Kadonnutta aikaa etsimässä

Tulin Cairnsiin eilen Sydneystä. Menin hostelliin, jonka respa oli kiinni, mutta omistaja oli luvannut jättää avaimen postilaatikkoon. Koska päiväksi ei ollut ohjelmaa, päätin herätä aikaisin, jotta ehdin jollekin retkelle. Kello soimaan kello seitsemän. Karu, mutta pakollinen herätys. Aamulla kello soi ja pääsenkin liikkeelle. Kaikkialla on hiljaista, eikä kukaan ole respassa. Torkahdan hetken. Kun tunnin päästä herään juoksen heti respaan, jossa varaan retken läheiseen Kurandaan. Sovin että, bussi hakee minut klo 0955, joten reilu tunti aikaa.

Odotan bussia hostellin edessä pohjois-Australialle tyypillisessä auringon paisteessa. Täällähän on tunnetusti enemmän ihosyöpää kuin missään muualla. Sitä se otsoniaukko teettää. Bussia ei kuulu. Malesian aikaan tottuneena en hätkähdä edes 20 minuutin jälkeen. Kuuma kyllä on ja hiki valuu. Bussia ei kuulu. Katson kelloa. Ei uskoisi että Australiassa ollaan näin pahasti jäljessä. Menen respaan ja katson respan kelloa. Se on vasta vähän yli 9. Siis vielä melkein tunti aikaa bussin tuloon.

Queenslandin ja New South Walesin pitäisi olla samassa ajassa, mutta Queensland ei ole kesäajassa. Miten kesäaika menee maassa, jossa kesä ja talvi menee päin vastoin kuin pohjoisella pallon puoliskolla. En vieläkään tiedä, mutta sain kuitenkin kellon oikeaan aikaan. Ja heräsin turhaan kuudelta.