinlaista ajan haaskausta. Se kuuleman tulee jostain ihan yllättäen, mutta ei ihan lähitulevaisuudessa.