Brunei

Tarkoitus oli käydä vain päivä reissu Bandar Seri Begawanissa, mutta Brunein julkisen liikenteen taso yllätti ja jouduimme jäämään sinne yöksi. Vähän reilun sadan kilometrin matkaan tuhlautui yli viisi tuntia viidessä eri bussissa ja yhdessä veneessä. Kaikki kulkupelit olivat todella vanhoja eikä yhdessäkään ollut minkäänlaista ilmastointia. Se tekee matkustamisesta aika raskasta.

Brunei on luultavasti tylsin paikka missä olen käynyt. Luulen, että se johtuu tiukasta islamilaisesta laista, jossa muun muassa säädyllisestä pukeutumisesta on annettu tarkat ohjeet. Pahinta on varmaan 15 vuotta sitten annettu alkoholin myyntikielto. Itse kyllä pärjään päivän ilmankin, mutta kielto aiheuttaa lähes täydellisen yöelämän puuttumisen ja on varmaan osa syynä siihen miksi ihmiset olivat jotenkin tylsän oloisia. Suurin osa asukkaista on malaijeja, jotka eivät kyllä muutenkaan juo.

Sulttaani hallitsee yksin maan öljyvaroja ja on yksi maailman rikkaimmista henkilöistä. Maassa on kaikille ilmaiset hyvinvointiyhteiskunnan palvelut samaan tapaan kuin Suomessa, mutta silti siellä ei peritä minkäänlaisia veroja. Kaikki kustannetaan sulttaanin öljyvaroilla. Öljyä pitäis riittää vielä ainakin seuraavaksi viideksitoista vuodeksi. Sen jälkeen maan jokseenkin runsaat metsät saavat varmaan kyytiä samaan tapaan kuin Malesian puolella. Tähän asti Brunein viidakkoalueet ovat saaneet olla koskemattomina. Nyt rahaa on vielä riittänyt valtavien kullattujen moskeijojen rakentamiseen.

Kaikki Bruneilaiset eivät kuitenkaan ole tylsiä persoonia. Sulttaanin veljellä on huhujen mukaan 2000 auton kokoelma, mukaan lukien limusiiniksi jatkettu Ferrari. Veljen rahankäyttö joutui muutama vuosi sitten tarkempaan syyniin kun kävi ilmi, että tämä oli tuhlannut miljardeja dollareita makeaan elämään ja harrastuksiinsa. Mukaan mahtuu yli miljardin maksanut hotelli. Se on kuuleman maailman paras, mutta suurimman osan ajasta se on vain tyhjillään. Vähän tinkaamalla sieltä voi saada huoneen noin 100 eurolla.

Puheet idän Venetsiasta ovat ehkä hieman liioiteltuja, mutta reissun mielenkiintoisin tutustumiskohde oli Kampung Ayer, eli 28 veden päälle rakennettua ja sittemmin yhteen kasvanutta kylää. Kylissä on oma poliisi, palokunta, koulut ja moskeijat. Kaikki veden päälle paalujen varaan rakennettuna. Paikasta toiseen liikutaan kapeita lankkusiltoja pitkin tai veneillä, jotka puikkelehtivat talojen välissä. Paikalliset lapset kuuleman oppivatkin uimaan ennen kuin kävelemään.

Lisää kuvia voipi katsoa täältä.