MotoGP

Viime vuonna MotoGP jäi osittain tiedonpuutteesta johtuen välistä, mutta tänä vuonna Antin innostuksen ansiosta tuli sielläkin käytyä. Ihan F1:seen verrattavissa oleva sirkus se ei ole, mutta näkemisen ja kokemisen arvoinen kuitenkin. Metelikään ei jää merkittävästi F1-autojen äänistä. Meitä lähinnä kiinnosti 125cc ja tietenkin kuningasluokka. Keskisarja jäi suurimmilta osin välistä tradeshown tarjontaa katsellessa. Tällä kertaa tuli myös suomalaismenestystä, joten ei mennyt huonosti siltäkään osin. Mukaan tarttui pari videotakin. Ne tulevat sitten ehkä myöhemmin.

Viimehetken hienosäätöä varikolla ja sen edustalla


Mika Kallion pyörää työnnetään liikkellee.


Valmiina (ensimmäiseen) 125cc lähtöön


Ja startti!


Ei oltu ainoita suomalaisia.


Ihan kaikki pyörät eivät olleet matalia kilpakyykkyjä.


Kuva vähän ennen naamojen polttamista.

Perhentians

Merdekapäivä on sitten ohi jälleen tältäkin vuodelta. Viimevuotisenhan piti jäädä ainokaiseksi, mutta niin sitä vain asiat kehittyy.

No keskiviikko iltana, elikkäs itsenäispäivän aattona 11-henkinen kansainvälinen ryhmä lähti junalla kohti bussiasemaa. Päätös osoittautui viisaaksi, sillä itsenäisyyspäivän aatto oli puurouttanut tiet todella pahasti. Niukasti ehdittiin bussiin, jolla huristeltiin pohjoista kohti aina aamu kuuteen asti. Sitten pikaiset aamukahvit ja hyppy pikaveneeseen ja Perhentian-saaristoa kohti.

Ensimmäisenä etsittiin varsin vaatimaton majapaikka ja sitten rannalle sadetta pitelemään. Onneksi ei tarvinnut kauaa kärvistellä ja illalla saatiin jo kilpailla, että kuka on polttanut selkänsä pahiten.

Toisena päivänä muut suuntasivat snorkkeloimaan haiden ja kilpikonnien kanssa. Minä lähdin sukeltamaan kolmen kallion (T3) väliin muodostuneen korallin sekaan. Oli oikein hyvä sukellus vaikka vain kerran sukellusmestari antoi hai-merkin. Merkin vaikutus oli se, että kaikki kiiruhtivat paikalle katsomaan, että missä se otus on. Ujo kala. Ehti karkuun ennen kuin minä sen näin. No oli siellä kuitenkin kilpikonnia ja vaikka kuinka paljon pienempiä kaloja

Illalla mentiin viidakkopolkua pitkin toiselle rannalle katsomaan auringon laskua ja iltapalaa haukkaamaan.
Takaisintulo ei ollutkaan enää niin helppoa. Jotenkin säkkipimeä viidakkopolku ilman säädyllistä taskulamppua ei houkuttanutkaan. Antti reippaana kävi ostamassa itselleen uuden, mutta muut päätimme kompuroida kuka minkäkin valoläheen varassa. Lopulta takaisin päästiin ilman mitään isompia naarmuja.

Aamulla oli sitten vuorossa minun ensimmäinen hylkysukellus. Kyseessä oli joulukuussa 2000 uponnut 60 metriä pitkä sokerilaiva. Valitettavasti oma sertifiointi ei anna myöten mennä hylykyihin sisälle, mutta oli siinä hylyn pinnallakin nähtävää. Paljon muun muassa merisiiliä, barracudia ja pari leijonakalaa. Koska olin ainoa, jota ei päästetty sisälle, yksi sukellusmestareista lähti näyttämään minulle hylystä uppoamisen yhteydessä lentänyttä roinaa, mukaan lukien kannen luukut, jotka olivat lentäneet reilun sadan metrin päähän. Niiden alla kuuleman monesti piileskelee haita, mutta tälläkään kertaa ei lykästänyt. Virta oli voimakas eikä näkyvyyskyään ollut muutamaa metriä enempää ja aika pian huomasimme, että hylkyä ei enää löydy. Minultakin alkoi ilma loppumaan, jotenka nousimme rauhallisesti kaiken taiteen sääntöjen mukaan pinnalle. Pinnalla huomasimme, että olimme ajautuneet noin 300 metriä virran mukana hylyltä pois päin. Oman porukan muut sukeltajat jättivät iltapäivän sukelluksen väliin. Sekin oli hyvä keikka, vaikka mitään rauskua kummempaa ei näkynytkään.

Kun pääsin rannalle muiden joukkoon kuulin, että puolet porukasta on sängyssä ruokamyrkytyksen takia. Samaan aikaan itsekin aloin oirehtia, jonka seurauksena sitten nukuin alkuillasta aamuun asti. Ruokamyrkytyksestä tuskin oli kyse. Olisko ollut joku sukeltamisen jälkioire. Seuraavana päivän kuitekin innokkaimmat kävivät vielä snorkkeloimassa ja me muut makasimme vain rannalla. Kaikki tuntuivat olevan jo paremmassa kunnossa. Iltapäivällä alkoi sitten matka mantereelle ja bussille.

Lisää kuvia voi kattoa täältä. Ei vedenalaisia kuvia ainakaan vielä.

Sade

 Sadekausi taitaa olla tuloillaan. Parin viimeviikon aikana iltapäivä sateet ovat tuleet takaisin. Ei se haittaa. Viilentääpähän ilmaa vähän. Kuva on otettu toimiston lähteltä noin puolen tunnin kuuron jälkeen.

Äidille ja Isälle terveisiä, että nyt on toinenkin poika ehjänä täällä. 

Tunnollinen työntekijä

Kuten jokaisen tunnollisen työntekijän tulee toimia, vain viikonloppuna ollaan kipeänä, Niin minäkin tein. Torstaina oli kai naama jo sen näköinen, että pomo tarjosi perjantaita vapaaksi ihan tuosta vain. Lähinnä kai siksi, että nyt on työn alla ollut harvinaislaatuisen turhauttava ja kettumainen homma, joka ei kuulu työnkuvaukseen mutta jonkun vain on pakko tehdä se.

Eilen meni ihan vain ollessa. Pomo oli tyttökaverinsa kanssa kutsunut joitain "vanhempia/kypsempiä" tuttujaan (Mistä lähtien minä olen kuulunut siihen ryhmään?!) ilalliselle ja seku vain hengailemaan. Samaan aikaan Malesian AIESECin hallitus oli jostain syystä liikkeellä ja soitteli minua jatkuvasti jonnekin. Epäilyttävää. En kuitenkaan ehtinyt ottamaan selvää, että mikä heillä oli mielessä.

Nyt on varmaan 4 neljäs lauantai-ilta Kuala Lumpurissa, että en ole jossain bileissä, illallisella, vierailemassa, käymässä tai muuten vain häiriötä aiheuttamassa. Onneksi tuli ostettua varsin edukas Simpsoneiden viidennen kauden DVD-boksi, joten saan ainakin aikani kulumaan samalla kun lipitän vihreää teetä. Kyseinen kausi on luultavasti yksi parhaimmista, sisältäen muun muuassa "Cape Fear" jakson, jossa Homer ryntää Bartin huoneeseen keskellä yötä esittelemään uutta jääkiekkomaskia ja moottorisahaa.

Niin ja vähän vastauksia kommentteihin mitä tässä on viimeaikoina tullut. Ainakin mitä Redangilla sukellettiin niin pullollinen ilmaa riitti noin tunniksi. Se vähän vaihtelee syvyyden ja kokemuksen perusteella. Aloittelijat esimerkiksi tuppaavat haukkomaan henkeään kun ovat ensimmäistä kertaa kalojen ja kilpikonnien keskellä. Ja kiitos Timolle niistä kuvausvinkeistä. Pitää kokeilla niitä ensiviikolla. Ja mitä tulee Dubain korkeisiin rakennuksiin. Niillä tuntuu olevan rahaa ja resursseja rakennella vaikka mitä mielenkiintoista. Minusta Helsinki tarvitsee ehdottomasti pilvenpiirtäjiä.

Onneksi jo keskiviikkona Perhentianille.

Bubble video

This is a video from my first diving trip to Redang. It's not shot by me, so I'm actually somewhere there. It gives a nice impression what kind of sounds you can hear underwater.

Lordi ei oo mittään

Viimeakoina on vähän joka puolelta maailmaa tullut kysymyksiä suomalaisesta musiikista. Kyseessä ei kuitenkaan ole Lordi vaan kansanmusiikkiyhtye nimeltä Loituma ja nimen omaan kappale Ievan polkka.

Polkka ja suomalainen kansanmusiikki tuskin on nyt lyömässä itseään läpi, vaan homman taustalla on internetilmiö nimeltä Leekspin. Eli kuten edellistä linkkiä seuraamalla näkyy, jollain on ollut aikaa liittää pätkä suomalaista kansanlaulua Japanilaiseen animaatioon. Kieltämättä aika hypnoottinen ja vaikea sitä on hymyilemättä katsoa vaikka ei siinä mitään järkeäkään ole.

Koko homma on muutaman kuukauden vanha, mutta on kuuleman nostanut bändin levymyyntiä tuntuvasti ja netissä Loituma Girlistä on tehty useampiakin erilaisia versioita. Muut saa selittää.

Alla Loituma esittää uusio hittinsä livenä.

Urheilua ja synttäreitä

Viikko meni sitten erinäisissä urheilusuoritteissa. Salilla käynti jäi kylläkin vain yhteen kertaan, mutta torstaina käytiin taas porukalla keilaamassa. Meitä oli noin tusinan verran. Alunperin varasin neljä kenttää hohtokeilaukseen, mutta kun pääsimme paikalle kentistä eikä kyllä hohdostakaan ollut mitään tietoa. Varauskirjassa oli kyllä nimi eivätkä virkailijat sitä kiistäneet. Joku taisi mainita, että hallilla on nykyään malaiji omistus entisten kiinalaisten sijaan, eikä siellä oikein ole mikään toiminut kunnolla sen jälkeen. No lopulta homma kuitenkin järjestyi ja kivaa oli. Tuloksesta ei kyllä jäänyt mitään erityistä mainittavaa historian kirjoihin. Kuvassa keilausposeeraus.
Kuvassa espanjalainen tyylinäyte. Huomatkaa että keilaaja on oikeakätinen.

Perjantaina oli saksalaisen tytön synttärit. Sitä ennen kuitenkin kävin tekemässä sukellusluvan kirjallisen osuuden. Kokeisiin luku ei (vieläkään) oikein maistunut vaikka kyseessä oli mielenkiintoinen ja täysin vapaaehtoinen aihe. Taisin lukea pääosan taksissa matkalla koepaikalle. Koe meni kirkkaasti läpi, jopa paremmalla tuloksilla kuin kaveri, joka luki kokeeseen neljä päivää ja jätti keilauksen väliin sen vuoksi. Nyt vain pariviikkoa, että paperit saadaan käsitelyä Australiassa ja sitten olen virallinen sukeltaja.

Lauantaina oli sitten ne kiinalaisen kaverin synttärit, jotka oli siirtyneet tiistaisen haamujen yön takia. Se hommahan päättyi kiinalaisten kakkusotaan, jonka jälkeen pääosa porukasta suunnisti Genting Highlandsille maan ainoaan kasinoon. Synttäripäivänä(kin) kuuleman pitää pelata ja onni suosii. En tosin ole vielä kysynyt, että miten kävi.

Sunnuntaina sitten nippu AIESECin alumneja tarvi muutamaa kaveria paintballia pelaamaan. Lähdin sinne kämppisteni Manun ja Alexin kanssa. Yhteensä meitä taisi olla 17, joten ihan hyvät pelit saatiin aikaiseksi. Jostain syystä minusta tuntui että, kämppikset vain keskittyivät minun ampumiseen. Erityisesti kiinnitin huomiota siihen, että he oikein innolla varmistivat, että olen poissa pelistä ampumalla aina muutaman ylimääräisen kuulan vielä perään. Nyt on kroppa mustelmilla ja tänään on keskusteltu, että kuka ampui ketäkin ja kenen tiskausvuoroon se vaikuttaa ja miten.

Kummitusten yö

Tänään tuli vähän lisäselvyyttä kiinalaisten nälkäisten kummitusten juhliin. Tulkinnasta riippuen viime tai tänä yönä helvetin portit aukeavat ja nälkäiset kummitukset lähtevät vaeltelemaan ja ruokaa etsimään. Näitä vainajien henkiä sitten pyritään pitämään tyytyväisenä ruualla ja suitsukkeilla. Nykyään on myös tapana polttaa (leikki) rahaa eli "helvetin rahaa" ja paperisia telkkareita ja tietokoneita, jotta vainajat pysyisivät tyytyväisinä seuraavaan vuoteen.

Aika on aina kiinalaisen kalenterin heinäkuussa. Tänä aikana esimerkiksi uiminen on kuuleman erityisen vaarallista. Käytännön vaikutus mihin törmäsin tänään on esimerksi se, että kiinalaisella kaverillani, jolla on synttärit tänään juhlii myöhemmin, koska muut kiinalaiset eivät halua olla ulkona tänä yönä. Kaduilla kieltämättä oli kyllä vähän hiljaista.

Nyt kun olen sivistänyt itseäni pyydän nöyrimmästi anteeksi tietämättömyyttäni ja korjaa aikaisemman postauksen kuvatekstit liittyen erityisesti viimeiseen kuvaan. Ilmeisesti siinä ei poltetakkaan laittomasti roskia kadulla vaan kyseessä on niiden paperisten rahojen ja muiden lahjoen polttaminen. En kyllä ymmärrä, että miksi se pitää juuri kadulla tehdä.

Tässä mukana oleva ja aikasemmat kuvat ovat samasta tilaisuudesta johon törmäsimme. YLempi kuva on valtavasta ruokapöydästä. Aluksi vähän ihmeteltiin muusikkoja ja muita ohjelmanumeroita, mutta nyt niillekin löytyi selitys. Kyseessä on kaiketi täälläpäin tapana oleva wayang show, jossa henkiä pyritään pitämään hyvällä tuulella modernin musiikin ja hyvän kestityksen avulla.

Muistan joskus kauan sitten kuulleeni jutun, jossa länkkäri kysyy naureskellen kiinalaiselta, että milloinkahan ne vainajat nousevat syömään sitä ruokaa mitä haudoille kannetaan. Tähän kiinalainen oli kuuleman tyynesti vastannut, että se tapahtuu sinä samana päivän kun meidän vainajat tulevat haistelemaan niitä kukkia.

Lähtijöitä

Tällä viikolla on ollut useampikin lähtijä. Dani ja Anne lähtivät alkuviikosta ja hetikohtaperään lähtivät Micheline ja Christian. Sergei, joka tuli Valko-Venäjältä sukulaissuhteiden kautta firmaan kuukaudeksi lähti sitten perjantaina. Isä oli kuuleman halunnut lähettää poikansa vähäksi maasta ulos vapautta katselemaan.

Läksiäisiä on siten riitänyt useammallekin illalle. Maanantaina oli pomon luona grillausta. Lihaa jäi niin paljon yli, että sain sen mukaani ja ruokin sillä vielä 12 henkeä keskiviikkoiltana. Ylempi kuva on minun luota. Siinä ihmetellään Fazerin sinisen käärepaperia. Kuvassa näkyvä vaalea tyttö on Alex, uusi kämppis, joka ykspäivä soitti vapaasta huoneesta. Oli jostain tuttujen tuttujen kautta kuullut minusta. Australilaisilla vanhemmilla on näyttää olevan kiero huumorintaju lastensa nimien suhteen. Synttäripäivänäni törmäsin aussimieheen, jonka nimi oli Ashley.

Gradukin etenee. Hitaasti. Vähän on ollut kirjoittajan blokkia, mutta kyllä se tästä. Eipä siitä sen enempää.

Perjantaina kävin puolituttujen bileissä. Jossain vaiheessa siellä alkoi liikkumaan huhu, etten enää olisikaan ainoa suomalainen talossa. Jossain vaiheessahan se totuus sitten paljastui, mutta ei uniikkiaseman menetys silti niin karulta tunnu. Oli ihan mukava puhua välillä suomea kasvotusten.

Kiinalaisilla on kummituskuukausi menossa. Esi-isiltä rukoillaan vaurautta ja terveyttä. Avuksi poltetaan erilaisia suitsukkeita ja viedään haudoille ruokaa. Alemmat kuvat on tässä läheltä. Ylempi kuva on jonkin sortin päähenki, jonka kautta toiveet välitetään. En ole ihan varma mitä alemmassa tapahtuu. Saattavat ihan hyvin vain polttaa roskia kadulla.