Hyvää Jussia!

Aika rientää. Nyt jo reilu puoli vuotta on mennyt suomessa. Kaikkeen tottuu. Talvi meni vähän totutellessa... talveen. Työskentely Eurooppalaisessa jättiorganisaatiossa on vähän erilaista kuin pienessä Aasialaisessa yrityksessä. Nyt jälkeenpäin on ollut kiva käydä Lontoossa (Kuva yllä) ja Amsterdamissa moikaamassa tuttuja. Espanjan vuoro on sitten vähän myöhemmin.

Voisi kuvitella, että pitkän poissaolon jälkeen kotimaisia asioita arvostaisi jotenkin eri tavalla. Järjestys, tehokkuus ja toimiva julkinen liikenne ovat kieltämättä erittäin mukavia. Toisaalta myös ärysttäviä piirteitä huomaa jatkuvasti. Esimerkiksi ahdistavat kauppojen aukioloajat, hiljaiset ihmiset, sää ja hinnat. Suomea ja Helsinkiä ei voi myöskään sanoa erityisen monikultuuriseksi tai värikkääksi paikaksi. Lisäksi tietynlainen epäjärjestys piti vain mielen virkeänä. Suomessa suurin osa ihmisistä vain vaeltaa työn ja kodin väliä ilman minkänlaista päämäärää.

Pidempiaikainen oleskelu ulkomailla laskee kynnystä lähteä uudelleen. Itselläkin jäi kipinä lähteä, mutta ei ihan vielä. Ollaan nyt edes täysi vuosi paikallaan.

Koen hyötyneeni ulkomailla olosta. Olen huomattavasti päämäärätietoisempi ja herkempi toimimaan kun huomaan jonkin epäkohdan josta en pidä. Tiedän, että minun ei ole pakko olla täällä ja varsinkin nykyisellä työllisyystilanteella asioita on varsin helppo muuttaa nopeastikin. Kansainvälinen työkokemus toi mukanaan nipun kontakteja ja rohkeutta joista on varmasti hyötyä myöhemminkin.

Kaikesta huolimatta, kiva olla kotonakin välillä ja kun työkin on mielenkiintoista, niin mikäs tässä ollessa. Nyt kuitenkin jussin viettoon!

Viimeisen kerran

Viimeisen kerran Tandoori kanaa. Viimeisen kerran Singapore mee hon. Viimesen kerran KLCC, Bukit Bintang ja Bangsar. Viimeisen kerran toimistolla ja kaverit. Osan nakee varmaan viela tulevaisuudessa, mutta ei kaikkia. Viimepäivät on menneet kavereiden kanssa aikaa viettäessä. Perjantaina pidettiin pienet bileet parin muun lähtevän kanssa. Sittemmin ollaan käyty syömässä porukalla parikin kertaa. Viimeksi tänään kiinalainen tuttu viimein kokkasi kauan aikaa lupaamansa kiinalaisen perunakeiton. Se maistui ihan... perunakeitolta.

Kone lähtee huomenna puolen yön aikaa. Helsingissä ollaan perillä iltapäivällä.

Vika viikko

Viimeinen viikko on menossa. Vähän yllättäen tähän tilanteeseen päädyttiin, vaikka onhan tämä ollut suunnitelmissa jo jonkin aikaa. Nyt kun paperit ovat yliopistolla oikeastaan vain hakemista vaille valmiina ja tilaisuus koitti niin ajattelin kokeilla jotain muuta. Nyt suuntana on Helsinki ja siellä softan kehitystä vähän isommissa ympyröissä hieman eri työkaluilla. Asunto on vielä hakusessa mutta eiköhän se siitä. Tuntuu vähän hassulta, että viikon päästä olen jo Helsingissä.

Täällä tämä viikko on ollut varsinkin töiden osalta hiljainen. Mike on häissään Espanjassa ja Vishen on uunituoretta poikaansa hoitamassa Tallinnassa. Odotan kulttuurishokkia mielenkiinnolla. Vajaan kahden ja puolen vuoden poissa olon jälkeen Suomi voi tuntua erikoiselta. Mukava mennä takaisin, vaikka olisi kai täälläkin viihtynyt.

Perhetapahtumia

From Mikes & Miche...

Mike ja Michelle päättivät virallistaa seurustelunsa viimeviikolla. Kyseessä oli lähinnä papereiden täyttöä ja kuuleman erikoinen seremonia jonkin Malesialaisen virastotalon parkkipaikalla. Viranomaiset olivat kuuleman antaneet mukaan esitäytetyt paperit jalkavaimojen hankkimiseksi. Sikäli ihan mielenkiintoista, koska olen tuntenut molemmat pidempään kuin he ovat tunteneet toisensa.

Tapahtumaa juhlittiin illalla hieman. Ensin lähimpien kanssa käytiin illallisella ja sitten jazz-klubille vähän isommalla porukalla. Tämä oli lähinnä virallistamisen juhlintaa. Varsinainen seremonia on parin viikon päästä Espanjassa. Vishenin ja Kristinan esikoisen pitäisi syntyä Virossa samoihin aikoihin.


Flic ja Catalina. Entiset kämppikset, tai oikeastaan vain Flic muutti joku aika sitten lähemmäs uutta työpaikkaansa. Blogin mukaan ikävöi meitä.


Itse pari keskellä. Äärimmäisenä vasemmalla on uusi kämppis Dominika ja oikealla Prashant, entinen kollega, joka kuuleman vähän haikailee jo takaisin.

Malakka

Viimeinkin, reilun kahden vuoden jälkeen pääsin Malakkaan. Malakka on kaupunki parin tunnin bussimatkan päässä. Kuuluisa lähinnä historiallisista nähtävyyksistään. Paikka on ollut vuoroin kiinalaisten, portugalilaisten ja hollantilaisten hallinnassa. Eihän se kaukana ole, mutta eipä vain ole tullut käytyä.

Vaikka paikka on aika suosittu päiväreissukohde, lippujen saanti sinne onnistui aika helposti. Mukaan lähti Outi, Maija ja Flic. Perillä ajateltiin varata bussiliput paluuta varten heti, mikä osoittautui hyväksi ideaksi. Koko kaupungista oli enää viisi lippua Kuala Lumpuriin sunnuntaiksi. Näistäkin kolme paikkaa oli bussiin joka lähti jo yhdeltä iltapäivällä. Puoli kuudelta lähtevään ekstravuoroon sentään saatiin kaksi lippua. Sitten vain pikaisesti keskustaan ja katselemaan mitä ehditään. Maija ja Flic uhrautuivat lähtemään ensimmäisinä.

Outin kanssa kierreltiin loppupäivä ympäri kaupunkia. Pääsääntöisesti käveltiin, mutta pakkohan paikallisia varsin näyttäviä riksoja oli kokeilla. Ihan mukava pieni paikka, jossa olisi viihtynyt vähän pidempääkin. Yllättävän eurooppalainen ja organisoitu esimerkiksi Kuala Lumpuriin verrattuna.

Merdeka

Itsenäisyyspäivähulinat alkavat olemaan jo ohi. Tänä vuonna juhlittiin Malesian 50-vuotiasta itsenäisyyttä ja hommaan panostettiin kunnolla. Radioissa ja telkkarissa on ollut ohjelmia Malesialaisista asioista kuten ruuasta, musiikista ja ruuhkista. Lisäksi matkailuun on panostettu huomattavasti. Itsenäisyyspäivä on yksi vuoden tärkeimmistä juhlapäivistä, koska sillä ei ole uskonnollista merkitystä, joten se on yhteinen kaikille etnisille ryhmille.

Koko homma huipentui eilen puolenyön aikaa kun Union Jack taas kerran laskettiin symbolisesti alas ja Malesian lippu nostettiin tilalle. Isoimmat juhlat olisivat olleet keskustassa, mutta suosiolla jätettiin homma väliin. Vanhan kokemuksen perusteella ruuhkat olisivat olleet kuitenkin niin pahat, että normaaliin 10minuutin matkaan olisi saanut varata pari tuntia.

e18

Uskollisesti palvellut vanha sotaratsu Canonin S2 IS otti ja lopetti toimintansa. Luonnollisesti tämä tapahtui Balilla, jossa olisi ollut enemmänkin kuvattavaa.

Kamera yhtäkkiä vain kieltäytyi vetämästä optiikkaa takaisin kameran sisään tai ulos. Aikansa se yrittää mutta ei onnistu ja putki jää osapuolleen puolivälin paikkeille. Ruudulle tulee vain mystinen virhekoodi E18.

Pikainen googlaus tuotti tulosta. Ei varsinaista ratkaisua, mutta ainakaan en ole yksin, koska joku suivaantunut Canonin, luultavasti entinen, asiakas on alkanut pitämään palvelua osoitteessa http://www.e18error.com/ ja onpa asiasta näköjään kirjoitettu artikkeli Wikipediaankin.

Noiden sivujen mukaan asiaan ei ole olemassa pätevää korjausta ja Canon on erittäin nihkeä korjaamaan kameroita varsinkaan takuuajan jälkeen. Paineilmaa suositeltiin siltävaralta, että hammasrattaiden välissä on hiekkaa. Ainakin minun tapauksessa se on varsin mahdollista. Pitää kokeilla sitä. Vai oliskohan tämä vain merkki siitä, että mielessä jo jonkin aikaa ollut suunnitelma järkkärin ostosta pitäisi laittaa käytäntöön.

Autobots, roll out!

Maybank on aloittanut uuden mainoskampanjan. En tiedä kenelle se on suunnattu, mutta kampanjassa käytetään apuna tuoretta Transformers-elokuvaa. Ilmeisesti minusta on tullut jollain tapaa vanhan aikainen mutta minusta Transformers elokuva ja pankkibisnes ei vain sovi yhteen. Minusta on jotenkin lähtökohtaisesti väärin markkinoida turvallisia pankkipalveluita viisimetristen ulkoavaruudesta tulleiden tappajarobottien avulla. Vai liekö kampanja suunnattu heille?

I am Optimus Prime, and I send this message for any surviving Autobots taking refuge amongst the stars. We are here. We are waiting.

Ja minulla on vielä tili siellä! O tempora O mores!

Perhentian 2007

 

Kaksi viikkoa sitten kävin toistamiseen Perhentianilla. Tällä kertaa pienempi porukka, joka kutistui entisestään kun Caroline sai ruokamyrkytyksen juuri ennen lähtöä. Se vähän tasoitti porukan jakoa. Nyt suhde oli oli enää 2:1 naisten hyväksi. No ei me Jannen kanssa kuitenkaan valitettu, vaan koitettiin olla tuplasti enemmän miehinä.

Muuten reissu meni perussetillä. Palaneet olkapäät, melkein hukuttiin snorklatessa kovan virtauksen vuoksi ja pakollista rannalla makoilua. Pari hyvää sukellusta, joista toinen samalle hylylle kuin viime vuonna. Tänä vuonna näkyvyys oli vain vieläkin huonompi. Parhaimmilaankin noin neljä metriä ja virtaukset paikoitellen aika kovia. Minulle ei löytynyt sopivaa märkäpukua, joten menin pelkät shortsit jalassa ja totta kain viiltelin itseni hylyn mastoista roikkuviin ruosteisiin ketjuihin. Onneksi rokotusten pitäisi olla kunnossa. Jälleen kerran olisin tarvinnut käsimerkkiä, jolla divemasterille voi viittoa ettei minun sertifiointi anna myöten mennä merisiiliä vilisevän hylyn ruumaan. Noh, tulipahan sielläkin käytyä. Ei ne naarmut siellä tulleet. Toinen sukellus oli sitten huomattavasti mukavampi ja näkyvyyskin oli parempi. Taisi olla pisin sukellus mitä olen koskaan tehnyt. Hyvä reissu siis.