Univelkaa

Pojat ovat kerenneet jo tottua pikkuhiljaa Kuala Lumpuriin. Ei ole kuuleman päivän valossa niin paha paikka. Paikoitellen kaikessa rosoisuudessaan jopa mielenkiintoinenkin. Viimeyöt ovat menneet aika vähällä nukkumisella. Jollain neljällä tunnilla olen koittanut pärjäillä sitten perjantain jälkeen. Esimerkiksi maanantaina käytiin tuopillisella Luna-baarissa. Paikka ja erityisesti maisema oli hienompi kuin muistinkaan. Kotia tultiin kotiin puolen yön aikaan, jonka jälkeen käytiin vielä Bangsarin intialaiasessa ravintolassa rotilla. Uteliaana sitten maisteltiin 7-8 erilaista intialaista leipää ja malesialaista juomaa. Kalle on ensimmäinen minun tuntema henkilö, joka on sanonut tykkäävänsä Malesialaisesta kahvista, elikkäs kopista.

Tänään pojat on onneksi kiinalaisen tuttunsa kanssa kaupungilla. Itse en viittsinyt lähteä. Pakko nukkua vähän. KLCC:ssä käytiin Sushilla ja jätin ne Bangsarin asemalla, josta heidät sitten noudettiin.

Tänään opin että en asukaan Kuala Lumpurissa vaan Selangorissa. Raja kulkee kuuleman tuosta parin sadan metrin päästä. No posti on aina tullut Kuala Lumpurin osoitteella perille. Asia kävi ilmi kun lounaalla joku mainitsi, että Selangorissa perjantai on vapaapäivä. Ei siis meillä, koska toimisto on Kuala Lumpurissa. Toimiston muutosta on ollut puhetta, mutta ei taida ehtiä perjantaiksi. Pankkitilin avaaminen ei sitten onnistunutkaan. Jiangti on ollut asiakkaan vasta vuoden, eikä näin ollen ole riittävän vakuuttava suosittamaan firmaa asiakkaaksi, joten minäkään en voi vielä saada tiliä.