Vesikuvia

Here is some pics of my first dives in Redang.

Kun edelliseen en viitsinyt laittaa yhtään kuvaa niin laitetaan nyt muutama. Sain tänään ainakin suurimman osan viimeviikonlopun sukelluskuvista.

Eli tästä lähtee. Taitaa olla jo kolmas sukellus ja ensimmäinen veneestä. Taustalla sukellusopettaja.

Sitten ollaankin jo veden alla. Minä olen oikean puoleinen.

Susan and me underwater

Merivuokkoja Some sort of Sea Anemone


Nemoa etsimässä. Ei onneksi tarvinnuat kaukaa hakea. Löytyi aika helposti. Nemohan on vuokkokala ja ne elävät symbioosissa merivuokkojen kanssa.
Finding Nemo. The species is called clownfish.

Koralleja Corals

Joku meri-etana tai muu mönkiäinen. Tälläistä pidin kädessäkin. Aika inhottavan tuntuinen.
A Sea slug, I held one on my hand.

Flickrissä on enemmältikin kuvia.

More pics on Flickr.

Vieraita

Jenni ja Riku Helsingistä pysähtyivät täällä pariksi päiväksi matkalla Australiasta takaisin Suomeen. Käytiin syömässä kinkkiruokaa kadulla ja sitten puolipakollinen käynti Luna Barissa maisemia katselemassa. Oli vielä perjantaina tarkoistus käydä jossain katselemassa mutta vieraiden ruokamyrkytys haittasi suunnitelma, eikä siitä sitten tullut mitään. Minua ja valitsemaani kojua siitä on turha syyttää. Oireet kuuleman alkoivat jo ennen tänne laskeutumista.

Perjantaina oli myös Danin, Annen, Michelinen ja Christianin läksiäisbileet. Paikalle oli ilmoittanut tulevansa noin 30 henkeä, mutta ainakin 50-60 siellä parhaimmillaan oli. Suurin osa porukasta ihan ventovieraita jotka vain jonkun kautta olivat kuulleet bileistä. Mukana oli muunmuassa satunnainen porukka YK:n pakolaisavun henkilökuntaa. Olivat täällä muutaman kuukauden konsultoimassa. Tavoitteena ja uran kohokohtana olisi kuuleman päästä jonnekin keskiafrikan sota-aluelle pakolaisleiriin töihin. Unelmansa kullakin.

Minulla oli kamera mukana, mutta lainasin sen jollekin ja pari tuntia myöhemmin se tuotiin minulle kun muisti oli loppunut. Kameralla oli otettu vajaat 300 kuvaa ja videon pätkää parin-kolmen tunnin aikana. Pikaisesti tuossa vilkaisin niitä ja mietin, että mitenkähän niitä alkais karsimaan. Määrä ei korvaa laatua. Ei siis kuvia tällä kertaa.

Sukeltelua ja tulevaisuuden näkymiä

Viimeviikonloppuna tapahtui sitten monta odotettua asiaa. Perjantaina posti ystävällisesti suvaitsi tuoda uuden luottokortin. Tasan 4 viikkoa siinä meni. Tekis mieli vielä huomattaa, että tasaisen harmaan kortin sijasta olisin hallunnut jonkun kivan kuvan, mutta jääkööt nyt.

Samaisena päivänä hypättiin Susanin, Mein ja Sergein kanssa kohti pohjoista. Aamuyöstä oltiinkin jo Kuala Terenaggussa, josta otettiin vene Redangille. Siellähän tuli käytyä jo vajaa vuosi sitten.

Tämän reissun varsinainen tarkoitus oli kuitenkin viimeistellä Open Water Diverin sukellukset ihan oikeassa meressä. Kaksi sukellusta päivässä. Ihan ekalla vain kerrattiin perus juttuja mutta tällä kertaa vajaassa 10 metrissä. Sitten käytiinkin jo oikeasti yksi niemi kiertämässä. Siellä näkyi ainakin 2 isoa kilpikonnaa, sellasia käsivarren paksuisia matoja rouskuttamassa jotain salaatin näköistä kasvia, joku kumma iso etana, paljon erilaisia ja värisiä kaloja sekä yksi 1,5 metriä pitkä rausku. Rausku oli siitä mielenkiintoinen, että sukelluskouluttaja onnistui jotenkin rahoittamaan sen, ettei se lähtenyt liitelemään karkuun. Loppujen lopuksi se meni vähän piiloon korallien alle mutta antoi kuitenkin koskettaa itseensä. Sen iho tuntui mukavan pehmeältä ainaki merimakkaraan ja muihin pohjan lonkeromönkiäisiin verrattuna.
Kolmannella sukelluksella pääsin jo 18 metriin, mutta happi alkoi käymään niin vähäksi, että se keikka jäi aika lyhyeksi. Neljännellä sukelluksella harjoiteltiin suunnistusta veden alla. Eipä se paljoa maanpäällä suunnistuksesta poikkea.

Yhteensä veden alla tuli oltua 3,5 tuntia. Sukelluksista on hyvä pitää lokia ja sita varten on olemassa omat lokikirjansa. Ne auttavat kun pitää määritellä, että uskaltaako veden alle mennä vai pitääkö odottaa typen hajoamista sukeltajantaudin välttämiseksi.


Muuten viikonloppu meni löhöillessä ja varusteita huoltaessa. Sunnuntaina oli paluu. Ennen bussin lähtöä meillä oli muutama tunti aikaa odotella Kuala Terenaggussa. Paikassa ei ole mitään erityisiä viihdykkeitä, joten suurin osa ajasta käytettiin syömiseen. Odotellessa tytöt kuitenkin tahtoivat selvittää tulevaisuuttaan kiinalaisen temppelin ennustajalta, joten minäkin kävin siellä.

Ennustusprosessi tapahtuu siten, että purkillista puutikkuja heilutellaan ja kun tikku tipahtaa pois se laitetaan syrjään. Sen jälkeen heittämällä kahta kapulaa katsotaan, että oliko tämä tikku se oikea. Jos oli niin tikussa olevan merkin perusteella lähdetään hakemaan vastausta jonkun koodikirjan perusteella. Jos tikku oli väärä, jatketaan purkin heiluttelua. Itselläni ei ollut mielessä mitään erityistä ongelmaa, jotenka kyselin ihan vain yleisiä tulevaisuuden näkymiä.

Hampaattoman kiinalaisen ukon tulkitseman ennustuksen mukaan tulen pärjäämään ainakin taloudellisesti aina mihin maahan tai kaupunkiin menenkin. Koto-Suomessa olevilla tutuilla ja perheellä kuuleman asiat tulevat olemaan sen verran hyvin, että siitä ei tarvitse murehtia. Vaimoa ei kuuleman etsimällä löydy ja se on kaiketi jopa jonkinlaista ajan haaskausta. Se kuuleman tulee jostain ihan yllättäen, mutta ei ihan lähitulevaisuudessa.

Höyryvene

Eilisen sukeltelun päätteeksi käytiin syömässä Steamboat. Steamboat on kiinalainen ruokailumuoto, jossa pöydälle kannetaan kaasulla toimiva kattila, jossa on jotain mausteista kastiketta tai sitten ihan suolavettä. Sinne sitten upotellaan tarjottimella tuotuja eläimiä ja kasveja. Yleensä kyseessä on meren elävät. Eräänlaista kiinalaista fondueta siis. Ravintolalle aivan loistava keksintö. Asiakkaat kypsentävätä ruuan itse.

Tarjottin on lastattu ainakin parilla eriläislla kalapyöryköillä, sienillä, katkaravuilla, salaatilla, tofulla, meduusalla ja on siinä jotain muutakin.

Yksi kerrallaan pudotellaan sinne vain pataan kiehumaan.

Koska kukaan ei äkkiseltään tiennyt, että mikä eläin tämä on, en kysellyt enempiä. Tykkäsin siitä kuitenkin enemmän kuin meduusasta.

Veskikirppuna

Viikonloppu meni sitten ihan höpöksi. Perjantaina oli paikallisen kaverin synttärit libanonilaisessa raflassa (Kuva on sieltä) ja lauantaina kolmen hollantilaisen kaverin läksiäiset. Pilli on ansiokkasti dokumentoinut perjain puheenaiheen. Nämä tilaisuudet pitivät huolen, koko viikonloppuna ei sitten mitään sukellustuntia vaativampia suorituksia tehty.

Perjantaina (14.7) sain kuitenkin pankkiasioita hoidettua. Viimeinkin sain kortin ulos Osuuspankista ja uuden avainlukulistan. Tuon asian hoitamiseen tarvittiin yksin viimeviikolla yhdeksän puhelua, kuusi soittopyyntöä, joihin ei yhteenkään vastattu, sekä yksi faksi. Uskomaton sotku noinkin yksinkertaisen asian vuoksi. Kun pääsin ensimmäisen kerran kirjautumaan nettipankkiin, löysin sieltä 6.7 päivätyn viestin, kortin voisi hakea vaikka nimenomaan vaadin ja minulle luvattiin soittaa heti kun se on siellä noudettavissa. Tiistaina kun soitin ensimmäisen kerran, kukaan ei tiennyt että missä se kortti on. Perjantaina minulle kuitenkin kerrottiin, että tälläisissa tapauksissa asioista voi erikseen sopia luottokunnan kanssa, joka toimittaa kuriiripostina uuden kortin minne tahansa. Hirvittävän huono asiakaspalvelu. (Kokeilkaas muuten hakea tuota sanaparia googlella. Alkaa toimimaan. Jarkolle kiitos vinkistä.)

Jotta rahahuolet eivät olis olleet ohi niin Maybankin automaattikortti lopetti yhteistyön viikonlopun aikana. Sen uusimiseen ei kuitenkaan mennyt kuin 20 minuuttia.

Sukelluskurssin toiseksi viimeinen allastunti oli tänään. Opittiin muunmuassa toimimaan jos hengitysvehkeet hajoaa 15 metrissä tai maski tipahtaa pois kesken kaiken. Ylös pitäis päästä, mutta jos nouset 10 metriä vedessä ylöspäin, tuplaantuu ilmanpaine keuhkoissa, eikä keuhkot tahdo kestää sitä. Pitää siis muistaa puhaltaa ilmaa ulos. Sukeltelun jälkeen käytiin syömässä meren eläviä. Siitä lisää joku toinen kerta.

Pankkiasioita ja sukeltelua

No mainitaan nyt vielä muista tapahtumista. Pankin suunnalta ei mitään uutta. Soitin sinne eilen. Kortti oli vihdoin tullut konttoriin. Asiakaspalvelija totesi lakonisesti, että tähän liittyy viesti jossa sanotaan, että minulle pitää soittaa heti kun kortti saapuu. Hän ei osannut asialle tehdä mitään, jotenka pyysi minua odottamaan jonkin asiaa paremmin tuntevan henkilön soittoa. Sitä ei ole kuulunut.

Uskomattoman huono asiakaspalvelu. Ja kun arvaan, että ongelmat eivät vielä tähän lopu. Tätä hommaa on kestänyt jo kolmeviikkoa, ja ainoa mitä on tapahtunut on se, että asiakaspalvelija huomasi, että asialla on kiire, mutta ei kuitenkaan tehnyt asialle mitään. Käsittämättömän huono asiakaspalvelu. (Anteeksi epälooginen linkitys. Yritän vain saada Googlen yhdistämään sanat "huono asiakaspalvelu" Osuuspankin webisivujen kanssa. Kiusa se on pienikin kiusa.)

Uimakoulussa oli tänään ohjelmassa lapsuudesta tuttua "perunoiden keittelyä" elikkäs kuplien puhaltamista veteen. Aikaisemmasta opitusta tämä poikkesi siinä, että tämä tehtiin syvässä vedessä ja tarkoituksena oli harjoitella miten toimia jos ensisijainen regulaattori (siis se mistä se ilma tulee suuhun) irtoaa syvyyksissä. Varakapplehan siinä on ihan käsillä, mutta se kun varattu lähinnä pulassa olevalle kaverille, eikä se muutenkaan ole yhtä hyvä.

Leffoista tuttu menetelmä, joissa sankari tarjoaa neidolle happea omasta regulaattoristaan ei ole suositeltava, koska syvällä ollessa ihmisillä on tapana panikoida eikä antaa regulaattoria takaisin. Toisaalta, leffojen sankareilta tuntuu puuttuvan se varaputki kokonaan. Kuva on hieman harhaanjohtava, sillä edelleen näitä harjoituksia tehtiin ihan vain altaassa.

Onko se lintu? Lentokone? Ei, se on P**ka

Käytiin Manuelin kanssa katsomassa uusin Teräsmies-raina. Luultavasti huonoin elokuva mitä olen koskaan leffassa käynyt katsomassa. Juonessa ei ollut mitään järkeä ja näyttelijät olivat kuin jotain puupökkelöitä. Tuskasta pyörittiin teatterin penkeillä ja suusta tais päästä parkaisu leffan lopussa kun teräsmies päästi viimeisen latteutensa. Karu loppu.

No eihän tälläiseltä pätkältä paljoa voi odottaakkaan, mutta esimerkiski X-Menit on tähän asti olleet ihan viihdyttäviä ja ainakin niissä on ollut edes silmän ruokaa. Tämä sensijaan oli tylsä, typerä ja pahimmillaan nolottava. Varokaa!

Seuraavaksi ohjelmassa on varmaankin Pirates of The Caribean.

Uimakoulu

 Tänään aloitin uuden harrastuksen. Tavoiteena olisi saada PADI Open Water Diver-lupa kahden viikon päästä Redangissa, jossa tuli jo käytyä lokakuussa.

Heti ekakerralla päästiin veteen. Kalat ja kilpikonnat jäivät näkemättä kun harjoittelu tapahtui ihan vain altaassa. Homma meni yllättävänkin kivuttomasti. Kivaa oli. Mukana ollella Malesialaisella oli vähän vaikeuksia totuttautua veteen. Sitä on useamminkin ihmetelty, että miksi paikalliset ovat niin vesikammoista porukkaa vaikka säät suosivat rantoja ympärivuoden ja joka paikka on täynnä uima-altaita.

Kurssin läpäisemiseksi tarvitaan ensin 10 tuntia allassukellusta ja kirjallinen koe. Kokeeseen annettin materiaaliksi noin tunnin mittainen DVD ja 250-sivuinen kirja. Lopuksi pitää käydä vielä ohjattuna neljä sukellusta avovesillä. Tuskin maltan odottaa sitä. 

Vihertää

Suomessa ollessani tätä kotikatua ja itseasissa koko taloyhtiötä on siistitty. Seiniä on maalailtu ja istutuksia on tullut enemmän. Kaupunki on jopa istuttanut joitan puita... kadulle, kuten kuvasta näkyy. Näitä näkee aina silloin tällöin. Yleensähän on tapana istuttaa puut katujen varsille. Jalkakäytävä on muutenkin niin kapea ja nyt nämä uudet istutukset tekevät kävelystä pujottelua. Tapa se on tämäkin. Toivottavasti tämä ei kuitenkaan Suomeen asti leviä.

Väärä arvaus / Wrong Bet

World cup fever is only getting hotter in Malaysia. Football is ubquitous and avoiding WC phenomenon is impossible, however today Germans in the office were pretty quiet. It seems to be very Malaysian to support initially stronger team or England. Underdogs won't get much support even for sake of good sports. In World Cup, Brazil was the clear winner and for example Celcom has been openly supporting Brazil in it's marketing campaigns. But as usual Brazil can't always win.Potkupallo huuma senkuin vain kasvaa. Toimistossa saksalaiset olivat poikkeuksellisen vakavakasvoisia tänään. Joka paikka on täynnä isoja näyttöjä joista otteluita tai koosteita voi seurata.
Malesialaiseen tapaan kuuluu aina vain kannustaa ennakolta vahvempaa joukkuetta tai sitten Englantia. Voittajien tuomaa varmuutta käytetään sitten häpeilemättä hyväksi esimerkiksi mainoksissa. Aina ei kuitenkaan voi voittaa ja näin kävi myös maan kansallisen operaattorin isolle mainoskampanjalle, joka oli vahvasti rakennettu Brasilian menestyksen varaan.

Pankkiasioita

Sattuneesta syystä olen viimepäivinä joutunut hoitamaan pankkiasioita Osuuspankin kanssa. Nykyisen sähköisen tiedonvälityksen aikanahan sehän ei ole kummoinen homma. Senkun vain hoitaa asiat netissä ja käyttää luottokorttia. Mutta entäs kun niitä ei ole? Ja entäs sitten kun satut olemaan toisella mantereella? Asiat muuttuvatkin yllättävän hankaliksi.

Lähinnähän tässä kismittää se, että pankit mainostavat kansainvälisiä luottokortteja niin, että muuta ei tarvita kun reissuun lähtee. Periaatteessahan asia on näin, kunnes se kortti katoaa. Sen uusiminen ei olekaan niin helppo homma. Kun kortin ilmoittaa varastetuksi, lähtee uusi kortti automaagisesti tilaukseen mutta mitenkäs sen tänne saat. Pankki ei lähetä sitä ulkomaille. Tunnuslukulappunen menee postissa ties minne. Pelkästään uuden kortin painamiseen menee viikko, jonka päälle tulee vielä se aika minkä se on postissa jos ikinä edes löytää tiensä perille.

Valtakirja pitäisi jotenkin saada toimitettua pankkiin, mutta kun ei ole nettitunnuksia mikä olisi nopein tapa. Ne pitää uusia siis ensin, mutta siihenkin tarvitaan henkilökohtainen läsnäolo tai valtakirja. Asiat joutuu hoitamaan puhelimitse, mikä ei ole kovin halpaa lystiä varsinkin kun jatkuvasti joutuu kuuntelemaan jonotusmusiikkia. Minullahan on asiat vielä varsin hyvin. Pomo antoi försköttiä ja muutenkin asiat alkaa olemaan järjestyksessä, mutta olis sille luottokortille silti aina jotain käyttöä. Tuli vain mieleen, että jos rahat ja kortti olis kadonnut jossain oudossa maassa. Aika olis tullut pitkäksi jos joutuis kolmatta viikkoa odottelemaan, että saa edes ruokarahaa. Vakuutus ei auta kun siitäkin saa rahat takaisin vasta jälkikäteen.

Kaikkia näitä hankaluuksia perusteltiin turvallisuudella, mutta on uskomatonta, että pankeilla ei ole mitään järjestelmää tälläisten tilanteiden varalle. Jenkkipankista otettu luottokortti kuuleman toimitetaan Fedexillä 72 tunnin kuluessa kaikkialle maailmaan. Miksi Suomen pankeilla ei voi olla tuollaista järjestelmää? Kaipa se olisi liian hyvää asiakaspalvelua. Nähtävästi tähän voi varautua vain siten, että ottaa aina mukaan kaksi korttia. Toinen kortti on käytössä ja toisen voisi jemmata vaikka kotiin/hotelliin vähän käteisen kanssa. Vuodatus päättyy tähän.

Synttärit ja potkupalloa

Synttärit oli sitten torstaina. Kiitoksia kaikille muistaneille. Toimistossa oli valkosuklaakakkua ja illemmalla kaverit olivat vielä ostaneet ihan tavissuklaakakun. Molemmat vieläpä nimellä varustettuna, onnittelulaulun kera. Kaiken kaikkiaan oikein kiva päivä.

Päivittiäisissä jutusteluissa pääpuheenaihe on täällä, kuten varmaan kaikkialla muuallakin, jalkapallo. Taksikuskit aina muistaa kysyä, että tulenko mistää palloa pelaavasta maasta ja sitten vielä kysytään analyysi illan ottelusta. Olen aina veikannut, että Brasilia voittaa joten tähän asti olen pärjännyt aika hyvin. Itse olen jotain matseja satunnaisesti käynyt katsomassa, kun ne tulevat vähän huonoon aikaan. Saksa-Ruotsi matsissa kannatin avoimesti Ruotsia ihan vain Saksalaisia ärsyttääkseni. Eilinen Saksa-Argentiina matsin näin sekalaisen Saksalaisen porukan kanssa, joten en siinä sitten alkanut kovin Argentiinalaisten puolesta liputtamaan. Tunnelma oli aika jännittynyt täpötäydessä raflassa kun rankkarikisa alkoi, mutta sen jälkeen ilo oli ainakin Saksalaisilla ylimmillään. Apinat kiikkuivat raflan vieressä olevissa puissa ja räkättivät aina kun yleisö kohtahti.

Kuvia

Nyt on kuvia Flickerissä. Siellä on aika sekalainen kokoelma kuvia Suomesta Lontoon kautta tänne. Muun muassa synttäreiltä, Selman läksiäisistä ja oli kai siellä vielä jotain muutakin.