Phuket

ภูเก็ต on nyt takana. Kaikin puolin mielenkiintoinen ja mukava reissu. Mukana oli Anita, Dani ja Marzena. Hieno paikka. Ei kuitenkaan ihan niin hieno kuin Redang. Paljon turisteja. Aluksi näytti, että paikka on täynnä ruotsalaisia mutta jossain vaiheessa nähtiin porukka sinivalkoiset suomi-t-paidat päällä päissään laulamassa. Anita ihmetteli, että mistä näitä äänekkäitä ruotsalaisia oikein riittää. Sanoin vain etten tiedä.

Sittemmin suomalasia näkyi jo useampikin ja esimerkiksi kumitehtaalla lyöttäydyin muina miehienä suomalaisen ryhmän mukaan. Lopulta onnistuin löytämään matkamuistoksi lehtikioskista perjantaisen Ilta-Sanomat.

Päivät menivät rannalla makoillessa ja vuokraskoottereilla ajellessa. Se on jokseenkin yhtä hullua ja vaarallista hommaa kuin Malesiassakin. Kaikesta huolimatta hauska, edullinen ja kätevä tapa liikkua. En onnistunut polttamaan itseäni. Itseasiassa en saanut edes säädyllistä rusketusta vaikka loppuajasta en käyttänyt aurinkovoiteita. Iho alkaa kai tottumaan jo aurinkoon. Illat menivät sitten Patongin (Ei, se ei se ole leipä, se on pikku kaupunki) rantakojuja kierrellessä ja järkyttävän tulista ruokaa syödessä. Aluksi ihmettelin kun ei suuta polta, mutta sitten opin aina tilaamaan ruuan niin kuin se tehtäisiin paikallisille. Muilla oli hauskaa kun söin hiki päässä punaista currya.

Monissa ravintoissa thai-ruoka ei ole se pääasia. Joka paikka on täynnä skandinavialaisia, saksalaisia ja italialaisia ravintoloita. Tuntuu hullulta, että joku lentää Thaimaahan asti, eikä sitten pysty elämään viikkoa tai kahta paikallisella ruualla. Noh, itselläkin oli tarkoitus käydä lihapullat syömässä, mutta jotenkin se sitten vain jäi tekemättä. Mielestäni yhdeksän kuukauden Aasiassa olon jälkeen olisin sen jo ansainnut.

Löhöilyn lisäksi teimme päivän reissun Phang Ngahan. Alueen suosituin nähtävyys lienee James Bond saari, jossa Mies ja kultainen ase kuvattiin. Oikein sopiva paikka James Bondin pääpahikselle. Jos leffasta muistatte niin merialue on täynnä vedestä törröttäviä isoja kallioita. Niiden välissä on luolia joihin juuri ja juuri pääsee kanootilla melomalla. Niiden sisällä on aukioita joissa on vedessä kasvavia mangrovemetsiä ja lisää matalia luolia. Kuuleman siellä on paljon käärmeitä, mutta minä en ainakaan nähnyt yhtään. Heino paikka.

Retken kohokohta oli kuitenkin norsupuisto. Norsuista on varmaan puhuttu viimeiset kaksi viikkoa kun matkaa suunniteltiin. Ne ovat kyllä isoja eläimiä, vaikka nämä olivat sitä pienempää Aasialaista lajia. Ratsatuksen lisäksi ohjelmassa oli pienen, vain parimetrisen poikasen esittämiä temppuja. Koko homma toimi banaanipalkkioilla, joita pienokainen osasi kärsällään kerjätä. Kerrassaan hauskoja eläimiä.

Ja vielä tsunamista, kun se kuitenkin kiinnostaa. Jälkiä ei juurikaan näkynyt. Alue jossa olimme oli ilmeisesti jäänyt allon alle, mutta tuhosta oli jäljellä vain pätkä päällystämätöntä tietä ja pari tyhjää tonttia, joissa oli tiilikasoja. Oikeastaan ainoa mistä saattoi päätellä, että joku alue oli jäänyt aallon alle oli se, että niissä kadut ja rakennukset olivat uusia tai ainakin ihan vasta uusittuja. Meidänkin hotellirakennus oli selvästi vanha, mutta sisustus oli remontoitu ihan hiljattain. Rannikko on rakennettu uudelleen todella nopeasti.

Lisää kuvia löytyy Flickrstä.