Malakka

Viimeinkin, reilun kahden vuoden jälkeen pääsin Malakkaan. Malakka on kaupunki parin tunnin bussimatkan päässä. Kuuluisa lähinnä historiallisista nähtävyyksistään. Paikka on ollut vuoroin kiinalaisten, portugalilaisten ja hollantilaisten hallinnassa. Eihän se kaukana ole, mutta eipä vain ole tullut käytyä.

Vaikka paikka on aika suosittu päiväreissukohde, lippujen saanti sinne onnistui aika helposti. Mukaan lähti Outi, Maija ja Flic. Perillä ajateltiin varata bussiliput paluuta varten heti, mikä osoittautui hyväksi ideaksi. Koko kaupungista oli enää viisi lippua Kuala Lumpuriin sunnuntaiksi. Näistäkin kolme paikkaa oli bussiin joka lähti jo yhdeltä iltapäivällä. Puoli kuudelta lähtevään ekstravuoroon sentään saatiin kaksi lippua. Sitten vain pikaisesti keskustaan ja katselemaan mitä ehditään. Maija ja Flic uhrautuivat lähtemään ensimmäisinä.

Outin kanssa kierreltiin loppupäivä ympäri kaupunkia. Pääsääntöisesti käveltiin, mutta pakkohan paikallisia varsin näyttäviä riksoja oli kokeilla. Ihan mukava pieni paikka, jossa olisi viihtynyt vähän pidempääkin. Yllättävän eurooppalainen ja organisoitu esimerkiksi Kuala Lumpuriin verrattuna.

Mainosvideo

Kesäkuun lopulla tehdylla Langkawin reissulla meillä oli mukana videokamera. Pätkistä koostettiin sitten lyhyt mainosvideo rekrytointia helpottamaan. Video luonnolisesti löytyy Youtubesta.

Suunnitelmia

Viime päivityksestä on vierähtänyt hetki. Lupaan ryhdistäytyä. Kerrataan nyt aluksi vaikka viimeaikojen tapahtumia.

Kesäkuun alkupuolella pidettiin siis kämppisten kanssa bileet. Ajatus oli yhdistää Flicin ja minun synttäri, minun kaksi vuotta Malesiassa ja gradun palautusbileet. Teemaksi valittiin purppura. Ajatuksena oli kaikki pukevat jotain purppuraa. Luonnollisesti osa Brickfieldsin porukasta veti homman överiksi ja maalasi päänsä purppuraksi. Alla olevassa kuvassa Dave näyttää mallia oikeaoppisesta pukeutumisesta.

Kuun vaihteessa mentiin Langkawille. Firman reissu, eli ohjelmassa oli tiimihengen kasvatusta, vapaata ohjelmaa ja minun synttäreiden viettoa. Samalla reissulla käytiin myös henkilökohtaisten tavoitteiden asettamista ja niiden saavuttamista. Varsin ajankohtaista, koska valmistuminen viimeinkin häämöttää ensi syksynä.
Liitovarjoilu on kivaa ensimmäisen 2 minuutin ajan. Sitten se käy vähän yksitoikkoiseksi.

Työkavereiden synttärilahja (sylissä) oli erikoinen, mutta ainakin sillä sai huomiota.

Pakollinen ryhmäkuva. Firman kasvaa. Mukana oli kaksi uutta, jotka eivät olleet vielä aloittaneet. Toinen oli kuuleman kysynyt kollegalta, että onko meillä töissä ketään normaalia.

Viime viikonloppu meni sitten Singaporessa, jossa oli kaverin kaverin synttärit, joihin menin kuokkimaan Carey-Annen, Janan ja Salahin kanssa. Hauska reissu. En muita nauraneeni yhtä paljon vuosikausiin. Kaikkea sattuu ja tapahtuu. Samalla reissulla myös tapasin muutamia tuttuja, jotka ovat sinne aikoinaan menneet.
Cafe Del Mar Sentosassa, jossa synttärit pidettiin.

Pakollinen Merlionin tarkistus ja ryhmäpotretti.

Muuten asiat ovat mainiosti. Työt menevät mukavasti vaikka jo uutta paikkaa katselen. Tällä hetkellä Suomi näyttäisi olevan varsin todennäköinen vaihtoehto, vaikka Englantikin vähän vielä kiinnostaisi. Mukava kun on kertynyt kykyjä joille tuntuu olevan kysyntää. Suomalaisia on alkanut löytymään vähän joka puolelta. Viimeviikolla yksi KL:stä ja toinen Singaporesta. Kohtahan täällä alkaa olemaan ruuhkaa.

Saksa

From Deutchland-Suomi

Vajaan kuukauden Euroopan kiertue alkaa olemaan lopuillaan. Häät on vietetty, koulut lopetettu ja matka takaisin kohti Aasiaa on alkanut. Ensin vain tämä pitkän viikonlopun mittainen pysähdys Frankfurtissa. Päivät on mennyt ihan töitä tehdessä ja gradua viimeistellessä. Muu aika sitten Inan, Manuelin, Fredin tai Ramonan kanssa kikkailessa. Mukava maa. Mikähän sitä Seppo Rätyä sitten oikein jurppi. Suomesta olisi tulossa Malesiaan lisävahvistuksiakin vielä ennen kuun vaihdetta.

Angkor

Yhdeksän päivää muinaisessa Angkorissa on takana. Oli kyllä kiva päästä takaisinkin. Ensimmäisen kerran KL tuntui tehokkaalta ja järjestäytyneeltä paikalta.

From Cambodia

Reissuun lähdin Inan kanssa ja aluksi lennettiin Siem Reapiin temppeleitä katsomaan. Kuvassa kuuluisin elikkäs Angkor Wat. Tämä hindutemppeli on valtavan iso. Muistaakseni noin 1,5km pitkä.

From Cambodia

Portaat olivat aika jyrkät. Tässä ollaan matkalla korkeimpaan torniin.

From Cambodia

Toinen tunnettu temppeli on Buddhalaisten rakentama Bayon. Se ei ole ihan yhtä hyvin säilyt kuin Angkor Wat ja on selvästi pienempi, mutta edelleen hyvin vaikuttava rakennelma.

From Cambodia

Buddhan kasvot Bayonissa.

From Cambodia

Ta Prohm on viidakon runtelema temppeli. Se tuli kuuluisaksi kun ensimmäinen tai toinen Tomb Raider kuvattiin siellä.

From Cambodia

Tottakai tuk-tuk pitää välillä tankata. Kuvassa Kambodzalainen bensa-asema.

From Cambodia

Kun temppelit alkoivat pursuamaan korvista ulos, matkasimme veneellä Battambangiin. Aikataulun mukaan venematka kestää 3-9 tuntia. Meillä se kesti 8,5 tuntia. Loppua kohti matkustajat alkoivat olemaan aika hermostuneita. Vene oli pieni, vanha ja kiikkerä ilman minkäänlaista ilmastointia tai tuuletinta.

From Cambodia

Seuraavaksi suuntasimme bussilla kohti Sihanouk Villeä. Liikenne kaupunkien ulkopuolella on aika villiä. Rohkenen väittää, että bussi meni kolmanneksen matkasta väärällä kaistalla. Sihanouk Ville on pieni rannikkokaupunki ja siellä pitäisi olla maan parhaat uimarannat. No nyt ne nähneenä voin todeta, ettei sinne kyllä rantojen takia kannata mennä.

From Cambodia

Lopuksi vielä pääkaupunkiin Phnom Penhiin. Pakolliset nähtävyydet tuli nähtyä kuten kuvassa oleva Kuninkaallinen palatsi.

From Cambodia

Toinen merkittävä paikka on Tuol Sleng. Se on entinen lukio, jonka Punaiset khmerit muuttivat kuulustelukeskukseksi 70-luvun puolivälin jälkeen. Keskuksessa kuulusteltiin vallankumouksen vihollisia, kuten esimerkiksi opettajia tai silmälasien käyttäjiä sekä heidän perheitään lapset mukaan luettuna. Kuvassa on "kuulusteluhuone", jossa kuulusteltavilta kirjamellisesti kiskottiin tunnustus. Kun tunnustus oli saatu, ja jos kuulusteltava oli edelleen hengissä, nämä yhteiskunnan viholliset lähettiin kaupungin ulkopuolelle Kuoleman kentille, jossa lopullinen ratkaisu pantiin käytäntöön. Kuoleman kentät jäi näkemättä ajan puutteen vuoksi, mutta oli Tuol Slengissäkin jo ihan tarpeeksi.

Kambodzassa monet ihan perusasiat ovat vähän hankalampia. Ranskalaisten jäljiltä kaupunkisuunnittelu on paremmin hanskassa kuin Malesialaisilla ja liikennekin on pääsääntöisesti oikean puoleista, jos vain kaista sattuu olemaan ajettavassa kunnossa. Kraanavettä ei suositeltu edes hampaiden pesuun ja paikallinen turistilehtinenkin varoitta veineiden turvallisuudesta. Maassa on vielä noin 6 miljonaa maamiinaa, jotka rampauttavat satoja ihmisiä vuosittain. Korruptio rehottaa ja jotkut vanhemmat ovat valmiita myymään lapsensa 100 dollarilla. Silti ihmiset tuntuvat olevan iloisempia ja toivekkaampia kuin esimerkiksi KL:ssä. Usko tulevaisuuteen on kova ja viimeisen 30 vuoden tapahtumia katsoessa, suunta on vain ylöspäin. Välillä vähän hävetti olla länkkäri, mutta onneksi paikalliset osaavat nyhtää turisteilta dollarit pois. Tuntuu hullulta, että siellä monelle ihmiselle dollarin ero hinnassa voi olla elämän ja kuoleman kysymys. No hyvä reissu silti. Kaunis maa ja säätkin suosivat. Aurinko paistoi, mutta ei silti ollut tukalan kuuma.

Lisää kuvia täältä.

Kâmpŭchea

Kambodžan verinen lähihistoria tunnetaan Suomessa paremmin kuin muinainen historia. Khmerit ovat asuttaneet seutua jo vuosisatojen ajan ja rakentaneet keskelle viidakkoa valtavia palatseja ja kaupunkeja. Sittemmin Ranskalaisten lähdön aikoihin alkoivat levottomuudet, jotka kai saavuttivat huippunsa Punaisten Khmerien vallassaoloaikaan 70-luvulla, jolloin noin kymmenesosa maan väestöstä tapettin enemmän tai vähemmän järjestelmällisesti.

Sittemmin maa on rauhoittunut ja nykyisin turismi, joka kohdistuu pääasiassa Angkor Watiin ja muihin Khmerien muinaisiin temppelikaupunkeihin pitää maata pysyssä. Ihan kehittyneestä maasta ei kuitenkaan voi puhua. Suurlähetystön varoituslista on pitkä ja 300km junamatkaan on Lonely Planetin mukaan varattava aikaa noin vuorokausi. Kävin oikein ottamassa matkavakuutuksen. Huomenna on tarkoitus lentää Siem Reapiin Angkor Watin temppeleitä katsomaan. Sieltä vähän vielä avonaisen suunnitelman mukaan pitäisi rantojen ja viidakkokylien kautta päätyä pääkapunkiin Phnom Penhiin sunnuntaiksi, josta sitten on lento takaisin kotiin.

Kambodžan nimen voi kirjoittaa khmerin-kielen koukeroisilla, vähän thaita muistuttavilla kirjaimilla, mutta ilmeisesti sitä kirjoitusjärjestelmää ei kovin laajalti tueta, joten en ala nyt edes yrittämään sitä.

Itsenäisyyspäivää

 

Näkyy taas hetki vierähtäneen viime päivityksestä. Eipä tässä ole ihmeempiä tapahtunut. Itsenäisyyspäivä vietin tavalliseen tapaan työn merkeissä. En tiedä olisiko täällä olevilla suomalaisilla ollut jotain toimintaa tänä iltana, mutta meneehän se näinkin. Linnan juhlatkin kuuleman voi katsoa netistä. Voi tosin olla jo aika myöhä kun ne alkavat. Vanhemmatkin tulivat käymään. Nyt muutaman päivän Kuala Lumpuria katsasteltuaan ja ruuhkia päiviteltyään matka jatkui Langkawille. Yllä olevassa kuvassa on menossa KLCC:n vieressä olevan moskeijan tutkiminen.

Ilta on mennyt tuliaiseksi tulluttua glögiä maistellessa ja paria joulukorttia kirjoittaessa. Flic osti viikonloppuna oikein kirkkaasti vilkkuvat valot olkkariin. Kai ne vähän tuovat joulutunnelmaa. Siinä samalla on sitten keskusteltu, että mitkä asiat kuuluvat jouluun. Australialaiset väittävät kiven kovaan, että jäätelö, pirtelöt ja jääkylmä viini kuuluvat joulupöytään. Eurooppalaiset taas ovat enemmänkin lämpimien ruokien ja juomen kannalla. 

Ja loput...

Ja sitten se loppu reissu. Matka taittu pääasiassa lentämällä. Australia on ihan käsittämättömän kaukainen ja iso maa. Laskin, että lensin maan sisällä noin 7000km vain käydäkseni kolmessa merkittävässä naapurikaupungissa ja siihen päälle reilut 13000km:n meno-paluu Kuala Lumpurista Brisbaneen. Vaikka jalat meinasivat puutua välillä, ei voi valittaa. Sen verran jäi vielä kaivelemaan, että pitänee käydä uudestaan katsomassa niitä paikkoja mihin ei nyt ehtinyt. Enempi kuvia on täällä.

Australia Zoota ja Sunshine Coastia seuraavana päivänä menin Tomin kanssa Tangaloomaan, joka on vanha valaanpyyntiasema kaupungin ulkopuolella olevassa kokonaan hiekasta muodostuneessa saaressa. Nykyisin saaren tekee mielenkiintoiseksi kilometrien mittaiset hiekkarannat, surffaus ja villit delfiinit, joita varten saaren ympärillä on suojelualue.

From Down Under

Tom rannalla. Vesi oli järkyttävän kylmää. Ainakin Malesian vesiin tottuneelle. Käytiin kuitenkin pikaisesti uimassa kun oli sitä varten tunnin venematka tehty.


Reissun sankareitahan olivat sitten delfiinit, joita myös päästiin ruokkimaan kalalla. Hauskoja ja leikkisä eläimiä. Villinäkin osaavat kiltisti käydä hakemassa kalan kädestä ilman, että purevat sormia.

Brisbanesta matka jatkui seuraavana päivänä Sydneyhyn, jossa myös entinen kämppis Alex asuu tulevan miehensä kanssa. Heidän vapautumista odotellessa kiertelin kaupungilla, jonka jälkeen Alex ja Rohan hakivat minut kaupungintalolta katsomaan loput pakolliset nähtävyydet. Sydney on erittäin kansainvälinen. Silmämääräisesti arvioituna miltei puolet väestöstä on aasialaista alkuperää. Monet paikan nimet on otettu suoraan Englannista alkaen kaupungin keskuspuistosta, Hyde Parkista. Subtrooppisen Brisbanen jälkeen Sydney tuntui vielä aika kylmältä. Takki sai olla päällä. Kesä vielä odotti tuloaan.


Minä ja pakollinen oopperatalokuva. Alex varoitti, ettei turistit ehkä pääse lähtemään Sydneystä, ellei kamerassa ole kuvaa Oopperatalosta ja Harbour Bridgesta. Siltakuva löytyy muiden seasta täältä.


Rohan ja Alex Ooperatalon takan. Kuuleman ihan tuttu paikka joka kerta kun menee töihin, ei kuuleman voi ymmärtää minkä takia tuhannet turistit kiikkuvat tuonne joka päivä.


Seuraavan päivä matkustin junalla pari tuntia Katoombaan Blue Mountainille. Paikallinen kansallispuisto on suosittu retkeilyalue, jonka tunnetuin nähtävyys on kuvassa näkyvä Three Sisters, joka on paikalla asuneen Gundungurra-aborginaaliheimon pyhä paikka.


Three Sistersin alapuolella on sademetsä. Kuvassa metsässä kasvava saninainen. Tämä yksilö oli kuuleman vain 4-5 metriä korkea.


Illalla kierreltiin Alexin kanssa Sydney surffausrantoja heidän uudella asuntoautolla, joka on ostettu häämatkalle Australian kiertuetta varten. Kuvassa Coogee Beachin aaltoja. Oli siellä hiekkarantakin, mutta illalla se ei ole kovin näyttävä. Seuraavan päivän vietin Manly Beachilla surffaajia katsellen ja muuten vain katsellen. Illalla hyppäsin koneeseen ja lensin pohjoiseen trooppiseen Cairnsiin, josta heti aamulla menin läheiseen Kurandan kylään. (Katso edellinen postaus.)


Matka Kurandaan kukkuloiden päälle meni 7,5km pitkällä gondolihissillä, pysähtyen aina välillä katselemaan maisemia. Alas tulin sitten kuvassa näkyvällä junalla. Juna kulki satakunta vuotta vanhaa kullankaivuurataa. Hienot maisemat.


Kun kerran Isolle Valliriutalle on päästy, niin pakkohan se oli sukeltaa. Hintaa sukelluksille kertyi monen kertaisesti Malesiaan verrattuna, mutta pakkohan sen on olla sen arvoistakin. Näissä vesissähän viihtyy tuhansia kilpikonnia, haita, valaita ja delfiinejä. Voi kuinka väärässä ihminen voi olla. Muistaakseni mielenkiintoisin oli papukaijakala ja mustavuokkokala. Niitä näkee Malesiassakin ja paljon halvemmalla. Noh, korallien välissä olevat kanjonit oli kuitenkin hienoja. Vedenalaisen kuvauksen niksitkin alkoivat pikkuhiljaa aueta, vaikka sitä ei juuri tästä kuvasta heti huomaakkaan.


Pettymysten sukelluksen jälkeisen päivän iltana lensin takaisin Brisbaneen ja siellä Tomin kanssa DHL:n pikkijouluihin. Kivat pippalot. Australialaiset on kyllä leppoisaa väkeä. Varsinkin parin kaljan jälkeen. Seuraavana päivän pakolliset kengurumatkamuistot ja lähialueen katsastelua. Kuvassa Minä ja Tom Mt. Coot-than päällä. Taustalla Brisbanen keskusta, vasemmalla näkyy vähän Kangaroo Pointin kallioita.


Ja sitten viimeinen kuva, Brisbanen Story Bridge. Taustalla Riverside ja keskusta.

Kiva reissu. Vähän oli hankala lähteä kun oli jo tottunut länsimaiseen järjestykseen ja tehokkuuteen, australian-kielen ymmärtäminen ei tuottanut enää lopuksi ongelmia ja siihen jatkuvaan "mateksi" kutsumiseenkin lopulta tottuu. Pitänee alkaa suunnittelemaan seuraavaa reissua pohjois- ja eteläosiin. Ehkä ei kuitenkaan ihan heti. Tarinasta väliin jääneitä kuvia löytyy täältä.

Kadonnutta aikaa etsimässä

Tulin Cairnsiin eilen Sydneystä. Menin hostelliin, jonka respa oli kiinni, mutta omistaja oli luvannut jättää avaimen postilaatikkoon. Koska päiväksi ei ollut ohjelmaa, päätin herätä aikaisin, jotta ehdin jollekin retkelle. Kello soimaan kello seitsemän. Karu, mutta pakollinen herätys. Aamulla kello soi ja pääsenkin liikkeelle. Kaikkialla on hiljaista, eikä kukaan ole respassa. Torkahdan hetken. Kun tunnin päästä herään juoksen heti respaan, jossa varaan retken läheiseen Kurandaan. Sovin että, bussi hakee minut klo 0955, joten reilu tunti aikaa.

Odotan bussia hostellin edessä pohjois-Australialle tyypillisessä auringon paisteessa. Täällähän on tunnetusti enemmän ihosyöpää kuin missään muualla. Sitä se otsoniaukko teettää. Bussia ei kuulu. Malesian aikaan tottuneena en hätkähdä edes 20 minuutin jälkeen. Kuuma kyllä on ja hiki valuu. Bussia ei kuulu. Katson kelloa. Ei uskoisi että Australiassa ollaan näin pahasti jäljessä. Menen respaan ja katson respan kelloa. Se on vasta vähän yli 9. Siis vielä melkein tunti aikaa bussin tuloon.

Queenslandin ja New South Walesin pitäisi olla samassa ajassa, mutta Queensland ei ole kesäajassa. Miten kesäaika menee maassa, jossa kesä ja talvi menee päin vastoin kuin pohjoisella pallon puoliskolla. En vieläkään tiedä, mutta sain kuitenkin kellon oikeaan aikaan. Ja heräsin turhaan kuudelta.

Brisbane

Brisbane on ihan mukavan kokoinen rannikkokaupunki Queenslandissa. Eilen samoilin puolet päivästä yksin kaupungilla. Tänään ajettiin Tomin kanssa Sunshine coastille. Kävi sikäli hyvä tuuri, että sattuttiin olemaan siellä yhtenä niistä harvoista päivistä jolloin siellä sataa kaatamalla. Rannan sijasta mentiinkin sitten Australia Zoohon, jonka omistaja Steve Irwin lienee kuuluisampi kuin eläinpuisto itse vaikka hyvä sekin oli. Säät on olleet vähän harmaat, mutta tänään vain satoi. Lämpötila on pysytellyt 22 asteen seutuvilla, mikä on Malesialaiseen saunaan tottuneelle vähän liian vähän. Iltasella tulee kaivettua repusta takki päälle. Lisää kuvia löytyy Flickristä.


Mielenkiintoiset juuret puulla.


Täkäläiset joutsenet näkyvät olevan mustia.


Brisbanen jokirantaa


Minä mangrovepuistossa.


Jokirantaa Kangaroo Pointin lähellä Brisbanessa.


Australia Zoon asukki.

Vierailija pizzeriassa

Australia Zoon edesmennyt ikoni.


Minä ja paikallinen.


Sunshine Coastin mäkisempää maanviljelysaluetta. Huomatkaa kaksi sateenkaarta.

Down under

Kauas on pitkä matka ja etelämmäs pitäis päästä. Australia on blogin kirjoittajan kannalta sikäli tylsä paikka, että sen virallista nimeä ei oikeasti kirjoiteta millään eksoottisilla koukerokirjaimilla. Joka tapauksessa kiva päästä pitkästä aikaa maahan, joka on YK:n inhimillisen kehityksen indeksin mukaan parempi paikka asua ja elää kuin Suomi. Huomenaamulla olisi tarkoitus hypätä koneeseen ja suunnata Brisbaneen Tomia moikkaamaan. Jospa siellä olis jo kengurugrilli lämpiämässä. Sieltä seuraava on Sydney, jossa on Alex, josta sitten pohjoiseen Cairnsiin, Isolle valliriutalle, jossa olis tarkoitus sukeltaa päivä tai pari. Kehuvat paikallisia sukellusmaisemia maailman parhaiksi. Sydneyn säätiedote näytti sikäli mukavalta, että pakkasin takin mukaan. Kiva jos hikoilu loppuu hetkeksi.

Töihin tuli uusi harjoittelija, jotenka tänään käytiin porukalla syömässä kiinalaisessa raflassa. Ruoka oli sitä ihan tavallista, mutta käymässä olleet Kazakstanilaiset maistattivat omia herkkujaan. Suklaa ja muut olivat ihan tuttuja juttuja, mutta ensimmäisen kerran maistoin hevosen maitoa. Kulinaristisena elämyksenä varsin mieleenpainuva. Omassa rankkauksessa maku sijoittuu jonnekin lipeäkalan ja durianin seutuville. Seuraavaksi vuorossa olisi ollut kamelin maito, mutta sen verran vielä puistatti, että se jäi nyt kokeilematta. Heräsi vain kysymys, että miten hevosen voi edes lypsää?