Takaisin...kotona?

 
Tultiin takaisin Phuketista tuossa kuuden aikaan. Luulin palaavani takaisin turvalliseen, mukavaan joskin hieman kolkkoon omaan huoneeseeni.

Huone ei kuitenkaan ollut entisellään. Ensinnäkin järjestys oli muuttunut ja huone oli siivottu. Puolipitoisten vaatteiden pino keskeltä lattiaa oli kadonnut ja tilalle oli tullut matto. Lipaston päällä ollut sekalainen kasa kolikoita, kuitteja ja muita pääsääntöisesti turhia papereita oli vaihtunut kokoelmaan pieniä matkamuistoesineitä, kirjoja, purkkeja ja kukkia. Seinällä on postikortteja ja lappu, jonka mukaan tässä läävässä ei voinut elää ja nyt ei saa enää sotkea. Epäilen Selmaa ja/tai Anetaa, jotka muuttivat perjantaina muutamaksi viikoksi tähän kämppään. En vain voi varmistaa asiaa kun molemmat ovat Indonesiassa. 

Kolari

Luulin jo, että tälläkään viikolla ei tapahdu mitään erikoista Phuketin reissua lukuunottamatta. Töistä tullessa Miken ja Jiangtin kanssa tullessa töistä saatiin kuorma-auto auton perään. Vaikka se ei kovin kovaa tullutkaan, aikamoisen pamauksen se päästi. Kukaan ei loukkaantunut ja autokin taitaa olla ihan ajettavassa kunnossa, mutta itsellä päätä särkee ja niskaa jomottaa eikä pään kääntäminen oikein onnistu. Istuin takapenkillä, eikä siinä kohdalla sattunut olemaan kunnollista niskatukea, jonka takia pää retkahti ikävästi iskun voimasta. Pahin taitaa olla jo ohi, mutta olen kovaäänisesti valittamalla kerännyt sääliä ja sympatiaa sohvalla makaamalla. Ehkä tätä voisi jatkaa vielä huomiseen.

Normiviikko

Takana normiviikko. Eipä kummempia etelän auringon alla. Uusi kämppis Brasiliasta tuli keskiviikkona. Sitä on täällä koitettu totuttaa Aasian ihmeisiin. Ruoka tuntuu tuottavan hänelle vähän vaikeuksia. Ihan perus Tandoorikanakin kun on vähän liian tulista. Itekin tuli syötyä parikertaa länsiruokaa. Jotenkin jään aina kaipaamaan sitä poltetta huulissa, mikä tulee paikallisen ruuan syönnin jälkeen.

Laitoin kuvia Thaipusamista Flickriin. Vieläkin puistattaa muistella kun sai vierestä katsoa kun miehen kielen läpi työnnetään lyijykynän paksuinen rautatikku tai kun osallistujien ihoon ripustetaan limeitä koukuilla. Ihme kyllä, mutta verta en muista nähneeni ollenkaan.

Muuten niin tylsää postausta värittämään laitoin kuvan junan saapumisesta Bangsarin asemalle. Löysin hiljattain kamerasta vaikka mitä uusia toimintoja. Olisi kai pitäny aikaisemmin vilkaista manuaalia niin olis saanut vähän hienompia kuvia. Tuossa on muistaakseni käytetty viiden sekunnin valoitusikaa.

Ystävänpäivä

Tänään on ystävänpäivä. En oikeastaan noteerannut koko hommaa ennen kuin lähdettiin Jiangtin kanssa ajelmaan töistä pois ja juututtiin heti alkumatkasta ruuhkaan. Kaikki olivat kuuleman menossa keskustaan syömään ja juhlimaan. Matkalla kävi ilmi, että tämä on aika iso juhla täällä. Siihen käytetään paljon rahaa ja täpötäydet ravintolat laskuttavat kolminkertaisia hintoja. Hänkin kuuleman on varannut useita satoja ringgittejä tyttökaverinsa ruokkimiseen, kukkiin ja pehmoleluihin.

Lauantaina pidettiin pienimuotoiset juhlat meidän kämpillä. Tässä kämpässähän on iso olohuone, johon mahtuu useampikin ihminen. Kutsuttiin vain viitisentoista lähintä tuttua, mutta paikalle tuli noin kolmisenkymmentä ihmistä.

Eilen kuultiin myös, että lauantainkin mukana ollut Itävaltalainen kaveri oli puukotettu ja ryöstetty sunnuntai-iltana. Leikkaus oli kuitenkin mennyt hyvin ja tämä pääsee kotiin joko tänään tai huomenna. En tiedä onko tällä mitään tekemistä sarjisjupakan kanssa. Hänen kanssaan oli vähän puhetta viettää "mustaa ystävänpäivää", mutta jotenkin olen onnistunut järjestämään itseni tilanteen, että sekään ei näköjään olisi onnistunut.

Sarjisjupakka

Ainiin, menin aikaisemmin sanomaan, ettei sitä Tanskan sarjisjuttua täällä juurikaan huomaa. Eilen täällä kuitenkin ole mielenosoitus Tanskan suurlähetystön edessä. Poliisi oli kuitenkin varautunut siihen ja homma meni ilmeisen rauhallisesti. Uutisten mukaan paikalla oli joitain tuhansia mielenosoittajia. En tunne oloani mitenkään aikaisempaa turvattomammaksi, vaikka en ole ihan varma siitä, että osaavatko paikalliset erottaa Tanskalaista Suomalaisesta. Hauskinta tässä on se, että kun asiasta puhuttiin, Puolalaiset eivät tunnut edes kuulleen koko hommasta.

Thaipusam

 
Eilen käytiin kohtalaisen isolla porukalla katsomassa hindujen Thaipusam-juhlaa. Kyseessä on oudoin uskonnollinen tapahtuma mistä olen koskaan nähnyt. Hommana on anoa anteeksiantoa ilmeisesti Shivan poikien syntymäpäivänä. Anteeksianomiseen kuuluu kärsimys ja Thaipusamissa se hoidetaan lävistämällä esimerkiksi kieli tai posket sukkapuikon paksuisella metallitikulla tai ripustamalla hedelmiä tai kelloja koukuilla ihoon. Suomalainen terveysviranomainen varmaan järkyttyisi tapahtuman hygienian tasosta. Jotkut osanottajat ovat jonkinlaisessa transsissa ja käyttäytyvät kuten käärme tai tiikeri. Juhlan vietto on sadistisen luonteensa vuoksi sallittu ainostaan Malesiassa ja Singaporessa.

KL:ssä tapahtumapaikkana Batu-caves, jonne saapuu vuosittain noin miljoona kävijää. Siellä osaanottajat kiikkuvat 272 porrasta temppeliin ja kantavat sinne ihon läpi työnnettyjen pikkien varassa useita kymmeniä kiloja painavia härveleitä tai, kuten minä, minibanaaneja ja kookospähkinän muovipussissa.

Laitan vähän myöhemmin juttua ja kuvia siitä kuinka minun anteeksi anominen meni. Malttamattomimmat voivat kuitenkin etsiä kuvia Googlen kuvahaulla tai Flickeristä. En laita suoraa linkkiä tähän, kun tätä saattaa lukea joku herkkänahkainenkin. 

Ei ole ko kaks asiaa jotka on pakko

Ja ne kaks asiaa on kuolema ja verot. Ja nyt iski toinen. Onneksi kuitenkin vain Malesian verot. Ei mitään käsitystä koko hommasta. Sellanen kymmenkunta sivuinen täytettävä kirjanen vielä paksumpien ohjeiden kanssa tuli postissa firmaan. Näyttää pahemmalta kuin Suomen veropaperit. Eniten kismittää se, että Jiangti ei ole maksanut koskaan mitään veroja. Hänen neuvo asiaan oli, että unohda koko homma ja jos joku joskus sattuu tuota kysymään niin lahjo se. 

Yllätysvieras

Tom tuli muutamaksi päiväksi käymään. Tiesin kyllä siitä jo eilen, mutten puhunut muille mitään. Oli kuuleman irtisanonut itsensä eilen. Kai se ehti jo kyllästymään kenguruihin ja koaloihin. No, uusi työ kuuleman alkaa jo maanantaina. Ilmeisesti hinku päästä takaisin oli kova kun hän suostui lentämään turistiluokassa, eikä tuonut tuliaisiksi tavallista skottilaista vaan ihan oikeaa Finlandiaa.

Näinkin voi käydä

Kotimatkalla otimme bussin Brunein ja Malesian väliseltä rajalta. Vaikka emme varsinaisesti olleet myöhässä lennolta niin aikaa ei ollut tuhlattavaksi. Bussimatka alkoi mukavasti mutta muutaman kilometrin jälkeen bussikuski yllättäen pysäytti auton keskelle tietä ja hyppäsi autosta ulos. Mies meni tien toisella puolella olevalle kojulle ostamaan kalaa(kuvassa). Aikansa siinä myyjän kanssa niitä kaloja vertailtiin ja punnittiin ja me muut hikoilimme kuumassa bussissa. Kalan himo ei näköjään katso aikaa tai paikkaa.

Toivottavasti kala oli tuoretta. Ainakin paikalliset tuttumme sanoivat, etteivät ole vuosiin syöneet lähivesistä pyydettyä kalaa parin Shellille ja Petronasille tapahtuneen "lipsahduksen" jälkeen. Asiasta ei kuitenkaan mielellään puhuta koska nämä firmat ovat isoja työllistäjiä aluuella. 

Brunei

Tarkoitus oli käydä vain päivä reissu Bandar Seri Begawanissa, mutta Brunein julkisen liikenteen taso yllätti ja jouduimme jäämään sinne yöksi. Vähän reilun sadan kilometrin matkaan tuhlautui yli viisi tuntia viidessä eri bussissa ja yhdessä veneessä. Kaikki kulkupelit olivat todella vanhoja eikä yhdessäkään ollut minkäänlaista ilmastointia. Se tekee matkustamisesta aika raskasta.

Brunei on luultavasti tylsin paikka missä olen käynyt. Luulen, että se johtuu tiukasta islamilaisesta laista, jossa muun muassa säädyllisestä pukeutumisesta on annettu tarkat ohjeet. Pahinta on varmaan 15 vuotta sitten annettu alkoholin myyntikielto. Itse kyllä pärjään päivän ilmankin, mutta kielto aiheuttaa lähes täydellisen yöelämän puuttumisen ja on varmaan osa syynä siihen miksi ihmiset olivat jotenkin tylsän oloisia. Suurin osa asukkaista on malaijeja, jotka eivät kyllä muutenkaan juo.

Sulttaani hallitsee yksin maan öljyvaroja ja on yksi maailman rikkaimmista henkilöistä. Maassa on kaikille ilmaiset hyvinvointiyhteiskunnan palvelut samaan tapaan kuin Suomessa, mutta silti siellä ei peritä minkäänlaisia veroja. Kaikki kustannetaan sulttaanin öljyvaroilla. Öljyä pitäis riittää vielä ainakin seuraavaksi viideksitoista vuodeksi. Sen jälkeen maan jokseenkin runsaat metsät saavat varmaan kyytiä samaan tapaan kuin Malesian puolella. Tähän asti Brunein viidakkoalueet ovat saaneet olla koskemattomina. Nyt rahaa on vielä riittänyt valtavien kullattujen moskeijojen rakentamiseen.

Kaikki Bruneilaiset eivät kuitenkaan ole tylsiä persoonia. Sulttaanin veljellä on huhujen mukaan 2000 auton kokoelma, mukaan lukien limusiiniksi jatkettu Ferrari. Veljen rahankäyttö joutui muutama vuosi sitten tarkempaan syyniin kun kävi ilmi, että tämä oli tuhlannut miljardeja dollareita makeaan elämään ja harrastuksiinsa. Mukaan mahtuu yli miljardin maksanut hotelli. Se on kuuleman maailman paras, mutta suurimman osan ajasta se on vain tyhjillään. Vähän tinkaamalla sieltä voi saada huoneen noin 100 eurolla.

Puheet idän Venetsiasta ovat ehkä hieman liioiteltuja, mutta reissun mielenkiintoisin tutustumiskohde oli Kampung Ayer, eli 28 veden päälle rakennettua ja sittemmin yhteen kasvanutta kylää. Kylissä on oma poliisi, palokunta, koulut ja moskeijat. Kaikki veden päälle paalujen varaan rakennettuna. Paikasta toiseen liikutaan kapeita lankkusiltoja pitkin tai veneillä, jotka puikkelehtivat talojen välissä. Paikalliset lapset kuuleman oppivatkin uimaan ennen kuin kävelemään.

Lisää kuvia voipi katsoa täältä.

Gunung Mulu

Caves
Originally uploaded by hnix.

Toinen yö vietettiin pienessä kylässä Mirin ulkopuolella. Siellä pariskunta piti oikein viihtyisää TreeTops lodge nimistä majataloa pienessä kylässä.

Sieltä lähdettiin lentokentälle josta lennettiin noin 400km viidakkoon Gunung Mulu luonnonpuistoon, joka on kuuluisa luolistaan ja kivimuodostelmistaan. Alue sijaitsee entisellä pääkallon metsästäjien alueella, jonne myös järjestetään retkiä. Ilmeisesti metästys ei ole enää kovin aktiivista, mutta taloja koristellaan edelleen vanhoilla pääkalloilla. Valitettavasti kaksi päivää ei ollut tarpeeksi. Paikanpäällä kävi ilmi, että kaikki vähänkään jännitävämpi vaatii oppaan ja retkiä järjesteään vain tiettyinä aikoina, ja mielenkiintoisimmat retket kestivät useita päiviä. Jouduimme siis tyytymään pelkkiin simpleleihin perusluoliin. Tosin Selman ja jonkun aussipojan kanssa onnistuttiin eksyttämään opas. Olivat ehtineet jo aloittaa pienimuotoiset etsinnät luolassa kun käveltiin muina miehinä sieltä ulos. Eivät onneksi olleet vihaisia, lähinnä vain helpottuneita.

Pitänee käydä siellä uudemman kerran. Ainakin 8km patikointi luolassa kuulostaa mielenkiintoiselta. Ehkä tämä voisi korvata perinteisen ruskaretken. Kuvassa erään luolan kivimuodostelma, lisää kuvia täältä.

Uuden vuoden illallinen

Ensimmäinen homma Mirissä oli osallistua kavereiden perheen uudenvuoden illalliselle. Kutsu on kaiketi suuri kunnia. Vähän sama asia jos suomalaiseen joulupöytään kutsuttaisiin satunnainen maassa oleva kiinalainen. Perheen äitee oli laittanut rapuja. Itsehän en merenelävistä yleensä erityisemmin välitä, mutta rapujen syönti on hauskaa puuhaa kun saa askarrella vasaran ja muiden työkalujen kanssa. Rapujen chilikastike ansaitsee erityismaininnan.

Illallista syödessä alkoi ilotulitus. Loppujen lopuksi koko lähiö oli täynnä ruudin savua ja jatkuvaa rätinää riitti ainakin puoleksi tunniksi. Perheen kultainen noutaja (siis ihan lemmikki, ei syötäväksi tarkoitettu) oli hermoromahduksen partaalla. Ihan heti ei uskois, että raketit ja pommit on kokonaan kiellettyjä Malesiassa.

Kiinalaiseen uuteen vuoteen toki liittyy Ang Pao, eli pienet punaiset kirjekuoret, joiden sisällä on rahaa. Näitä naimisissa olevat jakavat naimattomille. Oma saaliini oli 10 ringgittiä. Paikalliset puhuvat jopa satojen ringgittien saaliista. Tietenkin pienenä toiveena on, että nämä rahat voisi voittaa takaisin perinteisissä uudenvuoden uhkapeleissä, kuten BlackJackissa tai ruletissa. Itse ei valitettavasti aikatauluongelmien ehditty pelaamaan.

Kuvassa KL:stä tutut kaverit, Selma ja perheen äiti. Lisää kuvia Flickrissä.

Rauhallista on

Muhammedin pilapiirrosjupakka on näköjään paisunut viimepäivinä. Täällä on huomattavasti rauhallisempaa kuin Indonesiassa. Julkinen salaisuushan on, että Malesian pahimmat sekopäät piileskelevät Indonesiassa, kunhan käyvät välillä räjäyttämässä jonkun klubin Balilla ja pakenevat taas.

Kiinalainen kollega kertoi kuulleensa jostain hiljaisista protesteista ja boikoteista. Tunnetuin Tanskalainen tuote täällä on varmaankin Carlsbergin kalja, jota muslimit ei muutenkaan juo, joten sen boikotin merkitys voi jäädä aika vaatimattomaksi. Toivottavasti paikalliset kuumakallet osaavat kuitenkin erottaa suomalaisen ja tanskalaisen.

Piti aamulla oikein hakemalla hakea tuo pressahomma. Lehdistähän tuota ei enää oikein löydy, mutta Google ja Wikipedia auttoivat.

Borneo

Olen kiinnostunut matkailusta, mutta voisin vaikka vannoa, että jos joku olisi kysynyt vuosi sitten että aionko koskaan käydä Borneossa, olisin luultavasti vastannut että en aio. No nyt siellä on kuitenkin käyty. Ainakin kuvitelmat pelkästä viidakosta kannibaaleineen ja muutamasta pikkukaupungista on nyt muuttunut. Vaikka on Borneo sitäkin aika tavalla, ainakin Mirin ja Brunein osalta.

Mielenkiintoinen ja mukava reissu vaikka kaikki ei ihan putkeen mennytkään. Kotiakin oppii arvostamaan kun on vähän aikaa sieltä poissa. Oli kiva päästä viettämään perinteistä uutta vuotta kiinalaisessa perheessä, eikä vajaan viikon tauko netistäkään haitannut yhtään. Borneossa pitänee käydä uudemman kerran paremmin varustautuneena ja enemmällä ajalla. Nyt yritettiin vain ahtaa vähän kaikkea ohjelmaan, mikä aiheutti sen, että ainakin Mulun luonnonpuistoon tutustuminen jäi ihan liian vähälle. Tämäkin päivä alkoi kahdeksalta Bandar Seri Begawanissa, jolloin heräiltiin ja lähdettiin liikkeelle. Yhtä kyytiä puolille öin asti busseissa, takseissa, veneessä (lautta oli rikki) ja lentokoneessa. Raskasta istua koko päivä. Nyt vihdoin kotona, vähän sähköpostin purkua, sitten äkkiä nukkumaan ja aamulla töihin.

Mutta hei! Kuka on suomen uusi pressa?