Ja loput...

Ja sitten se loppu reissu. Matka taittu pääasiassa lentämällä. Australia on ihan käsittämättömän kaukainen ja iso maa. Laskin, että lensin maan sisällä noin 7000km vain käydäkseni kolmessa merkittävässä naapurikaupungissa ja siihen päälle reilut 13000km:n meno-paluu Kuala Lumpurista Brisbaneen. Vaikka jalat meinasivat puutua välillä, ei voi valittaa. Sen verran jäi vielä kaivelemaan, että pitänee käydä uudestaan katsomassa niitä paikkoja mihin ei nyt ehtinyt. Enempi kuvia on täällä.

Australia Zoota ja Sunshine Coastia seuraavana päivänä menin Tomin kanssa Tangaloomaan, joka on vanha valaanpyyntiasema kaupungin ulkopuolella olevassa kokonaan hiekasta muodostuneessa saaressa. Nykyisin saaren tekee mielenkiintoiseksi kilometrien mittaiset hiekkarannat, surffaus ja villit delfiinit, joita varten saaren ympärillä on suojelualue.

From Down Under

Tom rannalla. Vesi oli järkyttävän kylmää. Ainakin Malesian vesiin tottuneelle. Käytiin kuitenkin pikaisesti uimassa kun oli sitä varten tunnin venematka tehty.


Reissun sankareitahan olivat sitten delfiinit, joita myös päästiin ruokkimaan kalalla. Hauskoja ja leikkisä eläimiä. Villinäkin osaavat kiltisti käydä hakemassa kalan kädestä ilman, että purevat sormia.

Brisbanesta matka jatkui seuraavana päivänä Sydneyhyn, jossa myös entinen kämppis Alex asuu tulevan miehensä kanssa. Heidän vapautumista odotellessa kiertelin kaupungilla, jonka jälkeen Alex ja Rohan hakivat minut kaupungintalolta katsomaan loput pakolliset nähtävyydet. Sydney on erittäin kansainvälinen. Silmämääräisesti arvioituna miltei puolet väestöstä on aasialaista alkuperää. Monet paikan nimet on otettu suoraan Englannista alkaen kaupungin keskuspuistosta, Hyde Parkista. Subtrooppisen Brisbanen jälkeen Sydney tuntui vielä aika kylmältä. Takki sai olla päällä. Kesä vielä odotti tuloaan.


Minä ja pakollinen oopperatalokuva. Alex varoitti, ettei turistit ehkä pääse lähtemään Sydneystä, ellei kamerassa ole kuvaa Oopperatalosta ja Harbour Bridgesta. Siltakuva löytyy muiden seasta täältä.


Rohan ja Alex Ooperatalon takan. Kuuleman ihan tuttu paikka joka kerta kun menee töihin, ei kuuleman voi ymmärtää minkä takia tuhannet turistit kiikkuvat tuonne joka päivä.


Seuraavan päivä matkustin junalla pari tuntia Katoombaan Blue Mountainille. Paikallinen kansallispuisto on suosittu retkeilyalue, jonka tunnetuin nähtävyys on kuvassa näkyvä Three Sisters, joka on paikalla asuneen Gundungurra-aborginaaliheimon pyhä paikka.


Three Sistersin alapuolella on sademetsä. Kuvassa metsässä kasvava saninainen. Tämä yksilö oli kuuleman vain 4-5 metriä korkea.


Illalla kierreltiin Alexin kanssa Sydney surffausrantoja heidän uudella asuntoautolla, joka on ostettu häämatkalle Australian kiertuetta varten. Kuvassa Coogee Beachin aaltoja. Oli siellä hiekkarantakin, mutta illalla se ei ole kovin näyttävä. Seuraavan päivän vietin Manly Beachilla surffaajia katsellen ja muuten vain katsellen. Illalla hyppäsin koneeseen ja lensin pohjoiseen trooppiseen Cairnsiin, josta heti aamulla menin läheiseen Kurandan kylään. (Katso edellinen postaus.)


Matka Kurandaan kukkuloiden päälle meni 7,5km pitkällä gondolihissillä, pysähtyen aina välillä katselemaan maisemia. Alas tulin sitten kuvassa näkyvällä junalla. Juna kulki satakunta vuotta vanhaa kullankaivuurataa. Hienot maisemat.


Kun kerran Isolle Valliriutalle on päästy, niin pakkohan se oli sukeltaa. Hintaa sukelluksille kertyi monen kertaisesti Malesiaan verrattuna, mutta pakkohan sen on olla sen arvoistakin. Näissä vesissähän viihtyy tuhansia kilpikonnia, haita, valaita ja delfiinejä. Voi kuinka väärässä ihminen voi olla. Muistaakseni mielenkiintoisin oli papukaijakala ja mustavuokkokala. Niitä näkee Malesiassakin ja paljon halvemmalla. Noh, korallien välissä olevat kanjonit oli kuitenkin hienoja. Vedenalaisen kuvauksen niksitkin alkoivat pikkuhiljaa aueta, vaikka sitä ei juuri tästä kuvasta heti huomaakkaan.


Pettymysten sukelluksen jälkeisen päivän iltana lensin takaisin Brisbaneen ja siellä Tomin kanssa DHL:n pikkijouluihin. Kivat pippalot. Australialaiset on kyllä leppoisaa väkeä. Varsinkin parin kaljan jälkeen. Seuraavana päivän pakolliset kengurumatkamuistot ja lähialueen katsastelua. Kuvassa Minä ja Tom Mt. Coot-than päällä. Taustalla Brisbanen keskusta, vasemmalla näkyy vähän Kangaroo Pointin kallioita.


Ja sitten viimeinen kuva, Brisbanen Story Bridge. Taustalla Riverside ja keskusta.

Kiva reissu. Vähän oli hankala lähteä kun oli jo tottunut länsimaiseen järjestykseen ja tehokkuuteen, australian-kielen ymmärtäminen ei tuottanut enää lopuksi ongelmia ja siihen jatkuvaan "mateksi" kutsumiseenkin lopulta tottuu. Pitänee alkaa suunnittelemaan seuraavaa reissua pohjois- ja eteläosiin. Ehkä ei kuitenkaan ihan heti. Tarinasta väliin jääneitä kuvia löytyy täältä.