Hajatelmia

 

Joulu tulla jollottaa taas. Australiassa oli jo täysi hulina päällä ja kesävaatteita ja joulukrääsää myytiin kilpaa. Takaisin tullessa huomasin, että joulu on tulossa tännekin. Kuva läheisen Bangsar Villagen aulasta.

Viikko on mennyt pienoisesta kulttuurishokista toipuessa. Australiassa ehdin jo tottua siistiin, organisoituun ja tehokkaaseen länsimaiseen ympäristöön. Karu herätys kun vihdoin pääsin takasin, mutta nyt kaikki on taas niin kuin ennenkin.

Muista havainnoista mainittaakoon, että Finnairilta tuli emailia jossa mainostettiin ensi keväänä alkavia suoria lentoja. Hyvä homma, mutta saapas nähdä mikä on hinta.

Netissä surffatessa satuin huomaamaan Googlen mainoksen, jossa joku tahtoi päästä ulkosuomalaisten kansanedustajaksi. Linkki meni jo hukkaan, mutta pikaisesti vilkaisin sivuja. Aika asia kohtiin hän oli kiinnittänyt huomiota. Ainakin yksi asia on hieman mietyttänyt minuakin. Passiuudistuksen seurauksena kaikki suurlähetystöt eivät enää pysty tekemään uusia passeja hukkuneiden tilalle. Koska passeissa on biometrinen tunniste, ne pitää hakea henkilökohtaisesti ja valmistuminen kestää useita viikkoja. Kuala Lumpurin lähetystöön tunnisteen tekemiseen tarvittavaa konetta tuskin saadaan ihan lähitulevaisuudessa. Lähin kone tullee olemaan luultavasti Singaporessa tai Australiassa. Eli jos hukkaan passini, minun pitää mennä jonnekin ulkomaille hakemaan sitä, mutta ulkomaille ei pääse jos ei ole passia. Toivottavasti joku muukin jossain tavattoman tärkeässä ministeriössä on ajatellut tätä asiaa. Niin, ja sitten jäi vielä mietittymään, että miten Google tietää että olen ulkomailla asuva suomalainen. Mitähän muuta se tietää?

Aikoinaan lähtiessä ostin Malesia-Singapore-Brunei Lonely Planetin uuden painoksen. On näköjään tullut vietettyä hetki aikaa reissun päällä kun siitäkin näkyy tulleen jo uusi painos. 

Ja loput...

Ja sitten se loppu reissu. Matka taittu pääasiassa lentämällä. Australia on ihan käsittämättömän kaukainen ja iso maa. Laskin, että lensin maan sisällä noin 7000km vain käydäkseni kolmessa merkittävässä naapurikaupungissa ja siihen päälle reilut 13000km:n meno-paluu Kuala Lumpurista Brisbaneen. Vaikka jalat meinasivat puutua välillä, ei voi valittaa. Sen verran jäi vielä kaivelemaan, että pitänee käydä uudestaan katsomassa niitä paikkoja mihin ei nyt ehtinyt. Enempi kuvia on täällä.

Australia Zoota ja Sunshine Coastia seuraavana päivänä menin Tomin kanssa Tangaloomaan, joka on vanha valaanpyyntiasema kaupungin ulkopuolella olevassa kokonaan hiekasta muodostuneessa saaressa. Nykyisin saaren tekee mielenkiintoiseksi kilometrien mittaiset hiekkarannat, surffaus ja villit delfiinit, joita varten saaren ympärillä on suojelualue.

From Down Under

Tom rannalla. Vesi oli järkyttävän kylmää. Ainakin Malesian vesiin tottuneelle. Käytiin kuitenkin pikaisesti uimassa kun oli sitä varten tunnin venematka tehty.


Reissun sankareitahan olivat sitten delfiinit, joita myös päästiin ruokkimaan kalalla. Hauskoja ja leikkisä eläimiä. Villinäkin osaavat kiltisti käydä hakemassa kalan kädestä ilman, että purevat sormia.

Brisbanesta matka jatkui seuraavana päivänä Sydneyhyn, jossa myös entinen kämppis Alex asuu tulevan miehensä kanssa. Heidän vapautumista odotellessa kiertelin kaupungilla, jonka jälkeen Alex ja Rohan hakivat minut kaupungintalolta katsomaan loput pakolliset nähtävyydet. Sydney on erittäin kansainvälinen. Silmämääräisesti arvioituna miltei puolet väestöstä on aasialaista alkuperää. Monet paikan nimet on otettu suoraan Englannista alkaen kaupungin keskuspuistosta, Hyde Parkista. Subtrooppisen Brisbanen jälkeen Sydney tuntui vielä aika kylmältä. Takki sai olla päällä. Kesä vielä odotti tuloaan.


Minä ja pakollinen oopperatalokuva. Alex varoitti, ettei turistit ehkä pääse lähtemään Sydneystä, ellei kamerassa ole kuvaa Oopperatalosta ja Harbour Bridgesta. Siltakuva löytyy muiden seasta täältä.


Rohan ja Alex Ooperatalon takan. Kuuleman ihan tuttu paikka joka kerta kun menee töihin, ei kuuleman voi ymmärtää minkä takia tuhannet turistit kiikkuvat tuonne joka päivä.


Seuraavan päivä matkustin junalla pari tuntia Katoombaan Blue Mountainille. Paikallinen kansallispuisto on suosittu retkeilyalue, jonka tunnetuin nähtävyys on kuvassa näkyvä Three Sisters, joka on paikalla asuneen Gundungurra-aborginaaliheimon pyhä paikka.


Three Sistersin alapuolella on sademetsä. Kuvassa metsässä kasvava saninainen. Tämä yksilö oli kuuleman vain 4-5 metriä korkea.


Illalla kierreltiin Alexin kanssa Sydney surffausrantoja heidän uudella asuntoautolla, joka on ostettu häämatkalle Australian kiertuetta varten. Kuvassa Coogee Beachin aaltoja. Oli siellä hiekkarantakin, mutta illalla se ei ole kovin näyttävä. Seuraavan päivän vietin Manly Beachilla surffaajia katsellen ja muuten vain katsellen. Illalla hyppäsin koneeseen ja lensin pohjoiseen trooppiseen Cairnsiin, josta heti aamulla menin läheiseen Kurandan kylään. (Katso edellinen postaus.)


Matka Kurandaan kukkuloiden päälle meni 7,5km pitkällä gondolihissillä, pysähtyen aina välillä katselemaan maisemia. Alas tulin sitten kuvassa näkyvällä junalla. Juna kulki satakunta vuotta vanhaa kullankaivuurataa. Hienot maisemat.


Kun kerran Isolle Valliriutalle on päästy, niin pakkohan se oli sukeltaa. Hintaa sukelluksille kertyi monen kertaisesti Malesiaan verrattuna, mutta pakkohan sen on olla sen arvoistakin. Näissä vesissähän viihtyy tuhansia kilpikonnia, haita, valaita ja delfiinejä. Voi kuinka väärässä ihminen voi olla. Muistaakseni mielenkiintoisin oli papukaijakala ja mustavuokkokala. Niitä näkee Malesiassakin ja paljon halvemmalla. Noh, korallien välissä olevat kanjonit oli kuitenkin hienoja. Vedenalaisen kuvauksen niksitkin alkoivat pikkuhiljaa aueta, vaikka sitä ei juuri tästä kuvasta heti huomaakkaan.


Pettymysten sukelluksen jälkeisen päivän iltana lensin takaisin Brisbaneen ja siellä Tomin kanssa DHL:n pikkijouluihin. Kivat pippalot. Australialaiset on kyllä leppoisaa väkeä. Varsinkin parin kaljan jälkeen. Seuraavana päivän pakolliset kengurumatkamuistot ja lähialueen katsastelua. Kuvassa Minä ja Tom Mt. Coot-than päällä. Taustalla Brisbanen keskusta, vasemmalla näkyy vähän Kangaroo Pointin kallioita.


Ja sitten viimeinen kuva, Brisbanen Story Bridge. Taustalla Riverside ja keskusta.

Kiva reissu. Vähän oli hankala lähteä kun oli jo tottunut länsimaiseen järjestykseen ja tehokkuuteen, australian-kielen ymmärtäminen ei tuottanut enää lopuksi ongelmia ja siihen jatkuvaan "mateksi" kutsumiseenkin lopulta tottuu. Pitänee alkaa suunnittelemaan seuraavaa reissua pohjois- ja eteläosiin. Ehkä ei kuitenkaan ihan heti. Tarinasta väliin jääneitä kuvia löytyy täältä.

Kadonnutta aikaa etsimässä

Tulin Cairnsiin eilen Sydneystä. Menin hostelliin, jonka respa oli kiinni, mutta omistaja oli luvannut jättää avaimen postilaatikkoon. Koska päiväksi ei ollut ohjelmaa, päätin herätä aikaisin, jotta ehdin jollekin retkelle. Kello soimaan kello seitsemän. Karu, mutta pakollinen herätys. Aamulla kello soi ja pääsenkin liikkeelle. Kaikkialla on hiljaista, eikä kukaan ole respassa. Torkahdan hetken. Kun tunnin päästä herään juoksen heti respaan, jossa varaan retken läheiseen Kurandaan. Sovin että, bussi hakee minut klo 0955, joten reilu tunti aikaa.

Odotan bussia hostellin edessä pohjois-Australialle tyypillisessä auringon paisteessa. Täällähän on tunnetusti enemmän ihosyöpää kuin missään muualla. Sitä se otsoniaukko teettää. Bussia ei kuulu. Malesian aikaan tottuneena en hätkähdä edes 20 minuutin jälkeen. Kuuma kyllä on ja hiki valuu. Bussia ei kuulu. Katson kelloa. Ei uskoisi että Australiassa ollaan näin pahasti jäljessä. Menen respaan ja katson respan kelloa. Se on vasta vähän yli 9. Siis vielä melkein tunti aikaa bussin tuloon.

Queenslandin ja New South Walesin pitäisi olla samassa ajassa, mutta Queensland ei ole kesäajassa. Miten kesäaika menee maassa, jossa kesä ja talvi menee päin vastoin kuin pohjoisella pallon puoliskolla. En vieläkään tiedä, mutta sain kuitenkin kellon oikeaan aikaan. Ja heräsin turhaan kuudelta.

Brisbane

Brisbane on ihan mukavan kokoinen rannikkokaupunki Queenslandissa. Eilen samoilin puolet päivästä yksin kaupungilla. Tänään ajettiin Tomin kanssa Sunshine coastille. Kävi sikäli hyvä tuuri, että sattuttiin olemaan siellä yhtenä niistä harvoista päivistä jolloin siellä sataa kaatamalla. Rannan sijasta mentiinkin sitten Australia Zoohon, jonka omistaja Steve Irwin lienee kuuluisampi kuin eläinpuisto itse vaikka hyvä sekin oli. Säät on olleet vähän harmaat, mutta tänään vain satoi. Lämpötila on pysytellyt 22 asteen seutuvilla, mikä on Malesialaiseen saunaan tottuneelle vähän liian vähän. Iltasella tulee kaivettua repusta takki päälle. Lisää kuvia löytyy Flickristä.


Mielenkiintoiset juuret puulla.


Täkäläiset joutsenet näkyvät olevan mustia.


Brisbanen jokirantaa


Minä mangrovepuistossa.


Jokirantaa Kangaroo Pointin lähellä Brisbanessa.


Australia Zoon asukki.

Vierailija pizzeriassa

Australia Zoon edesmennyt ikoni.


Minä ja paikallinen.


Sunshine Coastin mäkisempää maanviljelysaluetta. Huomatkaa kaksi sateenkaarta.

Down under

Kauas on pitkä matka ja etelämmäs pitäis päästä. Australia on blogin kirjoittajan kannalta sikäli tylsä paikka, että sen virallista nimeä ei oikeasti kirjoiteta millään eksoottisilla koukerokirjaimilla. Joka tapauksessa kiva päästä pitkästä aikaa maahan, joka on YK:n inhimillisen kehityksen indeksin mukaan parempi paikka asua ja elää kuin Suomi. Huomenaamulla olisi tarkoitus hypätä koneeseen ja suunnata Brisbaneen Tomia moikkaamaan. Jospa siellä olis jo kengurugrilli lämpiämässä. Sieltä seuraava on Sydney, jossa on Alex, josta sitten pohjoiseen Cairnsiin, Isolle valliriutalle, jossa olis tarkoitus sukeltaa päivä tai pari. Kehuvat paikallisia sukellusmaisemia maailman parhaiksi. Sydneyn säätiedote näytti sikäli mukavalta, että pakkasin takin mukaan. Kiva jos hikoilu loppuu hetkeksi.

Töihin tuli uusi harjoittelija, jotenka tänään käytiin porukalla syömässä kiinalaisessa raflassa. Ruoka oli sitä ihan tavallista, mutta käymässä olleet Kazakstanilaiset maistattivat omia herkkujaan. Suklaa ja muut olivat ihan tuttuja juttuja, mutta ensimmäisen kerran maistoin hevosen maitoa. Kulinaristisena elämyksenä varsin mieleenpainuva. Omassa rankkauksessa maku sijoittuu jonnekin lipeäkalan ja durianin seutuville. Seuraavaksi vuorossa olisi ollut kamelin maito, mutta sen verran vielä puistatti, että se jäi nyt kokeilematta. Heräsi vain kysymys, että miten hevosen voi edes lypsää?

Netti rikki

 

Netti on taas rikki toimistolla. Asiasta on soiteltu operaattorille keskimäärin kuusi kertaa päivässä, mutta mitään mainittavaa parannusta ei ole tapahtunut viimeisen parin kolmen viikon aikana. Viime aikoina on sitten tehty töitä Miken asunnossa ja toissa päivänä kannettiin serveritkin tänne. Minullehan se kyllä sopii. Työmatka on noin 120 metriä. Makuuhuone on muuttunut neuvotteluhuoneeksi ja minunkin olohuonessa oli eilen palaveri.