Läksiäiset (osa 1)

Seuraavat pari viikkoa on pääasiassa erilaisia läksiäisiä. Puolalainen Jarek lähtee huomenna takaisin Wroclawiin. Hän tuli Malesiaan viime joulukuun alussa ja nyt alkaa tulemaan vuosi täyteen. Ei mitään parhaita kavereita oltu, mutta viiden kuukauden aikana ehtii tulla tutuksi. Minun hommana oli järjestää läksiäisillallinen, mikä vähän poikkesi tavanomaisesta. Normaalisti vain kutsun kaikki postituslistalla olevat, mutta Jarek oli jollain tavalla onnistunut sotkemaan välinsä muutamien kanssa, jotenka jouduin kutsumaan ihmisiä yksitellen. No, ei Jarek koskaan ollut mikään kaikkein positiivisin tapaus, mutta ei minulla mitään ongelmia tullut. Ohjelmassa oli perinteinen mamak-illallinen Pelitassa ja sen päätteeksi pari olutta. Mukavaa oli. Seuraavaksi ovat kai aussit Tom ja Tiannii.

Nyt kämppään on tunkeutunut jostain jotain ihme ötököitä. Sellaisia muurahaisen, kärpäsen ja perhosen välimuotoja. Niitä on vaikka kuinka paljon. Ovat sen verran hitaita, että ne saa elävänä kiinni ja ne voi heitellä ulos. Pitääköhän täällä taas siivota.

Putrajaya ja Bollywood

Päivää vietettiin Anitan, Tomin, Danin sekä hänen täällä “toistaiseksi” viipyvän paremman puoliskon kanssa Putrajayassa. Putrajayja on Malesian uusi hallinnollinen keskus, jonne valtaosa hallinnollisista virastoista on siirretty. Koko massiivinen kaupunki perustettiin kymmenkunta vuotta sitten ja rakennettiin jokseenkin alusta asti muutamassa vuodessa. Lähinnä kai tarkoituksena on ollut pönkittää pääministerin valtaa. Asukkaita on jonkin verran alle 50000, joista suurin osa on hallityksen virkailijoita. Arkkitehtuuriltaan kaupunki on uusi ja hyvin islamilainen. Aluella on paljon viheralueita sekä iso ja leveä pääkatu, joka on ihan selvästi suunniteltu näyttävien paraatien pitoa varten. Koko alue on varsin siisti, mutta kuolleen oloinen. Leveillä kaduilla ei juurikaan liiku ihmisiä ja kaduilta puuttuu Kuala Lumpurin hälinä ja elämä. Koko paikka on jollain tapaa keinotekoinen.

Putrajayassa käytiin tutustumassa myös Botanical Gardeniin, jossa vuokrattiin pyörät ja ajeltiin pari tuntia. Ylättävää kyllä, Anita Kalifornialaisena oli helpoin taivuttaa ottamaan pyörä, kun taas Puolalaiset vierastivat ajatusta. Hauska seurata miten kuinka vaikeaa pyöräily on, kun edellisestä kerrasta on kulunut lähemmäs 20 vuotta. Ilman vahinkoja kuitenkin selvittiin.

Illalla tilattiin pitsaa ja Anita esitteli Bollywood elokuvia minulle ja saksalaiselle Ramonalle. Katsottiin VCD:ltä Dhoom-niminen pätkä. Kyseessä on jonkinlainen Intialainen tulkinta elokuvasta The Fast and Furious. Ihan hyvä pätkä, vaikka sisältääkin paljon tahatonta huumoria ja niitä Bollywoodille niin tyypillisiä joukkotanssikohtauksia.

Suomipoppia

Viikko meni taas äkkiä. Vielä maanantaina tuntui, ettei se lopu koskaan mutta huomenna on taas sunnuntai ja sitten taas töihin. Aika arkiseksi tämä aherrus on jo muuttunut. Kenties vian jonkin verran vilkkaampi iltaohjelma kuin suomessa, missä helposti unohtuu vain tuijottamaan telkkaria illaksi.

Eilen piti käydä Anitan ja Danin kanssa “yksillä” Finnegansissa, jotta tänään päästään paikallisia nähtävyyksiä katsomaan. (Jostain syystä suurin osa Kuala Lumpurin lähialueen nähtävyyksistä on jäänyt näkemättä vaikka kuudes kuukausi onkin jo menossa.) Hommahan ei tietenkään mennyt ihan suunnitelmien mukaan ja tänään ei sitten mentykään minnekään. Mukana oli myös juuri kotoaan Keniasta palannut Pauline, joka kertoi, että jossain Keniassa on klubi jossa soitetaan pääasiassa vain Skandinavialaista musiikkia. Yleisö kuuleman sekoaa ja tanssii pöydillä aina kun siellä soitetaan Rasmusta. Rasmus on pikkuhiljaa keräämässä suosiota täälläkin. Muistelen joskus harvoin kuulleeni sitä radiosta, mutta eilen se viimetalvinen hitti soitettiin jopa kahdesti saman illan aikana. Ovatpa ne kuuleman käyneet täällä keikallakin alkuvuodesta. Toinen suomalainen mikä tunnetaan on Darude, jota myös kuulee aina silloin tällöin.

Suomileffoja

Britannian konsuli järjestää alkavan EU-puheenjohtajuuden kunniaksi Eurooppalaisen elokuvan viikot. Festareille on tuotu 25 elokuvaa 16 eri euroopan maasta. Mukaan on mahtuneet myös sellaiset pätkät kuin Tommy and the Wildcat ja One way ticket to Mombasa. Leffat näytetään ihan kunnon teatterissa mutta päiväsaikaan, joten tällä kertaa taitaa jäädä välistä.

Kummityttö

Lauantai-iltapäivällä Suomen aikaa kastettiin kummityttöni Vilma Katriina. Itse en luonnollisesti paikalla ollut, mutta muutaman kuvan sain kuitenkin. Oli oikein kiva nähdä kuvia oikeasta kodista, kun viime kuukaudet on tullut viettyä aikaa vain asunnoissa, joiden sisustamiseen ei ole panostettu, tai jos on niin ne ovat täynnä minironsuja (Intialaiset) tai Buddhapatsaita (Kiinalaiset) tai jotain muuta kummaa.

Täällä lauantaita vietettiin HIV-rahankeruubileissä, jossa Kolumbialainen kaveri oli opettamassa salsaa. Sunnuntai meni sitten ihan laiskotellessa.

Muualta poimittua

Lauantaina laiskottaa, joten annan tällä kertaa muiden kirjoittaa minun puolesta. Aloitetaan kielestä. Malakan niemimaahan on ollut Brittien siirtomaana aina tuonne viimevuosisadan puoliväliin saakka, joten englantia puhutaan laajalti. Puhuttu englanti (eikä aina kirjoitettukaan) ei kuitenkaan ole ihan samaa mitä esimerkiksi Britanniassa tai jenkeissä. Malesiassa tätä “kieltä” kutsutaan nimellä manglish ja Singaporessa singlish. Tähän kun sotketaan sekaan intialainen tai kiinalainen aksentti niin ymmärtämisen kanssa saa olla välillä tarkkana. Singaporessa olevat harjoittelijat antavat hyvän esimerkin tästä blogissaan. Kuuluvin ero täkäläisten tapa lisätä “lah” miltei jokaisen lyhyen sanan loppuun. (Okay lah!) Lisäksi sanoja can ja cannot käytetään usein synonyymeinä sanoille kyllä ja ei Tämä lienee lainausta malaijin kielestä. Singaporessa aloitettiin oikein kansanvalistuskampanja hyvän englannin-kielen puolesta. Se ei ollut menestys, eikä vaikuttanut oikeastaan mihinkään.

Ja lopuksi, olet malesialainen jos...

Nonii, ei onnistu nukkuminen

Nyt nukkuminen meni taas pieleen. Tom ja Aneta tuli justiinsa tuon edellisen postauksen jälkeen baarista ja totta kai siinä piti sitten alkaa Kiinan reissun kuvia katteleen ja matkamuistoja maisteleen. Nyt nukkumaan jo!

Lepo!

Parina viimeisenä päivänä en ole tehnyt oikeastaan mitään. Jotenkin tuntuu, ettei oikein enää jaksa kiertää kaiken mailman tapahtumia ja kissan ristiäisiä enää. Tiistaina järkkäsin vain illallisen yhdessä läheissä mamakissa, jonka kävin aikaisemmin yhden saksalaisen kanssa testaamassa. Hyvää oli. Taas. Siellä oli pakko käydä kun olin kerran kokoon kutsujana. Vaikka kuinka olis kotona nämä illat vain menee aina näin myöhään ja aamut on edelleen hankalia. No onneksi on viikonloppu tulossa ja Vishenkin tuli Skotlannista. Jokohan sitä pitäis alkaa taas jotain ohjelmaa järjestelemään.

Pakko ottaa kun ilmaiseksi saa

Lauantai-iltana käytiin paikallisessa vähän aikaa istumassa. Paikalle tuli jostain joku hassu Calrsbergin promoryhmä. Kantoivat mukana flat-telkkareita jne. Osallistumalla kyselyyn sain hienon kynän, Carlsbergin historiasta kertovan vihkosen ja t-paidan. Kynä tosin on jo hukassa. Erityisesti t-paidan teksti herätti runsaasti hilpeyttä ja kateutta kämppäkaverissä.

Sunnuntaina kävin Midvalleyssä. Sushi-ravintolasta sain mukaani teekupin ja ensivuoden kalenterin. Vaatekaupasta sain mukaani hienon teräksisen juomapullon. Eikä siinä vielä kaikki! Uloskäyntiä etsiessä sain vielä pussillisen shampoonäytteitä. Jotenkin tuo kaikki ilmainen tavara on parempaa kuin ne mitä oikeasti ostin. Kerrassaan tuottoisa viikonloppu siis. Suomessakin saisivat jakaa enemmän tavaraa kylkiäisenä.

Kuvia

Kiinassa sattumalta näin sen surullisen kuuluisan Kemijärveläisen laturivalmistajan tehtaat. Kuvaa en ottanut, mutta muualta kylläkin.

Hyvää Deepavalia!

Näköjään on taas hetki kulahtanut edellisestä postauksesta. Singaporesta ja Kiinasta on jo kotiuduttu ja arki alkanut. Viimeviikko oli aika rankka. Nukuin koko viikon aikana vajaat 18 tuntia. Eräällä tutulla oli vieras Ranskasta ja niiden kanssa piti olla turistina illat ja yöt, päivät sitten töissä. Täytyy ihan tasapuolisuuden nimissä tehdä sama jos joskus satun Ranskaan asti pääsemään. Onneksi nyt viikonloppuna sai sitten vähän nukahtaa. Perjantai-lauantaivälisenä yönä nukuin terveelliset 12 tuntia, joka piristi kummasti.

Ilmeisesti tälle viikonlopulle loppuvat myös Deepavali-juhlinnat. Deepavali on vuoden tärkein juhla intialaisille ja sen näkee joka puolella. Kyseessä on jonkinlainen hindujen lyhty-juhla. Vähän samanlainen kuin Kiinalaisten lyhty/kummitusyö, mutta ei sinne päinkään. Juhlinnat kestävät noin viikon. Itse olin suurimman osan ajasta Kiinassa, joten en päässyt ihan kaikkea näkemään. Mitä nyt sunnuntai-iltana Singaporen Little Indiassa kävin kävelyllä ja väenpaljoutta ihmettelemässä.

Samaan tapaan kuin muslimit juhivat paaston päättymistä, myös Deepavaliin kuuluvat isot illalliset. Suurin ero on kai se, että muslimiruoka ei sisällä possua ja toisaalta intilaiset eivät yleensä syö nautaa. Tämän lisäksi intialaisten juhlintaan kuuluu alkoholi, jota kuluu yleensä paljon.

Intialainen tuttu olikin järjestänyt perjantaiksi kutsut lähimmille sukulaisilleen ja kavereilleen. Paikalla oli sellaiset parisataa henkeä. Aluksi vähän pelkäsin, että olen osapuilleen ainoa valkoinen, mutta oli paikalla muitakin. Illallinen pääsi ehdottomasti omalla top3-parasta ruokaa listalle. Ravintolan tikka-kana oli jopa parempaa kuin Pelitan vastaava, joka on jo paljon sanottu. Paikkana oli tämän kaverini serkun ravintola, jonka Malaysia Tatler oli valinnut vuoden 2005 parhaaksi ravintolaksi. Paikalla oli myös asianmukainen DJ, joten sitä hassua intialaista musiikkia tarvinnut kuunnella. Palvelukin toimi hyvin. Ennen kuin sain lasin edes puoleen väliin oli joku jo kaatamssa täytettä. Loppuillasta viiniä kuuleman tarjoiltiinkin jo tuopeissa.

Eilen lauantaina oli sitten vuorossa läheisen ravintolan omistajan illallinen, jonne tämä oli kutsunut sukulaisiaan ja kanta-asiakkaita. Ihan hyvä sekin oli vaikka ei perjantain illallista voittanutkaan.

Nyt kai pitäis lähteä Midvalleyhyn ostamaan uusi mikrofoni-kuulokesetti. Koitan illemmalla laittaa enemmän kuvia kiinasta Flickriin. Tomin ja Anetan kuvia siellä näkyy jo olevan.

Melkein kotona

Viela muutama tunti Singaporessa ja sitten kotia. Tama paiva on mennyt viisumiasioita hoitaessa. Jospa nyt sais pysyvan tyoluvan Malesiaan. Typeraa, etta tatakaan asiaa ei voi hoitaa Kuala Lumpurissa vaan se pitaa tehda lahetystossa. Koko reissu alkaa olemaan onnellisesti takana. Matka Etela-Kiinasta Singaporeen 28 tuntia, joka on aika pitka aika istua.

Kiina

Tahan mennessa tapahtunut: Matka alkoi perjantaina keskiyolla. Ensin Singaporeen, jonne saavuttiin aamulla viiden aikaan. Siella parin-kolmen tunnin unet bussipysakilla kun odoteltiin aamupalapaikkoja aukeavaksi. Singaporessa kulutettiin Tomin, Anetan ja Selman kanssa aikaa kunnes lennot iltapaivalla lahtivat. Selma lensi Vietnamiin kaverinsa luo, me muut lensimme Macaoon.

Macaossa ei paljoa aikaa kulutettu. Kunhan vain etsittiin veneyhteys Hong Kongiin. Hong Kongissa eksyttiin heti. Kaupunkia vaikea kasittaa. En edes uskonut, etta sellaista maaraa pilvenpiirtajia pystytaan rakentamaan niin pieneen tilaan. Pimealla merelta pain katsottuna kaupunki on kieltamatta komea, kun useilla torneilla on erilaiset juhlavalaistukset paalla.

Hong Kongissa etsittiin hostelli, jossa Australian Vietnamilainen Tiannii jo odotti. Kaksi seuraavaa paivaa pyorittiin kaupungilla nahtavyyksia katselemassa. Seuraavaksi junalla Kiinaan, jossa alettiin etsimaan bussiyhteytta Guiliniin. Alku oli hankalaa. Vaikka rajan lahella olevalta bussiasemalta saattoi viela nahda Hong Kongin valot, juuri kukaan ei enaa puhunut englantia. Onnella ja sitkeydella kuitenkin osuimme oikealle bussiasemalla ja saimme liput Guiliniin. Bussi oli makuubussi, johon oli rakennnettu sangyt sisalle. Matka kesti kokonaista 12 tuntia, mutta meni varsin mukavasti vaikka valilla kuoppaisten teiden takia joutuikin heraamaan.

Guiliniin saavuttiin varhain aamulla. Ensimmaiseksi etsittiin yopaikka, jonka jalkeen sitten lahdettiin kaupunkia katsomaan. Kaupunki on Kiinalaiseksi pieni, vain 1,3 miljoonaa asukasta. Korkeita rakennuksia ei juurikaan ole. Odotin, etta Kiina olisi ollut jollain tavalla likaisempi, mutta Guilin ei ainakaan nayta paljoa Suomesta jalkeen jaavan. Ruokailu oli varsin haasteellista, koska ravintoloissa ei ole kuin kiinan kieliset ruokalistat. Oman lisajannityksen tilaamiseen tuo se, etta bamburotta ja kaarme ovat paikallisia erikoisuuksia.

Tiannii lahti kohti Hong Kongia ja Kuala Lumpuria jo samana iltana kun muut jaimme sinne yoksi. Tana aamuna hyppasimme bussiin ja suuntasimme kohti Yangshuota, joka on pieni kaupunki reilun tunnin bussimatkan paassa. Silmamaaraisesti arvioituna paikka on noin Kemin kokoinen vaikka asukkaita kuuleman pitaisi olla reilut 300000. Tarkoitus oli pysahtya vain muutamaksi tunniksi ja matkata sitten Hong Kongiin ja Macaoon. Kun olimme viitisen minuuttia kavelleet kaupungilla paatimme kuitenkin jaada yhdeksi yoksi. Nyt illalla ollaan kaantymassa jo kahden yon puoleen. Kaipa se Hong Kong ja Macao siella meita odottaa.

Yangshuo on siis pieni kaupunki vuorten tai pikemminkin 100m korkeiden kivien ja riisipeltojen keskella. Maisemat ovat todella hienot ja kaupunkikin on mukavan unelias ja idyllinen. Paikka on kerannyt mainetta turistien keskuudessa ja onkin taynna pienia, halpoja hotelleja. Huomenna olisi tarkoitus vuokrata pyora ja lahtea katselemaan riisinviljelya ja maisemia. Sitten kai pitaisi viimeistaan paattaa, etta jaadaanko viela paivaksi tanne levahtamaan.