Minkä taakseen jättää...

No ei ihan kuitenkaan. Tänään kuitenkin löytyi töissä käyttöä toisen ja kolmannen asteen yhtälöille. Ihan äkkiseltään en niistä muuta muistanut kuin sen, että lukiossa taisin aikoinaan miettiä, että mihinkähän näitäkin tarvitaan. Kymmenen vuotta siinä kesti. Harmi vain, että Google keksittiin siinä välillä ja se sama tieto kyllä löyty sillä huomattavasti vähemmällä vaivalla kuin tunneilla istumalla. No hyvä kuitenkin, ei tarvinnut hakusanoja miettiä. Nyt vain odotellaan, että se tilaisuus käyttää ruotsin kieltä tulee vastaan. Harmihan se olisi jos seitsemän vuoden kielten opiskelut menevät hukkaan. Ranskalle, saksalle, espanjalle ja edistyneemmälle englannille kyllä olis kysyntää, mutta se on myöhäistä nyt. Kun kerran opiskelusta puhutaan niin pitää nyt muistaa onnitella Harria ja Maria gradun/dippatyön palauttamisesta. Onneksi olkoon. Perästä tullaan. Tämänkin postauksen tarkoituksena on verytellä sormia gradua varten.

Kuva ei kyllä liity opiskeluun sitten millään tavalla. Kävin KLCC:ssä syömässä Etelä-Afrikkalaisen kaverin kanssa. Siellä oli täys Ramadan hulina päällä. Kuva on keskusaukiolla olevista Ramadan koristeista.

Kaiken maailman hullutuksia

Nyt on sitten karaokekin koettu. Yleensä olen yrittänyt välttää sitä kuin ruttoa. Tähän asti se on onnistunut vaihtelevalla menestyksellä, mutta tiistaina en enää päässyt karkuun. Uusi ranskis-kämppis Julie tahtoi juhlistaa synttäreitään karaoke-paikassa, joten eikai sinne auttanut kuin mennä. Täkäläinen versio karaokesta vastaava kuin Japanissa. Homma tapahtuu omalla porukalla yksityisessä huoneessa, josta voidaan tietokoneelta valita kappaleet. Sanat ja video näkyvät sitten isossa telkkarissa ja kaikille annetaan mikki, jotta kuorolaulu onnistuu. Hintaan kuului myös todella runsas buffet josta sai aina laulamisen, tai kuten minun tapauksessa, kuuntelemisen välillä käydä tankkaamassa. Huoneessa olevalla puhelimella saattoi sitten tilata juomia henkilökunnalta. Jotenkin tykkäsin tästä versiosta enemmän kuin suomalaisesta pubi-karaokesta.

Jotta asiat olisivat ihan poissa tolaltaan niin pomo Mike ilmoitti Kambodžan reissun jälkeen kihlautuneensa tyttökaverinsa kanssa. Tapasivat muistaakseni joskus vuosi sitten minun luona tai jossain muissa bileissä. Häät on kuuleman sitten ens kesänä Kanadassa, Jenkeissä, Saksassa tai Espanjassa. Saas nähdä. Mutta ei siinä vielä kaikki! Entiset työkaverini Dani ja Anne eivät halunneet jäädä huonommiksi vaan kihlautuivat myös. Tämä tapahtui Puolassa. Häät on ensivuonna joko Hollannissa, Puolassa, Kongossa tai Libanonissa. Kaikkea sitä...

Ramadan on alkanut. Muslimit paastoavat valoisan ajan ja muutenkin viettävät rauhallista hiljaiseloa, meditoivat ja rukoilevat. Tiukimmat eivät juo edes vettä päivän aikaan. Myös valmistautuminen Deepavaliin on alkanut. Torit on täynnä kauppiaita ja ruokaa on jokapuolella. Intialaiset järjestävät ylellisiä syömä ja juoma-juhlia. Paikat koristellaan joulu(deepavali)-valoilla ja musiikki ja tanssi raikaa. Voisi kuvitella, että on pikkujoulukausi paitsi että joululaulujen sijasta jokapaikassa soi kimeä Bollywood musiikki. Vieläkin on pakko hämmästellä, että miten nämä ihmiset voivat olla kuristamatta toisiaan.

Huono päivä

Eilinen oli varmaan koko reissun huonoin päivä. Ei mitään erityistä mutta aikaisemmin en muista vastaavaa täällä kokeneeni. Jotenkin kaikki vain meni pieleen. Töissä ei oikein asiat luistaneet ja myöhästyin illalla tapaamisesta. Ramadan-kuukausi alkoi, joka tarkoittaa, että muslimit eivät saa syödä tai juoda valoisan aikaan. Minuun se vaikuttaa siten, että valtaosa ravintoloista on kiinni ja lounaspaikan löytäminen tuotti vaikeuksia. No onneksi intialaiset ja kiinalaiset eivät sitä vietä. Töistä lähtiessä satoi, mutta kun pääsin ulos sateenvarjon kanssa sade loppui ja jouduin raahaamaan varjoa mukana loppuillan. Junat tulivat myöhässä ja olivat täynnä. Ihmiset seisoivat rullaportaissa vaikka minulla oli kiire. Liikennekin tuntui jotenkin vielä enemmän kaaokselta kuin aikaisemmin. Onneksi saksalainen tuttu kuitenkin kutsui illanviettoon erääseen näköalabaariin keskustaan. Siellä sentään oli ihan mukavaa. Pomokaan ei tullut käymään siellä, joten sekin oli vaihtelua viimeviikkoihin, jolloin aikaa on vietetty miltei liikaa työporukalla myös vapaa-aikana.

Olen jutellut ihmisten kanssa suunnitelmasta tulla junalla eurooppaan. Suurin osa pitää ajatusta ihan hulluna ja vielä suurempi osa ihmisistä haluaa mukaan tai ainakin tehdä saman reissun joskus. Kunhan vain sais ajankohdan sopimaan jonkun kanssa niin ei tarvis yksin tulla. Mitä enemmän asiaa mietin, sitä todennäköisemmin sen toteutan.