Tauteja

Eilisen päivän lööppi kertoi alueella olevista denguekuumetapauksista. Muutaman tapauksen jälkeen tauti luokitellaan epidemiaksi. En tiedä mitä sen jälkeen tapahtuu. Luultavasti moskiitojen joukkoteurastus ja ulkoravintoloiden tarkistuksia.

Uusi malariasta kärsivä kämppis joutui eilen sairaalaan oireidensa takia. Mukava alku, heti pääsee tutustumaan paikalliseen terveyden huoltoon. Viimeiseimman tiedon mukan kyse ei kuitenkaan enää olisi malarian oireista vaan jostain muusta. Toivottavasti mistään kovin tarttuvasta ei ole kyse. Indonesiassakin on kuuleman lintuflunssaa, mutta tiettävästi tauti ei vielä leviä ihmisestä toiseen. Itellä ei onneksi vielä ollut minkään edellä mainitun oireita.

Tautien ei kuitenkaan kannata antaa masentaa. Ensi yö matkataan sekalaisella seurueella Redangille, joka on saari jossain tyynellä valtamerellä. Lisää porukkaa saapuu sitten perjantaina. Harmi vaan, että uusi kaveri, jolle tätä reissua suunniteltiin yllätykseksi ei pääse mukaan.

Väsy

Jostain kumman syystä en nukkunut kuin pari tuntia viimeyönä. Päivän sitten torkuin töissä. Nyt pitäis olla jo nukkumassa.

Uus kämppis tuli tänään. Käytiin hakemassa se rautatieasemalta. Kaveri on vielä vähän huonovointinen kun afrikassa saatu malaria kuuleman vielä vähän vaivaa. Me muut oli järkyttyneitä, mutta häntä itseään asia ei tunnu haittaavan. Sitä kuuleman aina välillä sattuu. Tuskin maltan odottaa, että itse saavutan sellaisen mielen rauhan ettei malaria haittaa.

Kaveria noutaessa porisin myös Malesian AIESECin pomon kanssa. Hän tahtoi minut johonkin tärkeän kuuloiseen tehtävään koordinoimaan maassa olevien harjoittelijoiden asioita ja seuraamaan, että paikallisella tasolla toimivat harjoittelijoiden asioista vastaavat henkilöt hoitavat hommansa hyvin. Kuulostaa haasteelliselta hommalta. Ilmeisesti tämä ratkaisee sen vähänkin vapaa-ajan käytön ongelman.

Kotia

Kotosuomeen paluu ei varsinaisesti ole kovin ajankohtainen asia, mutta hyvä sitäkin on miettiä. Lauantai aamupäivällä Tom heitti ajatuksen Trans-Mongolian rautatiestä, joka alkaa Beijingistä ja päättyy Moskovaan. Junamatkalla olis pituutta mukavat 7621km ja aikaa pitää varata sellaset 6 päivää. Juna menee Kiinasta Mongolian kautta Venäjälle jossa se yhtyy kuuluisampaan, maailman pisimpään rautatiehen Trans-Siberiaan, jota Moskovasta Vladivostokiin menevät junat käyttävät. Matkalla olis mahdollista nähdä Kobin aavikko ja Siperialaisia pikkukyliä. Tomin mielestä se on ainoa tapa, jolla hän tulis Australiasta Suomeen. Toki alkumatka pitää lentää jos Australiasta lähtee. Ainoa ongelma mitä keksittiin on se, että minun paluu todennäköisesti tapahtuisi aikaan kun Sipeariassa on vielä helposti 40 pakkasta ja minulla on mukana vain kaksi pitkähiaisia paitaa. Lisäksi Mongolian viisumikäytäntö on vielä hämärän peitossa. Toisaalta jetlagia ei ehtis tulla ja juna olis halvempikin.

Tutkiskelin asiaa ja huomasin, että tuosta läheltä lähtevä rautatie itseasiassa päättyy vasta Kemijärvelle, joten koko matka olis periaatteessa mahdollista taittaa junalla. Tällöin aikaa pitäis varata miltei kuukausi, joka voi olla ongelmallista. Saatan jo kuvitella itseni Kambodžialaisen junan katolle matkalla Vietnamiin ja sieltä Kiinaan. Samalla vois kuunnella iPodilla Madventuresin tunnaria. Jotenki se varmaan sopis tunnelmaan. Tuskin maltan odottaa, että joku VR:n Rovaniemen junassa kysyis että mistäs sitä on tullut lähdettyä liikkeelle.

Porisin asiasta paikallisten tuttujen kanssa myöhemmin lauantaina allasbileissä. Nämä pitivät ajatusta hulluna. Ei junamatkaa vaan lähinnä sitä, että malttaisin lähteä täältä pois alkuperäisen suunnitelman mukaan ennen joulua. Voivat olla ihan oikeassa.

Lauantaina päivällä kävin parturissa. Tällä kertaa kuusi eri henkilöä osallistui hiusten leikkuuseen. Taitaa olla jo ennätys. Kiinalainen parturi ehdotti uutta mallia, jotenka annoin vapaat kädet. Illalla joku oli kuuleman kysynyt pomolta, että onko Hannu käynyt parturissa vai saanut sähköiskun.

No nyt se on sitten tehty

Kauan siinä kesti, mutta nyt se on ohi. Valmistelun suunnittelu mukaan lukien ainakin pari viikkoa. Jotenkin täällä tuoksuukin erilaiselta.

Huomatkaa pöydällä oleva "hedelmäkori".

Ihan kohta

Piti hoitaa vielä pari tuikitärkeää juttua. Samalla lisäsin muutaman kuvan flickriin. Ihan pian aloitetaan.

Nyt riittää!

Nyt saa viivyttely loppua. Pakko kai alkaa siivoamaan. Uus asukki tulee kaiketi huomenna Kongosta. En usko, että puolalais-libanonilainen kaveri joka asuu Kongossa on kovin tarkka, mutta kaipa se olis kohteliasta vähän siistiä. Eilen aamulla(päivällä) puhdasta kahvikuppia etsiessä säihkähdin kun lisko juoksi tiskialtaasta kuppien välistä ikkunalle ja ulos. En edes uskalla kuvitella mitä muuta siellä odottaa. Enää vain pari e-mailia ja sitten aloitetaan. Ihan oikeasti.

Ilmainen illallinen

Ilmaista lounasta ei ole, eikä kai illallistakaan. Tänään kuitenkaan illallisesta ei tarvinnut maksaa. Pomon serkun ravintolassa oli jonkun yrityksen kemut, jota varten ruokaa oli kuuleman kertynyt niin paljon, että meitä tarviittiin avuksi. Mikäs siinä oli syödessä noin kuuden ruokalajin erinomaista intialaista illallista.

Tämä viikko on muutenkin mennyt ihan höpöksi. Adelle on lähdössä takaisin uudelle mantereelle ja osapuilleen joka ilta jossain jotkut kemut. Eihän niissä kaikissa olisi ihan pakko käydä, mutta kun kerran kutsutaan...

Olen pettynyt kun kukaan ei kysy, että miltä sammakko maistuu... Ensikerralla pitää kai kokeilla käärmettä tai jotain uhanalaista eläintä. Kai joku kertoi terveisiä Malesian kunkulle?

Sammakko

Tavallinen tylsä maanantai. Ei mitään uutta auringon alla. Illallinen vietnamilaisessa ravintolassa. Hyvää ruokaa, mutta annokset olivat aika pieniä. Onneksi Adelle oli ottanut kiinalaisesta ravintolasta mukaan syömättä jäänyttä sammakkoa muutaman koiven verran, jota Miken kanssa käytiin haukkaamassa iltapalaksi. Hyvää oli kylmänäkin. Ravintola on länsimaisilta vähän piilossa. Pitää muistaa kysyä sen sijainti vastaisuuden varalle.

Kunkku

Kalevan mukaan Malesian kuningaspari tekee pikavisiitin muun muassa Rovaniemelle. Kertokaa terveisiä. Olen muistaakseni nähnyt kunkun täällä kerran ja nopein autoreitti töistä kotiin menee kuninkaan viihtyisän näköisen palatsin vierestä. Vanhoja tuttujahan tässä siten ollaan. Tuleekohan niille kulttuurishokkia? Tykkääköhän ne suomalaista ruuasta yhtä paljon kuin minä Malesialaisesta? Kuinkahan ne siellä pukeutuu? Ihan pakkasta ei taida vielä olla. Yksi paikallinen tuttu kertoin kylmissä maissa kokemistaan kauheuksista. Oli kuuleman ollut Kiinassa niin kylmässä, että nenä jäätyi ja melkein putosi. Pakkasta oli kuuleman ollut ainakin kaksi astetta.

Menin päivittämään Civilizationin ja nyt se ei enää toimi. Kuinkahan tässä saa sunnuntain kulumaan. Pitää kai lähteä ulos tai jotain.

Miltei surffausta

Suunnitelmien mukaan tämä päivä piti käyttää surffauksen opetteluun. Lähin paikka on Sunway Lagoon, jossa on keinotekoinen surffausallas. Joku on siis suunnitellut koneen joka luo hyökyaaltoja. Itse Sunway on miltei oma kaupunki, jonkun suuruuden hullun kiinalaisen visio...jostain. Mallia on kai koitettu ottaa Las Vegasista. Näkyvin osa lienee järkyttävän suuri ostoskeskus, joka muistuttaa muinaista Egyptiläistä linnoistusta sfinkseineen ja pyramideineen. Ostarin ympärillä on sitten muun muassa (vesi)huvipuisto, yksityinen yliopisto ja asuintaloja.

Valitettavasti kaikki surffilaudat oli vuokrattu jo kun pääsimme paikalle, joten se homma sai jäädä. No se ei kauaa harmittanut. Suojakerroin 130 vain naamaan ja puistoon tutustumaan. Kulutimme päivän huvipuistossa erilaisissa vempeleissä. Kerrankin laitteet todella kastelevat. Jo yksi ajo riitti kastelemaan läpimäräksi. Vuoristoradoissa sai jännittää että, milloin vaunu suistuu kiskoilta ja syöksyy alla olevaan tiikerihäkkiin. Malesian turvallisuusvaatimukset eivät ole ihan länsimaisella tasolla ja jopa kuolemaan johtavia onnettomuuksia tapahtuu aina toisinaan.

Päivän päätteeksi haukkasimme lounasta alueeseen liittyvässa ostoskeskuksessa. Pääaulassa näin jotain, jota en ihan äkkiseltään kuvitellut näkeväni täällä.

Siivouksen valmistelun suunnittelu

Viimeiset pariviikkoa mielessä on ollut kämpän siivoaminen. Ei silti, että se varsinaisesti meitä häiritsisi, mutta uuden libanonilais-puolalaisen kämppiksen piti tulla Kongosta ensiviikolla. Onneksi hän oli siirtänyt saapumisensa seuraavalle viikolle, joten ihan heti ei tarvitse moppiin tarttua. Sen sijaan illan sain kulumaan paljon mukavammin. Olen aikaisemminkin kokeillut palvelua, mutta kun vaivauduin rekisteröitymään, homma osoittautui aika addiktiiviseksi. Ehkä tässä olis jo aika hankkia joku harrastus tai vaikka kasvi.

Kiinalainen lounas

Tänään lounaalla kävimme syömässä läheisessä Hong Kong-tyylisessä ruokapaikassa. Ruoka on hyvää ja siellä tulee käytyä jokseenkin säännöllisesti. Koska kukin maksaa omansa, tilaamme aina laskun kullekin erikseen. Nyt satuimme huomaamaan pienet merkit laskuissa, joita emme ole aikaisemmin huomanneet. Niiden tarkoituksena on ilmeisesti eritellä syöjät, jotta tarjoilija osaa antaa ruuan ja laskun oikealle henkilölle. Tarjoilijan epäonneksi mukana oli kiinalainen Jiangti, joka osasi tulkata merkit.

Kuvassa vasemmalla minun lasku jossa merkki valkoinen mies. Ylhäällä Adelle, musta nainen. No puolet meni oikein. Eivät ilmeisesti tunne erota filippiiniläisiä täällä. Keskellä Vishen, musta mies. Tämä on jo aika paha jos malesialainen ei muka intialaista tunnista. Oikealla alhaalla Mike, nelisilmäinen valkoinen mies. Nooh… rillithän sillä kyllä on. Meillä oli hauskaa, mutta tarjoilija oli vähän nolona.

Postia

Tänään sain kirjeen töihin. Nimi oli kirjoitettu oikein, mutta osoite oli väärä. Ihme, että oli edes tullut perille. Ilmeisesti olin kuitenkin oikea henkilö. Kirje oli luonnollisesti kirjoitettu malaijiksi, joten en ymmärtänyt siitä sanakaan. Onneksi pakkomalaijin lukenut pomo osasi auttavasti kääntää sen. Joku minuun liittyvän asian käsittely oli kuuleman siirretty jonkun henkilön vastuulle. Olisi kiva tietää, että mistä asiassa oli kyse. Mitähän minuun liittyää asiaa siellä mahdetaan käsitellä. Soittaminenkaan ei ilmeisesti auta, kun siellä päässä ei englantia puhuta. Kirje lopettiin vielä ylistämällä yhteistä kaunista isänmaatamme Malesiaa. Mistä ne keksii näitä juttuja. Vieläkin on joka paikka täynnä malesian lippuja vaikka itsenäisyyspäivästä on jo pari viikkoa aikaa. Täytynee kuitenkin kaiken varalta tehdä vähän tiedusteluja asian suhteen. Ties vaikka olisivat karkoittamassa.

My Master... like Jedi Master

Rakugo(落語) on Japanilaista sit-down komiikkaa, jossa lavalle asetetulle tyynylle tuleva esiintyjä kertoo ja osin näyttelee humoristisen tarinan. Homma muistuttaa suuresti stand-up-komiikkaa, mutta esiintyjä istuu koko tarinan ajan. Apunaan esiintyjillä on viuhka ja pala kangasta, joita käytetään apuna tarinaan liittyvien elementtien hahmoittamiseen. Lisäksi tarinaa saatetaan värittää tilanteeseen sopivalla japanilaisella musiikilla. Eilen teatterissa nähty esitys oli osa Japanilaisen teatteriryhmän yritystä tehdä rakugoa tunnetuksi myös muissa maissa, joten mukana oli myös pieni pohjustus siihen miten ohjelmaa seurataan. Jutut olivat hauskoja ja oli mielenkiintoista huomata, että samat suomessakin tutut vitsit kiertävät maailmalla erilaisina versioina. Mielikuvitusta sai käyttää, koska lavasteita ei ole ja kaikki liike ja ympäristö on kuviteltava istuvan esiintyjän elehtimisen perusteella. Otsikko on lainaus esityksen alussa olleesta perehdytyksestä, jossa esiintyjät kertoivat miten ja keneltä ovat rakugon oppineet.

Teatterin jälkeen pistäydyimme jazz-klubilla pomon vanhan teatterikaverin synttäreillä. Kaveri on kuuleman jonkintason semi-julkkis Malesiassa, mutta ainakaan tällä kertaa toimittajia ei ollut paikalla. Eipä silti, minun 15-minuuttia oli jo.

Tälle päivälle suunniteltu surffaus jäi pois (onneksi) pois ohjelmasta, koska pomo oli mennyt ostamaan asuntonsa kaluston Ikeasta ja tarvitsee siten muutaman päivän huonekalujen kasaamiseen. Hullu kun olin niin tarjouduin avuksi viime yönä, mutta onneksi ei ole vielä soittanut. Voipahan käyttää illan johonkin mielenkiintoisempaan...

Tätä kirjoittaessa ulkona on luultavasti rankin sade mitä olen koskaan nähnyt.

Skype

Skype jaksaa hämmästyttää. Uusimmassa versiossa on mahdollista asettaa soitonsiirto puhelimeen. Eli, jos käyttäjä ei satu olemaan koneen äärellä, soitot ohjautuvat automaagisesti esimerkiksi kännykkään. Kätevää. Lisäksi he tarjoavat mahdollisuutta ostaa esimerkiksi Suomesta paikallinen puhelinnumero, johon tulevat soitot ohjataan numeron omistajan Skypeen. Tämä siis tarkoittaa, että puhelu Suomesta esimerkiksi Malesialaiseen kännykkään maksaisi siis saman verran kuin paikallispuhelu Suomessa. Pitänee laittaa sen paikkallisnumeron hankinta harkintaan, varsinkin jos tässä joutuu töitä hakemaan keväämmäksi. Lisäksi netissä liikkuu huhuja, että eBay olisi ostamassa Skypen. Mukava istua kahvipöydässä ja keskustella asiasta henkilön kanssa, joka on tehnyt päätöksen ostamisesta ja vienyt kauat loppuun juuri ennen kuin tuli tänne. Saapahan asioista paremman ymmärryksen.

Illan kulttuuriosuudesta mainittakoon, että illan ohjelmassa on Japanilaista teatteria ja sen jälkeen jonkun paikallisen näyttelijän synttäribileet jazz-klubilla.

Sivilisaatio

Aika kauan siinä kesti. Pahe, joka haittasi sosiaalista elämää ja valvotti öitä ja häiritsi siten myös työntekoa ja luennoilla käyntiä. Miltei vuosi ilman ennen kuin sorruin taas. Syy ei oikeastaan ole minun, sillä lipsahdus tapahtui kun tulin kotiin töistä. Kämppäkaverilla on ilmeisesti sama köhä kuin minulla, joten hän vietti sairaspäivää kotona. Kotiin tullessa kuulin niin tuttuja ääniä, jotka olin jo unohtanut. Ratsuväki hyökkäämässä Zulusotilaiden kimppuun ja legioonalaisten välisten kahakoiden ääniä. Jostain tähän asuntoon oli ilmaantunut Civilization 3:sen levy ja se oli menoa saman tien. Eikä ole vieläkään oikeastaan loppunut. Enää vain yksi kierros ja sitten heti nukkumaan.

Valitusta

Kova pää ei opi. Vaikka flunssa ilmoitteli tulostaan jo viimeviikolla jaksoin hillua koko viikonlopun erilaisissa sosiaalisissa aktiviteeteissä ja sunnuntaipäivänä olikin sitten sairaspäivän vuoro. Sohvalla makaamista pahensi se, että lauantain wakeboarding harjoitukset toivat ihan uusia lihaksia esiin, joita alkoi heti särkemään. Maanantaina kuitekin raahauduin töihin köhimään ja pahin taitaa olla jo ohi. Olkapäät ovat vielä vähän jäykkänä. Pitäis kai alkaa harjoittamaan jonkinlaista liikuntaa, kun muuten menee ihan rapakuntoon. Ilmasto ei vain oikein houkuta mihinkaan ylimääräiseen liikehtemiseen. En kyllä uskonut, että täälläkin voi saada flunssan. Luultavasti tämä on se sama, mikä on suomessa sitten myöhemmin talvella. Lintutaudista ei kuitenkaan taida olla kyse.

Wake Boarding

Homman nimi on siis se, että otetaan hieman lumilautaa muistuttava vekotin, laitetetaan jalat siihen kiinni ja hinataan lautailijaa veneen perässä. Hauskaa puuhaa, eikä edes kovin vaikeaakaan jos on edes lumilautaillut aikaisemmin. Veneen tuottamat aallot vain meinasivat tuottaa aluksi vaikeuksia, mutta niitä voi käyttää myös hyppyrinä. Tänään amerikkalais-suomalais-japanialais-uusseelantilais-malesialais-saksalais-ryhmä suuntasi vanhan tinakaivoksen päälle rakennetulle järvelle kokeilemaan tätä hommaa. Selvästi huomasi, että riittävän pohjoisesta tai etelästä tulevilta homma sujuu, mutta välistä tulleilta puuttuu lumilautailun tuoma kokemus, vaikka eipä sitä kyllä minullakaan paljoa ole.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että venettä kuljettanut kaveri on kotosin Tiomanin saarelta, ja on sukua sen majapaikan pitäjälle, jonka luona yövyimme saarella ollessa. Hänelläkin oli ollut pientä yritystoimintaa saarella, mutta valtio oli pakkolunastanut yrityksen maat ja tilat megaprojektiaan varten, jonka vuoksi hän oli joutunut muuttamaan saarelta pois.

Merdeka day

Malesian itsenäisyyspäivä oli ja meni keskiviikkona. Tiistai-iltana oli pieni kokoontuminen saksalaisen tutun uima-altaan yhteydessä. Itse uima-allas oli hulppean talon pihalla aivan keskustassa ja mikäli oikein ymmärsin tontti oli Saksan liittovaltion aluetta. Järkyttävän suuri tontti oli ympäröity muutaman metrin korkuisella muurilla ja sen päällä oli vielä piikkilanka aita. En ole ihan varma missä vaiheessa olen tutustunut tälläisiin ihmisiin. Olimme altaalla ilotulitukseen saakka ja seurasimme muurin yli KLCC:n puistossa olevaa ohjelmaa ja ilotulitusta. Raketit olivat hienoja. Jotenki se homma tuntuu sujuvan kiinalaisilta. Tämän jälkeen suuntasimme taksilla kotiin, koska seuraava päivä oli työpäivä. Matkalla kuitenkin huomasimme, että suurinpiirtein puoli kaupunkia on kaduilla viettämässä karnevaalia ja jotenkin, yllättävänkin helposti, sain suostuteltua muut hyppäämään taksista ulos ja lähtemään kaduille kiertelemään. Täkäläisillä on hieman Suomalaisista poikkeava tapa juhlia itsenäisyyttä. Varsinainen kotiinpaluu tapahtui aika myöhään, varsinkin kun ottaa huomioon, että työt alkoivat 9 aikaan. No, Merdeka day on vain kerran elämässä.

Keskiviikkoiltana oli vuorossa toinen kokoontuminen. Pomon vaimo kun muutti Skotlantiin, joten hänen ystäviään oli kutsuttu ja samalla tarkoitus oli esitellä jenkeistä tullutta uutta pomoa paikallisille ihmisille. Paikaksi oli valittu muistaakseni 33:ssa kerroksessa sijaitseva uima-allasbaari. Kallis paikka, mutta näköala oli kieltämättä hieno.

Muuten viime päivät ovat olleet aika kiireisiä ja eilinen päiväkin päättyi vasta puolenyön aikaan. Tämä päivä oli kuitenkin vapaa, koska keskiviikon ansiosta. Luonnollisesti olen saanut jonkun ihme flunssan(!), jonka vuoksi aika menee pääasiassa vain velttona makaamiseen.