sunnuntaina, maaliskuuta 26, 2006

Melankoliaa

Lauantai illan päikkärit venähtivät vähän enkä sitten kerennyt enää mukaan illan rientoihin. Viime aikoina olen alkanut kuuntelemaan enemmän suomalaisita musiikkia. Liekö tuo oire koti-ikävästä.

Mutta onko kukaan oikeasti kuunnellut mistä nämä laulut kertovat? Suomalaiset ovat tunnettuja melankoliastaan mutta tämä alkaa jo tuntumaan jotenkin naurettavalta pelottavalta.

Kotiteollisuuden Minä olen kappaleen ensimmäinen säkeistö:


...Ja se mies,
Jussi seisoo yksin suon laidalla,
on kuokka pudonnut,
räkä valuu hikisellä poskella.
Eikä mies tiedä mitä tehdä, mihin mennä nyt,
on sillä kylmä, kylmä kuten sisälläni on.

Toinen säkeistö alkaa samaan tapaan...

Katson ulos ikkunasta,
en näe iloa täällä.
Levinneitä hiekkalaatikoita,
räkäisiä lähikapakoita.
Joista yksinhuoltajat raahaavat yhden yön toivojaan,
jotka poistuvat aamulla,
ennen kuin lapset heräävät...

Oevoe, ja tuonne pitäis mennä takas? Minä ainakin kieltädyn olemasta Jussi.

No entäs Timo Rautiainen. Perheellinen mies ja opettaja, sivutoiminen rokkistara. Ei siis pitäisi olla mitään erityistä syytä huoleen tai aiheettomaan melankoliaan.

Ei työtön usko parempaan huomiseen
hän purkaa itsesääliään juomiseen

Yö tummuu, aikapommi taas räjähtää
ja jälleen isku ensimmäinen läjähtää
kai liian raskas elämän punnus on
nämä huudot perhehelvetin tunnus on

Älä enää lyö
nämä mustelmat, arvet lyöntien häviää
älä enää lyö
vaan siltikin sieluun henkinen kipu jää
älä enää lyö
se tuska ja pelko on elinikäinen
älä enää lyö
ja varjona kannan sen

Oho, perheväkivaltaa... no entäs Elegia sitten. Alku on ainakin lupaava...
Joi poika senkin kuukauden
ja aikaan kauniin aamunkoiton
hän kouristeli itkien
nyt viina veisi voiton

Ja tätähän riittää aina viimeiseen säkeistöön asti.
Ei kiire vaivannut kysyjää
vain yhdestä oli huoli
soittakaa kirkolle
kun poika äsken kuoli

Kyllä tässä nyt joku vika täytyy olla. Nämä molemmat ovat top10 bändejä suomessa.

No Leevin and the Leavings on myös suosittu ja Göstä aina teki hauskoja lauluja. Jos Helsinki on kaunis...
Jos Helsinki on hetkisen kaunis
Kun on valkoinen maa
Pian räntää sataa taas
Jos Helsinki on hetkisen kaunis
Se unta on vaan
Turhaa unelmaa

No se siitä...

No joulu ainakin on ilon ja lasten juhla. Ei siis mitään syytä synkkyyteen kun on kupu täynnä kinkkua ja suklaata ja kuusen alusta täynnä lahjoja.

Hetken kestää elämä
ja sekin synkkä ja ikävä.
Hei, tonttu-ukot hyppikää,
nyt on riemun raikkahin aika!

Ei ihme, että suomalaiset johtavat maailman itsemurhatilastoja jos kerran listamusiikki on tälläista. No, kyllä minäkin noita kappaleita kuuntelen ja onneksi ainakin minulla on vähän iloisempiakin lauluja.

Ei kommentteja: