Oho, jotain unohtui. Olis varmaan kannattanut ottaa aikaisemmin selvää malaria tilanteesta. Lääkkeet on mukana, mutta niitä pitäis alkaa syömään seitsemän päivää ennen alueelle menoa. En tiedä onko seitsemän tuntia tarpeeksi. Onneksi Sarawak ei kuitenkaan kuulu pahimpiin alueisiin ellei meinaa päiväkaupalla viidakoissa samoilla.
Suomeen paluu lähestyy ja olen päivitelly CV:tä ja ajattelin sen jopa lähettää pariin paikkaan vielä tänään. Eikai täältä vielä olis mihinkään kiire, mutta kai se iso-G pitäis jossain vaiheessa kirjoitella. Se vaikeuttaa aika tavalla suunnittelua. Olis kiva saada se kuitenkin alta pois tämän vuoden aikana.
Ongelma on nyt se, että kaikki soppelit työpaikat mitä olen onnistunut löytämään ovat vähän tylsän oloisia. Suomessa on kai vähän sellainen asenne, että töitä pitää tehdä pakosta hampaat irvessä riippumatta kuinka siitä sitten loppujen lopuksi tykkää. Ja kun on kerran firmaan päästy sitä ollaan niin yhtiön miehiä, eikä paikkaa vaihdeta ainakaan seuraavaan kymmeneen vuoteen. Täällä on tottunut, että töissä on aina jotain säpinää, ihmiset vaihtuu ja saa tehdä töitä aidosti kansainvälisessä ympäristössä. No arki se on täälläkin. Maanantai aamut on ihan yhtä tympeitä kai kaikkialla ja kun riittävän syvällisiä ongelmia ratkoo tahtoo sanavarasto olla tiukilla. Eikä sitä kiinalaisten ajatuksen juoksua aina oikein ymmärrä.
Pomot ovat kyselleet jo paluuaikataulusta ja mahdollisuuksista jäädä vielä "vähäksi" aikaa. Mitä asiasta viikko pari sitten keskustelin niin kyse olis vähintään vuodesta, mielellään muutamasta. Olis kuuleman luvassa palkankorotus ja jonkinlainen motivointipaketti. Ilmeisesti päätöksen tekoa helpottamaan sain tänään takautuvasti vuoden alusta aika hyvän korotuksenkin. Tällä palkalla pystyisin jo maksamaan entisen Oulun kämpän vuokran ja rahaa jäis vielä vähän sähkölaskuunkin, joten ei se euroina mikään kovin kummonen ole.
Toinen vaihtoehto liittyy yhteen jenkeissä vaikuttavaan kaveriin johon törmäsin täällä. Tultiin hyvin toimeen ja tämä kertoi, että tarvis kaveria erääseen firmaan, jota ei vielä ole. Sekin vaikuttais ihan mielenkiintoiselta hommalta. Aluksi pitäis laittaa firma pystyyn ja tehdä suunnitelmat. Sitten mennä Intiaan katsomaan että tuontanto on riittävän laadukasta. Tuo vois jo näyttää ihan hyvältä CV:ssä. No, ei tuostakaan mitään konkreettista vielä ole. Kunhan ollaan sähköpostia vaihdeltu. Mukavasti molemmissa vaihtoehdoissa ollaan valmiita joustamaan ja jopa auttamaan gradun teossa.
Sitten vois tietenki laittaa oman lafkan ihan Suomeen. Sekin on ihan varteenotettava vaihtoehto tällä hetkellä. Jotenkin tuntuu, että rutiinihommat jollekin kasvottomalla jättikorporaatiolle on nyt se kaikkein vähiten kiinnostava vaihtoehto. Nooh, huomenna kuitenkin Sarawakiin ja Bruneihin muutamaksi päiväksi.
Viimeaikoina olen pari kertaa törmännyt Malesiasta kertoviin juttuihin Suomalaisissa lehdissä. Jos pari tehtaan siirtoa tänne jätetään pois taisin viimeksi lukea laiskottelevista virkamiehistä. Jutun mukaan täkäläiset viranomaiset käytävät aikaa ja nettiä jokseenkin kaikkeen muuhun kuin työntekoon. Kuulin hiljiattain jutun jostain organisaatiosta jossa oli erikseen jouduttu kieltämään aamupalan syönti töissä. Henkilökunta kuuleman tuli työpaikalle aamupala mukanaan ja käytti ensimmäisen työtunnin aamupalan nauttimiseen.
Toinen juttu minkä hiljattain luin käsittelee täällä rehottavaa piratismia. Halpoja leffoja, musiikkia, ohjelmia ja pelejä voi täällä ostaa melkein joka kulmalta. Nyt poliisi oli kuuleman saanut pari piraattirinkiä kiinni. Homma kuitenkin tuntuu vähän huvittavalta. Täältä missä asun on noin 10 minuutin kävely lähimmälle poliisiasemalle. Samalla kadulla, noin 50m päässä poliisiasemasta, on kaksi piraattileffoja myyvää liikettä. Ei siis mitään katukauppiaita vaan ihan oikeita kauppoja leffajulisteineen kaikkineen. Ilmeisestikin paikalliset poliisit käyvät aika ajoin vain hakemassa "lounasrahansa" noista liikkeistä ja toiminta saa jatkua. Mutta en valita. DVD:t tulevat noihin liikkeisiin kuukausia aikaisemmin kuin Suomeen ja maksavat vain murto-osan. 
Ravintola on Malesiassa varsin laaja käsite, eikä se läheskään aina tarkoita samaa kuin Suomessa. Kuva on eräästä mamakista, elikkäs muslimi-intialaisesta ravintolasta. Kuvasta voi huomata, että ravintolan viihtyisästä ympäristöstä ei tarvitse maksaa ekstraa ja ruoka onkin varsin halpaa. Tämä parkkipaikka sijaitsee jossain Taman Jayassa. Kuva on viime sunnuntailta.
Ensimmäinen kommenttispammikin näkyi tulleen. Pitänee poistaa. En haluais laittaa mitään robottitestejä kommentointi osioon, joten kattellaan josko sitä pärjättis vielä ilman.
Satay on Indonesiasta lähtöisin oleva ruokalaji. Kyseessä on tikussa grillattu liha vähän samaan tapaan kuin kebakot Suomessa. Täällä se on joko kanaa, lammasta tai nautaa, mutta esimerkiksi Thaimaassa sitä tehdään myös possusta. Tikut kypsennetään pienissä grilleissä katujen varsilla. Hintaa yhdellä tikulla on tuolaiset 50 seniä, eli noi 10 eurosenttiä. Ei ole siis hinnalla pilattu. Mukana tulee yleensä pähkinäkastike, hassuja riisikuutioita ja kurkkua.
Satay-kojuja on vähän joka kadulla. Yleensä miehet tekevät ruuan ulkona, mutta kuten kuvasta näkyy, poikkeuksiakin löytyy. Koska liha on helposti saatavilla, hyvää ja ennenkaikkea halpaa tulee sitä syötyä aika usein. Kuva on otettu erään parkkipaikan reunalta. Kojun pitäjä majailee ilmeisen lähellä koska grilli näyttää olevan aika raskastekoinen.
Tänään oli Malesian AIESECin seminaari ulkomaille lähtettäville Malesialaisille. Erehdyin lupautumaan sinne faciliaattoriksi joskus viimeviikolla. Jos olisin älynnyt, että homma alkaa sunnuntaiaamuna klo 9 olisin saattanut kieltäytyäkin. No raahaduin kuitenin paikalle. Cristhian ja Alpkin saapuivat paikalle jossain vaiheessa. Päivä oli pitkä mutta muuten ihan mukava. Pääasiassa kertoilin omista kokemuksista ja opastin lähteviä tavoitteiden asettelussa ja muissa jutuissa, joita AIESEC-harjoitteluun liittyy.
Aivan meinasi koko homma unohtua, mutta muistinpa sentään. Vanha asia, mutta laitetaan se nyt tännekin. Ennen Kiinan reissua piti kirjoittaa juttu tästä reissusta. Kovalla kiireellä viimeistelin sitä vielä Hong Kongissa, mutta näkyy se kuitenkin ylittäneen julkaisukynnyksen. Tiedosto on pari megainen pdf, joten älkää ihan mopokoneilla sitä aukaisko. Sivu on muistaakseni yhdeksäs.
BlinkList.com