Melankoliaa

Lauantai illan päikkärit venähtivät vähän enkä sitten kerennyt enää mukaan illan rientoihin. Viime aikoina olen alkanut kuuntelemaan enemmän suomalaisita musiikkia. Liekö tuo oire koti-ikävästä.

Mutta onko kukaan oikeasti kuunnellut mistä nämä laulut kertovat? Suomalaiset ovat tunnettuja melankoliastaan mutta tämä alkaa jo tuntumaan jotenkin naurettavalta pelottavalta.

Kotiteollisuuden Minä olen kappaleen ensimmäinen säkeistö:

...Ja se mies,
Jussi seisoo yksin suon laidalla,
on kuokka pudonnut,
räkä valuu hikisellä poskella.
Eikä mies tiedä mitä tehdä, mihin mennä nyt,
on sillä kylmä, kylmä kuten sisälläni on.

Toinen säkeistö alkaa samaan tapaan...

Katson ulos ikkunasta,
en näe iloa täällä.
Levinneitä hiekkalaatikoita,
räkäisiä lähikapakoita.
Joista yksinhuoltajat raahaavat yhden yön toivojaan,
jotka poistuvat aamulla,
ennen kuin lapset heräävät...

Oevoe, ja tuonne pitäis mennä takas? Minä ainakin kieltädyn olemasta Jussi.

No entäs Timo Rautiainen. Perheellinen mies ja opettaja, sivutoiminen rokkistara. Ei siis pitäisi olla mitään erityistä syytä huoleen tai aiheettomaan melankoliaan.

Ei työtön usko parempaan huomiseen
hän purkaa itsesääliään juomiseen

Yö tummuu, aikapommi taas räjähtää
ja jälleen isku ensimmäinen läjähtää
kai liian raskas elämän punnus on
nämä huudot perhehelvetin tunnus on

Älä enää lyö
nämä mustelmat, arvet lyöntien häviää
älä enää lyö
vaan siltikin sieluun henkinen kipu jää
älä enää lyö
se tuska ja pelko on elinikäinen
älä enää lyö
ja varjona kannan sen

Oho, perheväkivaltaa... no entäs Elegia sitten. Alku on ainakin lupaava...

Joi poika senkin kuukauden
ja aikaan kauniin aamunkoiton
hän kouristeli itkien
nyt viina veisi voiton

Ja tätähän riittää aina viimeiseen säkeistöön asti.

Ei kiire vaivannut kysyjää
vain yhdestä oli huoli
soittakaa kirkolle
kun poika äsken kuoli

Kyllä tässä nyt joku vika täytyy olla. Nämä molemmat ovat top10 bändejä suomessa.

No Leevin and the Leavings on myös suosittu ja Göstä aina teki hauskoja lauluja. Jos Helsinki on kaunis...

Jos Helsinki on hetkisen kaunis
Kun on valkoinen maa
Pian räntää sataa taas
Jos Helsinki on hetkisen kaunis
Se unta on vaan
Turhaa unelmaa

No se siitä...

No joulu ainakin on ilon ja lasten juhla. Ei siis mitään syytä synkkyyteen kun on kupu täynnä kinkkua ja suklaata ja kuusen alusta täynnä lahjoja.

Hetken kestää elämä
ja sekin synkkä ja ikävä.
Hei, tonttu-ukot hyppikää,
nyt on riemun raikkahin aika!

Ei ihme, että suomalaiset johtavat maailman itsemurhatilastoja jos kerran listamusiikki on tälläista. No, kyllä minäkin noita kappaleita kuuntelen ja onneksi ainakin minulla on vähän iloisempiakin lauluja.

Conan ja Kofola

Pari päivää sitten sain viimeinkin netistä tämän Suomessa paljon kohua herättäneen Conan jakson. Ihan hauskahan se oli. Pari kaveria sen jo kerkesi näkemään. Aika eksoottiselta Suomi kuuleman vaikuttaa. Minusta siinä oli annettu vähän ankea kuva. Vai muistanko vain väärin.

Kofola kuvaukset oli ja meni. Itse en sinne kutsua saanut. Pari tyttöä meidän porukasta sinne pääsivät ja tienasivat helpon tonnin. Kuuleman suurin osa paikalla olleista miehistä oli ollut meitä vanhempia ja mahakkaampia. Ei kai satuttu ihan siihen ryhmään mitä mainokseen haettiin. Siellä oli kuuleman rakennettu pieni Tsekkiläinen ranta mainoksineen kaikkineen, jossa osallistujien piti sitten olla. Kofolaa mukana olleet eivät olleet päässet maistamaan ja kuvauksissa käytetty juoma oli Coka Colaa. Näin meitä kuluttajia huijataan.

Salmiakkia

Joku aika sitten kerroin, että törmäsin tähän Malesialaiseen Allaniin, joka oli tehnyt työharjoittelunsa Suomessa. Muutama päivä sitten se soitteli ja sanoi, että sillä olis jotain minulle. Yleensä kun joku AIESECista soittaa niin se tietää minulle jotain hommia. GP:n jälkeen pysähdyttiin KL Sentralille syömään ja siellä oli muutama paikallinenkin tuttu. (Paluumatka kesti muuten yli kolmetuntia. Jälleen hyvä esimerkki Malesialaisesta organisointikyvyistä.)

No Allan sitten tulee sinne. Paikalliset kertoivat, että se oli haeskellut minua jo pidemmän aikaa. Mukanaan hänellä oli kovasti tutun näköinen paketti. Oli kuuleman ajatellut, että kaipaisin välillä jotain Suomalaista, mutta ei kuitenkaan suostunut kertomaan, että mistä se oli tuon paketin hankkinut.
Kuten ylemmästä kuvasta näkyy, niin formulakisoista ollaan tulossa ja asianmukaiset kannustusvermeet on päällä. Allanin kanssa kuvassa oleva tyttö on Kenialainen Pilli, joka tuli tänne pariksi kuukaudeksi työharjoitteluun. Kolme vuotta sitten. Jotenkin tykkään kuvan väreistä. Melkein pitäis koittaa myydä tuo kuva Benettonille.

Formulat

No nyt on tämän vuoden Malesian GP ollut ja mennyt. Suomalaismenestyksen osaltahan siitä ei jäänyt tarinoita kerrottavaksi.

Matka kisapaikalla alkoi puolelta päivin. Sepangiin pääsy on melkoista tuskaa jos ei halua ihan älyttömyyksiä maksaa. Matkaan meni 1,5 tuntia ja minulta se vaati kahden junan ja bussin käyttöä. Viimein perillä oikea portti löytyi ja portilla oli tietysti tarkastus jossa kaikki kielletyt tavarat kuten vesi ja suklaa otettiin pois. Kaikki piti ostaa kiskurihintaan alueen sisältä.

Kisa meni miten meni. Kimin ehdin näkemään kerran ennen kuin tuli tieto, että se keskeytti. Ihan kisan alussa väkijoukossa liehui useampikin suomenlippu mutta muutaman kierroksen jälkeen ne pikkuhiljaa sitten katosivat. Jostain syystä tähän katsomoon ei näkynyt mikään valo- tai tulostaulu, joten oli kokoajan vähän epäselvää, että missä mennään. Autot kun porhalsivat siitä ohi parisataa lasissa, joten kovin tarkkaan siinä ei ehtinyt seuraamaan, että kuka ohitti ja kenet. Ainakin opin sen, että GP-lipuissa ei kannata säästellä vaikka muuten ihan hyvä paikka olikin. Ne autot ovat muuten yllättävän kovaäänisiä. Onneksi satuin ostamaan korvatulpat.

Täytyy myöntää, että kisa oli vaikuttavampi kokemus kuin aluksi luulin. Mikään varsinainen Formulafani en ole koskaan ollut, mutta kyllä nopeissa ja kovaäänisissä autoissa aina jotain mielenkiintoa on. Jostain syystä kuvien lisäys tekstin sekaan ei onnistu kivuttomasti, joten niitä joutuupi nyt katsomaan pelkästään Flikrssä.

Kisatunnelmaa

Loppuviikosta alkaen kaupungin klubit ovat järjestelleet erilaisia F1-bileitä. Paikalle on raahattu soittajia DJ Tiëstosta alkaen. En tosin ole käynyt yksissäkään. Lippujen hinnoissa on GP extraa ja mielenkiintoisimmat bileet ovat itse formularadalla, jonne on aina vähän tuskaa mennä. Aina välillä kuulen sekalaisa raportteja, että "se toinen suomalainen" on bongattu aina jossain ostarissa tai promotilaisuudessa. Ite en kuitenkaan yhtään kuskia nähnyt.

Perjantaina oli pyhän Patrikin päivä. Sitä tietenkin vietetiin irkkupubissa U2:sen ja tarjous Guinnesin voimin. Lähtiessä paikan ravintolapäällikkö tuli juttumaan minua ja Kenialaista kaveria. Väitti tuntevansa muitakin suomalaisia. Oli kuuleman jäänyt naamat mieleen aikaisemmilta kerroilta. Pitänee harkita paikan vaihtoa.

Nyt alkaa olemaan jo kiire Sepangiin.

Maailmankartta

Tuukan ideasta innostuin perhtymään kunnolla Google Earthiin ja alkoihan sieltä löytymään tuttuja paikkoja. Google Earth on Googlen karttaohjelma, jolla maailmaa voi katsella lintuperspektiivistä sateliittikuvien avulla. Se tulee ainakin osana mainiota Google Packia mutta sen luultavasti saa myös erikseen.

Taloyhtiö, jossa asun löytyy kun syöttää hakukenttään koordinaateiksi 3.126616641735, 101.6742466986 Joistain paikoista olen laittanut jo kuvia myös maan kamaralta. Tekstin linkit viittaavat niihin kuviin tai muuten vain aiheeseen liittyvään sivuun.

Kuvan iso nuoli osoittaa condoa, jossa asun. Lähelle suurentamalla sieltä pystyy ainakin erottamaan uima-altaan. Samassa kuvassa on merkittynä yksi vakio ruokapaikka ja Bangsarin juna-asema, jota tulee käytettyä päivittäin.

Vasemmalle yläviistoon menevää tietä seuraamalla pääsee Bangsar Baruun, jossa on kauppoja ravintoloita ja klubeja. Rautatietä seuraamalla oikealle tullaan pian KL Sentraliin, joka on kaupungin keskusrautatieasema. Vasemmalla alaviistossa tulee pian vastaan Mid Valley Megamall, joka on yksi KL:n isoista ostareista.

Näkymää numerosta yksi voi ihastella täältä. Kakkosesta on taas kuva täällä. Numero kolmen kohdalla kadut ovat huonokuntoisia.

Toinen kuva on sitten Kuala Lumpur City Centrestä, elikkäs tutummin KLCC:stä. Paikan koordinaatit ovat 3.15509588503, 101.713536771. Kuvassa näkyvät kaksoistornit ja niiden vieressä oleva mukava puisto lampineen ja uima-altaineen. Torneja voi katsella vähän eri vinkkelistä täältä. Oho, tulipa paljon linkkejä.

Lentsu, taas

Taas. Jotenki tämä homma alkaa vaikuttaa uskomattomalta. Kotosuomessa ei tule mitään nuhaa kummempaa kuin kerran viidessä vuodessa mutta täällä on varmaan jo viides kerta kun makaan päivän sängyssä flunssan takia. Ja ulkona on liki 30 astetta lämmintä. En ole vielä tarkistanut denguekuumeen oireita mutta tuskin on siitä kyse.

Aneta on lähdössä. Torstain järjestin illallisen, jonka jälkeen mentiin Leviksen sponssaamiin bileisiin Zoukiin. Perjantai meni muuten vain ollessa ja sairastaessa. Lauantaina käytiin Selman kanssa epsanjalaisessa raflassa aamupalalla ja innostuttiin siitä niin, että järjesttiin sinne vähän pienemmän porukan illallinen. Itse kuitenkin jouduin lentsun takia lähtemään aika aikaisin. Tänään sunnuntaina on sitten poltettu kuvia cd:lle ja muuten vain oltu. Tilattiin ruokaa läheisestä intialaisesta raflasta. Huomasin, että pysyn jo syömään tikka masala kanan ilman juomista. Kauas on tultu pottumuusin mausteista. Sittemmin tässä on käynyt väkeä sanomassa hyvästejä. Itse taidan sanoa ne vasta aamulla kunhan ratkaisen vain tämän läksiäislahjaksi saamani ongelman.

Koekuvaukset

Taloyhtiössä on kuuleman löytynyt denguekuumetta. Sehän on jokseenkin tappava moskiittojen levittämä tauti. Kahvinloppuja jättäminen kuppiin kiellettiin ehdottomasti.

Tänään oli myös koekuvaukset Tsekkiläisen Kofola-juoman mainokseen. Kyseessähän on neuvostoajan Coka-Colan korvike, joka varsin suosittua Tsekissä, Slovakiassa ja Puolassa. Jälleen en osaa ihan tarkalleen selittää, että mitenkä minä noihin kuvauksiin päädyin. Pari tuttua niistä puhui ja ne sitten houkutteli mukaan ja ilmeisesti vielä antoivat mainostoimistolle puhelinnumeron. Kuala Lumpurista on kuuleman vaikea löytää Tsekkien näköisiä ihmisiä. Vähän huolestuttaa vain se, että siellä kuvauksissa kysyttiin, kuinka vähissä vaatteissa uskallan kameran eteen mennä.

Suomalaisia

AIESEC UKM järjesti perjantaina vuosittaisen illallisen Equatorial hotellissa. Myös meidät oli kutsuttu. Pääsimme istumaan ihan esiintymislavan viereen VIP-pöytään. Muiden piti hakea ruokansa itse seisovasta pöydästä mutta meille jopa ruokaliina levitettiin syliin ennen illallisen alkua. Muuten homma meni aika ennalta arvattavan kaavan mukaan. Oli jonkinlaista ohjelmaa, huono stand-up koomikko ja palkintojen jakoa. Malesialaiseen tapaan paikalle oli kutsuttu joku yliopiston vaikutusvaltainen taho kunniavieraaksi, jolla oli kaikkea pientä virallista tehtävää illan aikana.

Jossain vaiheessa iltaa viereen istahti kiinalainen kaveri, joka kysyi selvällä suomen kielellä olenko minä se suomalainen. Tilanne oli aika yllättävä ja vastasin sitten siihen englanniksi. Kaveri oli tehnyt oman harjoittelunsa suomessa. Oli tehnyt hommia Fortumille Helsingissä, Jyväskylässä ja jossain pienessä kylässä Porin lähellä. Paluu oli kuuleman tapahtunut vuosi sitten ja nyt hän oli töissä Malesian Fortumilla. Kovasti oli kuuleman ikävä takaisin suomeen, mutta ensikerralla aikoi ottaa enemmän mausteita mukaan. Mitään erityistä aksenttia en kuullut puheessa ja se oli selvää aina niin kauan kuin sanavarasto riitti. Jutustelun aiheet vaihtelivat jääkiekosta ("se ruotti perrkele") aina Matti Nykäsen viimeisimpiin edesottamuksiin. Näin sitä suomea viedään maailmalle. 

Ukkoslippu

Katujen varsilla on jo pidempään kehoitettu valmistautumaan ukkoseen. Viimein myös minä muistin ostaa liput parin viikon päästä olevaan formulapäristelyyn. Kiva saada maahan myös toinen suomalainen.

Asiaan mitenkään liittymättä tuli mieleen artikkeli, johon törmäsin noin kuukausi sitten. Sen mukaan suomi- ja jenkkipasseilla pääsee kätevimmin maasta toiseen. Huomasimme tämän Thaimaan rajalla. Minä ja Anita suurinpiirtein vain kävelimme sisään kun puolalaiset pysäytettiin ja he joutuivat ostamaan viisumin. Luonnollisesti viisumin sai ostettua vain Thaimaan Bahteilla ja lähin rahanvaihtopiste oli tietysti rajan takana. Aikamoinen sähläys noinkin yksinkertaisen asian vuoksi.

Phuket

ภูเก็ต on nyt takana. Kaikin puolin mielenkiintoinen ja mukava reissu. Mukana oli Anita, Dani ja Marzena. Hieno paikka. Ei kuitenkaan ihan niin hieno kuin Redang. Paljon turisteja. Aluksi näytti, että paikka on täynnä ruotsalaisia mutta jossain vaiheessa nähtiin porukka sinivalkoiset suomi-t-paidat päällä päissään laulamassa. Anita ihmetteli, että mistä näitä äänekkäitä ruotsalaisia oikein riittää. Sanoin vain etten tiedä.

Sittemmin suomalasia näkyi jo useampikin ja esimerkiksi kumitehtaalla lyöttäydyin muina miehienä suomalaisen ryhmän mukaan. Lopulta onnistuin löytämään matkamuistoksi lehtikioskista perjantaisen Ilta-Sanomat.

Päivät menivät rannalla makoillessa ja vuokraskoottereilla ajellessa. Se on jokseenkin yhtä hullua ja vaarallista hommaa kuin Malesiassakin. Kaikesta huolimatta hauska, edullinen ja kätevä tapa liikkua. En onnistunut polttamaan itseäni. Itseasiassa en saanut edes säädyllistä rusketusta vaikka loppuajasta en käyttänyt aurinkovoiteita. Iho alkaa kai tottumaan jo aurinkoon. Illat menivät sitten Patongin (Ei, se ei se ole leipä, se on pikku kaupunki) rantakojuja kierrellessä ja järkyttävän tulista ruokaa syödessä. Aluksi ihmettelin kun ei suuta polta, mutta sitten opin aina tilaamaan ruuan niin kuin se tehtäisiin paikallisille. Muilla oli hauskaa kun söin hiki päässä punaista currya.

Monissa ravintoissa thai-ruoka ei ole se pääasia. Joka paikka on täynnä skandinavialaisia, saksalaisia ja italialaisia ravintoloita. Tuntuu hullulta, että joku lentää Thaimaahan asti, eikä sitten pysty elämään viikkoa tai kahta paikallisella ruualla. Noh, itselläkin oli tarkoitus käydä lihapullat syömässä, mutta jotenkin se sitten vain jäi tekemättä. Mielestäni yhdeksän kuukauden Aasiassa olon jälkeen olisin sen jo ansainnut.

Löhöilyn lisäksi teimme päivän reissun Phang Ngahan. Alueen suosituin nähtävyys lienee James Bond saari, jossa Mies ja kultainen ase kuvattiin. Oikein sopiva paikka James Bondin pääpahikselle. Jos leffasta muistatte niin merialue on täynnä vedestä törröttäviä isoja kallioita. Niiden välissä on luolia joihin juuri ja juuri pääsee kanootilla melomalla. Niiden sisällä on aukioita joissa on vedessä kasvavia mangrovemetsiä ja lisää matalia luolia. Kuuleman siellä on paljon käärmeitä, mutta minä en ainakaan nähnyt yhtään. Heino paikka.

Retken kohokohta oli kuitenkin norsupuisto. Norsuista on varmaan puhuttu viimeiset kaksi viikkoa kun matkaa suunniteltiin. Ne ovat kyllä isoja eläimiä, vaikka nämä olivat sitä pienempää Aasialaista lajia. Ratsatuksen lisäksi ohjelmassa oli pienen, vain parimetrisen poikasen esittämiä temppuja. Koko homma toimi banaanipalkkioilla, joita pienokainen osasi kärsällään kerjätä. Kerrassaan hauskoja eläimiä.

Ja vielä tsunamista, kun se kuitenkin kiinnostaa. Jälkiä ei juurikaan näkynyt. Alue jossa olimme oli ilmeisesti jäänyt allon alle, mutta tuhosta oli jäljellä vain pätkä päällystämätöntä tietä ja pari tyhjää tonttia, joissa oli tiilikasoja. Oikeastaan ainoa mistä saattoi päätellä, että joku alue oli jäänyt aallon alle oli se, että niissä kadut ja rakennukset olivat uusia tai ainakin ihan vasta uusittuja. Meidänkin hotellirakennus oli selvästi vanha, mutta sisustus oli remontoitu ihan hiljattain. Rannikko on rakennettu uudelleen todella nopeasti.

Lisää kuvia löytyy Flickrstä.