Big in Pakistan

Olin perjantaina syömässä lounasta KL Sentralilla kun joku kiinalainen kaveri tuli juttelemaan. Yleensä ajan kaupustelijat heti pois, mutta tämä väitti tarjoavansa töitä. Olivat siellä kuvaamassa mainosta Telenorille Pakistaniin eikä ohjaaja ollut hyväksynyt ketään tarjolla ollut valkoista miestä esittämään skandinaavia mainokseen. Kuuleman olivat liian tummia. No (melkein) kaikkeahan pitää kokeilla, joten lähdin kaverin mukaan läheiselle kuvauspaikalle jossa juttelin hetken ohjaajan kanssa, joka sitten hyväksyi minut. Kuvausten piti olla sunnuntaina puolilta päivin.

Lauantaina soitettiin, että paikka ja aika on vaihtunut. Kuvataankin minun kämpän lähellä aamulla klo 8. No mikäs siinä. Ruotsalaisen tutun Lucia-iltamat jäivät vähän lyhyeksi, mutta samapa se. Aamulla menin kuvaspaikalle, jossa ilmoitettiin, että paikka on vaihtunut taas ja nyt mennään Putrajayaan, joka on keinotekoisesti rakennettu Malesian hallinnollinen pääkaupunki. Kun sinne päästiin niin ilmoitettiin, että sään takia minun kuvaukset on siirretty iltapäivään. Olisin siis voinut ihan hyvin nukkua monta tuntia. Nyt piti päivä viettää äärimmäisen tylsässä ja viikonloppuisin käytännössä kuolleessa kaupungissa. Ihan yksin ei kuitenkaan tarvinnut olla. Paikalla oli mallityttöjä eri maista, joten heidän kanssaan sitten kulutin aikaani siellä, joten huonomminkin olisi voinut mennä. Mainosta varten oli tuotu Pakistanista puolentusinaa paikallista mallia ja nayttelijää, joista ainakin yksi vanhempi mies oli ilmeisen pettynyt kun kukaan muu ei häntä tuntenut. Nuoremmat olivat vähän rennompia. Kaikki ainakin omien sanojensa mukaan enemmän tai vähemmän supertähtiä kotonaan.

Viimein päästiin asiaan. Ensiksi vain naamaan meikit ja puvustajan kautta. Luonnollisesti niillä ei ollut tarpeeksi minun kokoisia vaatteita, mutta onneksi tähän oli varauduttu ja olin ottanut omia vaatteita mukaan. Minun piti esittää pohjoismaista bisnesmiestä ja ottaa vastaan pakistanilaisen näyttelemä toinen liikemies. Ei iso homma. Koko kohtaus luultavasti kestää noin 5 sekuntia. Oli hauskan näköistä kun kuvaushuoneen ikkunoihin oli laitettu kuuraa ja taustalle palmujen varaan nostettiin vihreä kangas johon luminen maisema sitten myöhemmin lisätään. Kohtaus piti ottaa noin tusinan kerran ennen kuin se onnistui. Kaikenkaikkiaan siihen meni aikaa noin puolituntia. Ihan hyvälle tuntipalkalle siinä kerkesi, jos odottamista ei lasketa. Pitkä ja yllättävän raskas päivä. Vaikka oli kiva kun joku oli jatkuvasti kantamassa juomaa ja ruokaa sekä varmistamassa, että kaikki on hyvin niin en ole ihan varma haluaisinko tehdä tuota täyspäiväsesti. No pääsinpähän ainakin Pakistanin telkkariin ja vielä parhaimpaan katseluaikaan.