Oho, jotain unohtui. Olis varmaan kannattanut ottaa aikaisemmin selvää malaria tilanteesta. Lääkkeet on mukana, mutta niitä pitäis alkaa syömään seitsemän päivää ennen alueelle menoa. En tiedä onko seitsemän tuntia tarpeeksi. Onneksi Sarawak ei kuitenkaan kuulu pahimpiin alueisiin ellei meinaa päiväkaupalla viidakoissa samoilla.
Suomeen paluu lähestyy ja olen päivitelly CV:tä ja ajattelin sen jopa lähettää pariin paikkaan vielä tänään. Eikai täältä vielä olis mihinkään kiire, mutta kai se iso-G pitäis jossain vaiheessa kirjoitella. Se vaikeuttaa aika tavalla suunnittelua. Olis kiva saada se kuitenkin alta pois tämän vuoden aikana.
Ongelma on nyt se, että kaikki soppelit työpaikat mitä olen onnistunut löytämään ovat vähän tylsän oloisia. Suomessa on kai vähän sellainen asenne, että töitä pitää tehdä pakosta hampaat irvessä riippumatta kuinka siitä sitten loppujen lopuksi tykkää. Ja kun on kerran firmaan päästy sitä ollaan niin yhtiön miehiä, eikä paikkaa vaihdeta ainakaan seuraavaan kymmeneen vuoteen. Täällä on tottunut, että töissä on aina jotain säpinää, ihmiset vaihtuu ja saa tehdä töitä aidosti kansainvälisessä ympäristössä. No arki se on täälläkin. Maanantai aamut on ihan yhtä tympeitä kai kaikkialla ja kun riittävän syvällisiä ongelmia ratkoo tahtoo sanavarasto olla tiukilla. Eikä sitä kiinalaisten ajatuksen juoksua aina oikein ymmärrä.
Pomot ovat kyselleet jo paluuaikataulusta ja mahdollisuuksista jäädä vielä "vähäksi" aikaa. Mitä asiasta viikko pari sitten keskustelin niin kyse olis vähintään vuodesta, mielellään muutamasta. Olis kuuleman luvassa palkankorotus ja jonkinlainen motivointipaketti. Ilmeisesti päätöksen tekoa helpottamaan sain tänään takautuvasti vuoden alusta aika hyvän korotuksenkin. Tällä palkalla pystyisin jo maksamaan entisen Oulun kämpän vuokran ja rahaa jäis vielä vähän sähkölaskuunkin, joten ei se euroina mikään kovin kummonen ole.
Toinen vaihtoehto liittyy yhteen jenkeissä vaikuttavaan kaveriin johon törmäsin täällä. Tultiin hyvin toimeen ja tämä kertoi, että tarvis kaveria erääseen firmaan, jota ei vielä ole. Sekin vaikuttais ihan mielenkiintoiselta hommalta. Aluksi pitäis laittaa firma pystyyn ja tehdä suunnitelmat. Sitten mennä Intiaan katsomaan että tuontanto on riittävän laadukasta. Tuo vois jo näyttää ihan hyvältä CV:ssä. No, ei tuostakaan mitään konkreettista vielä ole. Kunhan ollaan sähköpostia vaihdeltu. Mukavasti molemmissa vaihtoehdoissa ollaan valmiita joustamaan ja jopa auttamaan gradun teossa.
Sitten vois tietenki laittaa oman lafkan ihan Suomeen. Sekin on ihan varteenotettava vaihtoehto tällä hetkellä. Jotenkin tuntuu, että rutiinihommat jollekin kasvottomalla jättikorporaatiolle on nyt se kaikkein vähiten kiinnostava vaihtoehto. Nooh, huomenna kuitenkin Sarawakiin ja Bruneihin muutamaksi päiväksi.
Viimeaikoina olen pari kertaa törmännyt Malesiasta kertoviin juttuihin Suomalaisissa lehdissä. Jos pari tehtaan siirtoa tänne jätetään pois taisin viimeksi lukea laiskottelevista virkamiehistä. Jutun mukaan täkäläiset viranomaiset käytävät aikaa ja nettiä jokseenkin kaikkeen muuhun kuin työntekoon. Kuulin hiljiattain jutun jostain organisaatiosta jossa oli erikseen jouduttu kieltämään aamupalan syönti töissä. Henkilökunta kuuleman tuli työpaikalle aamupala mukanaan ja käytti ensimmäisen työtunnin aamupalan nauttimiseen.
Toinen juttu minkä hiljattain luin käsittelee täällä rehottavaa piratismia. Halpoja leffoja, musiikkia, ohjelmia ja pelejä voi täällä ostaa melkein joka kulmalta. Nyt poliisi oli kuuleman saanut pari piraattirinkiä kiinni. Homma kuitenkin tuntuu vähän huvittavalta. Täältä missä asun on noin 10 minuutin kävely lähimmälle poliisiasemalle. Samalla kadulla, noin 50m päässä poliisiasemasta, on kaksi piraattileffoja myyvää liikettä. Ei siis mitään katukauppiaita vaan ihan oikeita kauppoja leffajulisteineen kaikkineen. Ilmeisestikin paikalliset poliisit käyvät aika ajoin vain hakemassa "lounasrahansa" noista liikkeistä ja toiminta saa jatkua. Mutta en valita. DVD:t tulevat noihin liikkeisiin kuukausia aikaisemmin kuin Suomeen ja maksavat vain murto-osan. 
Ravintola on Malesiassa varsin laaja käsite, eikä se läheskään aina tarkoita samaa kuin Suomessa. Kuva on eräästä mamakista, elikkäs muslimi-intialaisesta ravintolasta. Kuvasta voi huomata, että ravintolan viihtyisästä ympäristöstä ei tarvitse maksaa ekstraa ja ruoka onkin varsin halpaa. Tämä parkkipaikka sijaitsee jossain Taman Jayassa. Kuva on viime sunnuntailta.
Ensimmäinen kommenttispammikin näkyi tulleen. Pitänee poistaa. En haluais laittaa mitään robottitestejä kommentointi osioon, joten kattellaan josko sitä pärjättis vielä ilman.
Satay on Indonesiasta lähtöisin oleva ruokalaji. Kyseessä on tikussa grillattu liha vähän samaan tapaan kuin kebakot Suomessa. Täällä se on joko kanaa, lammasta tai nautaa, mutta esimerkiksi Thaimaassa sitä tehdään myös possusta. Tikut kypsennetään pienissä grilleissä katujen varsilla. Hintaa yhdellä tikulla on tuolaiset 50 seniä, eli noi 10 eurosenttiä. Ei ole siis hinnalla pilattu. Mukana tulee yleensä pähkinäkastike, hassuja riisikuutioita ja kurkkua.
Satay-kojuja on vähän joka kadulla. Yleensä miehet tekevät ruuan ulkona, mutta kuten kuvasta näkyy, poikkeuksiakin löytyy. Koska liha on helposti saatavilla, hyvää ja ennenkaikkea halpaa tulee sitä syötyä aika usein. Kuva on otettu erään parkkipaikan reunalta. Kojun pitäjä majailee ilmeisen lähellä koska grilli näyttää olevan aika raskastekoinen.
Tänään oli Malesian AIESECin seminaari ulkomaille lähtettäville Malesialaisille. Erehdyin lupautumaan sinne faciliaattoriksi joskus viimeviikolla. Jos olisin älynnyt, että homma alkaa sunnuntaiaamuna klo 9 olisin saattanut kieltäytyäkin. No raahaduin kuitenin paikalle. Cristhian ja Alpkin saapuivat paikalle jossain vaiheessa. Päivä oli pitkä mutta muuten ihan mukava. Pääasiassa kertoilin omista kokemuksista ja opastin lähteviä tavoitteiden asettelussa ja muissa jutuissa, joita AIESEC-harjoitteluun liittyy.
Aivan meinasi koko homma unohtua, mutta muistinpa sentään. Vanha asia, mutta laitetaan se nyt tännekin. Ennen Kiinan reissua piti kirjoittaa juttu tästä reissusta. Kovalla kiireellä viimeistelin sitä vielä Hong Kongissa, mutta näkyy se kuitenkin ylittäneen julkaisukynnyksen. Tiedosto on pari megainen pdf, joten älkää ihan mopokoneilla sitä aukaisko. Sivu on muistaakseni yhdeksäs.
Oho, viikko vierähti enkä hoksannut kirjoittaa. Pääasiassa aika meni flunssa potiessa. Vieläkin on vähän. Ilmeisesti se ei ole kanalentsua. Mitään erikoista ei tapahtunut. Oli kuitenkin Selman Ranskan tuliaisista kokkaama illallinen, joka oli mukavaa vaihtelua aasialaiseen ruokaan. Perjantaina kävin Singaporelaisen kaverin kanssa katsomassa sen Spielbergin geisha-pätkän. Se oli vähän tylsä, tyttöjen leffa. Tänään taasen kävin Uus-seelantilaisen kaverin kanssa pubivisassa. Ei oikein pärjätty. Englannin kielinen lääketieteen termistö ei ollut oikein kummallakaan hallussa eikä ne kaikki julkkiksetkaan ihan oikein mennyt.
Kiinalainen uusivuosi tulee kovalla vauhdilla. Ensimmäinen päivä on 29.1. Kukon vuosi lähestyy loppuaan ja koiran vuosi on alkamassa. Kaupungilla vähän joka paikkaan on alkanut tulemaan punaisia lyhtyjä ja paikkoja koristellaan erilaisilla valoilla ja porkkanoilla. Kiinaksi porkkana kai muistuttaa foneettisesti varallisuutta tarkoittavaa sanaa, joten ne kai symboloivat sitä. Ja kun kiinalaisista on kyse, niin tottakai asiaa (niin kuin ihan mitä tahansa tapahtumaa) juhlistetaan alennusmyynneillä.
Kuala Lumpur kuuleman hiljenee, mutta Singapore ja Hong Kong on kuuleman hyviä paikkoja mennä, jos haluaa kunnon juhlahumua nähdä. Selman kanssa juuri varattiin liput uudeksi vuodeksi Sarawakiin, jossa pitäis olla ainakin jonkin verran kiinalaisia. Tämä on käsittääkseni neljäs uusivuosi tänne tulon jälkeen.
Tänään olis taas ollut vapaapäivä. Suoraan sanottuna en enää edes muista mikä päivä tänään olis ollut. Joku muslimipyhä kuitenkin. Meillä se ei tietenkään ollut vapaata, mutta ei sentään toimistolla asti menty. Miken luona oltiin ja palaveerattiin ja tilattiin pizzaa. Vähän samaan tapaan kuin uudenvuoden päivänäkin, joka ei siis myöskään ollut meillä vapaa. Nämä on sikäli ihan mukavia päivä. Enemmänkin sellasta kupu täynnä sohvalla makaamista ja tulevan suunnittelua. Flunssa on vielä voimissaan, mutta olen silti jaksanut aina töihin raahautua. Ehkä se huomiseksi jo hellittäis.
Naurakaa vain, loppiaisesta täällä ei tiedetä mitään joten, perjantai olitiin töissä. Kyllä teillä hymy hyytyy tuossa kuun vaihteessa kun kiinalainen uusi vuosi tulee. Sitten pitäis olla neljäpäivää vapaana ja samalle viikolle sattuu vielä jonkun sulttaanin synttärit ja Kuala Lumpurin Federaation päivä, jotka on myös vapaita. Joissain maissa kiinalaista uutta vuotta vietetään parikin viikkoa mutta täällä sitä on vähän lyhennetty. Meillä luultavasti kaikki päivät ei ole vapaita, mutta vois kai niitä omia lomapäiviä käyttä ja käydä jossain jos vielä jonnekin pääsee.
Eihän tämän pitäis olla mahdollista. Ehkä Suomessa, mutta ei täällä. Nyt on päälle iskenyt flunssa. Nokka vuotaa, päätä särkee ja ulkona pitäis olla 28 lämmintä. En tosin sitä usko. Sen verran viileältä tuntuu, korkeitaan 25 astetta. Tuli varmaan siitä kun torstaina lilluttiin altaassa Kristinan emännöimillä kesteillä. Ei näköjään sovi täälläkään mennä tammikuussa uimaan.
Virailulla ollut Anitan poikakaveri lähtee huomenna pois, jotenka käytiin eilen Luna baarissa. Siis se baari, joka sijaitsee keskustassa 35 kerroksessa. Näköalat on edelleen hienot. Tämä pois lähtevä kaveri puuhaa jotain firmaa piilaaksoon ja vihjaili, että tarvis sinne riittävän hullua tietokantasuunnittelijaa. Noh, se näkee ken elää.
Paikalla oli myös paikallinen intialainen tuttu. Kaveri on tuollaiset reilu kolmikymppinen, Englannissa opiskellut ja täällä jokseenkin menestyvä rikosasianajaja. Hänellä vain on vähän perheongelmia. Eilen oli kuuleman koko suvun voimin käyty kolmen tunnin neuvottelu tästä ongelmasta. Erilaisia kompromissejä ja sopuratkaisuja oli esitetty, mutta varsinaista tulosta ei vielä kuuleman ole saatu. Hän kun tahtoisi pikkuhiljaa muuttaa kotoa pois.
This morning I had time to go to post office in Bangsar Baru and get my packet. Aneta has been asking me to get that for weeks now. It was really nice that Tom remebered us with all these nice presents! I am happy for my new cool bottle opener...made of...kangaroo hand. (It is (has been) a real kangaroo, right?) It's very...Australian. I am sure that nobody has similar back home! Thanks dude, I appreciate it.
Looking forward to go to Bali in March!
Terveisiä Suomesta! Tänään alkoi pressan vaalien ennakkoäänestys. Meninkin aamulla ennen töihin menoa käymään lähetystössä. Vähän vaatimaton toimistohan se oli Kiinalaisessa kauppakamarissa, mutta muuten oikein viihtyisä. Vieressä olevat muiden maiden palatsit olivat kyllä vähän näyttävämpiä. Itse suoritus ei paljoakaan poikennut normaalista ennakkoäänestämisestä. Vähän toivoin, että olisivat tarjonneet suomalaista kahvia siellä, mutta ei. Sain kuiteskin vähän aikaa plarailla Suomen kuvalehteä ja muita suomalaisia julkaisuja sekä hyvän syyn mennä töihin vasta lounasaikaan.
Kuten joskus on tainnut tulla mainittua, mopoilu on täällä varsin suosittu liikkumismuoto. Syyn ymmärtää kun juuttuu autolla tunniksi ruuhkaan ja mopoilijat puikkelehtivat autojen väleistä. Tämä tekee mopoista vaarallisempia kuin autoilijoista. Kuvassa Jalan Maroof, katu jonka joudun ylittämään aina töihin mennessä (ilman suojateitä). Huomatkaa kuvan keskellä oleve mopomies. Tänään töistä tullessa joku mopoilija oli kai ottanut yhteen katuvalopylvään kanssa. Siinä se makasi keskellä tietä naama asfaltissa ja kypärä halki. Ei ollut enää hengissä. Malesialaiseen tapaan ei pysähdytty mutta näkyi siinä jo joku poliisikin olevan liikennettä ohjaamassa.
