Veskikirppuna

Viikonloppu meni sitten ihan höpöksi. Perjantaina oli paikallisen kaverin synttärit libanonilaisessa raflassa (Kuva on sieltä) ja lauantaina kolmen hollantilaisen kaverin läksiäiset. Pilli on ansiokkasti dokumentoinut perjain puheenaiheen. Nämä tilaisuudet pitivät huolen, koko viikonloppuna ei sitten mitään sukellustuntia vaativampia suorituksia tehty.

Perjantaina (14.7) sain kuitenkin pankkiasioita hoidettua. Viimeinkin sain kortin ulos Osuuspankista ja uuden avainlukulistan. Tuon asian hoitamiseen tarvittiin yksin viimeviikolla yhdeksän puhelua, kuusi soittopyyntöä, joihin ei yhteenkään vastattu, sekä yksi faksi. Uskomaton sotku noinkin yksinkertaisen asian vuoksi. Kun pääsin ensimmäisen kerran kirjautumaan nettipankkiin, löysin sieltä 6.7 päivätyn viestin, kortin voisi hakea vaikka nimenomaan vaadin ja minulle luvattiin soittaa heti kun se on siellä noudettavissa. Tiistaina kun soitin ensimmäisen kerran, kukaan ei tiennyt että missä se kortti on. Perjantaina minulle kuitenkin kerrottiin, että tälläisissa tapauksissa asioista voi erikseen sopia luottokunnan kanssa, joka toimittaa kuriiripostina uuden kortin minne tahansa. Hirvittävän huono asiakaspalvelu. (Kokeilkaas muuten hakea tuota sanaparia googlella. Alkaa toimimaan. Jarkolle kiitos vinkistä.)

Jotta rahahuolet eivät olis olleet ohi niin Maybankin automaattikortti lopetti yhteistyön viikonlopun aikana. Sen uusimiseen ei kuitenkaan mennyt kuin 20 minuuttia.

Sukelluskurssin toiseksi viimeinen allastunti oli tänään. Opittiin muunmuassa toimimaan jos hengitysvehkeet hajoaa 15 metrissä tai maski tipahtaa pois kesken kaiken. Ylös pitäis päästä, mutta jos nouset 10 metriä vedessä ylöspäin, tuplaantuu ilmanpaine keuhkoissa, eikä keuhkot tahdo kestää sitä. Pitää siis muistaa puhaltaa ilmaa ulos. Sukeltelun jälkeen käytiin syömässä meren eläviä. Siitä lisää joku toinen kerta.