Hyvää Jussia!

Aika rientää. Nyt jo reilu puoli vuotta on mennyt suomessa. Kaikkeen tottuu. Talvi meni vähän totutellessa... talveen. Työskentely Eurooppalaisessa jättiorganisaatiossa on vähän erilaista kuin pienessä Aasialaisessa yrityksessä. Nyt jälkeenpäin on ollut kiva käydä Lontoossa (Kuva yllä) ja Amsterdamissa moikaamassa tuttuja. Espanjan vuoro on sitten vähän myöhemmin.

Voisi kuvitella, että pitkän poissaolon jälkeen kotimaisia asioita arvostaisi jotenkin eri tavalla. Järjestys, tehokkuus ja toimiva julkinen liikenne ovat kieltämättä erittäin mukavia. Toisaalta myös ärysttäviä piirteitä huomaa jatkuvasti. Esimerkiksi ahdistavat kauppojen aukioloajat, hiljaiset ihmiset, sää ja hinnat. Suomea ja Helsinkiä ei voi myöskään sanoa erityisen monikultuuriseksi tai värikkääksi paikaksi. Lisäksi tietynlainen epäjärjestys piti vain mielen virkeänä. Suomessa suurin osa ihmisistä vain vaeltaa työn ja kodin väliä ilman minkänlaista päämäärää.

Pidempiaikainen oleskelu ulkomailla laskee kynnystä lähteä uudelleen. Itselläkin jäi kipinä lähteä, mutta ei ihan vielä. Ollaan nyt edes täysi vuosi paikallaan.

Koen hyötyneeni ulkomailla olosta. Olen huomattavasti päämäärätietoisempi ja herkempi toimimaan kun huomaan jonkin epäkohdan josta en pidä. Tiedän, että minun ei ole pakko olla täällä ja varsinkin nykyisellä työllisyystilanteella asioita on varsin helppo muuttaa nopeastikin. Kansainvälinen työkokemus toi mukanaan nipun kontakteja ja rohkeutta joista on varmasti hyötyä myöhemminkin.

Kaikesta huolimatta, kiva olla kotonakin välillä ja kun työkin on mielenkiintoista, niin mikäs tässä ollessa. Nyt kuitenkin jussin viettoon!

Vika viikko

Viimeinen viikko on menossa. Vähän yllättäen tähän tilanteeseen päädyttiin, vaikka onhan tämä ollut suunnitelmissa jo jonkin aikaa. Nyt kun paperit ovat yliopistolla oikeastaan vain hakemista vaille valmiina ja tilaisuus koitti niin ajattelin kokeilla jotain muuta. Nyt suuntana on Helsinki ja siellä softan kehitystä vähän isommissa ympyröissä hieman eri työkaluilla. Asunto on vielä hakusessa mutta eiköhän se siitä. Tuntuu vähän hassulta, että viikon päästä olen jo Helsingissä.

Täällä tämä viikko on ollut varsinkin töiden osalta hiljainen. Mike on häissään Espanjassa ja Vishen on uunituoretta poikaansa hoitamassa Tallinnassa. Odotan kulttuurishokkia mielenkiinnolla. Vajaan kahden ja puolen vuoden poissa olon jälkeen Suomi voi tuntua erikoiselta. Mukava mennä takaisin, vaikka olisi kai täälläkin viihtynyt.

Tosi-telkkari, osa 2

Tammikuussa oli puhetta tosi-telkkarista, jota kuvattiin toimistolla. Kyseinen pätkähän tuli ulos maaliskuun lopulla ja vihdoin löytänyt tiensä myös YouTubeen. Ohjelmassa haetaan maan parasta bisnesideaa ja tämän kaverin idea on yhdistää kiinalainen horoskooppi ja rekrytointi samaan webpalveluun. Tässä pätkässä hän kyselee webbibisneksessä mukana olevien yrittäjien mielipiteitä.

Lumi-ikävää

Hetki on taas vierähtänyt ilman mitään isompia. Kiinalaisen uuden vuoden jälkeen on rauhoituttu taas arjen viettoon. Suomi on nyt jotenkin ollut tässä pinalla. Olen törmännyt suomalaisiin useammankin kerran ja tänään kävin F-securen paikalliskonttorin poikien kanssa pelaamassa perisuomalaista sählyä. Sähly on todella tukalaa hallissa, jossa ei ole minkäänlaista ilmastointia. Jo 20 minuutin jälkeen tuntui, ettei lattiasta pääse millään ylös. Kunhan olin päässyt kotiin lähdin vielä tarkistamaan viereen avatun kuntosalin. Tarkoituksena oli lähinnä vain jäädyttää ensikuun jäsenmaksu. Suotta sitä maksamaan kun tiketit Suomeen on jo hallussa ja lähtökin on jo ensiviikolla. Kun oli kamppeet mukana niin testasin vähän saliakin. Työt näyttivät olevan vielä aikalailla kesken, mutta sauna oli sentään jo valmis. Siellä oli oikein perisuomalainen puukiulu. Kiukaan merkki oli joku vähän oudompi, mutta ihan selvästi kotimainen kuitenkin.

Firmaan tulee seuraavan kuukauden aikana kaksi henkilöä lisää. Niitä varten haettiin Ikeasta pöytiä ja muuta kampetta. Samaan aikaan sain omaan nurkkaani ison taulun piirustelua varten. Kun en heti keksinyt sille käyttöä ja löysin vain sinisen tussin, eikä Kristina löytänyt mustaa tussia viron lippua varten, taulun ensimmäiseksi piirustukseksi tuli sitten komea Suomen lippu.

Tosi-telkkari

Taas telkkari. En kuitenkaan minä. Malesiassa pyörii Nescafé Kick-Start-niminen tosi-tv sarja. Ilmeisesti uusi kausi alkaa tässä piakkoin. Ohjelmassa haetaan uusia bisnesideoita ja voittaja saa sitten tukun rahaa ideansa toteuttamiseen. Ohjelmasta otettiin yhteyttä, että olisiko mahdollista jos joku meidän firmasta toimisi jonkin sortin tuomareina ensimmäisellä kierroksella ja antaisivat palautetta erään kilpailijan IT-aiheeseen bisnesideaan. Mike, Vishen ja Jiangti suostuivat hommaan ja eräänä aamuna toimisto olikin tupaten täynnä kameroita ja kiireisenä ympäriinsä juoksentelevia ihmisiä.
Neukkari oli muutettu studioksi. Sinne oli kannettu lisätavaraa, jotta se ei näyttäisi niin autiolta. Kilpailija oli kiinalainen kaveri, jonka ideana oli perustaa webisivu, joka antaa uraneuvontaa käyttäjän kiinalaiseen horoskooppiin perustuen. Kameroiden edessä ollut palautesessio ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen. Jiangti oli ainoa, joka edes jotenkin ymmärsi että mistä on kyse, mutta ei oikein osannut sanoa mitään kannustavaa. Mike ei ymmärtäny koko hommaa alkuunsa ja Vishen käytti telkkariin sopimatonta kieltä tajuttuaan, että kyseessä on taikauskoon ja horoskooppeihin perustuva ajatus.


Mielenkiinnolla odotellaan, että milloin ja minkälaisena jakso tulee telkkarista ulos.

Joulujuhlat

Joulu tuli hieman yllättäen. Viime vuonna ei lahjoja hankittu, mutta nyt niitä piti hakea. Yllättäen ostarit olivat ihan täynnä ja kotiin pääsy tuotti tuskaa. Torstaina koitin käydä ostoksilla, mutta järki ei riittänyt. Lähdin pois kello kymmenen kun kaupat menivät kiinni, mutta kotona olin vasta pari minuuttia vaille puolen yön. Taksilla matkaa on noin kolme kilometriä. Kävely ei oikein tullut kyseeseen kun en tiedä reittiä ja sekin reitti mikä on olemassa on joku kinttupolku, joka menee mitä hämärämpien alueiden läpi.


Joulupukki näkyy ehtineen MidValleyhyn.

Perjantaina oli firman pikkujoulut. Tai lähinnä illallinen. Järjestettiin se minun luona. Mike tilasi pari kalkkunaa ja muuten sitten kokkailtiin itse. Illan päälle pelattiin vielä Taboota, joka on sananselityspeli, tavallaan vähän haastavampi versio Aliaksesta. Kovin myöhään juhlia ei vietetty, sillä monet lähtivät jo joulun viettoon akselille Kanada-Kiina-KL. Paikallisethan eivät joulusta paljoa välitä vaan meinasivat mennä maanantaina töihin, jotta saavat uutena vuotena pidemmät vapaat. Juhlista jäi jääkaappiin ruokaa noin kahdeksi viikoksi. Muun muassa kaksi puoliksi syötyä kalkkunaa, pari kiloa salaattia ja pastaa, muutama litra jäätelöä, jääviiniä, juustoja, ja leivoksia.


Mitä useampi kokki...


Sovellettua jouluruokaa


Li'er esittelee jälkiruokaa.


Ilmeisesti kaikilla oli jo nälkä, kun syönnin aikana ei paljoa puhuttu. Huone ei ollut noin kylmästi valaistu vaan siellä oli kynttilöitä ja muita jouluvaloja.


Sukyi selittää Taboon sanaa ja muut kuuntelevat ja koittavat arvata, että mistä on kyse. Todella äänekäs peli.


Lähikaupasta löytyi joulukinkkua. Jäi nyt kuitenkin välistä, koska pelkästään se että kinkku on edes joskus ollut jollain astialla tekee tekee astiasta käyttökelvottoman muslimeille. Ei alettu värkkäämään kaksien astioiden kanssa.

Itse aattoiltana on tarkoitus mennä ranskalaisen ja hollantilaisen kaverin luo. Vien sinne kalkkunan sekä toivottavasta suurimman osan jäljelle jääneistä ruuista. Tällä hetkellä asunnossa ei ole kuin minä, koska Julie muutti takaisin Ranskaan ja Flic lähti yllättäen takaisin Australiaan joulunviettoon. Illalla pitäisi olla myös lahjojen vaihto, joka on pääsyyllinen viimeaikaiseen stressiin. Tänäänkin vietin Etelä-Afikkalaisen tytön kanssa neljä tuntia täydessä ostarissa. Nyt pahin alkaa olemaan ohi. Paitsi jouluruno, joka kuuleman pitää kirjoittaa annettavan paketin mukaan. Pitänee improvisoida viimehetken paniikissa.

Hyvät Joulut kaikille!

Big in Pakistan

Olin perjantaina syömässä lounasta KL Sentralilla kun joku kiinalainen kaveri tuli juttelemaan. Yleensä ajan kaupustelijat heti pois, mutta tämä väitti tarjoavansa töitä. Olivat siellä kuvaamassa mainosta Telenorille Pakistaniin eikä ohjaaja ollut hyväksynyt ketään tarjolla ollut valkoista miestä esittämään skandinaavia mainokseen. Kuuleman olivat liian tummia. No (melkein) kaikkeahan pitää kokeilla, joten lähdin kaverin mukaan läheiselle kuvauspaikalle jossa juttelin hetken ohjaajan kanssa, joka sitten hyväksyi minut. Kuvausten piti olla sunnuntaina puolilta päivin.

Lauantaina soitettiin, että paikka ja aika on vaihtunut. Kuvataankin minun kämpän lähellä aamulla klo 8. No mikäs siinä. Ruotsalaisen tutun Lucia-iltamat jäivät vähän lyhyeksi, mutta samapa se. Aamulla menin kuvaspaikalle, jossa ilmoitettiin, että paikka on vaihtunut taas ja nyt mennään Putrajayaan, joka on keinotekoisesti rakennettu Malesian hallinnollinen pääkaupunki. Kun sinne päästiin niin ilmoitettiin, että sään takia minun kuvaukset on siirretty iltapäivään. Olisin siis voinut ihan hyvin nukkua monta tuntia. Nyt piti päivä viettää äärimmäisen tylsässä ja viikonloppuisin käytännössä kuolleessa kaupungissa. Ihan yksin ei kuitenkaan tarvinnut olla. Paikalla oli mallityttöjä eri maista, joten heidän kanssaan sitten kulutin aikaani siellä, joten huonomminkin olisi voinut mennä. Mainosta varten oli tuotu Pakistanista puolentusinaa paikallista mallia ja nayttelijää, joista ainakin yksi vanhempi mies oli ilmeisen pettynyt kun kukaan muu ei häntä tuntenut. Nuoremmat olivat vähän rennompia. Kaikki ainakin omien sanojensa mukaan enemmän tai vähemmän supertähtiä kotonaan.

Viimein päästiin asiaan. Ensiksi vain naamaan meikit ja puvustajan kautta. Luonnollisesti niillä ei ollut tarpeeksi minun kokoisia vaatteita, mutta onneksi tähän oli varauduttu ja olin ottanut omia vaatteita mukaan. Minun piti esittää pohjoismaista bisnesmiestä ja ottaa vastaan pakistanilaisen näyttelemä toinen liikemies. Ei iso homma. Koko kohtaus luultavasti kestää noin 5 sekuntia. Oli hauskan näköistä kun kuvaushuoneen ikkunoihin oli laitettu kuuraa ja taustalle palmujen varaan nostettiin vihreä kangas johon luminen maisema sitten myöhemmin lisätään. Kohtaus piti ottaa noin tusinan kerran ennen kuin se onnistui. Kaikenkaikkiaan siihen meni aikaa noin puolituntia. Ihan hyvälle tuntipalkalle siinä kerkesi, jos odottamista ei lasketa. Pitkä ja yllättävän raskas päivä. Vaikka oli kiva kun joku oli jatkuvasti kantamassa juomaa ja ruokaa sekä varmistamassa, että kaikki on hyvin niin en ole ihan varma haluaisinko tehdä tuota täyspäiväsesti. No pääsinpähän ainakin Pakistanin telkkariin ja vielä parhaimpaan katseluaikaan.

Netti rikki

 

Netti on taas rikki toimistolla. Asiasta on soiteltu operaattorille keskimäärin kuusi kertaa päivässä, mutta mitään mainittavaa parannusta ei ole tapahtunut viimeisen parin kolmen viikon aikana. Viime aikoina on sitten tehty töitä Miken asunnossa ja toissa päivänä kannettiin serveritkin tänne. Minullehan se kyllä sopii. Työmatka on noin 120 metriä. Makuuhuone on muuttunut neuvotteluhuoneeksi ja minunkin olohuonessa oli eilen palaveri. 

Palaa

Indonesiassa palaa taas. Siellä jälleen poltetaan sademetsää kaskiviljelyä varten. Malesian ja Indonesian hallitukset taas syyttelevät vuoron perään toisiaan eivätkä tee mitään asian korjaamiseksi. Ylemmän kuvan nappasin tänä aamuna kotoa lähtiessä. Näkyvyys ei ole paljoa yli puolta kilometriä. Ihan viimevuotisiin myrkytys asteikkoihin ei ole vielä ylletty, mutta kyllä se tämäkin jo riittää.

Alemmat kuvat ovat eiliseltä päivältä. Huomatkaa tornikuvassa olevat ikkunan pesijät, siina tornin oikealla reunalla. Jälleen yksi homma johon minusta ei olisi.




Tänään aamulla töissä oli toinenkin yllätys. Uusi työntekijä, tai oikeastaan kai se on vain Khaileen sijainen. Tämän uuden kaverin nimi on Jules. Hän on aika hiljainen joka on itseasissa ihan vain mukavaa vaihtelua Khaileen mesuamiseen. Juleksen taustoista ja työkokemuksesta minulla ei ole tietoa, mutta Khaileen mukaan se pystyy tekemään vähintään saman minkä hänkin.

Tunnollinen työntekijä

Kuten jokaisen tunnollisen työntekijän tulee toimia, vain viikonloppuna ollaan kipeänä, Niin minäkin tein. Torstaina oli kai naama jo sen näköinen, että pomo tarjosi perjantaita vapaaksi ihan tuosta vain. Lähinnä kai siksi, että nyt on työn alla ollut harvinaislaatuisen turhauttava ja kettumainen homma, joka ei kuulu työnkuvaukseen mutta jonkun vain on pakko tehdä se.

Eilen meni ihan vain ollessa. Pomo oli tyttökaverinsa kanssa kutsunut joitain "vanhempia/kypsempiä" tuttujaan (Mistä lähtien minä olen kuulunut siihen ryhmään?!) ilalliselle ja seku vain hengailemaan. Samaan aikaan Malesian AIESECin hallitus oli jostain syystä liikkeellä ja soitteli minua jatkuvasti jonnekin. Epäilyttävää. En kuitenkaan ehtinyt ottamaan selvää, että mikä heillä oli mielessä.

Nyt on varmaan 4 neljäs lauantai-ilta Kuala Lumpurissa, että en ole jossain bileissä, illallisella, vierailemassa, käymässä tai muuten vain häiriötä aiheuttamassa. Onneksi tuli ostettua varsin edukas Simpsoneiden viidennen kauden DVD-boksi, joten saan ainakin aikani kulumaan samalla kun lipitän vihreää teetä. Kyseinen kausi on luultavasti yksi parhaimmista, sisältäen muun muuassa "Cape Fear" jakson, jossa Homer ryntää Bartin huoneeseen keskellä yötä esittelemään uutta jääkiekkomaskia ja moottorisahaa.

Niin ja vähän vastauksia kommentteihin mitä tässä on viimeaikoina tullut. Ainakin mitä Redangilla sukellettiin niin pullollinen ilmaa riitti noin tunniksi. Se vähän vaihtelee syvyyden ja kokemuksen perusteella. Aloittelijat esimerkiksi tuppaavat haukkomaan henkeään kun ovat ensimmäistä kertaa kalojen ja kilpikonnien keskellä. Ja kiitos Timolle niistä kuvausvinkeistä. Pitää kokeilla niitä ensiviikolla. Ja mitä tulee Dubain korkeisiin rakennuksiin. Niillä tuntuu olevan rahaa ja resursseja rakennella vaikka mitä mielenkiintoista. Minusta Helsinki tarvitsee ehdottomasti pilvenpiirtäjiä.

Onneksi jo keskiviikkona Perhentianille.

Hyvää.. mitä lie

Tänään olis taas ollut vapaapäivä. Suoraan sanottuna en enää edes muista mikä päivä tänään olis ollut. Joku muslimipyhä kuitenkin. Meillä se ei tietenkään ollut vapaata, mutta ei sentään toimistolla asti menty. Miken luona oltiin ja palaveerattiin ja tilattiin pizzaa. Vähän samaan tapaan kuin uudenvuoden päivänäkin, joka ei siis myöskään ollut meillä vapaa. Nämä on sikäli ihan mukavia päivä. Enemmänkin sellasta kupu täynnä sohvalla makaamista ja tulevan suunnittelua. Flunssa on vielä voimissaan, mutta olen silti jaksanut aina töihin raahautua. Ehkä se huomiseksi jo hellittäis.

Huono päivä

Eilinen oli varmaan koko reissun huonoin päivä. Ei mitään erityistä mutta aikaisemmin en muista vastaavaa täällä kokeneeni. Jotenkin kaikki vain meni pieleen. Töissä ei oikein asiat luistaneet ja myöhästyin illalla tapaamisesta. Ramadan-kuukausi alkoi, joka tarkoittaa, että muslimit eivät saa syödä tai juoda valoisan aikaan. Minuun se vaikuttaa siten, että valtaosa ravintoloista on kiinni ja lounaspaikan löytäminen tuotti vaikeuksia. No onneksi intialaiset ja kiinalaiset eivät sitä vietä. Töistä lähtiessä satoi, mutta kun pääsin ulos sateenvarjon kanssa sade loppui ja jouduin raahaamaan varjoa mukana loppuillan. Junat tulivat myöhässä ja olivat täynnä. Ihmiset seisoivat rullaportaissa vaikka minulla oli kiire. Liikennekin tuntui jotenkin vielä enemmän kaaokselta kuin aikaisemmin. Onneksi saksalainen tuttu kuitenkin kutsui illanviettoon erääseen näköalabaariin keskustaan. Siellä sentään oli ihan mukavaa. Pomokaan ei tullut käymään siellä, joten sekin oli vaihtelua viimeviikkoihin, jolloin aikaa on vietetty miltei liikaa työporukalla myös vapaa-aikana.

Olen jutellut ihmisten kanssa suunnitelmasta tulla junalla eurooppaan. Suurin osa pitää ajatusta ihan hulluna ja vielä suurempi osa ihmisistä haluaa mukaan tai ainakin tehdä saman reissun joskus. Kunhan vain sais ajankohdan sopimaan jonkun kanssa niin ei tarvis yksin tulla. Mitä enemmän asiaa mietin, sitä todennäköisemmin sen toteutan.

Lauantai töissä

Koska otin maanantain vapaata, tämä lauantai menee töissä. En kuitenkaan ajatellut lähteä kotia kauemmaksi töitä tekemään. Singaporessa olisi AIESECin harjoittelijoiden allasbileet, mutta näyttää siellä taas kohta olevan käyntiä, joten jääkööt tällä kertaa. Lauantait ovat aika yleinen työpäivä, mutta hallituksen ohjeistuksen mukaan niistä pyritään pääsemään vähitellen eroon. Tällä hetkellä monessa yrityksessä esimerkiksi vain joka toinen lauantai on töitä tai silloin ollaan vain puolipäivää. Työpäivät ovat tyypillisesti yhdeksän tuntisia. Yleensä päivä alkaa yhdeksän tai kymmenen aikaan ja jatkuu seitsemän kieppeille. Ajoissa tuleminen on harvinaista.

Täällä näytetään käyttävän ihmistyövoimaa huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Lisäksi täällä on erilaisia ammatteja joista en suomessa kuullutkaan. Esimerkiksi parturissa hiusten leikkuu vaatii neljä henkeä. Yksi vastaanottaa, toinen tuo kahvia ja lehtiä, kolmas pesee hiukset ja neljäs vain leikkaa. Yksistään hiusten pesu kestää 20 minuuttia. Ja koko homma alle kymmenen euron.

Kaupoissa olen törmännyt vihannesten punnitsijaan. Siis henkilöön joka käyttää vihannesosaston vaakaa. Ne pahastuvat, jos epähuomiossa menee ja punnitsee tomaatit itse. Kassoilla saattaa olla kaksikin henkeä töissä. Toinen pakkaa ostoksia ja toinen käyttää kassakonetta. Tehokasta.

Kadun lakaisuun ei käytetä koneita, vaan kaikki tehdään luudalla. Paras esimerkki tästä on kaupungin läpi virtaavien jokien tulvalevennysten siivous luudalla. Levennykset ovat noin kymmenen metriä leveitä ja muutaman kilometerin mittaisia. Näitä siellä näkyy yksi ja sama nainen aamusta toiseen lakaisevan verkkaiseen tahtiin irtolehdistä. Siivoojat ovat muutenkin yleisiä. Joskus olen nähnyt jopa liikkeiden edustoja siivottavan mopilla. Kummallisimmat mihin olen törmännyt on yökerhossa käsipyyhkeen ojentaja (ei ottanut tippiä) ja hajuveden suihkuttaja sisään mentäessä.

Johdon ja työntekijöiden rajat ovat selkeät. Pomo ei osallistu yhtään millään tavalla työntekijöiden töihin. Kunhan katsoo kädet taskussa vieressä. Itesäni häiritsi kun pomoni isä ei antanut auttaa edes muuttomiehiä, jotka toivat meille tavaraa.

Vaikka työvoimaa on runsaasti se ei kuitenkaan tarkoita, että asiat tapahtuisivat tehokkaasti. Päinvastoin, kaikkeen saa varata aina tuplasti aikaa Suomeen verrattuna. Mutta mihinkäs tässä on kiire...

Eka toimistopäivä

Tänään oli sitten eka päivä toimistolla. Pomokin oli sopivasti saapunut ameerriikan mantereelta, joten oli Bangsarin Starbucksilla työskentely ei tullut kysymykseen.

Itse työpaikka sijaitsee Kuala Lumpurin ulkopuolella. Matkaan meni vajaat kolme varttia. Perille pääsy edelytti kahden eri junan käyttöä. Kuala Lumpurissahan toimii useampi paikallisjunayhtiö, joiden liput eivät ole keskenään yhteensopivia.

Luonnollisesti 8 jälkeen lähtenyt juna oli aivan täynnä. (Koskilinjojen bussit ruuhka-aikaan ole enää mitään.) Tavallseen tapaan oli lämpöä oli varsin riittästi jo heti aamulla eikä asiaa auttanut firman vaatima "business casual"-tyyli, joka edellyttää pitkiä housuja.

Matkalla maisemat muuttuivat nopeasti. Siistit pilvenpiirtäjät jäivät keskustaan ja tilalle tulivat likaiset kerrostalot. Itse toimisto oli kuitenkin siisti ja moderni. Päivä meni mukavasti uuteen tutustuessa. Mitään suurempia yllätyksiä ei vielä tullut. Ennen lähtöä jossain lehdessä sanottiinkin, että on ihan sama sijaitseeko toimisto Keravalla vai Kuala Lumpurissa. Luonnollisesti ihan samolla resursseilla kuin Suomessa hommia ei kuitenkaan tehdä.