Kiinalaiset tuparit

Eilinen ilta meni Anetan työkaverin tupareissa. Paikka oli jossain kaukana Kuala Lumpurin keskustasta tai sieltä missä itse asun. Matkaan tarvittiin kaksi junaa ja taksikyyti. Aluksi taksit eivät jostain syystä ottaneet meitä kyytiin. Viimein saimme taksin, joka lähti ajelemaan...jonnekin. Muutaman minuutin kuluttua liikennevaloissa kuski hyppäsi autosta ulos ja meni juttelemaan viereisen taksin kuljettajan kanssa. Hänellä ei siis ollut hajuakaan minne päin mennä. Palattuaan kuuleman tiesi missä paikka on. Ei tiennyt. Yritimme setviä tilannetta, mutta kuski ei puhunut kun muutaman sanan englantia, mutta malaiji tai thai olisi kuuleman luonnistunut. Eipä tuo paljoa meitä auttanut. Lopulta soitimme tupareiden järjestäjälle, joka onnistui jotenkin neuvomaan taksikuskia malaijiksi, vaikka hänkään ei sitä kiinalaisena paljoa puhu. Olen törmännyt vastaavaan tilanteeseen aikasemminkin. Usein kuljettajat eivät edes ota kyytiin, jos eivät tiedä minne ollaan menossa. Kuskien paikallistuntemukseen ei kannata luottaa yhtään, jonka vuoksi kuljetan karttaa mukana jos joudun menemään ennestään outoihin paikkoihin. Karttakaan ei yleensä auta, koska kuljettajat eivät kai osaa sitä lukea.

Perillä tuli samanlainen olo kuin hinduhäissä. Paikalla oli paljon kaksi päätä lyhyempiä kiinalaisia ja me, kolme valkoista. Herätimme epäilemättä huomiota alueella. Joka tapauksessa ruoka oli jälleen hyvää ja puikoilla syöntikin luonnistui hyvin. Erityisesti pidin possulla täytetyistä chileistä. Porsasta en olekaan syönyt varmaan puoleentoista kuukauteen. Maistoin myös ensimmäisen kerran mustekalaa. Tajusin vasta pöydässä, että ne lonkerot eivät olekaan nuudeleita. Syömättäkään ei oikein voinut jättää kun kokki oli paikalla ja kyseli, että miltä maistuu. Hymyilin ja nyökkäilin tyytyväisen näköisenä. Pitänee olla ensikerralla tarkempi.

Lauantai töissä

Koska otin maanantain vapaata, tämä lauantai menee töissä. En kuitenkaan ajatellut lähteä kotia kauemmaksi töitä tekemään. Singaporessa olisi AIESECin harjoittelijoiden allasbileet, mutta näyttää siellä taas kohta olevan käyntiä, joten jääkööt tällä kertaa. Lauantait ovat aika yleinen työpäivä, mutta hallituksen ohjeistuksen mukaan niistä pyritään pääsemään vähitellen eroon. Tällä hetkellä monessa yrityksessä esimerkiksi vain joka toinen lauantai on töitä tai silloin ollaan vain puolipäivää. Työpäivät ovat tyypillisesti yhdeksän tuntisia. Yleensä päivä alkaa yhdeksän tai kymmenen aikaan ja jatkuu seitsemän kieppeille. Ajoissa tuleminen on harvinaista.

Täällä näytetään käyttävän ihmistyövoimaa huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Lisäksi täällä on erilaisia ammatteja joista en suomessa kuullutkaan. Esimerkiksi parturissa hiusten leikkuu vaatii neljä henkeä. Yksi vastaanottaa, toinen tuo kahvia ja lehtiä, kolmas pesee hiukset ja neljäs vain leikkaa. Yksistään hiusten pesu kestää 20 minuuttia. Ja koko homma alle kymmenen euron.

Kaupoissa olen törmännyt vihannesten punnitsijaan. Siis henkilöön joka käyttää vihannesosaston vaakaa. Ne pahastuvat, jos epähuomiossa menee ja punnitsee tomaatit itse. Kassoilla saattaa olla kaksikin henkeä töissä. Toinen pakkaa ostoksia ja toinen käyttää kassakonetta. Tehokasta.

Kadun lakaisuun ei käytetä koneita, vaan kaikki tehdään luudalla. Paras esimerkki tästä on kaupungin läpi virtaavien jokien tulvalevennysten siivous luudalla. Levennykset ovat noin kymmenen metriä leveitä ja muutaman kilometerin mittaisia. Näitä siellä näkyy yksi ja sama nainen aamusta toiseen lakaisevan verkkaiseen tahtiin irtolehdistä. Siivoojat ovat muutenkin yleisiä. Joskus olen nähnyt jopa liikkeiden edustoja siivottavan mopilla. Kummallisimmat mihin olen törmännyt on yökerhossa käsipyyhkeen ojentaja (ei ottanut tippiä) ja hajuveden suihkuttaja sisään mentäessä.

Johdon ja työntekijöiden rajat ovat selkeät. Pomo ei osallistu yhtään millään tavalla työntekijöiden töihin. Kunhan katsoo kädet taskussa vieressä. Itesäni häiritsi kun pomoni isä ei antanut auttaa edes muuttomiehiä, jotka toivat meille tavaraa.

Vaikka työvoimaa on runsaasti se ei kuitenkaan tarkoita, että asiat tapahtuisivat tehokkaasti. Päinvastoin, kaikkeen saa varata aina tuplasti aikaa Suomeen verrattuna. Mutta mihinkäs tässä on kiire...

Suomea

Kiinalainen työkaveri on välillä hämmästyttänyt minua muutamilla yksittäisillä suomen kielisillä lausahduksilla, joihin on sattunut esimerkiksi netissä törmäämään. Luonnollisestikaan hänellä ei yleensä ole ihan tarkkaa käsitystä mitä on sanomassa, mutta yritys on hyvä. Tänään sanasto kuitenkin poikkesi hieman normaalista. Oli kuuleman löytänyt uuden suomi-englanti sanaston. Eli jos joskus liikutte täälläpäin ja kuulette kiinalaisen puhuvan hieman ehkä alatyylistä suomea, niin minua ei kannata syyttää. Minä en niitä ole opettanut!

Edistystä

Juuri kun pääsin kehumasta Singaporen erinomaista julkista liikennettä, myös täällä tapahtuu. Mikäli malaijia oikein ymmärrän, vihdoin ja viimein on tulossa kuukausilippu, jolla voi matkustaa kaikkien kolmen eri paikallisjunayhtiön junilla. Aikasemmin se on siis aina vaatinut erilliset liput kullekin reitille. Tämä lippu on suuri uutuus, aivan kuin muu maailma ei olisi käyttänyt sellaisia jo vuosikymmeniä. Tuntuu jotenkin tyypilliseltä tälle paikalle.

Yleensä ottaen Kuala Lumpurin julkinen liikenne on välttävä. Junat kyllä ovat moderneja ja kulkevat kätevästi paikoitellen jopa kerrostalojen kattojen yläpuolella, mutta asemaverkosto on aika harva, eivätkä linjat kata läheskään kaikkia kaupunginosia. Tätä on koitettu paikata bussitarjonnalla, mutta aikataulut ovat sekavat ja bussit huonokuntoisia. Täällä on ilmeisesti herätty aika myöhäisessä vaiheessa rakentamaan julkisen liikenteen verkostoa ja mallia on selvästi koitettu ottaa Singaporesta. Paikallinen ajokulttuuri kun on vähän mitä sattuu ja ruuhkia syntyy helposti.

Radio

Yritin tänään kuunnella töissä suomalaisia radiokanavia. Taajuus.fi on palvelu, joka tarjoaa muutaman kotimaisen radiokanavan kuunneltavaksi. Ei kuitenkaan yhtään minua erityisesti kiinnostavaa, mutta jotain silti. Suurin osa suomen kanavista ei tarjoa ohjelmiaan netissä kuunneltavaksi korkeiden teostomaksujen takia. Samasta syystä esimerkiksi suomen takseissa ja partureissa maksetaan ekstraa, jos edes radio on päällä. Uskomatonta, mutta teoston kiusanteko vaikuttaa myös tänne asti. Taajuus.fi ei salli kuuntelua suomen ulkopuolelta korkeiden teostomaksujen vuoksi. En sinänsä vastusta tekijänoikeusmaksuja, annettakoon artistille mikä hänelle kuuluu, mutta tämä alkaa vaikuttamaan jo kiusanteolta. Vaikea kuvitella kuinka suurista summista on kyse, jos muutama ulkomailla oleskeleva suomalainen välillä kuuntelee kotimaista radiokanavaa.

Aiheeseen liittyen huomasin illalla, että lähellä sijaitseva pieni DVD-putiikki sattui olemaan auki. Koko liike on noin yksiön kokoinen, mutta pitää sisällään usemman sadan eri elokuvan kokoelman, mukaan lukien myös pohjoismaisia elokuvia. Yhtään suomalaista en kuitenkaan löytänyt. Kansioissa on levyjen kansia, joita viedään kassalle. Näihin kansiin haetaan sitten takahuoneesta levyt. Hintaa tuli pienen tinkaamisen jälkeen 2,4 euroa/levy, mikä on minusta varsin kohtuullista ja palvelukin pelaa hyvin. Levyt sai testata ennen ostoa ja rikkinäiset voi viedä ilman kiusallisia kysymyksiä vaihdettavaksi. Tarjolla oli ihan uusiakin leffoja, mukaan lukien jenkeissä ensi kuussa julkaistava ja Malesiassa kielletty Sin City sekä Linnunradan käsikirja liftareille. Lähtiessä kaupanpitäjä antoi käyntikorttinsa ja käski soittamaan, jos on tarvetta jollekin tietylle leffalle. Miltei mikä tahansa kuuleman järjestyisi päivässä. Kunpa suomessakin saisi yhtä hyvää palvelua.

Singapore

Kotona ollaan. Kolme päivä Singaporessa on takana. Kuala Lumpur vaikutti poikkeuksellisen likaiselta ja sekavalta kotiin tullessa. Ei ole tietoakaan parhaimmasta näkemästäni julkisen liikenteen järjestelmästä tai siisteistä katujen varsista. Reissu oli kaikin puolin mukava. Sunnuntai päivä meni pakollisia nähtävyyksiä ja ihmisiä töllistellessä. Eräällä aukiolla oli kiinalainen nainen, joka kantoi julistetta jossa oli kuva ilmeisesti päähän ammutusta naisesta. Tällä hän halusi ilmaista huolensa Kiinan ihmisoikeustilanteeseen. Ainakin viestin välitystapa oli tehokas. Ilta meni eläintarhan yö-safarilla. Eläintarha on pimeän aikaan sikäli mielenkiintoisempi, että eläimet ovat oikesti aktiivisia, eivätkä vain nuku. Safarin varrella oli mahdollisuus päästä myös lepakoiden ja jättiläisliito-oravien kanssa samaan häkkiin. Oli sykähdyttävää tajuta, että juuri pään yläpuolella olevassa oksassa roikkuu pääalaspain 30cm pitkä lepakko.

Maanantaipäivä meni vähän vetelehtiessä. Onneksi huomasin, että Sin City, joka on kokonaan kielletty Malesiassa on sentään sallittu siellä. Tosin Singaporessakin elokuvalla on 21-vuoden ikäraja. Pakkohan se oli käydä katsomassa, kun olen sitä vuosikausia odottanut. Ei tarvinnut pettyä. Tarina on yhtä synkkä kuin esikuvansa. Maalle tyypilliseen tapaan elokuva alkoi minuutilleen ilmoitettuun aikaan.

Bussi kohti kotia lähti viiden aikaan. Kotimatka sujui mukavasti suomalaista poppia kuunnellessa. Jotenkin se sopii paremmin maanteiden varsille kuin KL:n ruuhkajuniin. Kotona odotti kortti Suomesta. Mummolle siitä kiitoksia.

Isoveli valvoo

Toinen paiva Singaporessa alkamassa, kotiin paluu on maanantai iltana. Hostellin koneen hiiri on rikki ja nappiskaan ei tunnu oikein toimivan. Saavuimme tanne Tomin ja Anetan kanssa lauantaiaamuna. Kuala Lumpuriin verrattuna kaupunki on todella siisti, hyvin jarjestetty, toimiva, selkeasti kiinalaisempi, mutta myos tylsempi. Jotenkin kaipaan sita pienta kaaosta mika on KL:ssa koko ajan. Jarjestykseen tottuneelle suomalaiselle kuitenkin varmaan miellyttavampi paikka asua.

Julkinen liikenne toimii erinomaisesti ja kansalaisten turvallisuudesta huolehditaan metroasemilla parhaimmillaan 40 kameran voimin. Junissa pyorii videoita, joissa annetaan turvallisuusohjeita liukuportaiden kayttajille. Joka paikassa tuntuu olevan ohjeita ja kieltoja, joiden toteutumista valvotaan kameroilla.

Eilinen paiva meni kierrellessa. Kavimme elektroniikka tavaratalossa, jossa oli 6- 7 kerrosta pelkastaan erilaisia elektroniikkaleluja varsin edullisesti. Hankalaa oli, mutta paasin sielta pois ostamatta mitaan. Maistoin durian-jaateloleipaa, joka on paikallinen erikoisherkku. Kuvottava tai oksettava ovat varmaan parhaat termit kuvaamaan makua. Syomatta jai. Illalla menimme Sentosa-saarelle, josta onnistuimme bongaamaan rannalla olevan ilmaisen jazz-konsertin. Tilasimme ruuat tapahtuman jarjestaneesta rantaravintolasta ja pidimme piknikin rannalla. Valilla kastelin varpaita etelakiinan-meressa. Kavi kieltamatta mielessa, etta tahan voisi jopa tottua.

新加坡共和国

新加坡共和国, joka tunnetaan myös nimellä சிங்கப்பூர் குடியரசு, on kaupunki, saari ja valtio, joka erosi Malesiasta vuonna 1965. Se sijaitsee Malakan niemimaan eteläkärjessä, niukasti pohjoisella pallonpuoliskolla. Maan lainsäädäntö on varsin tiukka. Purkan maahantuonti edes omaan kättöön sallittiin vasta muutama vuosi sitten. Roskittamisesta tai väärässä paikassa tupakoinnista seuraa S$1000 sakko, kadun ylittäminen muualta kuin erikseen merkitystä paikasta maksaa S$50. Kuolemantuomiota käytetään asukaslukuun nähden eniten maailmassa eikä kunnollisia vaaleja ei ole kai ollut koko valtion olemassaolon aikana. Ennenvanhaan epäsiistin näköiset miesmatkustajat saattoivat saada erityisen Suspected Hippy In Transport eli S.H.I.T-leiman passiinsa. Kaikesta edellä mainitusta huolimatta tai juuri siitä johtuen maa on yksi maailman rikkaimmista, siisteimmistä ja turvallisimmista valtioista. Sinnepä tieni siis vie.

Kanta-asiakasalennus

Lounaalla meillä on usein tapana käydä eräässä läheisessä mamakissa. (Intialainen muslimiravintola) Näissä ruokapuoli pelaa varsin suurpiirteisesti. Esimerkiksi riisin seuraksi saa lappaa lihaa ja kastikkeita oman nälän mukaan. Vasta pöydässä tarjoilija käy sitten arvioimassa, että paljonko sitä tulikaan otettua ja kirjoittaa hinnan paperilappuun. Tämän paperin kanssa sitten mennään kassan kautta pois.

Intialainen ruoka on vähän saman tyyppistä kuin suomestakin saatava. Erilaisia vaihtoehtoja on vain enemmän, enkä ole maistanut niistä varmaan puoliakaan. Kiinalaisissa en ole juurikaan törmännyt samanlaisiin riisi-lihakastikeyhdistelmiin kuin suomessa saa tottua. Niissä ruoka on pääasiassa erilaisia nuudeleita ja keittoja. Yleensä ruoka on aika mausteista, mutta ei kuitenkaan mitään mitä ei voisi suuhunsa pistää.

Viimeaikoina olen toisinaan lounaalla saanut muutaman kymmenen senin alennuksen kassalla. Eilen tilasin annoksen, jonka nimeä en osaa kirjoittaa, mutta mukaan kuuluu erilaisia kastikkeita ilman lihaa. Juuri kun olin alkamassa syömään paikan omistaja(?) kävi hakemassa lautaseni pois ja kävi lappamassa siihen kolminkertaisen määrän kastiketta ja lihaa. Tänään meille sattui ilmeisesti uusi tarjoilija, joka laski hinnat tavalliseen tapaan, mutta omistaja kävi korjailemassa hintoja alaspäin ruokailun aikana. Kiinalainen työkaveri oli kateellinen, koska ei ole koskaan saanut alennusta yhdestäkään ravintolasta. Ilmeisesti olen jäänyt mieleen. En ole nähnyt ketään muuta valkoihoista siellä syömässä. Yleensä paikalliset yrittävät nyhtää valkoisilta ylihintaa, mutta mukava välillä näinkin päin. Suomessa saataisiin ottaa mallia tästä. Runsaan lounaan käypä hinta on noin euro.