Hyvää Jussia!

Aika rientää. Nyt jo reilu puoli vuotta on mennyt suomessa. Kaikkeen tottuu. Talvi meni vähän totutellessa... talveen. Työskentely Eurooppalaisessa jättiorganisaatiossa on vähän erilaista kuin pienessä Aasialaisessa yrityksessä. Nyt jälkeenpäin on ollut kiva käydä Lontoossa (Kuva yllä) ja Amsterdamissa moikaamassa tuttuja. Espanjan vuoro on sitten vähän myöhemmin.

Voisi kuvitella, että pitkän poissaolon jälkeen kotimaisia asioita arvostaisi jotenkin eri tavalla. Järjestys, tehokkuus ja toimiva julkinen liikenne ovat kieltämättä erittäin mukavia. Toisaalta myös ärysttäviä piirteitä huomaa jatkuvasti. Esimerkiksi ahdistavat kauppojen aukioloajat, hiljaiset ihmiset, sää ja hinnat. Suomea ja Helsinkiä ei voi myöskään sanoa erityisen monikultuuriseksi tai värikkääksi paikaksi. Lisäksi tietynlainen epäjärjestys piti vain mielen virkeänä. Suomessa suurin osa ihmisistä vain vaeltaa työn ja kodin väliä ilman minkänlaista päämäärää.

Pidempiaikainen oleskelu ulkomailla laskee kynnystä lähteä uudelleen. Itselläkin jäi kipinä lähteä, mutta ei ihan vielä. Ollaan nyt edes täysi vuosi paikallaan.

Koen hyötyneeni ulkomailla olosta. Olen huomattavasti päämäärätietoisempi ja herkempi toimimaan kun huomaan jonkin epäkohdan josta en pidä. Tiedän, että minun ei ole pakko olla täällä ja varsinkin nykyisellä työllisyystilanteella asioita on varsin helppo muuttaa nopeastikin. Kansainvälinen työkokemus toi mukanaan nipun kontakteja ja rohkeutta joista on varmasti hyötyä myöhemminkin.

Kaikesta huolimatta, kiva olla kotonakin välillä ja kun työkin on mielenkiintoista, niin mikäs tässä ollessa. Nyt kuitenkin jussin viettoon!

Vika viikko

Viimeinen viikko on menossa. Vähän yllättäen tähän tilanteeseen päädyttiin, vaikka onhan tämä ollut suunnitelmissa jo jonkin aikaa. Nyt kun paperit ovat yliopistolla oikeastaan vain hakemista vaille valmiina ja tilaisuus koitti niin ajattelin kokeilla jotain muuta. Nyt suuntana on Helsinki ja siellä softan kehitystä vähän isommissa ympyröissä hieman eri työkaluilla. Asunto on vielä hakusessa mutta eiköhän se siitä. Tuntuu vähän hassulta, että viikon päästä olen jo Helsingissä.

Täällä tämä viikko on ollut varsinkin töiden osalta hiljainen. Mike on häissään Espanjassa ja Vishen on uunituoretta poikaansa hoitamassa Tallinnassa. Odotan kulttuurishokkia mielenkiinnolla. Vajaan kahden ja puolen vuoden poissa olon jälkeen Suomi voi tuntua erikoiselta. Mukava mennä takaisin, vaikka olisi kai täälläkin viihtynyt.

Salmiakki

Viime lauantaina pidettiin kotona yhdistetyt Flicin myöhäiset ja minun aikaiset synttäribileet, gradun valmistujaiset ja kaksi vuotta KL:ssä bileet. Kemut menivät kaiken puolin mukavasti ja vieraat viihtyivät osin aamuun asti. Olin vähän aikaisemmin saanut lahjaksi pussillisen salmiakkia. Joku löysi sen pussin ja sitä sitten maisteltiin. Ihan kaikkia naamoja en saanut valokuvattua, mutta jotain sentään.

From Salmiakki

Kämppis Katalina oli ensimmäisenä paikalla. Karkki pysyi suussa juuri ja juuri tämän kuvan ottamisen ajan ennenkuin päätyi parvekkeelta alas.


Khalid (kollega) oli vähän kummissaan mausta, mutta sylkemään ei tarvinnut alkaa.


Mahen ei edes kokeillut...

...mutta Takuya melkein söi yhden ennen kuin oksennusreaktio alkoi.


Martinilla ei ollut isompia ongelmia, vaikka maku selvästi kummastuttaa.


Carey-Anne kummastelee hetken aikaa makua...

...mutta käytännössä heti maku osoittautuu varsin epämiellyttäväksi.


Lisää kuvia löytyy täältä.

Minusta ne ainakin oli ihan hyviä.

Ja täällä taas

Ja takaisin Kuala Lumpurissa. Nyt lähinnä yritän väsyttää itesäni, jotta aikaerosta huolimatta pääsen aamulla töihin. Euroopassa vietetyn vajaan kuukauden jälkeen oli ihan mukava kun kostea helle iski naamaan lentokoneesta poistuessa, varsinkin kun kapteeni oli hetkeä aikaisemmin ilmoittanut, että lämpötila on 32 astetta. Jostain kumman syystä Lontoon 12 tuntui paljon kylmemmältä kuin Suomen +5. Jälleen vietin yön Lontoossa Anetan ja Tomekin luona. Tosin en ehtinyt heitä paljoa näkemään, koska Ryanairin lennot saapuvat kätevästi keskiyöllä, eikä Lontoon kokoisessa kaupungissa ihan hetkessä liikahdeta, jos metro ei kulje.

Malesiaan liittyen ensimmäisenä huomasin ruuhkan Kuala Lumpurin lähtevän koneen check-innissä. Siellä oli useampikin perhe pakkaamaassa ja uudelleen järjestelemässä kamojaan, jotta kaikki saadaan koneeseen. Toinen tuttu tunne oli turvatarkastuksissa. Aasialaiset kun tykkäävät matkustaa perhe- ja sukukunnittain. Jos yksi on tarkastuksessa muita hitaampi niin koko suku odottaa. Ja samalla suku aiheuttaa massiivisen jonon. Ihailtavaa perheuskollisuutta, mutta aiheuttaa suunnattomasti närää Eurooppalaisissa, jotka vain haluaisivat päästä tarkastuksista ohi mahdollisimman nopeasti. Standstedissa tarkastukset ovat naurettavan tarkat, mutta Heathrowssa turvatarkastukset ovat kai jo saavuttaneet jonkinlaisen ennätyksensä. Kenkiä läpivalaistaessa eräs tarkastaja totesi, että olen ensimmäinen matkustaja hänen vuoronsa aikana jolla ei ole yhtään reikää sukissaan.

Lento meni mukavasti. Ennen lähtöä sain vaihdettua itselleni paikan jossa jalkatilaa rittää, onnistuin nukkumaan useammankin tunnin ja siitä huolimatta ehdin katsomaan pari tuoretta leffaa, jotka olivat jääneet välistä. En tiedä miksi Malaysian Airlinesia aina niin parjataan. Minusta se ainakin on ihan hyvä.

Perillä ensimmäisenä huomiona oli helle, joka iski naamalle kun astuin ulos koneesta. Myöhemmin siihen sekoittui saunan kosteuden ja joiden kasvien tuoksi. Bangsarista iltapalaa hakiessa siihen vielä yhdistyi curryn haju. Kämppäkaverit ja pari tuttua olivat jo odottelemassa. Mikäs tänne on tullessa. Tuli huolestuttavan kotoisa tunne.

Kotona

From Suomi

Viimein kotona. Tai, no oikeastaan vielä hetken aikaa. Englannissa vietetyn viikon jälkeen olen viimeiset kaksi viikkoa koittanut tehdä gradua ja olla ulkona niin paljon kuin mahdollista. Kummassakaan ihan täydellisesti kuitenkaan onnistumatta. Vielä reilu viikko aikaa ja sitten takaisin tropiikin lämpöön pahimpia loskakelejä karkuun.

Lumi-ikävää

Hetki on taas vierähtänyt ilman mitään isompia. Kiinalaisen uuden vuoden jälkeen on rauhoituttu taas arjen viettoon. Suomi on nyt jotenkin ollut tässä pinalla. Olen törmännyt suomalaisiin useammankin kerran ja tänään kävin F-securen paikalliskonttorin poikien kanssa pelaamassa perisuomalaista sählyä. Sähly on todella tukalaa hallissa, jossa ei ole minkäänlaista ilmastointia. Jo 20 minuutin jälkeen tuntui, ettei lattiasta pääse millään ylös. Kunhan olin päässyt kotiin lähdin vielä tarkistamaan viereen avatun kuntosalin. Tarkoituksena oli lähinnä vain jäädyttää ensikuun jäsenmaksu. Suotta sitä maksamaan kun tiketit Suomeen on jo hallussa ja lähtökin on jo ensiviikolla. Kun oli kamppeet mukana niin testasin vähän saliakin. Työt näyttivät olevan vielä aikalailla kesken, mutta sauna oli sentään jo valmis. Siellä oli oikein perisuomalainen puukiulu. Kiukaan merkki oli joku vähän oudompi, mutta ihan selvästi kotimainen kuitenkin.

Firmaan tulee seuraavan kuukauden aikana kaksi henkilöä lisää. Niitä varten haettiin Ikeasta pöytiä ja muuta kampetta. Samaan aikaan sain omaan nurkkaani ison taulun piirustelua varten. Kun en heti keksinyt sille käyttöä ja löysin vain sinisen tussin, eikä Kristina löytänyt mustaa tussia viron lippua varten, taulun ensimmäiseksi piirustukseksi tuli sitten komea Suomen lippu.

Suomikuvaa

Jostain syystä heräsin taas vapaaehtoisesti jo yhdeksän aikaan vaikka on sunnuntai. Näin ei ole tainnut käydä ainakaan viimeiseen viiteentoista vuoteen. Ehkä se on vanhenemisen merkki. Kavereiden kanssa myös poristiin kadonneesta lompakosta ja mukana olleesta opiskelijakortista. Yksi ajatus oli, että tapahtuma oli merkki siitä, että on jo aika siirtä jo eteenpäin.

Anita lähti tänään aamupäivällä. Autoin sitä laittamaan matkalaukut kiinni. Hänellä on kaksi viikkoa edessä kotona Kaliforniassa ja sen jälkeen on edessä muutto Barcelonaan. Sen jälkeen sain raahattua itseni salille, johon yksi paikallinen tuttu onnistui kauppaamaan jäsenyyden. Salilla on ihan oikea saunakin, joka on jopa toiminassa, vaikka yksin siellä on aina saanut olla. (Ja kyllä, olen pitänyt pyyhettä päällä.) Jäsenyyden mukana tuli personal traineri, joka muunmuassa soittaa ja muistuttaa kun on aika mennä salille.

Suomea tehdään tunnetuksi maailmalla. Tällä kertaa Australiassa, josta Tom soitteli Masterfoodsin grillikastikemainoskampanjasta. Siellä kuuleman pyörii voimatoistolla Suomi-aiheisia mainoksia ihan Prime Time aikaan telkkarissa. Suomi-aiheiset mainokset voi katsoa täältä ja ne ovat nimeltään Squeeze Sauces ja Finishing Sauce. Minusta ne ainakin olivat tavallaan ihan hauskoja. Sitä vain mietittiin, että mikä se assosiaatio tässä Suomen ja grillikastikkeen välillä on. Varsinkin kun keskivertoaussit ei tiedä Suomesta yhtään mitään.

Kotona taas

Kotona ollaan. Vähän toista viikkoa on aikaa jo vierähtänyt. Edelleen erityisesti illat ja yöt ovat kylmiä mutta muuten mitään käänteistä kulttuurishokkia ei ole ilmennyt. Nyt vain jos sais kaikki suunnitelmat toteutettua ennen paluuta niin olis hyvä.

Sauna

Varsinaisesti saunaa ei ole tullut ikävä, kun hellettä ja kosteutta on ihan omastakin takaa. Kaverit järjestivät eilen allas-grillibileet ja lupasivat minulle, että pääsen oikein saunaan niin pakkohan se oli käydä. No miesten sauna ei toiminut, joten se jäi sitten kokeilematta. Helon kiuas siellä kuitenkin näkyi olevan.

Nappasin kuitenkin kuvan saunan käyttöohjeista. Suomalaistenkin lienee hyvä kerrata nämä ohjeet, koska näistä ohjeista lipsutaan suomessa aikalailla. Tärkein sääntöhän on, että saunassa täytyy olla soveliaasti pukeutunut. Saunassa ei myöskään saa syödä, juoda tai tupakoida. Saunassa kävijöiden on myös hyvä konsultoida lääkäriään ennen saunaan menoa. Vai oliko se niin, että jos ei sauna, terva tai viina auta niin tauti on kuolemaksi.

Conan ja Kofola

Pari päivää sitten sain viimeinkin netistä tämän Suomessa paljon kohua herättäneen Conan jakson. Ihan hauskahan se oli. Pari kaveria sen jo kerkesi näkemään. Aika eksoottiselta Suomi kuuleman vaikuttaa. Minusta siinä oli annettu vähän ankea kuva. Vai muistanko vain väärin.

Kofola kuvaukset oli ja meni. Itse en sinne kutsua saanut. Pari tyttöä meidän porukasta sinne pääsivät ja tienasivat helpon tonnin. Kuuleman suurin osa paikalla olleista miehistä oli ollut meitä vanhempia ja mahakkaampia. Ei kai satuttu ihan siihen ryhmään mitä mainokseen haettiin. Siellä oli kuuleman rakennettu pieni Tsekkiläinen ranta mainoksineen kaikkineen, jossa osallistujien piti sitten olla. Kofolaa mukana olleet eivät olleet päässet maistamaan ja kuvauksissa käytetty juoma oli Coka Colaa. Näin meitä kuluttajia huijataan.

Kummityttö

Lauantai-iltapäivällä Suomen aikaa kastettiin kummityttöni Vilma Katriina. Itse en luonnollisesti paikalla ollut, mutta muutaman kuvan sain kuitenkin. Oli oikein kiva nähdä kuvia oikeasta kodista, kun viime kuukaudet on tullut viettyä aikaa vain asunnoissa, joiden sisustamiseen ei ole panostettu, tai jos on niin ne ovat täynnä minironsuja (Intialaiset) tai Buddhapatsaita (Kiinalaiset) tai jotain muuta kummaa.

Täällä lauantaita vietettiin HIV-rahankeruubileissä, jossa Kolumbialainen kaveri oli opettamassa salsaa. Sunnuntai meni sitten ihan laiskotellessa.