Salmiakki

Viime lauantaina pidettiin kotona yhdistetyt Flicin myöhäiset ja minun aikaiset synttäribileet, gradun valmistujaiset ja kaksi vuotta KL:ssä bileet. Kemut menivät kaiken puolin mukavasti ja vieraat viihtyivät osin aamuun asti. Olin vähän aikaisemmin saanut lahjaksi pussillisen salmiakkia. Joku löysi sen pussin ja sitä sitten maisteltiin. Ihan kaikkia naamoja en saanut valokuvattua, mutta jotain sentään.

From Salmiakki

Kämppis Katalina oli ensimmäisenä paikalla. Karkki pysyi suussa juuri ja juuri tämän kuvan ottamisen ajan ennenkuin päätyi parvekkeelta alas.


Khalid (kollega) oli vähän kummissaan mausta, mutta sylkemään ei tarvinnut alkaa.


Mahen ei edes kokeillut...

...mutta Takuya melkein söi yhden ennen kuin oksennusreaktio alkoi.


Martinilla ei ollut isompia ongelmia, vaikka maku selvästi kummastuttaa.


Carey-Anne kummastelee hetken aikaa makua...

...mutta käytännössä heti maku osoittautuu varsin epämiellyttäväksi.


Lisää kuvia löytyy täältä.

Minusta ne ainakin oli ihan hyviä.

Down under

Kauas on pitkä matka ja etelämmäs pitäis päästä. Australia on blogin kirjoittajan kannalta sikäli tylsä paikka, että sen virallista nimeä ei oikeasti kirjoiteta millään eksoottisilla koukerokirjaimilla. Joka tapauksessa kiva päästä pitkästä aikaa maahan, joka on YK:n inhimillisen kehityksen indeksin mukaan parempi paikka asua ja elää kuin Suomi. Huomenaamulla olisi tarkoitus hypätä koneeseen ja suunnata Brisbaneen Tomia moikkaamaan. Jospa siellä olis jo kengurugrilli lämpiämässä. Sieltä seuraava on Sydney, jossa on Alex, josta sitten pohjoiseen Cairnsiin, Isolle valliriutalle, jossa olis tarkoitus sukeltaa päivä tai pari. Kehuvat paikallisia sukellusmaisemia maailman parhaiksi. Sydneyn säätiedote näytti sikäli mukavalta, että pakkasin takin mukaan. Kiva jos hikoilu loppuu hetkeksi.

Töihin tuli uusi harjoittelija, jotenka tänään käytiin porukalla syömässä kiinalaisessa raflassa. Ruoka oli sitä ihan tavallista, mutta käymässä olleet Kazakstanilaiset maistattivat omia herkkujaan. Suklaa ja muut olivat ihan tuttuja juttuja, mutta ensimmäisen kerran maistoin hevosen maitoa. Kulinaristisena elämyksenä varsin mieleenpainuva. Omassa rankkauksessa maku sijoittuu jonnekin lipeäkalan ja durianin seutuville. Seuraavaksi vuorossa olisi ollut kamelin maito, mutta sen verran vielä puistatti, että se jäi nyt kokeilematta. Heräsi vain kysymys, että miten hevosen voi edes lypsää?

Paastoaika

Ramandan on täysillä menossa. Ruokapaikat ovat tyhjiä päiväsaikaan ja kuudelta sitten tupaten täynntä. Lehdissä raflat McDonaldsista alkaen mainostavat kunkin paikkakunnan paaston päättymisaikaa minuutti aikataululla. Töissä oleva Arabikin paastoaa. Harmi vain, että tälle viikolle on sattunut synttäreitä ja muita, jotenka ollaan tilailtu ruokaa toimistoon, eikä hän ole sitten voinut tehdä muuta kuin katsoa vierestä kun ruoka katoaa parempii suihin. No ollaan kuitenkin aina illallinen jätetty. Ohessa on myös pari kuvaa Brickfiledsin Deepavali markkinoilta. Deepavali ilmeisesti huipentuu ensi viikon loppuna.



Nytkin olisi tarkoitus kirjoittaa gradua, mutta ei se oikein lähde liikkeelle. Huone on siivottu ja ainakin kolme kuppia kahvia on juotu. Koitin hakea insipiraatiota katsomalla Lostia. Viimein sitten nöyrryin ostamaan ensimmäisen kauden DVD:llä. Kun riittävän moni ihminen sitä kehuu, niin pakko kaise on uskoa, että se on hyvä. Nyt kahden jakson jälkeen alan olemaan jo aika koukussa. Oikeastaan ainoa veruke mikä minulla on kirjoittamisen esteeksi on tämän blogin päivitys. Pääsin mukaan uuden version Beta-ohjelmaan, enkä ole vielä ehtinyt katsoa, että mitä se tuo mukanaan. Näkyvin on kai nuo alla näkyvät labelit, jolla näitä postauksia voi ryhmitellä.

Höyryvene

Eilisen sukeltelun päätteeksi käytiin syömässä Steamboat. Steamboat on kiinalainen ruokailumuoto, jossa pöydälle kannetaan kaasulla toimiva kattila, jossa on jotain mausteista kastiketta tai sitten ihan suolavettä. Sinne sitten upotellaan tarjottimella tuotuja eläimiä ja kasveja. Yleensä kyseessä on meren elävät. Eräänlaista kiinalaista fondueta siis. Ravintolalle aivan loistava keksintö. Asiakkaat kypsentävätä ruuan itse.

Tarjottin on lastattu ainakin parilla eriläislla kalapyöryköillä, sienillä, katkaravuilla, salaatilla, tofulla, meduusalla ja on siinä jotain muutakin.

Yksi kerrallaan pudotellaan sinne vain pataan kiehumaan.

Koska kukaan ei äkkiseltään tiennyt, että mikä eläin tämä on, en kysellyt enempiä. Tykkäsin siitä kuitenkin enemmän kuin meduusasta.

Satay

 
Satay on Indonesiasta lähtöisin oleva ruokalaji. Kyseessä on tikussa grillattu liha vähän samaan tapaan kuin kebakot Suomessa. Täällä se on joko kanaa, lammasta tai nautaa, mutta esimerkiksi Thaimaassa sitä tehdään myös possusta. Tikut kypsennetään pienissä grilleissä katujen varsilla. Hintaa yhdellä tikulla on tuolaiset 50 seniä, eli noi 10 eurosenttiä. Ei ole siis hinnalla pilattu. Mukana tulee yleensä pähkinäkastike, hassuja riisikuutioita ja kurkkua.

Satay-kojuja on vähän joka kadulla. Yleensä miehet tekevät ruuan ulkona, mutta kuten kuvasta näkyy, poikkeuksiakin löytyy. Koska liha on helposti saatavilla, hyvää ja ennenkaikkea halpaa tulee sitä syötyä aika usein. Kuva on otettu erään parkkipaikan reunalta. Kojun pitäjä majailee ilmeisen lähellä koska grilli näyttää olevan aika raskastekoinen. 

Lounas

 
Tänään oli sitten vapaapäivä. Eipä tässä kummempia ole ehtinut puuhailemaan. Kunhan lounaalla käytiin. Tällä kertaa sipuli-kulcha, tandori kanaa ja mango lassi. 

Läksiäisiä taas

Tänään oli sitten Tomin vuoro lähteä. Torstaina järjestin illallisen/kokoontumisen harjoittelijoiden puolesta. Perjantaina Tomin kiinalainen pomo vei meidät ja Saksalaisen Fredin jonnekin aika kauas syömään. (Hyvin tyypillistä Malesialaisille. Riittävän hyvän ruuan perässä saatetaan ajella pitkiäkin matkoja ja kun lopulta paikkaan päästään käy ilmi, että “ravintola” on vain joku koju. Ruoka on kuitenkin yleensä maineensa veroista.)

Tällä kertaa paikan erikoisuutena oli possun kylkiluut. Ei siis mitään halal-ruokaa. Possun kyljen seuraksi tilattiin sitten jotain linnun pesän näköistä juurta kanan kanssa, kasviksia ja hain-evä-munakas-salaattia. Periaatteessa en uhanalaisia eläimiä yleensä syö, mutta nyt en kehdannut kieltäytyä, varsinkaan kun en aluksi edes tiennyt että siinä on myös hain evää. Vähän hävettää tunnustaa, mutta hyvää oli. Itse pääruoka, elikkäs possun kyljet oli paksun rasvan peitossa ja liha sitten jyrsittiin luiden ympäriltä. Kunnon mies-ruokaa siis. Paikan keittiö oli avoin, jotenka näin ruuan valmistusprossin. Keittiössä vanha kiinalainen mies hakkasi niitä kylkiluita irti toisistaan rööki hampaiden välissä. No luultavasti tuhka vain tuo oman arominsa ruokaan. Tämän jälkeen sitten takaisin Bangsariin ja irkkupubiin muutamien tuttujen kanssa. No, Tom ainakin muistaa (tai sitten ei, ainakaan ei halua) tuon illan pitkään.

Lauantain olikin sitten ihan chillailua. Ei mitään isoja liikkuja. Kunhan käytiin muutamaan otteeseen syömässä ja illalla taas vähän eri porukalla ulkona.

Curry

Tämän päivän Kalevassa kerrotaan, että curry saattaa auttaa melanoomaan eli ihosyöpään. Minulle ihosyövän riski on siis olematon, koska lusikoin tuota ainetta varmaan kilokaupalla joka päivä. Vähempikin epäilemättä riittäisi.

Tänään onneksi lounastettiin vaihteen vuoksi läheisessä kiinalaisessa. Nuudelit olivat hyviä, mutta keitto on aika hankala syödä puikoilla. Ilmeisesti säälistä tarjosivat haarukkaa avuksi, mutta ylpeys ei sallinut käyttää länsimaisia apuvälineitä. Onneksi tänään sattui vähän huonompi paita päälle.

Tulista ruokaa

Yleensä olen aina saanut pettyä kun olen hakenut riittävän tulista ruokaa. Kiinalainen ruoka täällä ei pääsääntöisesti ole kovin tulista, malajiruoka vain hieman sitä voimakkaampaa. Intialaisen pitäisi olla kaiketi tulisinta paikallisten kansojen ruokakuluttuureista. Ulkona tulee syötyä päivittäin koska ulkoruokaloissa(malajiksi mamak, ravintoloiksi niitä ei voi missään nimessä kutsua) ruoka on hyvää ja halpaa, eikä kotona ole oikein kunnon keittovälineitäkään. Tällä kertaa kuitenkin testasin eilen naapuriin avatun Oasis-ravintolan. Paikka oli aika tyhjä mutta varsin mukava suihkulähteineen ja sisälsi 4-5 erilaista ravintolaa perus pizzeriasta thaimaalaiseen keittiöön. Iltapalaksi otin thaimaalaista kanacurrya. Ruoka oli jonkinlaista paksua vihannes-kanakeittoa, jossa oli runsaasti sitruunaruohoa. (vai mitä se on?) Kerrankin ruoka osoittautui riittävän tuliseksi. Aluksi en ollut varma onko suussa oleva polte peräisin ruuan kuumuudesta vai mausteista. Hetken kuluttua varmistui, että ruoka on todellakin niin tulista että silmät vuotavat kyyneliä ja hikikarpalot tulivat otsalle. Tuolla täytyy käydä toistekin!

Kulttuurishokki

Reilu pariviikkoa on takana. Mitään kummempia vaikeuksia ei ole ollut, mikä hieman ihmettyttää. Normaalisti tässä vaiheessa pitäisi olla näkyvissä edes jonkinlaisia kultuurishokin piirteitä. Myös muut täällä olevat ulkomaalaiset ovat hieman kummastelleet kun osaan niin sujuvasti toimia ja sietää kaikkia pieniä kummallisuuksia. Pahimmillaan tottuminen on voinut kestää kuuleman jopa pari kuukautta. Olen kuitenkin sujuvasti oppinut käyttämään haarukkaa ja lusikkaa tai sitten pelkkiä sormia ruokaillessa, syömään ruokaa, jonka alkuperästä ei todellakaan ole takeita. Puhumattakaan että aina tietäisin mitä se on. Länkkäriruokaakaan ei ole vielä tullut ikävä.

Liikenne on ainoa asia joka hieman arveluttaa. Jalankulkija saa olla jatkuvassa hengenvaarassa, mutta siihenkin alkaa jo tottua. Paikalliset ambulanssitkin ovat kuuleman tavallisia autoja sireenit katolla. Niissä on vain yksi kuski, jolla ei ole mitään käsitystä ensiavusta. Kuski vain kuskaa loukkaantuneen sairaalaan. Jatkuva helle on kieltämättä hieman raskas. Sitä kun ei tahdo oikein päästä mihinkään karkuun. Onneksi sisätiloissa on yleensä tehokas ilmastointi. Työpaikka ja työkaveritkin ovat länsimaalaisia, vaikka aina pieniä eroja löytyy.

Ratkaisuksi tähän kulttuurishokin puutteeseen on ehdotettu matkailua Kuala Lumpurin ulkopuolelle, jossa vanhat tavat ja uskomukset ovat voimakkaampia. Lisäksi paikallisista sanomalehdistä kuuleman löytyy runsaasti esimerkkeja paikallisten 'hieman' poikkeavasta logiikasta ja moraalista. No pitänee kokeilla noita konsteja.

Tervetuloillallinen - osa 2

AIESECin tervetuloillallinen oli järjestetty läheiseen Intialaiseen ravintolaan. Ruoka syötiin perinteiseen tapaan banaaninlehden päältä sormin. Homma kuulostaa simppelilta, mutta homma on yllättävän hankala suorittaa siististi sotkematta paitaa ja koko naamaa. Kerrankin ruoka sattui olemaan aidosti tulista. Yleensä ruoka tehdään automaattisesti hieman miedommaksi valkoisille. Paikalla oli paikallisia harjoittelijoita sekä paikallisen AIESECin edustajia. Jossain vaiheessa myös oman työpaikkani pomo vaimoineen ilmaantui paikalle, joka herätti hieman huomiota. Yleensä ei ole tapana, että johtajat veljeilevät työntekijöiden kanssa vapaa-ajalla. Muut valittelivatkin etten koe oikeaa Malesialaista työkulttuuria, koska oma työpaikkani on selvästi amerikkalainen. Syönnin jälkeen matka jatkui latinoklubille keskustaan. Paikalle ilmaantui lisää väkeä, jotka eivät olleet ruokailemassa sekä muita KL:ssä asuvia ulkomaalaisia. Kotiin päästiin erään paikalla ollen paikallisen kyydillä, koska hän oli ostanut hiljattain auton, jota piti vielä vähän sisään ajaa. Kauemmaskin olisi kuuleman mielellään vienyt.

Tervetuloillallinen

Toinen päivä toimistolla. Tällä kertaa sain mennä koko matkan ihan yksin. Samassa firmassa työskentelevä amerikkalainen AIESEC harjoittelija Adelle oli mennyt hakemaan poikakaveriaan asemalta ja Kim (amerikka) ehti lähteä hetkeä aikaisemmin. Kaikki siis asutaan samassa “taloyhtiössä” Bangsasirssa. Päivä oli aika tavanomainen softatalon päivä. Ainoana erona aikaisempaan firman pienen koon vaatimat lisähommat, jotka isommissa firmoissa hoittaa muut osastot/ihmiset.

Illalla oli vuorossa minun tervetuliaisillallinen firman piikkiin. Riittävän iso pöytä oli varattu uudesta ja trendikkäästä Thai-kalaravintolasta aivan keskustasta. Illallinen meni mukavasti, ja maistelin vaikka monenlaisia thaimaalaisia ruokia. Syönnin jälkeen perheettömät ja muuten vain virkeät jatkoivat matkaa KL:n erittäin suosittuun yökerhoon Zoukiin. Harmi vain että paikassa sattui olemaan Ghetto Heaven-ilta, jonka musiikki ei ihan ollut minun makuuni. Paikka oli ihan täynnä. Suurin osa oli malesian kiinalaisia. Loput intialaisia ja eurooppalaista syntyperää olevia. Siellä ilta meni aika pitkään, mutta vihdoin pääsin kotiin. Aamulla odottanee karu herätys. Huomenna ohjelmassa on paikallisen AIESECin tervetuloillallinen.