Hyvää Jussia!

Aika rientää. Nyt jo reilu puoli vuotta on mennyt suomessa. Kaikkeen tottuu. Talvi meni vähän totutellessa... talveen. Työskentely Eurooppalaisessa jättiorganisaatiossa on vähän erilaista kuin pienessä Aasialaisessa yrityksessä. Nyt jälkeenpäin on ollut kiva käydä Lontoossa (Kuva yllä) ja Amsterdamissa moikaamassa tuttuja. Espanjan vuoro on sitten vähän myöhemmin.

Voisi kuvitella, että pitkän poissaolon jälkeen kotimaisia asioita arvostaisi jotenkin eri tavalla. Järjestys, tehokkuus ja toimiva julkinen liikenne ovat kieltämättä erittäin mukavia. Toisaalta myös ärysttäviä piirteitä huomaa jatkuvasti. Esimerkiksi ahdistavat kauppojen aukioloajat, hiljaiset ihmiset, sää ja hinnat. Suomea ja Helsinkiä ei voi myöskään sanoa erityisen monikultuuriseksi tai värikkääksi paikaksi. Lisäksi tietynlainen epäjärjestys piti vain mielen virkeänä. Suomessa suurin osa ihmisistä vain vaeltaa työn ja kodin väliä ilman minkänlaista päämäärää.

Pidempiaikainen oleskelu ulkomailla laskee kynnystä lähteä uudelleen. Itselläkin jäi kipinä lähteä, mutta ei ihan vielä. Ollaan nyt edes täysi vuosi paikallaan.

Koen hyötyneeni ulkomailla olosta. Olen huomattavasti päämäärätietoisempi ja herkempi toimimaan kun huomaan jonkin epäkohdan josta en pidä. Tiedän, että minun ei ole pakko olla täällä ja varsinkin nykyisellä työllisyystilanteella asioita on varsin helppo muuttaa nopeastikin. Kansainvälinen työkokemus toi mukanaan nipun kontakteja ja rohkeutta joista on varmasti hyötyä myöhemminkin.

Kaikesta huolimatta, kiva olla kotonakin välillä ja kun työkin on mielenkiintoista, niin mikäs tässä ollessa. Nyt kuitenkin jussin viettoon!

Merdeka

Itsenäisyyspäivähulinat alkavat olemaan jo ohi. Tänä vuonna juhlittiin Malesian 50-vuotiasta itsenäisyyttä ja hommaan panostettiin kunnolla. Radioissa ja telkkarissa on ollut ohjelmia Malesialaisista asioista kuten ruuasta, musiikista ja ruuhkista. Lisäksi matkailuun on panostettu huomattavasti. Itsenäisyyspäivä on yksi vuoden tärkeimmistä juhlapäivistä, koska sillä ei ole uskonnollista merkitystä, joten se on yhteinen kaikille etnisille ryhmille.

Koko homma huipentui eilen puolenyön aikaa kun Union Jack taas kerran laskettiin symbolisesti alas ja Malesian lippu nostettiin tilalle. Isoimmat juhlat olisivat olleet keskustassa, mutta suosiolla jätettiin homma väliin. Vanhan kokemuksen perusteella ruuhkat olisivat olleet kuitenkin niin pahat, että normaaliin 10minuutin matkaan olisi saanut varata pari tuntia.

Gong Xi Fa Chai

Sian vuosi on tuloillaan. Tänään on kuukalenterin mukainen uudenvuoden aatto. Allan on kutsunut minut ja pari muuta tuttua luoksensa aattoillalliselle. Tilaisuutta voi ajatella siten, että suomalainen perhe kutsuu kiinalaisia jouluaattona kinkkua syömään.

Ainakin kaupoista päätellen kyse on vuoden tärkeimmästä juhlasta. Mitkään muut pyhät eivät ole aiheuttaneet minkäänlaisia muutoksia kauppojen aukioloaikoihin, mutta nyt monet kaupat ovat kiinni tiistaihin asti. Yhden aukiolevan parturin onneksi onnistuin löytämään, en olisi ehkä muuten kehdannut mennäkään illalla mihinkään.

Gong Xi Fa Chai kaikille!

Uutta vuotta kohti

Tulipossun vuotta kohti mennään. Aatto taitaa olla ensiviikon lauantaina ja siitä juhlallisuudet jatkuvat rahalahjojen ja uhkapelaamisen merkeissä seuraavan viikon. Täällä varsinaisia vapaapäiviä ovat vain kaksi ensimmäistä päivää. Kiinalaisissa yrityksissä yleensä koko viikko. Krääsäkojuissa myydään possu- ja raha-aiheisia koristeia.

Juhlistin alkavaa possun vuotta puolivahingossa syömällä paistettua juustoriisiä possulla. Ruoka on ilmesestikin lähtöisin Hong Kongista ja täälläkin sitä aina jostain paikoista saa. Kunnon kiinalaiset äimistelee juustolle, mutta täällä ja ilmeisesti myös Honk Kongissa se näkyy tekevän kauppansa. Olen viimeiset puoli vuotta passiivisesti haeskellut ravintolaa, jossa sitä tehdään, mutta nyt vahingossa löysin yhden paikan. Luonnollisesti olin kävellyt paikan ohi jo monta kertaa, mutten vain koskaan ollut viitsinyt mennä sisälle katsomaan ruokalistaa.

Kävin myös tarkastamassa naapuriin avatun uuden ostarin. Neljäkerrosta täynnä (naisten) vaate- ja golfliikkeitä. Suurin osa on vielä kiinni. Ainoa vähänkään minua kiinnostava taitaa olla Starbucks ja sekin on yläkerrassa, jotta ei varmasti tule käytyä.

Lait ja asetukset

Uusi vuosi tulee. Aaton suunnitelmat ovat vielä vähän levällään, mutta eiköhän tässä vielä jotain keksitä.

Malesialaisille lait ja säädökset ovat enemmänkin muodollisia ohjeita kuin tiukkoja lakeja, joita tulee orjallisesti noudattaa. Alla oleva kuva on Brickfiledsistä, KL Sentralin läheltä. Taustalla oleva kyltti kieltää mopojen pysäköinnin.


DVD-leffojen osto on viimeaikoina muuttuntut hankalammaksi. Bangsarissa toimivat kaksi kauppaa ovat auki enää satunnaisesti, eikä levyjä saa enää kaupasta mukaan vaan ne on haettava liikkeen ulkopuolelta. Muuten palvelun taso on kuitenkin parantunut. Myyjät tervehtivät ja kiittelevät kohteliasti, mikä ei ole ihan tavallista. Maksuvälineeksi kelpaavat kaikki yleisimmät luottokortit ja ostoksista saa nykyään myös kuitin. Inhottavaa kun poliisi kiusaa nuoria ja yritteliäitä ihimisiä.

Hyvät uudet vuodet kuitenkin kaikille!

Itsenäisyyspäivää

 

Näkyy taas hetki vierähtäneen viime päivityksestä. Eipä tässä ole ihmeempiä tapahtunut. Itsenäisyyspäivä vietin tavalliseen tapaan työn merkeissä. En tiedä olisiko täällä olevilla suomalaisilla ollut jotain toimintaa tänä iltana, mutta meneehän se näinkin. Linnan juhlatkin kuuleman voi katsoa netistä. Voi tosin olla jo aika myöhä kun ne alkavat. Vanhemmatkin tulivat käymään. Nyt muutaman päivän Kuala Lumpuria katsasteltuaan ja ruuhkia päiviteltyään matka jatkui Langkawille. Yllä olevassa kuvassa on menossa KLCC:n vieressä olevan moskeijan tutkiminen.

Ilta on mennyt tuliaiseksi tulluttua glögiä maistellessa ja paria joulukorttia kirjoittaessa. Flic osti viikonloppuna oikein kirkkaasti vilkkuvat valot olkkariin. Kai ne vähän tuovat joulutunnelmaa. Siinä samalla on sitten keskusteltu, että mitkä asiat kuuluvat jouluun. Australialaiset väittävät kiven kovaan, että jäätelö, pirtelöt ja jääkylmä viini kuuluvat joulupöytään. Eurooppalaiset taas ovat enemmänkin lämpimien ruokien ja juomen kannalla. 

Hyvät pyhät

Deepavali oli lauantaina ja tänään on paaston viimeinen päivä. Tiistai ja keskiviikko on pyhiä. Kaupunki on aavemaisen tyhjä kun erityisesti intialaiset ja malaijit ovat lähteneet perheidensä luokse. Ja kun puolet viikosta on jo valmiiksi vapaana, niin monet ovat ottaneet sitten loputkin päivät vapaaksi. Kaupunkiin jääneet räjäyttelevät koko pimeän ajan raketteja ja muita pommeja niin paljon, ettei helposti uskois että ne kaikki laittomia. No minuunhan tämä vaikuttaa lähinnä vain siten, että melkein kaikki kaverit on jossain reissussa. Itse olen töissä pyhtätkin, mutta kyllä se minunkin aika matkustaa tulee. Ja taitaa tulla jo ensi viikolla. Ja sitä seuraavalla. Ja sitä seuraavalla vähän kanssa.

Viimeaikoina illat on menneet ihan Lostia seuratessa ja gradua puoliksi tietoisesti välttelemällä. Jospa sitä tänään tai huomenna jatkais taas. Lostissa olen jo toisen kauden puolessa välissä. Pitänee kohta alkaa etsimään jo kolmatta kautta. Jotta sunnuntai ei olis mennyt ihan löhöilyksi niin kaupunkiin jääneiden kanssa käytiin FRIMissä päivä kävelyllä. Sehän on tässä lähellä sijaitseva sademetsän tutkimusalue, jossa kävin jo viime vuonna.

From FRIM 06

Jotta reissu ei olisi liian helppo, autosta puhkesi rengas jo menomatkalla. Onneksi lähellä sattui olemaan kiinalaisten pitämä rengasliike, josta saatiin sitten uusi rengas tilalle. Kuvassa Fabien näyttää kykyjänsä renkaan vaihtajana. Ranskan Alppien asukkaana tämä kertoi, että heilläpäin vaihdetaan usein eri renkaat talveksi. Seuraavaksi ihmeteltiin kun auton kiihtyvyys on ollut koko päivän vähän heikko. Mitään muuta vikaa ei keksitty kuin kyydissä olevat kolme eurooppalaista, jotka kukin painavat ainakin kahden aasialaisen verran.

From FRIM 06

En ole ihan varma kenen idea oli ottaa leija metsään, mutta pakkohan sitä oli kokeilla kun vähän sattui tuulemaan.

From FRIM 06

Sademetsässä kun ollaan niin myös lehdet ovat hieman keskiverto rauduskoivua järeämpiä. Kuvassa on minun jalka, johon on jopa Suomesta vaikea löytää sopivia kenkiä.

From FRIM 06

Tauko paikalla. Eväänä paistettuja nuudeleita ja banaanikakkua.

From FRIM 06

Mitä merkillisin oksa keskellä polkua.

From FRIM 06

Alueella on myös leirintä alue. Ei vain millään onnistuttu keksimään, että mitenkä sinne pitäisi mennä. Ilmeisesti pitäisi käydä ostamassa polkupyörä, jotta sinne voisi mennä kaikki sääntöjen mukaan.

Paastoaika

Ramandan on täysillä menossa. Ruokapaikat ovat tyhjiä päiväsaikaan ja kuudelta sitten tupaten täynntä. Lehdissä raflat McDonaldsista alkaen mainostavat kunkin paikkakunnan paaston päättymisaikaa minuutti aikataululla. Töissä oleva Arabikin paastoaa. Harmi vain, että tälle viikolle on sattunut synttäreitä ja muita, jotenka ollaan tilailtu ruokaa toimistoon, eikä hän ole sitten voinut tehdä muuta kuin katsoa vierestä kun ruoka katoaa parempii suihin. No ollaan kuitenkin aina illallinen jätetty. Ohessa on myös pari kuvaa Brickfiledsin Deepavali markkinoilta. Deepavali ilmeisesti huipentuu ensi viikon loppuna.



Nytkin olisi tarkoitus kirjoittaa gradua, mutta ei se oikein lähde liikkeelle. Huone on siivottu ja ainakin kolme kuppia kahvia on juotu. Koitin hakea insipiraatiota katsomalla Lostia. Viimein sitten nöyrryin ostamaan ensimmäisen kauden DVD:llä. Kun riittävän moni ihminen sitä kehuu, niin pakko kaise on uskoa, että se on hyvä. Nyt kahden jakson jälkeen alan olemaan jo aika koukussa. Oikeastaan ainoa veruke mikä minulla on kirjoittamisen esteeksi on tämän blogin päivitys. Pääsin mukaan uuden version Beta-ohjelmaan, enkä ole vielä ehtinyt katsoa, että mitä se tuo mukanaan. Näkyvin on kai nuo alla näkyvät labelit, jolla näitä postauksia voi ryhmitellä.

Thaipusam

 
Eilen käytiin kohtalaisen isolla porukalla katsomassa hindujen Thaipusam-juhlaa. Kyseessä on oudoin uskonnollinen tapahtuma mistä olen koskaan nähnyt. Hommana on anoa anteeksiantoa ilmeisesti Shivan poikien syntymäpäivänä. Anteeksianomiseen kuuluu kärsimys ja Thaipusamissa se hoidetaan lävistämällä esimerkiksi kieli tai posket sukkapuikon paksuisella metallitikulla tai ripustamalla hedelmiä tai kelloja koukuilla ihoon. Suomalainen terveysviranomainen varmaan järkyttyisi tapahtuman hygienian tasosta. Jotkut osanottajat ovat jonkinlaisessa transsissa ja käyttäytyvät kuten käärme tai tiikeri. Juhlan vietto on sadistisen luonteensa vuoksi sallittu ainostaan Malesiassa ja Singaporessa.

KL:ssä tapahtumapaikkana Batu-caves, jonne saapuu vuosittain noin miljoona kävijää. Siellä osaanottajat kiikkuvat 272 porrasta temppeliin ja kantavat sinne ihon läpi työnnettyjen pikkien varassa useita kymmeniä kiloja painavia härveleitä tai, kuten minä, minibanaaneja ja kookospähkinän muovipussissa.

Laitan vähän myöhemmin juttua ja kuvia siitä kuinka minun anteeksi anominen meni. Malttamattomimmat voivat kuitenkin etsiä kuvia Googlen kuvahaulla tai Flickeristä. En laita suoraa linkkiä tähän, kun tätä saattaa lukea joku herkkänahkainenkin. 

Hyvää.. mitä lie

Tänään olis taas ollut vapaapäivä. Suoraan sanottuna en enää edes muista mikä päivä tänään olis ollut. Joku muslimipyhä kuitenkin. Meillä se ei tietenkään ollut vapaata, mutta ei sentään toimistolla asti menty. Miken luona oltiin ja palaveerattiin ja tilattiin pizzaa. Vähän samaan tapaan kuin uudenvuoden päivänäkin, joka ei siis myöskään ollut meillä vapaa. Nämä on sikäli ihan mukavia päivä. Enemmänkin sellasta kupu täynnä sohvalla makaamista ja tulevan suunnittelua. Flunssa on vielä voimissaan, mutta olen silti jaksanut aina töihin raahautua. Ehkä se huomiseksi jo hellittäis.

Kulttuurishokki

Reilu pariviikkoa on takana. Mitään kummempia vaikeuksia ei ole ollut, mikä hieman ihmettyttää. Normaalisti tässä vaiheessa pitäisi olla näkyvissä edes jonkinlaisia kultuurishokin piirteitä. Myös muut täällä olevat ulkomaalaiset ovat hieman kummastelleet kun osaan niin sujuvasti toimia ja sietää kaikkia pieniä kummallisuuksia. Pahimmillaan tottuminen on voinut kestää kuuleman jopa pari kuukautta. Olen kuitenkin sujuvasti oppinut käyttämään haarukkaa ja lusikkaa tai sitten pelkkiä sormia ruokaillessa, syömään ruokaa, jonka alkuperästä ei todellakaan ole takeita. Puhumattakaan että aina tietäisin mitä se on. Länkkäriruokaakaan ei ole vielä tullut ikävä.

Liikenne on ainoa asia joka hieman arveluttaa. Jalankulkija saa olla jatkuvassa hengenvaarassa, mutta siihenkin alkaa jo tottua. Paikalliset ambulanssitkin ovat kuuleman tavallisia autoja sireenit katolla. Niissä on vain yksi kuski, jolla ei ole mitään käsitystä ensiavusta. Kuski vain kuskaa loukkaantuneen sairaalaan. Jatkuva helle on kieltämättä hieman raskas. Sitä kun ei tahdo oikein päästä mihinkään karkuun. Onneksi sisätiloissa on yleensä tehokas ilmastointi. Työpaikka ja työkaveritkin ovat länsimaalaisia, vaikka aina pieniä eroja löytyy.

Ratkaisuksi tähän kulttuurishokin puutteeseen on ehdotettu matkailua Kuala Lumpurin ulkopuolelle, jossa vanhat tavat ja uskomukset ovat voimakkaampia. Lisäksi paikallisista sanomalehdistä kuuleman löytyy runsaasti esimerkkeja paikallisten 'hieman' poikkeavasta logiikasta ja moraalista. No pitänee kokeilla noita konsteja.