Down under

Kauas on pitkä matka ja etelämmäs pitäis päästä. Australia on blogin kirjoittajan kannalta sikäli tylsä paikka, että sen virallista nimeä ei oikeasti kirjoiteta millään eksoottisilla koukerokirjaimilla. Joka tapauksessa kiva päästä pitkästä aikaa maahan, joka on YK:n inhimillisen kehityksen indeksin mukaan parempi paikka asua ja elää kuin Suomi. Huomenaamulla olisi tarkoitus hypätä koneeseen ja suunnata Brisbaneen Tomia moikkaamaan. Jospa siellä olis jo kengurugrilli lämpiämässä. Sieltä seuraava on Sydney, jossa on Alex, josta sitten pohjoiseen Cairnsiin, Isolle valliriutalle, jossa olis tarkoitus sukeltaa päivä tai pari. Kehuvat paikallisia sukellusmaisemia maailman parhaiksi. Sydneyn säätiedote näytti sikäli mukavalta, että pakkasin takin mukaan. Kiva jos hikoilu loppuu hetkeksi.

Töihin tuli uusi harjoittelija, jotenka tänään käytiin porukalla syömässä kiinalaisessa raflassa. Ruoka oli sitä ihan tavallista, mutta käymässä olleet Kazakstanilaiset maistattivat omia herkkujaan. Suklaa ja muut olivat ihan tuttuja juttuja, mutta ensimmäisen kerran maistoin hevosen maitoa. Kulinaristisena elämyksenä varsin mieleenpainuva. Omassa rankkauksessa maku sijoittuu jonnekin lipeäkalan ja durianin seutuville. Seuraavaksi vuorossa olisi ollut kamelin maito, mutta sen verran vielä puistatti, että se jäi nyt kokeilematta. Heräsi vain kysymys, että miten hevosen voi edes lypsää?