Juhannus
Juhannus tuli taas vähän yllättäen. Ei ollut kokkoja eikä vedonlyöntia hukkuneiden määrästä. Anita on lähdössä niin käytiin sen kunniaksi/takia vielä salsa-klubilla. Minun juhlintaa rajoitti ja masensi se, että hävitin lompakkoni jonnekin. Se oli vielä kädessäni kun maksoin junalipun KL Sentral-asemalla mutta pari tuntia myöhemmin kotona en sitä enää löytänyt. Liekö sitten tippunut tai joku täpötäydessä junassa sen läppärilaukun taskusta napannut. En ole vielä aseman löytötavaratoimistossa käynyt, mutta ilmoituksen tein jo ja kortit olen kuolettanut. Mukana meni ainakin luottokortti, paikallinen pankkikortti, ajokortti sekä jotain muuta pikkutavaraa. Rahaa ei mennyt ja suurin harmi on korttien uusimisessa, joka ei varmasti tule olemaan helppoa täältä päin. Eniten harmittaa opiskelijakortin menetys. Olin ansiokkaasti kerännyt siihen noin seitesmän vuoden ajalta lukukausitarroja, joten sen korvaamiseen tarvitaan seitsemän vuoden yliopistolla notkuminen.
3 kommenttia:
Hep, älä murehdi. Minä kävin vastikään hakemassa uuden tarran opiskelijakorttiin ja siinä samassa ylioppilaskunnan täti napsi kylmän viileästi yhden vanhoista tarroista pois, että uudelle tuli korttiin tilaa (hävetti hieman aiheuttaa tällainen ylimääräinen vaiva). Joten ei sun tarvitse odotella kuin kuutisen vuotta kortin uudelleentäyttymistä. Hyvät jussit!
Eikös tuo ole ihan perusjuhannus. Vähintään hukkuu lompakko, avaimet ja muisti :-)
Periaatteessahan tän vois laittaa juhannuksen piikkiin, mutta kun nämä kamat katos jo matkalla töistä kotia.
Lähetä kommentti