Hyvät pyhät

Deepavali oli lauantaina ja tänään on paaston viimeinen päivä. Tiistai ja keskiviikko on pyhiä. Kaupunki on aavemaisen tyhjä kun erityisesti intialaiset ja malaijit ovat lähteneet perheidensä luokse. Ja kun puolet viikosta on jo valmiiksi vapaana, niin monet ovat ottaneet sitten loputkin päivät vapaaksi. Kaupunkiin jääneet räjäyttelevät koko pimeän ajan raketteja ja muita pommeja niin paljon, ettei helposti uskois että ne kaikki laittomia. No minuunhan tämä vaikuttaa lähinnä vain siten, että melkein kaikki kaverit on jossain reissussa. Itse olen töissä pyhtätkin, mutta kyllä se minunkin aika matkustaa tulee. Ja taitaa tulla jo ensi viikolla. Ja sitä seuraavalla. Ja sitä seuraavalla vähän kanssa.

Viimeaikoina illat on menneet ihan Lostia seuratessa ja gradua puoliksi tietoisesti välttelemällä. Jospa sitä tänään tai huomenna jatkais taas. Lostissa olen jo toisen kauden puolessa välissä. Pitänee kohta alkaa etsimään jo kolmatta kautta. Jotta sunnuntai ei olis mennyt ihan löhöilyksi niin kaupunkiin jääneiden kanssa käytiin FRIMissä päivä kävelyllä. Sehän on tässä lähellä sijaitseva sademetsän tutkimusalue, jossa kävin jo viime vuonna.

From FRIM 06

Jotta reissu ei olisi liian helppo, autosta puhkesi rengas jo menomatkalla. Onneksi lähellä sattui olemaan kiinalaisten pitämä rengasliike, josta saatiin sitten uusi rengas tilalle. Kuvassa Fabien näyttää kykyjänsä renkaan vaihtajana. Ranskan Alppien asukkaana tämä kertoi, että heilläpäin vaihdetaan usein eri renkaat talveksi. Seuraavaksi ihmeteltiin kun auton kiihtyvyys on ollut koko päivän vähän heikko. Mitään muuta vikaa ei keksitty kuin kyydissä olevat kolme eurooppalaista, jotka kukin painavat ainakin kahden aasialaisen verran.

From FRIM 06

En ole ihan varma kenen idea oli ottaa leija metsään, mutta pakkohan sitä oli kokeilla kun vähän sattui tuulemaan.

From FRIM 06

Sademetsässä kun ollaan niin myös lehdet ovat hieman keskiverto rauduskoivua järeämpiä. Kuvassa on minun jalka, johon on jopa Suomesta vaikea löytää sopivia kenkiä.

From FRIM 06

Tauko paikalla. Eväänä paistettuja nuudeleita ja banaanikakkua.

From FRIM 06

Mitä merkillisin oksa keskellä polkua.

From FRIM 06

Alueella on myös leirintä alue. Ei vain millään onnistuttu keksimään, että mitenkä sinne pitäisi mennä. Ilmeisesti pitäisi käydä ostamassa polkupyörä, jotta sinne voisi mennä kaikki sääntöjen mukaan.

Paastoaika

Ramandan on täysillä menossa. Ruokapaikat ovat tyhjiä päiväsaikaan ja kuudelta sitten tupaten täynntä. Lehdissä raflat McDonaldsista alkaen mainostavat kunkin paikkakunnan paaston päättymisaikaa minuutti aikataululla. Töissä oleva Arabikin paastoaa. Harmi vain, että tälle viikolle on sattunut synttäreitä ja muita, jotenka ollaan tilailtu ruokaa toimistoon, eikä hän ole sitten voinut tehdä muuta kuin katsoa vierestä kun ruoka katoaa parempii suihin. No ollaan kuitenkin aina illallinen jätetty. Ohessa on myös pari kuvaa Brickfiledsin Deepavali markkinoilta. Deepavali ilmeisesti huipentuu ensi viikon loppuna.



Nytkin olisi tarkoitus kirjoittaa gradua, mutta ei se oikein lähde liikkeelle. Huone on siivottu ja ainakin kolme kuppia kahvia on juotu. Koitin hakea insipiraatiota katsomalla Lostia. Viimein sitten nöyrryin ostamaan ensimmäisen kauden DVD:llä. Kun riittävän moni ihminen sitä kehuu, niin pakko kaise on uskoa, että se on hyvä. Nyt kahden jakson jälkeen alan olemaan jo aika koukussa. Oikeastaan ainoa veruke mikä minulla on kirjoittamisen esteeksi on tämän blogin päivitys. Pääsin mukaan uuden version Beta-ohjelmaan, enkä ole vielä ehtinyt katsoa, että mitä se tuo mukanaan. Näkyvin on kai nuo alla näkyvät labelit, jolla näitä postauksia voi ryhmitellä.

Palaa

Indonesiassa palaa taas. Siellä jälleen poltetaan sademetsää kaskiviljelyä varten. Malesian ja Indonesian hallitukset taas syyttelevät vuoron perään toisiaan eivätkä tee mitään asian korjaamiseksi. Ylemmän kuvan nappasin tänä aamuna kotoa lähtiessä. Näkyvyys ei ole paljoa yli puolta kilometriä. Ihan viimevuotisiin myrkytys asteikkoihin ei ole vielä ylletty, mutta kyllä se tämäkin jo riittää.

Alemmat kuvat ovat eiliseltä päivältä. Huomatkaa tornikuvassa olevat ikkunan pesijät, siina tornin oikealla reunalla. Jälleen yksi homma johon minusta ei olisi.




Tänään aamulla töissä oli toinenkin yllätys. Uusi työntekijä, tai oikeastaan kai se on vain Khaileen sijainen. Tämän uuden kaverin nimi on Jules. Hän on aika hiljainen joka on itseasissa ihan vain mukavaa vaihtelua Khaileen mesuamiseen. Juleksen taustoista ja työkokemuksesta minulla ei ole tietoa, mutta Khaileen mukaan se pystyy tekemään vähintään saman minkä hänkin.

Minkä taakseen jättää...

No ei ihan kuitenkaan. Tänään kuitenkin löytyi töissä käyttöä toisen ja kolmannen asteen yhtälöille. Ihan äkkiseltään en niistä muuta muistanut kuin sen, että lukiossa taisin aikoinaan miettiä, että mihinkähän näitäkin tarvitaan. Kymmenen vuotta siinä kesti. Harmi vain, että Google keksittiin siinä välillä ja se sama tieto kyllä löyty sillä huomattavasti vähemmällä vaivalla kuin tunneilla istumalla. No hyvä kuitenkin, ei tarvinnut hakusanoja miettiä. Nyt vain odotellaan, että se tilaisuus käyttää ruotsin kieltä tulee vastaan. Harmihan se olisi jos seitsemän vuoden kielten opiskelut menevät hukkaan. Ranskalle, saksalle, espanjalle ja edistyneemmälle englannille kyllä olis kysyntää, mutta se on myöhäistä nyt. Kun kerran opiskelusta puhutaan niin pitää nyt muistaa onnitella Harria ja Maria gradun/dippatyön palauttamisesta. Onneksi olkoon. Perästä tullaan. Tämänkin postauksen tarkoituksena on verytellä sormia gradua varten.

Kuva ei kyllä liity opiskeluun sitten millään tavalla. Kävin KLCC:ssä syömässä Etelä-Afrikkalaisen kaverin kanssa. Siellä oli täys Ramadan hulina päällä. Kuva on keskusaukiolla olevista Ramadan koristeista.

Kaiken maailman hullutuksia

Nyt on sitten karaokekin koettu. Yleensä olen yrittänyt välttää sitä kuin ruttoa. Tähän asti se on onnistunut vaihtelevalla menestyksellä, mutta tiistaina en enää päässyt karkuun. Uusi ranskis-kämppis Julie tahtoi juhlistaa synttäreitään karaoke-paikassa, joten eikai sinne auttanut kuin mennä. Täkäläinen versio karaokesta vastaava kuin Japanissa. Homma tapahtuu omalla porukalla yksityisessä huoneessa, josta voidaan tietokoneelta valita kappaleet. Sanat ja video näkyvät sitten isossa telkkarissa ja kaikille annetaan mikki, jotta kuorolaulu onnistuu. Hintaan kuului myös todella runsas buffet josta sai aina laulamisen, tai kuten minun tapauksessa, kuuntelemisen välillä käydä tankkaamassa. Huoneessa olevalla puhelimella saattoi sitten tilata juomia henkilökunnalta. Jotenkin tykkäsin tästä versiosta enemmän kuin suomalaisesta pubi-karaokesta.

Jotta asiat olisivat ihan poissa tolaltaan niin pomo Mike ilmoitti Kambodžan reissun jälkeen kihlautuneensa tyttökaverinsa kanssa. Tapasivat muistaakseni joskus vuosi sitten minun luona tai jossain muissa bileissä. Häät on kuuleman sitten ens kesänä Kanadassa, Jenkeissä, Saksassa tai Espanjassa. Saas nähdä. Mutta ei siinä vielä kaikki! Entiset työkaverini Dani ja Anne eivät halunneet jäädä huonommiksi vaan kihlautuivat myös. Tämä tapahtui Puolassa. Häät on ensivuonna joko Hollannissa, Puolassa, Kongossa tai Libanonissa. Kaikkea sitä...

Ramadan on alkanut. Muslimit paastoavat valoisan ajan ja muutenkin viettävät rauhallista hiljaiseloa, meditoivat ja rukoilevat. Tiukimmat eivät juo edes vettä päivän aikaan. Myös valmistautuminen Deepavaliin on alkanut. Torit on täynnä kauppiaita ja ruokaa on jokapuolella. Intialaiset järjestävät ylellisiä syömä ja juoma-juhlia. Paikat koristellaan joulu(deepavali)-valoilla ja musiikki ja tanssi raikaa. Voisi kuvitella, että on pikkujoulukausi paitsi että joululaulujen sijasta jokapaikassa soi kimeä Bollywood musiikki. Vieläkin on pakko hämmästellä, että miten nämä ihmiset voivat olla kuristamatta toisiaan.

Gradupäivä

Manuel lähti eilen takaisin Saksaan. Minä ja Alex ajateltiin viettää lauantai gradujamme kirjoittelemalla. Päivähän alkoi puoliltapäivin nautitulla tandorikanalla. Vähän raskas aamiaiseksi, jotenka sen jälkeen levähdettiin ja taisin minä pikaiset päikkäritkin ottaa. Kunnon trooppinen ukkosmyrsky iski päälle ja sitä sitten ihmeteltiin. Kymmenessä minuutissa kaikki näkyvillä olevat vesikourut tulvivat yli ja tasaisilla avopaikoilla oli vettä nilkkoihin asti.

Uiminen on mukavaa kun on kuuma, mutta Alexin mielestä sade ei haittaa kun altaassa muutenkin kastuu. Uimaan siis. Hetken aikaa siellä oltiin, kunnes salamat alkoivat iskemään niin lähelle, ettei tohdittu enää siellä olla. Pakko oli kuitenkin pari kuvaa ottaa yli laitojen tulvineesta altaasta. Sisällä totesin, että läppäri pitää lämmittää ennen kirjoitustyötä, joten katsottiin pari jaksoa Simpsoneita DVD:llä. Sen jälkeen vihdoin sain dokkarin auki ja luettua pari pari artikkelia. Taisi siinä 1,5 sivua tulla tekstiäkin. Alex sensijaan kirjoitteli tutkielmaansa ja paria lehtiartikkelia aina vähän kerrallaan. En tiedä miten se on mahdollista, koska itselläni pelkkä valmistautuminen kestää ainakin kaksi tuntia. Ilmeisesti muutaman vuoden työkokemus toimittajan on opettanut. Australiassa kuuleman parikymmentä sivuinen gradu riittää ja tutkimussuunnitelmakin meni läpi ilman mitään tarkempaa tutkimuskehikkoa tai tarkoin määriteltyä tutkimuskysymystä.

Manuelin huoneeseen muuttava ranskalainen Julie toi hetki sitten kamansa. Minä taidan lähteä ulos tuulettumaan.

Enkelten kaupunki osa 2

Bangkokissahan sattuu ja tapahtuu. Juuri nyt siellä näyttäisi olevan vallankaappaus meneillään. Minun kannalta asian tekee mielenkiintoiseksi se, että saksalainen Ina on siellä työmatkalla ja Anttikin on vielä Pattayalla.

Pattayalla kuuleman kukaan ei tunnut tietävän asiasta mitään, eikä mistään muutoksesta ole ollut merkkejä. Kuuleman taksikuskikaan ei ollut kuullut asiasta. Bangkokissa sen sijaan matkailijat on pakotettu hotelleihinsa ja kadut ovat tankkeja lukuun ottamatta tyhjiä ja joka paikka täynnä sotilaita. Puhelimet tuntuvat ainakin vielä toimivan. Elämme mielenkiintosia aikoja.

Kannanottoja

Paikalliset ministerit ovat tehneet itsestään tärkeitä viimeakoina. Yksi uutiskynnyksen ylittäneistä paikallisista tapahtumista on vessamessut.
Messuilla vierailleet ovat ottaneet kantaan paikallisten vessojen hygieniaan ja palvelutasoon. Kieltämättä osa Malesialaisista vessoista on melko karuja ja pahimmillaan suurin helpotus onkin päästä kyseisestä laitoksesta ulos. Messuilla todetaankin, että maan kehityksen tason näkee sen vessoista.

Varapääministeri taas on osoittanut ruohonjuuritason asioiden tuntemusta ottamalla kantaa paikallisten lentoyhtiöiden aikatauluongelmiin. Ministeri piti tärkeän puheensa erään marketin avajaisissa. Hyvähän se on, että asioita otetaan esille korkealla tasolla. Jotekin on kuitenkin hankala uskoa, että Matti Vanhanen ottaisi kantaa VR:n myöhästelyihin avatessaan uutta Lidliä Keravalla.

Enkelten kaupunki

Bangkok eli กรุงเทพฯ, กรุงเทพมหานคร tai kuten koko virallinen nimi kuuluu: Enkelten kaupunki, mahtava kaupunki, Smaragdibuddhan asuinsija, jumalan valloittamaton kaupunki, Indra, maailman pääkaupunki, jolle on suotu yhdeksän arvokasta jalokiveä, onnellinen kaupunki, Kuninkaallisen Palatsin runsaus, joka muistuttaa taivaallista majaa, jossa hallitsee uudelleensyntynyt jumala, Indran antama ja Vishnukarnin rakentama kaupunki on nimensä mukaisesti aikamoinen paikka. Kokonsa puolesta paikka on aika tasoissa Lontoon kanssa.

Bangkok on aika samanlainen kuin Kuala Lumpur, mutta kaikkea on vain enemmän. Ilma on vielä saastuneempaa, ruuhkat ovat pahempia, kaupunki on pölyisempi ja meluisampi, ruoka on tulisempaa, kulkukoiria on enemmän, jättimäisiä ostareita on enemmän ja torneja on tiheämmässä. Toisaalta myös näkemistä ja kokemista on enemmän. Helppo aistien ylikuormitus.

Antti lähti Bangkokiin päivää ennen kuin minä. Lähdin pariksi päiväksi perään kun sain vapaapäivät soppelisti puhuttua. Antti oli tyylikkäästi varannut viiden tähden hotellin kaikkine mukavuuksineen. Itse olisin tullut toimeen vähän vähemmälläkin, mutta en viitsinyt valittaa. Päivät kuluivat joko shoppailessa(Antti) tai kaupungilla eksyessä(minä). Kolusin keskustan sivukujia ja päänähtävyyksiä. Noh, käytiin sitä parissa paikassa yhdessäkin. Reissulla tuli vastaan muun muassa talutushihnassa oleva norsun poikanen ja pakollinen huijaava TukTuk-kuski. Kaikesta selvittiin, vaikka vähän ärsytti kun norsun taluttaja toi lemmikkinsä ravintolaan sisälle huolimatta "ei lemmikkejä"-kyltistä.

Satuttiin paikalle kuninkaan vallassaolon 60-vuotisvallassa olon juhlallisuuksien aikana. Monet paikalliset pitivät sen kunniaksi keltaista t-paitaa, eikä erääseen palatsiin päässyt sisälle ilman, että kirjoitti kuninkaalle onnitteluja vieraskirjaan.


Kaalipalatsin patsas


Kaalipalatsia edelleen.


Temppelin vartija Wat Phossa.


Kultainen Buddha patsas. Patsas on tuollaiset kolme-neljä metriä korkea.


Bangkokin liikennejärjestelmä on moniulotteinen.


Kulkukoirien lisäksi kaupungista löytyi myös harvinaisempia ja vaarallisempia eläimiä.


Antti adoptoi koiran lisäksi myös toisen lemmikin.

Kaikkeen tottuu. Aluksi tuntui, että ei siinä kaaoksessa pystyise elämään, mutta nyt KL taas tuntuu niin rauhalliselta ja siistiltä paikalta. Varmaan aluksi myös KL tuntui, ettei täällä pysty asumaan.

Enkelten kaupungista Antti jatkoi matkaansa Pattayalle, jossa kuuleman satoi ja tulvi. Minä tulin takaisin KL:iin. Lisää kuvia Flickrssä.