Viimeisen kerran

Viimeisen kerran Tandoori kanaa. Viimeisen kerran Singapore mee hon. Viimesen kerran KLCC, Bukit Bintang ja Bangsar. Viimeisen kerran toimistolla ja kaverit. Osan nakee varmaan viela tulevaisuudessa, mutta ei kaikkia. Viimepäivät on menneet kavereiden kanssa aikaa viettäessä. Perjantaina pidettiin pienet bileet parin muun lähtevän kanssa. Sittemmin ollaan käyty syömässä porukalla parikin kertaa. Viimeksi tänään kiinalainen tuttu viimein kokkasi kauan aikaa lupaamansa kiinalaisen perunakeiton. Se maistui ihan... perunakeitolta.

Kone lähtee huomenna puolen yön aikaa. Helsingissä ollaan perillä iltapäivällä.

Suunnitelmia

Viime päivityksestä on vierähtänyt hetki. Lupaan ryhdistäytyä. Kerrataan nyt aluksi vaikka viimeaikojen tapahtumia.

Kesäkuun alkupuolella pidettiin siis kämppisten kanssa bileet. Ajatus oli yhdistää Flicin ja minun synttäri, minun kaksi vuotta Malesiassa ja gradun palautusbileet. Teemaksi valittiin purppura. Ajatuksena oli kaikki pukevat jotain purppuraa. Luonnollisesti osa Brickfieldsin porukasta veti homman överiksi ja maalasi päänsä purppuraksi. Alla olevassa kuvassa Dave näyttää mallia oikeaoppisesta pukeutumisesta.

Kuun vaihteessa mentiin Langkawille. Firman reissu, eli ohjelmassa oli tiimihengen kasvatusta, vapaata ohjelmaa ja minun synttäreiden viettoa. Samalla reissulla käytiin myös henkilökohtaisten tavoitteiden asettamista ja niiden saavuttamista. Varsin ajankohtaista, koska valmistuminen viimeinkin häämöttää ensi syksynä.
Liitovarjoilu on kivaa ensimmäisen 2 minuutin ajan. Sitten se käy vähän yksitoikkoiseksi.

Työkavereiden synttärilahja (sylissä) oli erikoinen, mutta ainakin sillä sai huomiota.

Pakollinen ryhmäkuva. Firman kasvaa. Mukana oli kaksi uutta, jotka eivät olleet vielä aloittaneet. Toinen oli kuuleman kysynyt kollegalta, että onko meillä töissä ketään normaalia.

Viime viikonloppu meni sitten Singaporessa, jossa oli kaverin kaverin synttärit, joihin menin kuokkimaan Carey-Annen, Janan ja Salahin kanssa. Hauska reissu. En muita nauraneeni yhtä paljon vuosikausiin. Kaikkea sattuu ja tapahtuu. Samalla reissulla myös tapasin muutamia tuttuja, jotka ovat sinne aikoinaan menneet.
Cafe Del Mar Sentosassa, jossa synttärit pidettiin.

Pakollinen Merlionin tarkistus ja ryhmäpotretti.

Muuten asiat ovat mainiosti. Työt menevät mukavasti vaikka jo uutta paikkaa katselen. Tällä hetkellä Suomi näyttäisi olevan varsin todennäköinen vaihtoehto, vaikka Englantikin vähän vielä kiinnostaisi. Mukava kun on kertynyt kykyjä joille tuntuu olevan kysyntää. Suomalaisia on alkanut löytymään vähän joka puolelta. Viimeviikolla yksi KL:stä ja toinen Singaporesta. Kohtahan täällä alkaa olemaan ruuhkaa.

Ja täällä taas

Ja takaisin Kuala Lumpurissa. Nyt lähinnä yritän väsyttää itesäni, jotta aikaerosta huolimatta pääsen aamulla töihin. Euroopassa vietetyn vajaan kuukauden jälkeen oli ihan mukava kun kostea helle iski naamaan lentokoneesta poistuessa, varsinkin kun kapteeni oli hetkeä aikaisemmin ilmoittanut, että lämpötila on 32 astetta. Jostain kumman syystä Lontoon 12 tuntui paljon kylmemmältä kuin Suomen +5. Jälleen vietin yön Lontoossa Anetan ja Tomekin luona. Tosin en ehtinyt heitä paljoa näkemään, koska Ryanairin lennot saapuvat kätevästi keskiyöllä, eikä Lontoon kokoisessa kaupungissa ihan hetkessä liikahdeta, jos metro ei kulje.

Malesiaan liittyen ensimmäisenä huomasin ruuhkan Kuala Lumpurin lähtevän koneen check-innissä. Siellä oli useampikin perhe pakkaamaassa ja uudelleen järjestelemässä kamojaan, jotta kaikki saadaan koneeseen. Toinen tuttu tunne oli turvatarkastuksissa. Aasialaiset kun tykkäävät matkustaa perhe- ja sukukunnittain. Jos yksi on tarkastuksessa muita hitaampi niin koko suku odottaa. Ja samalla suku aiheuttaa massiivisen jonon. Ihailtavaa perheuskollisuutta, mutta aiheuttaa suunnattomasti närää Eurooppalaisissa, jotka vain haluaisivat päästä tarkastuksista ohi mahdollisimman nopeasti. Standstedissa tarkastukset ovat naurettavan tarkat, mutta Heathrowssa turvatarkastukset ovat kai jo saavuttaneet jonkinlaisen ennätyksensä. Kenkiä läpivalaistaessa eräs tarkastaja totesi, että olen ensimmäinen matkustaja hänen vuoronsa aikana jolla ei ole yhtään reikää sukissaan.

Lento meni mukavasti. Ennen lähtöä sain vaihdettua itselleni paikan jossa jalkatilaa rittää, onnistuin nukkumaan useammankin tunnin ja siitä huolimatta ehdin katsomaan pari tuoretta leffaa, jotka olivat jääneet välistä. En tiedä miksi Malaysian Airlinesia aina niin parjataan. Minusta se ainakin on ihan hyvä.

Perillä ensimmäisenä huomiona oli helle, joka iski naamalle kun astuin ulos koneesta. Myöhemmin siihen sekoittui saunan kosteuden ja joiden kasvien tuoksi. Bangsarista iltapalaa hakiessa siihen vielä yhdistyi curryn haju. Kämppäkaverit ja pari tuttua olivat jo odottelemassa. Mikäs tänne on tullessa. Tuli huolestuttavan kotoisa tunne.

Possun vuosi

CNY Decorations
Originally uploaded by hnix.

Alanin perheen uudenvuoden illallinen oli Klangissa, noin tunnin matkan päässä KL:stä. Sinne mentiin pienellä porukalla ja meidät haettiin asemalta kahdella autolla. Perillä paikanpäällä meitä jo odoteltiin. Ruokana oli tuttuun tapaan riisiä, nuudeleita, possua ja kanaa. Illan kuluessa tehtiin muutamia ruokaan liittyviä rituaaleja, joiden pitäisi tuoda bisnesonnea seuraavalle vuodelle. Paikalla oli myös Alanin suomalainen pomo, joten sain puhua suomeakin.


Alan oli huolehtinut, että suomalaisilla vierailla ei tule koti-ikävä. En vieläkään tiedä, että mistä se näitä suomituotteita hommaa.


Ja sitten ryhmäkuva.

Perheen talo oli suomalaisittain mielenkiintoinen. Vanhin poika oli vaimoineen ostanut paritalon toisen puolikkaan ja lopullisena ajatuksena oli poistaa asuntojen välissä oleva seinä, jotta saadaan yksi iso talo. Tämän on kuuleman määrä tapahtua kunhan nuori perhe alkaa kasvamaan ja lapsenvahtiongelmat alkavat.


Muuten possun vuosi on alkanut laiskasti. Huomiseen asti on vielä pyhiä. Viimepäivät ovat menneet kotosalla akkuja ladatatessa ja altaalla loikoillessa. Pari leffaakin on tullut katsottua. Kävin tänään ostarissa ja noin puolet kaupoista on oikeasti kiinni ainakin huomiseen asti. Siinä näkyy kiinalaisten vaikutus liike-elämään. Minään muuna pyhäpäivänä kauppojen aukioloajat eivät muutu. Ostarissa olessa joku kaveri tuli nykimään hihasta ja kyseli, että olisinko kiinnostunut mallin töistä. Tässä täytyy olla joku pila menossa. Eikai näin käy kuin elokuvissa. Muistaakseni kolmas kerta muutaman kuukauden sisällä. Otin vain käyntikortin ja lupasin palata asiaan myöhemmin.

Gong Xi Fa Chai

Sian vuosi on tuloillaan. Tänään on kuukalenterin mukainen uudenvuoden aatto. Allan on kutsunut minut ja pari muuta tuttua luoksensa aattoillalliselle. Tilaisuutta voi ajatella siten, että suomalainen perhe kutsuu kiinalaisia jouluaattona kinkkua syömään.

Ainakin kaupoista päätellen kyse on vuoden tärkeimmästä juhlasta. Mitkään muut pyhät eivät ole aiheuttaneet minkäänlaisia muutoksia kauppojen aukioloaikoihin, mutta nyt monet kaupat ovat kiinni tiistaihin asti. Yhden aukiolevan parturin onneksi onnistuin löytämään, en olisi ehkä muuten kehdannut mennäkään illalla mihinkään.

Gong Xi Fa Chai kaikille!

Joulujuhlat

Joulu tuli hieman yllättäen. Viime vuonna ei lahjoja hankittu, mutta nyt niitä piti hakea. Yllättäen ostarit olivat ihan täynnä ja kotiin pääsy tuotti tuskaa. Torstaina koitin käydä ostoksilla, mutta järki ei riittänyt. Lähdin pois kello kymmenen kun kaupat menivät kiinni, mutta kotona olin vasta pari minuuttia vaille puolen yön. Taksilla matkaa on noin kolme kilometriä. Kävely ei oikein tullut kyseeseen kun en tiedä reittiä ja sekin reitti mikä on olemassa on joku kinttupolku, joka menee mitä hämärämpien alueiden läpi.


Joulupukki näkyy ehtineen MidValleyhyn.

Perjantaina oli firman pikkujoulut. Tai lähinnä illallinen. Järjestettiin se minun luona. Mike tilasi pari kalkkunaa ja muuten sitten kokkailtiin itse. Illan päälle pelattiin vielä Taboota, joka on sananselityspeli, tavallaan vähän haastavampi versio Aliaksesta. Kovin myöhään juhlia ei vietetty, sillä monet lähtivät jo joulun viettoon akselille Kanada-Kiina-KL. Paikallisethan eivät joulusta paljoa välitä vaan meinasivat mennä maanantaina töihin, jotta saavat uutena vuotena pidemmät vapaat. Juhlista jäi jääkaappiin ruokaa noin kahdeksi viikoksi. Muun muassa kaksi puoliksi syötyä kalkkunaa, pari kiloa salaattia ja pastaa, muutama litra jäätelöä, jääviiniä, juustoja, ja leivoksia.


Mitä useampi kokki...


Sovellettua jouluruokaa


Li'er esittelee jälkiruokaa.


Ilmeisesti kaikilla oli jo nälkä, kun syönnin aikana ei paljoa puhuttu. Huone ei ollut noin kylmästi valaistu vaan siellä oli kynttilöitä ja muita jouluvaloja.


Sukyi selittää Taboon sanaa ja muut kuuntelevat ja koittavat arvata, että mistä on kyse. Todella äänekäs peli.


Lähikaupasta löytyi joulukinkkua. Jäi nyt kuitenkin välistä, koska pelkästään se että kinkku on edes joskus ollut jollain astialla tekee tekee astiasta käyttökelvottoman muslimeille. Ei alettu värkkäämään kaksien astioiden kanssa.

Itse aattoiltana on tarkoitus mennä ranskalaisen ja hollantilaisen kaverin luo. Vien sinne kalkkunan sekä toivottavasta suurimman osan jäljelle jääneistä ruuista. Tällä hetkellä asunnossa ei ole kuin minä, koska Julie muutti takaisin Ranskaan ja Flic lähti yllättäen takaisin Australiaan joulunviettoon. Illalla pitäisi olla myös lahjojen vaihto, joka on pääsyyllinen viimeaikaiseen stressiin. Tänäänkin vietin Etelä-Afikkalaisen tytön kanssa neljä tuntia täydessä ostarissa. Nyt pahin alkaa olemaan ohi. Paitsi jouluruno, joka kuuleman pitää kirjoittaa annettavan paketin mukaan. Pitänee improvisoida viimehetken paniikissa.

Hyvät Joulut kaikille!

Joulukuun kuvasaldo

Yleisön pyynnöstä muutama kuva joulukuulta.

Toimistoon hankittiin uusi älypeli nimeltänä Petango. Miken mukaan peli oli ollut vuoden peli "Skandinavistaniassa tai jossain vastaavassa pohjoisessa maassa". Kaiken kaikkiaan haastava ja addiktiivinen peli.


Khalid valitteli kylmää ilmastointia toimistossa. Homma ratkaistiin tuomalla sähkötakka. No ei se kuitenkaan oikeasti lämmitä.
Vaikka muslimimaassa ollaankin, niin se ei estä ostareita myymästä joulukrääsää. Läheisessä ostarissa näin telkkarin jossa pyöri video joulupukin jouluaskareista Rovaniemellä.
Vielä yksi kuva vieraista. Tällä kertaa KLCC:n edustalta.

Itsenäisyyspäivää

 

Näkyy taas hetki vierähtäneen viime päivityksestä. Eipä tässä ole ihmeempiä tapahtunut. Itsenäisyyspäivä vietin tavalliseen tapaan työn merkeissä. En tiedä olisiko täällä olevilla suomalaisilla ollut jotain toimintaa tänä iltana, mutta meneehän se näinkin. Linnan juhlatkin kuuleman voi katsoa netistä. Voi tosin olla jo aika myöhä kun ne alkavat. Vanhemmatkin tulivat käymään. Nyt muutaman päivän Kuala Lumpuria katsasteltuaan ja ruuhkia päiviteltyään matka jatkui Langkawille. Yllä olevassa kuvassa on menossa KLCC:n vieressä olevan moskeijan tutkiminen.

Ilta on mennyt tuliaiseksi tulluttua glögiä maistellessa ja paria joulukorttia kirjoittaessa. Flic osti viikonloppuna oikein kirkkaasti vilkkuvat valot olkkariin. Kai ne vähän tuovat joulutunnelmaa. Siinä samalla on sitten keskusteltu, että mitkä asiat kuuluvat jouluun. Australialaiset väittävät kiven kovaan, että jäätelö, pirtelöt ja jääkylmä viini kuuluvat joulupöytään. Eurooppalaiset taas ovat enemmänkin lämpimien ruokien ja juomen kannalla. 

Hajatelmia

 

Joulu tulla jollottaa taas. Australiassa oli jo täysi hulina päällä ja kesävaatteita ja joulukrääsää myytiin kilpaa. Takaisin tullessa huomasin, että joulu on tulossa tännekin. Kuva läheisen Bangsar Villagen aulasta.

Viikko on mennyt pienoisesta kulttuurishokista toipuessa. Australiassa ehdin jo tottua siistiin, organisoituun ja tehokkaaseen länsimaiseen ympäristöön. Karu herätys kun vihdoin pääsin takasin, mutta nyt kaikki on taas niin kuin ennenkin.

Muista havainnoista mainittaakoon, että Finnairilta tuli emailia jossa mainostettiin ensi keväänä alkavia suoria lentoja. Hyvä homma, mutta saapas nähdä mikä on hinta.

Netissä surffatessa satuin huomaamaan Googlen mainoksen, jossa joku tahtoi päästä ulkosuomalaisten kansanedustajaksi. Linkki meni jo hukkaan, mutta pikaisesti vilkaisin sivuja. Aika asia kohtiin hän oli kiinnittänyt huomiota. Ainakin yksi asia on hieman mietyttänyt minuakin. Passiuudistuksen seurauksena kaikki suurlähetystöt eivät enää pysty tekemään uusia passeja hukkuneiden tilalle. Koska passeissa on biometrinen tunniste, ne pitää hakea henkilökohtaisesti ja valmistuminen kestää useita viikkoja. Kuala Lumpurin lähetystöön tunnisteen tekemiseen tarvittavaa konetta tuskin saadaan ihan lähitulevaisuudessa. Lähin kone tullee olemaan luultavasti Singaporessa tai Australiassa. Eli jos hukkaan passini, minun pitää mennä jonnekin ulkomaille hakemaan sitä, mutta ulkomaille ei pääse jos ei ole passia. Toivottavasti joku muukin jossain tavattoman tärkeässä ministeriössä on ajatellut tätä asiaa. Niin, ja sitten jäi vielä mietittymään, että miten Google tietää että olen ulkomailla asuva suomalainen. Mitähän muuta se tietää?

Aikoinaan lähtiessä ostin Malesia-Singapore-Brunei Lonely Planetin uuden painoksen. On näköjään tullut vietettyä hetki aikaa reissun päällä kun siitäkin näkyy tulleen jo uusi painos. 

Vessoista vielä

A pic from men's room in Zeta-bar in Kuala Lumpur.

Joskus mainitsin Malesian vessamessuista, jossa pahoiteltiin maan hotellihelpotusten heikkoa tasoa. No onneksi suurin osa on kuitekin ihan siedettässä kunnossa ja osa jopa erittäin siistejä. Käytiin kaupunkiin jääneiden kanssa viime maanantai-iltana paikallisen Hiltonin sisällä olevassa Zeta-baarissa. Miesten huone oli toki siisti kuten viiden tähden hotellissa kuuluukin olla, mutta erityisesti seinäkoristelut olivat sen verran erikoiset, että piti ottaa kuva. Naisten huone on kuuleman ihan tavallisen tylsä.

Palaa

Indonesiassa palaa taas. Siellä jälleen poltetaan sademetsää kaskiviljelyä varten. Malesian ja Indonesian hallitukset taas syyttelevät vuoron perään toisiaan eivätkä tee mitään asian korjaamiseksi. Ylemmän kuvan nappasin tänä aamuna kotoa lähtiessä. Näkyvyys ei ole paljoa yli puolta kilometriä. Ihan viimevuotisiin myrkytys asteikkoihin ei ole vielä ylletty, mutta kyllä se tämäkin jo riittää.

Alemmat kuvat ovat eiliseltä päivältä. Huomatkaa tornikuvassa olevat ikkunan pesijät, siina tornin oikealla reunalla. Jälleen yksi homma johon minusta ei olisi.




Tänään aamulla töissä oli toinenkin yllätys. Uusi työntekijä, tai oikeastaan kai se on vain Khaileen sijainen. Tämän uuden kaverin nimi on Jules. Hän on aika hiljainen joka on itseasissa ihan vain mukavaa vaihtelua Khaileen mesuamiseen. Juleksen taustoista ja työkokemuksesta minulla ei ole tietoa, mutta Khaileen mukaan se pystyy tekemään vähintään saman minkä hänkin.

Ja takas / On the way to KL

Kauas on pitkä matka, kuten on tullut joskus todettua. Minun matka alkoi torstaina junalla Helsinkiin. Ravintolavaunussa tavattujen persoonallisuuksien jälkeen olikin mukava tutustua Helsinkiin, jossa viimekäynnista on vierähtänyt hieman aikaa. Helsingissä aika kului ympärilleen katsellassa ja ehditiin jopa lounastamaan Kuala Lumpurista Helsinkiin harjoitteluun tulleen tutun kanssa.

My trip back to KL started from Helsinki where I spend my day with my friend. During that time I also had time to have lunch with Pak Yang, a trainee from KL.



Perjantai-iltana matka jatkui Lontooseen, jossa Aneta ja Tomek odottelivat rautatieasemalla. Lentokoneeseen sattui samalla luokalla ollut koulukaveri, joka asui nykyään Englannissa. Pieni on maailma. Lauantai Lontoossa kului lähinnä pakollisia nähtävyyksiä katsellen. Aneta näkyy jo laittaneen muutaman kuvan webiin.

From Helsinki my journey continued to London where Aneta and Tomek were waiting for me at Liverpool Street Railway station. On Saturday me and Aneta wandered around London seeing most of the mandatory London sights. She has already some pics online.


Tomek & Aneta


Picadilly Circus


GAPin uusinta shortsimuotia. Ei oikein sytyttänyt.

GAPs new collection of 2006. I'm still not sure if this is something for me.

Koko Lontoon reissun ehdoton kohokohta oli BODIES...The Exhibition, joka kertoo millaisia ihmiset ovat ihon alta. Kyseessä ei siis ole muovinuket vaan aidot, monin eri tavoin pilkotut ihmisruumiit, jotka on säilötty muovin sisään. Näyttelyssä pidin muun muassa ihan oikeita aivoja, muniaisia ja maksaa kädessäni. Erityisesti ruumista erotettu verisuonisto oli mielenkiintoisen näköinen.

Probably the most interesting part of my short London visit was BODIES...The Exhibition which tells how we humans look under the skin. The exhibition consist of real human bodies with out skin. There you can easily see how muscles work and how bones are attached to each others. This was first when I had a human brain and liver on my hand. Cool!



Anetan ilme kertoo mitä mieltä hän oli näyttelystä aluksi, mutta kehui sitä lopuksi kuitenkin mielenkiintoiseksi. Taustalla on siis ihan oikea (kiinalainen) ihmisen luuranko ja lihaksisto.

As Aneta's face tells, at first she wasn't thrilled about the exhibition. This is the only photo I have, because photography was forbidden.

Sunnuntaina oli vuorosssa bussimatka yhteen maan suosituimpaan lomakohteeseen Brightoniin ja sen rannoille.

On Sunday we headed to Brighton. Local beach was a small disappointment after Malaysia's white sand and crystal clear sea, but otherwise day was nice.



Huomatkaa, että ranta on pelkkää kivikkoa, eikä mitään oikeata hiekkaa. Vesi oli vielä jäätävän kylmää. Mukana Anetan paikallisia tuttuja.

As you can see, instead of sand, beach has lots of small stones.

Maanantaina kiersin kaupunkia yksikseni. Luonnonhistoriallisessa museossa meni muutama tunti dinosauruksia katsellessa ja maanjäristyssimulaattorissa täristessä. Sen jälkeen ehdin vielä käväisemään moderinin taiteen museossa. Täytyy todeta, että aikamoisia teoksia se ihmismieli saa aikaan.

On Monday I went to Natural History Museum to see some dinosaurses and to shake on the earthquake simulator.



Tiistai aamuna oli sitten lento Hong Kongin kautta Kuala Lumpuriin. Siitä ei isompia tarinoita jälkipolville jäänyt. Päivä meni jetlagin aiheuttaman väsymyksen kanssa taistellessa. Päivällä ehdin käydä muun muassa uudella toimistolla. Iltasella kävin kavereiden kanssa vihdoinkin haukaamassa intialaista illallista. Puheluista ja puheista päätellen minua on jo vähän odotettu, mikä on kiva. Valitettavasti suurin osa vain taitaa kadota maailmalle elokuun aikana. Sää on kuin sauna. Yli 30 lämmintä ja korkea ilmankosteus. Onneksi se ei ole ihan joka päiväistä. En edes muistanut, että täkäläinen ruoka oli näin tulista.

On Tuesday morning I left London to Hong Kong where I took a plane to KL. KL seems to be still mostly the same. It was nice to meet all nice KL people after a while.

Sauna

Varsinaisesti saunaa ei ole tullut ikävä, kun hellettä ja kosteutta on ihan omastakin takaa. Kaverit järjestivät eilen allas-grillibileet ja lupasivat minulle, että pääsen oikein saunaan niin pakkohan se oli käydä. No miesten sauna ei toiminut, joten se jäi sitten kokeilematta. Helon kiuas siellä kuitenkin näkyi olevan.

Nappasin kuitenkin kuvan saunan käyttöohjeista. Suomalaistenkin lienee hyvä kerrata nämä ohjeet, koska näistä ohjeista lipsutaan suomessa aikalailla. Tärkein sääntöhän on, että saunassa täytyy olla soveliaasti pukeutunut. Saunassa ei myöskään saa syödä, juoda tai tupakoida. Saunassa kävijöiden on myös hyvä konsultoida lääkäriään ennen saunaan menoa. Vai oliko se niin, että jos ei sauna, terva tai viina auta niin tauti on kuolemaksi.

Eka toimistopäivä

Tänään oli sitten eka päivä toimistolla. Pomokin oli sopivasti saapunut ameerriikan mantereelta, joten oli Bangsarin Starbucksilla työskentely ei tullut kysymykseen.

Itse työpaikka sijaitsee Kuala Lumpurin ulkopuolella. Matkaan meni vajaat kolme varttia. Perille pääsy edelytti kahden eri junan käyttöä. Kuala Lumpurissahan toimii useampi paikallisjunayhtiö, joiden liput eivät ole keskenään yhteensopivia.

Luonnollisesti 8 jälkeen lähtenyt juna oli aivan täynnä. (Koskilinjojen bussit ruuhka-aikaan ole enää mitään.) Tavallseen tapaan oli lämpöä oli varsin riittästi jo heti aamulla eikä asiaa auttanut firman vaatima "business casual"-tyyli, joka edellyttää pitkiä housuja.

Matkalla maisemat muuttuivat nopeasti. Siistit pilvenpiirtäjät jäivät keskustaan ja tilalle tulivat likaiset kerrostalot. Itse toimisto oli kuitenkin siisti ja moderni. Päivä meni mukavasti uuteen tutustuessa. Mitään suurempia yllätyksiä ei vielä tullut. Ennen lähtöä jossain lehdessä sanottiinkin, että on ihan sama sijaitseeko toimisto Keravalla vai Kuala Lumpurissa. Luonnollisesti ihan samolla resursseilla kuin Suomessa hommia ei kuitenkaan tehdä.

Perilla ollaan

Matka Oulusta Kuala Lumpuriin otti sitten kokonaista 26 tuntia. Sisaltaa toki muutaman tunnin odottelua lentokentalla. Varsinainen mantereen vaihtava lento lahti Munchenista, josta mentiin ensin Bangkokiin. Matkalla kone oli onneksi sen verran tyhja, etta sain nelja vierekkaista paikkaa, joilla mahtui ihan oikeasti nukkumaan. Perilla KL:ssa iski mukava kostea helle suoraan naamalle. Sisatiloissa onneksi ilmastonti pelaa. Firmassa jo tyoskentelevat ulkomaalaiset hakivat minut KL Sentral-rautatieasemalta, jonne paasi suoraan lentokentalta varsin mukavalla junalla. Matkalla oli mukava katsella kun ilta hamaratyi ja keskustan lahestyessa naki kun pilvenpiirtajiin alkoi syttymaan valoja.

Sain kampan Bangsar-nimisesta kaupunginosasta, varsin lahelta keskustaa. Taloyhtio on aika sokkeloinen ja olen tainnut eksya aina kun olen siella liikkunut. Muuten se on varsin mukava. 24/7 vartiointi, uima-allas, ravintola, kauppa ja squash-kentta. Alue yleensa on varsin tunnettu kahviloistaan ja ravintoloistaan. Jokapaikasssa (paitsi itse asunnossa) taitaa olla jonkinlainen langaton verkko. Firma on ostanut niihin kayttooikeuksia, joten kotinetin hankinalla ei ole ihan hirvea kiire. Toisaalta tuskin sita loputtomiin jaksaa vaivautua kavelemaan muutamaa sataa metria kahvilaan...

Asunto on sisutettu varsin lansimaalaisittain. Suurin piirtein kaikki kamat taitavat olla Ikeasta. Ainoa vika on se etta jaakaappi puuttuu viela, mutta sen kai pitaiisi tulla sunnuntaina. Se vahainen kokemus mita minulla on paikallisten ajankasityksesta, tosin pakottaaa viela hieman epailemaan etta onkohan se tullut edes tiistaina. Sita ennen joutunen tyytymaan aika pitkalti ravintolaruokaan.