Jo toinen viikonloppu

Eiliseksi päiväksi olin sopinut että menen erään kiinalaisen luo katsomaan heidän ja muutaman expatin rullaluisteluharjoittelua. Oikean paikan löytäminen osoittautui yllättävän hankalaksi, koska taksikuskit eivät osaa aina ajaa edes oikean kaupunginosan suuntaan, puhumattakaan, että tietäisivät missä joku tietty katu sijaitsee. Yleensä kuskit vaativat, että reitti pitää tietää itse ennenkuin edes lähtevät ajamaan. Tämä tuottaa välillä vaikeuksia, koska en tunne kaupunkia ja se on todella suuri. Lopulta onnistuin kuitenkin saamaan kuskin, joka vei minut perille. Luonnollisesti yritti ja onnistuikin kiskomaan ekstraa valkoiselta, joka ei ihan tarkkaan tiennyt että minne oli menossa. Täällä olen joutunut kokemaan ensimmäistä kertaa jonkin laista rasismia. Varsinaista rotusortua ei ole, mutta usein esimerkiksi taksikuskit ja ruokakojujen pitäjät yrittävät hyötyä valkoihoisista. Yleensähän kyse ei ole suomalaisittain mistään merkittävistä rahoista, vaikka onnistuisivatkin saamaan tuplahinnan mutta pelkkä yrittäminenkin kiukuttaa. Onneksi minulla on kuitekin ollut hyvät opettajat, joten tiedän suurinpiirtein minkä verran minkäkin pitäisi maksaa.

Pääsin kuitenkin perille. Olin tullut jollekin epähuomiossa maininneeksi, että olen jo muutaman vuoden ajan rullaluistellut Suomessa. Täällä homma on lapsenkengissä. Pääsääntöisesti kai sen takia että sekavan liikenteen vuoksi rullaluistelu teillä on hengenvaarallista. Pelkästään luistimien saanti KL:stä on kuuleman hankalaa, mutta Singaporessa on kuuleman suurempi valikoima. Luistelupaikka oli erään tornitalon katolla olevalla betonitasanteella, olisko ollut jossain 15-kerroksen paikkeilla. En katsonut alas. Perillä minua odotti useampikin ihminen valmiina opetukseen. Joku oli ilmeisesti levittänyt sanaa, että osaisin jollain tavalla luistellakin. Onneksi omat luistimet ovat turvallisesti suomessa. Jotenkin kuitenkin selvisin hommasta kunnialla. Muutama komea haava ja mustelma kuitenkin syntyi. Loppuiltapäivä menikin todella hienolla uima-altaalla, jossa onnistuin polttamaan olkapääni. Altaan yhteydessä olevan vesiputouksen alla ollessani koin pienen hetken ajan tunteen, jota voisi kuvailla jopa kenties viileäksi. Tähän mennessä olo on ollut joko lämmin tai yleisemmin kuuma. Kotiin tulin miltei samaan aikaan kun pomoni Vishen Kristina-vaimoineen tuomaan kaikkea pientä tarpeellista tavaraa, joka asunnosta puuttui. Illalla kävin vielä muutaman tunnin katsomassa keskustan yö-elämää.

Tänään tarkoituksena oli vain rauhoittua ja hoitaa juoksevia asioita. Puolen päivän jälkeen tuli kuitenkin tekstiviestinä kutsu syömään keskustaan. Paikalla oli muutama harjoittelija pääasiassa euroopasta, sekä minun aussi kämppäkaveri. Ruoka oli tulista ja se syötiin jälleen käsin banaanin lehdiltä. Iltapäivä meni nopeasti ja päivän suunnitelmat lahjakkaasti pieleen. No kenties huomenna sitten.