Selalu saya tersesat di KL

Hyvää Jussia!

2008-06-19T22:33:00.004+08:00

Aika rientää. Nyt jo reilu puoli vuotta on mennyt suomessa. Kaikkeen tottuu. Talvi meni vähän totutellessa... talveen. Työskentely Eurooppalaisessa jättiorganisaatiossa on vähän erilaista kuin pienessä Aasialaisessa yrityksessä. Nyt jälkeenpäin on ollut kiva käydä Lontoossa (Kuva yllä) ja Amsterdamissa moikaamassa tuttuja. Espanjan vuoro on sitten vähän myöhemmin.

Voisi kuvitella, että pitkän poissaolon jälkeen kotimaisia asioita arvostaisi jotenkin eri tavalla. Järjestys, tehokkuus ja toimiva julkinen liikenne ovat kieltämättä erittäin mukavia. Toisaalta myös ärysttäviä piirteitä huomaa jatkuvasti. Esimerkiksi ahdistavat kauppojen aukioloajat, hiljaiset ihmiset, sää ja hinnat. Suomea ja Helsinkiä ei voi myöskään sanoa erityisen monikultuuriseksi tai värikkääksi paikaksi. Lisäksi tietynlainen epäjärjestys piti vain mielen virkeänä. Suomessa suurin osa ihmisistä vain vaeltaa työn ja kodin väliä ilman minkänlaista päämäärää.

Pidempiaikainen oleskelu ulkomailla laskee kynnystä lähteä uudelleen. Itselläkin jäi kipinä lähteä, mutta ei ihan vielä. Ollaan nyt edes täysi vuosi paikallaan.

Koen hyötyneeni ulkomailla olosta. Olen huomattavasti päämäärätietoisempi ja herkempi toimimaan kun huomaan jonkin epäkohdan josta en pidä. Tiedän, että minun ei ole pakko olla täällä ja varsinkin nykyisellä työllisyystilanteella asioita on varsin helppo muuttaa nopeastikin. Kansainvälinen työkokemus toi mukanaan nipun kontakteja ja rohkeutta joista on varmasti hyötyä myöhemminkin.

Kaikesta huolimatta, kiva olla kotonakin välillä ja kun työkin on mielenkiintoista, niin mikäs tässä ollessa. Nyt kuitenkin jussin viettoon!

Viimeisen kerran

2007-10-01T23:19:00.000+08:00

Viimeisen kerran Tandoori kanaa. Viimeisen kerran Singapore mee hon. Viimesen kerran KLCC, Bukit Bintang ja Bangsar. Viimeisen kerran toimistolla ja kaverit. Osan nakee varmaan viela tulevaisuudessa, mutta ei kaikkia. Viimepäivät on menneet kavereiden kanssa aikaa viettäessä. Perjantaina pidettiin pienet bileet parin muun lähtevän kanssa. Sittemmin ollaan käyty syömässä porukalla parikin kertaa. Viimeksi tänään kiinalainen tuttu viimein kokkasi kauan aikaa lupaamansa kiinalaisen perunakeiton. Se maistui ihan... perunakeitolta.

Kone lähtee huomenna puolen yön aikaa. Helsingissä ollaan perillä iltapäivällä.

Vika viikko

2007-09-26T22:45:00.000+08:00

Viimeinen viikko on menossa. Vähän yllättäen tähän tilanteeseen päädyttiin, vaikka onhan tämä ollut suunnitelmissa jo jonkin aikaa. Nyt kun paperit ovat yliopistolla oikeastaan vain hakemista vaille valmiina ja tilaisuus koitti niin ajattelin kokeilla jotain muuta. Nyt suuntana on Helsinki ja siellä softan kehitystä vähän isommissa ympyröissä hieman eri työkaluilla. Asunto on vielä hakusessa mutta eiköhän se siitä. Tuntuu vähän hassulta, että viikon päästä olen jo Helsingissä.

Täällä tämä viikko on ollut varsinkin töiden osalta hiljainen. Mike on häissään Espanjassa ja Vishen on uunituoretta poikaansa hoitamassa Tallinnassa. Odotan kulttuurishokkia mielenkiinnolla. Vajaan kahden ja puolen vuoden poissa olon jälkeen Suomi voi tuntua erikoiselta. Mukava mennä takaisin, vaikka olisi kai täälläkin viihtynyt.

Perhetapahtumia

2007-09-12T00:10:00.000+08:00

From Mikes & Miche...

Mike ja Michelle päättivät virallistaa seurustelunsa viimeviikolla. Kyseessä oli lähinnä papereiden täyttöä ja kuuleman erikoinen seremonia jonkin Malesialaisen virastotalon parkkipaikalla. Viranomaiset olivat kuuleman antaneet mukaan esitäytetyt paperit jalkavaimojen hankkimiseksi. Sikäli ihan mielenkiintoista, koska olen tuntenut molemmat pidempään kuin he ovat tunteneet toisensa.

Tapahtumaa juhlittiin illalla hieman. Ensin lähimpien kanssa käytiin illallisella ja sitten jazz-klubille vähän isommalla porukalla. Tämä oli lähinnä virallistamisen juhlintaa. Varsinainen seremonia on parin viikon päästä Espanjassa. Vishenin ja Kristinan esikoisen pitäisi syntyä Virossa samoihin aikoihin.

Flic ja Catalina. Entiset kämppikset, tai oikeastaan vain Flic muutti joku aika sitten lähemmäs uutta työpaikkaansa. Blogin mukaan ikävöi meitä.

Itse pari keskellä. Äärimmäisenä vasemmalla on uusi kämppis Dominika ja oikealla Prashant, entinen kollega, joka kuuleman vähän haikailee jo takaisin.

Malakka

2007-09-09T23:45:00.000+08:00

Viimeinkin, reilun kahden vuoden jälkeen pääsin Malakkaan. Malakka on kaupunki parin tunnin bussimatkan päässä. Kuuluisa lähinnä historiallisista nähtävyyksistään. Paikka on ollut vuoroin kiinalaisten, portugalilaisten ja hollantilaisten hallinnassa. Eihän se kaukana ole, mutta eipä vain ole tullut käytyä.

Vaikka paikka on aika suosittu päiväreissukohde, lippujen saanti sinne onnistui aika helposti. Mukaan lähti Outi, Maija ja Flic. Perillä ajateltiin varata bussiliput paluuta varten heti, mikä osoittautui hyväksi ideaksi. Koko kaupungista oli enää viisi lippua Kuala Lumpuriin sunnuntaiksi. Näistäkin kolme paikkaa oli bussiin joka lähti jo yhdeltä iltapäivällä. Puoli kuudelta lähtevään ekstravuoroon sentään saatiin kaksi lippua. Sitten vain pikaisesti keskustaan ja katselemaan mitä ehditään. Maija ja Flic uhrautuivat lähtemään ensimmäisinä.

Outin kanssa kierreltiin loppupäivä ympäri kaupunkia. Pääsääntöisesti käveltiin, mutta pakkohan paikallisia varsin näyttäviä riksoja oli kokeilla. Ihan mukava pieni paikka, jossa olisi viihtynyt vähän pidempääkin. Yllättävän eurooppalainen ja organisoitu esimerkiksi Kuala Lumpuriin verrattuna.

Merdeka

2007-08-31T19:35:00.000+08:00

Itsenäisyyspäivähulinat alkavat olemaan jo ohi. Tänä vuonna juhlittiin Malesian 50-vuotiasta itsenäisyyttä ja hommaan panostettiin kunnolla. Radioissa ja telkkarissa on ollut ohjelmia Malesialaisista asioista kuten ruuasta, musiikista ja ruuhkista. Lisäksi matkailuun on panostettu huomattavasti. Itsenäisyyspäivä on yksi vuoden tärkeimmistä juhlapäivistä, koska sillä ei ole uskonnollista merkitystä, joten se on yhteinen kaikille etnisille ryhmille.

Koko homma huipentui eilen puolenyön aikaa kun Union Jack taas kerran laskettiin symbolisesti alas ja Malesian lippu nostettiin tilalle. Isoimmat juhlat olisivat olleet keskustassa, mutta suosiolla jätettiin homma väliin. Vanhan kokemuksen perusteella ruuhkat olisivat olleet kuitenkin niin pahat, että normaaliin 10minuutin matkaan olisi saanut varata pari tuntia.

e18

2007-08-18T13:24:00.000+08:00

Uskollisesti palvellut vanha sotaratsu Canonin S2 IS otti ja lopetti toimintansa. Luonnollisesti tämä tapahtui Balilla, jossa olisi ollut enemmänkin kuvattavaa.

Kamera yhtäkkiä vain kieltäytyi vetämästä optiikkaa takaisin kameran sisään tai ulos. Aikansa se yrittää mutta ei onnistu ja putki jää osapuolleen puolivälin paikkeille. Ruudulle tulee vain mystinen virhekoodi E18.

Pikainen googlaus tuotti tulosta. Ei varsinaista ratkaisua, mutta ainakaan en ole yksin, koska joku suivaantunut Canonin, luultavasti entinen, asiakas on alkanut pitämään palvelua osoitteessa http://www.e18error.com/ ja onpa asiasta näköjään kirjoitettu artikkeli Wikipediaankin.

Noiden sivujen mukaan asiaan ei ole olemassa pätevää korjausta ja Canon on erittäin nihkeä korjaamaan kameroita varsinkaan takuuajan jälkeen. Paineilmaa suositeltiin siltävaralta, että hammasrattaiden välissä on hiekkaa. Ainakin minun tapauksessa se on varsin mahdollista. Pitää kokeilla sitä. Vai oliskohan tämä vain merkki siitä, että mielessä jo jonkin aikaa ollut suunnitelma järkkärin ostosta pitäisi laittaa käytäntöön.

Autobots, roll out!

2007-08-06T22:35:00.000+08:00

Maybank on aloittanut uuden mainoskampanjan. En tiedä kenelle se on suunnattu, mutta kampanjassa käytetään apuna tuoretta Transformers-elokuvaa. Ilmeisesti minusta on tullut jollain tapaa vanhan aikainen mutta minusta Transformers elokuva ja pankkibisnes ei vain sovi yhteen. Minusta on jotenkin lähtökohtaisesti väärin markkinoida turvallisia pankkipalveluita viisimetristen ulkoavaruudesta tulleiden tappajarobottien avulla. Vai liekö kampanja suunnattu heille?

I am Optimus Prime, and I send this message for any surviving Autobots taking refuge amongst the stars. We are here. We are waiting.

Ja minulla on vielä tili siellä! O tempora O mores!

Perhentian 2007

2007-07-28T16:47:00.000+08:00

Kaksi viikkoa sitten kävin toistamiseen Perhentianilla. Tällä kertaa pienempi porukka, joka kutistui entisestään kun Caroline sai ruokamyrkytyksen juuri ennen lähtöä. Se vähän tasoitti porukan jakoa. Nyt suhde oli oli enää 2:1 naisten hyväksi. No ei me Jannen kanssa kuitenkaan valitettu, vaan koitettiin olla tuplasti enemmän miehinä.

Muuten reissu meni perussetillä. Palaneet olkapäät, melkein hukuttiin snorklatessa kovan virtauksen vuoksi ja pakollista rannalla makoilua. Pari hyvää sukellusta, joista toinen samalle hylylle kuin viime vuonna. Tänä vuonna näkyvyys oli vain vieläkin huonompi. Parhaimmilaankin noin neljä metriä ja virtaukset paikoitellen aika kovia. Minulle ei löytynyt sopivaa märkäpukua, joten menin pelkät shortsit jalassa ja totta kain viiltelin itseni hylyn mastoista roikkuviin ruosteisiin ketjuihin. Onneksi rokotusten pitäisi olla kunnossa. Jälleen kerran olisin tarvinnut käsimerkkiä, jolla divemasterille voi viittoa ettei minun sertifiointi anna myöten mennä merisiiliä vilisevän hylyn ruumaan. Noh, tulipahan sielläkin käytyä. Ei ne naarmut siellä tulleet. Toinen sukellus oli sitten huomattavasti mukavampi ja näkyvyyskin oli parempi. Taisi olla pisin sukellus mitä olen koskaan tehnyt. Hyvä reissu siis.

Mainosvideo

2007-07-28T13:41:00.000+08:00

Kesäkuun lopulla tehdylla Langkawin reissulla meillä oli mukana videokamera. Pätkistä koostettiin sitten lyhyt mainosvideo rekrytointia helpottamaan. Video luonnolisesti löytyy Youtubesta.

Suunnitelmia

2007-07-12T19:01:00.000+08:00

Viime päivityksestä on vierähtänyt hetki. Lupaan ryhdistäytyä. Kerrataan nyt aluksi vaikka viimeaikojen tapahtumia.

Kesäkuun alkupuolella pidettiin siis kämppisten kanssa bileet. Ajatus oli yhdistää Flicin ja minun synttäri, minun kaksi vuotta Malesiassa ja gradun palautusbileet. Teemaksi valittiin purppura. Ajatuksena oli kaikki pukevat jotain purppuraa. Luonnollisesti osa Brickfieldsin porukasta veti homman överiksi ja maalasi päänsä purppuraksi. Alla olevassa kuvassa Dave näyttää mallia oikeaoppisesta pukeutumisesta.

Kuun vaihteessa mentiin Langkawille. Firman reissu, eli ohjelmassa oli tiimihengen kasvatusta, vapaata ohjelmaa ja minun synttäreiden viettoa. Samalla reissulla käytiin myös henkilökohtaisten tavoitteiden asettamista ja niiden saavuttamista. Varsin ajankohtaista, koska valmistuminen viimeinkin häämöttää ensi syksynä.
Liitovarjoilu on kivaa ensimmäisen 2 minuutin ajan. Sitten se käy vähän yksitoikkoiseksi.

Työkavereiden synttärilahja (sylissä) oli erikoinen, mutta ainakin sillä sai huomiota.

Pakollinen ryhmäkuva. Firman kasvaa. Mukana oli kaksi uutta, jotka eivät olleet vielä aloittaneet. Toinen oli kuuleman kysynyt kollegalta, että onko meillä töissä ketään normaalia.

Viime viikonloppu meni sitten Singaporessa, jossa oli kaverin kaverin synttärit, joihin menin kuokkimaan Carey-Annen, Janan ja Salahin kanssa. Hauska reissu. En muita nauraneeni yhtä paljon vuosikausiin. Kaikkea sattuu ja tapahtuu. Samalla reissulla myös tapasin muutamia tuttuja, jotka ovat sinne aikoinaan menneet.
Cafe Del Mar Sentosassa, jossa synttärit pidettiin.

Pakollinen Merlionin tarkistus ja ryhmäpotretti.

Muuten asiat ovat mainiosti. Työt menevät mukavasti vaikka jo uutta paikkaa katselen. Tällä hetkellä Suomi näyttäisi olevan varsin todennäköinen vaihtoehto, vaikka Englantikin vähän vielä kiinnostaisi. Mukava kun on kertynyt kykyjä joille tuntuu olevan kysyntää. Suomalaisia on alkanut löytymään vähän joka puolelta. Viimeviikolla yksi KL:stä ja toinen Singaporesta. Kohtahan täällä alkaa olemaan ruuhkaa.

Salmiakki

2007-06-20T00:47:00.000+08:00

Viime lauantaina pidettiin kotona yhdistetyt Flicin myöhäiset ja minun aikaiset synttäribileet, gradun valmistujaiset ja kaksi vuotta KL:ssä bileet. Kemut menivät kaiken puolin mukavasti ja vieraat viihtyivät osin aamuun asti. Olin vähän aikaisemmin saanut lahjaksi pussillisen salmiakkia. Joku löysi sen pussin ja sitä sitten maisteltiin. Ihan kaikkia naamoja en saanut valokuvattua, mutta jotain sentään.

From Salmiakki

Kämppis Katalina oli ensimmäisenä paikalla. Karkki pysyi suussa juuri ja juuri tämän kuvan ottamisen ajan ennenkuin päätyi parvekkeelta alas.

Khalid (kollega) oli vähän kummissaan mausta, mutta sylkemään ei tarvinnut alkaa.

Mahen ei edes kokeillut...

...mutta Takuya melkein söi yhden ennen kuin oksennusreaktio alkoi.

Martinilla ei ollut isompia ongelmia, vaikka maku selvästi kummastuttaa.

Carey-Anne kummastelee hetken aikaa makua...

...mutta käytännössä heti maku osoittautuu varsin epämiellyttäväksi.

Lisää kuvia löytyy täältä.

Minusta ne ainakin oli ihan hyviä.

Saksa

2007-05-29T21:04:00.000+08:00

From Deutchland-Suomi

Vajaan kuukauden Euroopan kiertue alkaa olemaan lopuillaan. Häät on vietetty, koulut lopetettu ja matka takaisin kohti Aasiaa on alkanut. Ensin vain tämä pitkän viikonlopun mittainen pysähdys Frankfurtissa. Päivät on mennyt ihan töitä tehdessä ja gradua viimeistellessä. Muu aika sitten Inan, Manuelin, Fredin tai Ramonan kanssa kikkailessa. Mukava maa. Mikähän sitä Seppo Rätyä sitten oikein jurppi. Suomesta olisi tulossa Malesiaan lisävahvistuksiakin vielä ennen kuun vaihdetta.

Kierrätystä

2007-04-28T13:28:00.000+08:00

Ilmastonmuutos saapuu Malesiaan. Liekö täälläkin kyseessä Happy Feet-ilmiö vai mikä, mutta ainakin meidän taloyhtiössä ollaan edistyneitä. Tänne on nimittäin luoto "kierrätyskeskus". Vielä kyseessä on varsin vaatimaton laitos, mutta alku se on tämäkin. Kämppikset Katalina ja Flic olivat asiasta jo varsin innoissaan. Ei kestänyt kauaa, että keittiöön ilmestyi kaksi uutta jäteastiaa. Kiva ajatus, mutta olen ihan varma, että kaikki jätteet silti päätyvät samaan paikkaan.

Harrastin myös kolikoiden kierrätystä. Pari vuotta olen kerännyt taskunpohjalle jääneet kolikot ensin pöydälle, sitten lahjaksi saatuun kulhoon ja sitten vielä isompaan lahjaksi saatuun kulhoon. Viimein perjantaina vein parikiloisen pussin kolikoita pankkiin. Tilille ilmeistyi pitkälti toistasataa dollaria. Sillähän saa jo kahvit suomessa.

Kävi myös ilmi, että joudun maksamaan tuloveroa Malesiaan. No se ei ollut varsinainen yllätys, vaan se että joudun maksamaan sen koko vuodelta kahden päivän varoitusajalla. Firma ystävällisesti palkkasi verokonsultin tekemään laskelmat. Jännityksellä odottelin tuloksia, että riittääkö edes kuukauden palkka. Hyvin riitti. Veroprosentti koko vuodelta jäi jonnekin vajaan viiden seutuville.

Tosi-telkkari, osa 2

2007-04-24T00:37:00.000+08:00

Tammikuussa oli puhetta tosi-telkkarista, jota kuvattiin toimistolla. Kyseinen pätkähän tuli ulos maaliskuun lopulla ja vihdoin löytänyt tiensä myös YouTubeen. Ohjelmassa haetaan maan parasta bisnesideaa ja tämän kaverin idea on yhdistää kiinalainen horoskooppi ja rekrytointi samaan webpalveluun. Tässä pätkässä hän kyselee webbibisneksessä mukana olevien yrittäjien mielipiteitä.

Graduongelma

2007-04-19T00:12:00.000+08:00

Gradukin edistyy. Hitaasti. Nyt tosin alkaa jo näyttämään aika hyvältä. Sivujakin kertyy pikkuhiljaa, mutta välillä on vähän vaikea keskittyä. Kaikki muu kun on niin valtavan mielenkiintoista tällä hetkellä. No, jos se yhtään lohduttaa niin näyttää siltä, etten ole ainoa. (Ei se lohduta.)

Takaisin arkeen

2007-04-15T16:35:00.000+08:00

Arkikin alkaa jo sujumaan, vaikka alkuviikko olikin vähän vaikea aikaeron vuoksi. Tom tuli Brisbanesta tänne pääsiäisen viettoon. Formulat jäivät nyt välistä ja lähinnä keskityttiin kaikkeen formuloiden ympärillä pyörivään oheistoimintaan ja kaverin tupareihin. Ei viitsitty lähteä istumaan ruuhkaan tuntikausiksi vaan katsottiin kisat mukavasti kotoa.

Torstaina keskellä yötä heräsin paukahdukseen ja kuulin, että ilmastointi napsahti pois päältä. En kuitenkaan siitä jaksanut välittää. Sähkökatkoja on aina välillä. Tällä kertaa sähköt eivät olleet tulleet takaisin edes aamulla. Perjantaina iltasella selvitin ongelmaa ja havaitsin, että aina kun kytken jaakaapin kiinni, kaikki releet napsahtavat pois päältä. Samalla myös tajusin, että ruuat olivat olleet kaapissa miltei vuorokauden lämpimässä. Kun aukaisin oven, haju oli mieleenpainuva. Soitin vuokraemännälle, joka onnistuikin järjestämään uuden jääkaapin täksi päiväksi. Luvatun toimituksen piti olla tunti sitten, mutta vielä ei ole mitään kuulunut.

Ja täällä taas

2007-04-05T00:45:00.000+08:00

Ja takaisin Kuala Lumpurissa. Nyt lähinnä yritän väsyttää itesäni, jotta aikaerosta huolimatta pääsen aamulla töihin. Euroopassa vietetyn vajaan kuukauden jälkeen oli ihan mukava kun kostea helle iski naamaan lentokoneesta poistuessa, varsinkin kun kapteeni oli hetkeä aikaisemmin ilmoittanut, että lämpötila on 32 astetta. Jostain kumman syystä Lontoon 12 tuntui paljon kylmemmältä kuin Suomen +5. Jälleen vietin yön Lontoossa Anetan ja Tomekin luona. Tosin en ehtinyt heitä paljoa näkemään, koska Ryanairin lennot saapuvat kätevästi keskiyöllä, eikä Lontoon kokoisessa kaupungissa ihan hetkessä liikahdeta, jos metro ei kulje.

Malesiaan liittyen ensimmäisenä huomasin ruuhkan Kuala Lumpurin lähtevän koneen check-innissä. Siellä oli useampikin perhe pakkaamaassa ja uudelleen järjestelemässä kamojaan, jotta kaikki saadaan koneeseen. Toinen tuttu tunne oli turvatarkastuksissa. Aasialaiset kun tykkäävät matkustaa perhe- ja sukukunnittain. Jos yksi on tarkastuksessa muita hitaampi niin koko suku odottaa. Ja samalla suku aiheuttaa massiivisen jonon. Ihailtavaa perheuskollisuutta, mutta aiheuttaa suunnattomasti närää Eurooppalaisissa, jotka vain haluaisivat päästä tarkastuksista ohi mahdollisimman nopeasti. Standstedissa tarkastukset ovat naurettavan tarkat, mutta Heathrowssa turvatarkastukset ovat kai jo saavuttaneet jonkinlaisen ennätyksensä. Kenkiä läpivalaistaessa eräs tarkastaja totesi, että olen ensimmäinen matkustaja hänen vuoronsa aikana jolla ei ole yhtään reikää sukissaan.

Lento meni mukavasti. Ennen lähtöä sain vaihdettua itselleni paikan jossa jalkatilaa rittää, onnistuin nukkumaan useammankin tunnin ja siitä huolimatta ehdin katsomaan pari tuoretta leffaa, jotka olivat jääneet välistä. En tiedä miksi Malaysian Airlinesia aina niin parjataan. Minusta se ainakin on ihan hyvä.

Perillä ensimmäisenä huomiona oli helle, joka iski naamalle kun astuin ulos koneesta. Myöhemmin siihen sekoittui saunan kosteuden ja joiden kasvien tuoksi. Bangsarista iltapalaa hakiessa siihen vielä yhdistyi curryn haju. Kämppäkaverit ja pari tuttua olivat jo odottelemassa. Mikäs tänne on tullessa. Tuli huolestuttavan kotoisa tunne.

Kotona

2007-03-26T20:25:00.000+08:00

From Suomi

Viimein kotona. Tai, no oikeastaan vielä hetken aikaa. Englannissa vietetyn viikon jälkeen olen viimeiset kaksi viikkoa koittanut tehdä gradua ja olla ulkona niin paljon kuin mahdollista. Kummassakaan ihan täydellisesti kuitenkaan onnistumatta. Vielä reilu viikko aikaa ja sitten takaisin tropiikin lämpöön pahimpia loskakelejä karkuun.

Lumi-ikävää

2007-02-28T23:55:00.000+08:00

Hetki on taas vierähtänyt ilman mitään isompia. Kiinalaisen uuden vuoden jälkeen on rauhoituttu taas arjen viettoon. Suomi on nyt jotenkin ollut tässä pinalla. Olen törmännyt suomalaisiin useammankin kerran ja tänään kävin F-securen paikalliskonttorin poikien kanssa pelaamassa perisuomalaista sählyä. Sähly on todella tukalaa hallissa, jossa ei ole minkäänlaista ilmastointia. Jo 20 minuutin jälkeen tuntui, ettei lattiasta pääse millään ylös. Kunhan olin päässyt kotiin lähdin vielä tarkistamaan viereen avatun kuntosalin. Tarkoituksena oli lähinnä vain jäädyttää ensikuun jäsenmaksu. Suotta sitä maksamaan kun tiketit Suomeen on jo hallussa ja lähtökin on jo ensiviikolla. Kun oli kamppeet mukana niin testasin vähän saliakin. Työt näyttivät olevan vielä aikalailla kesken, mutta sauna oli sentään jo valmis. Siellä oli oikein perisuomalainen puukiulu. Kiukaan merkki oli joku vähän oudompi, mutta ihan selvästi kotimainen kuitenkin.

Firmaan tulee seuraavan kuukauden aikana kaksi henkilöä lisää. Niitä varten haettiin Ikeasta pöytiä ja muuta kampetta. Samaan aikaan sain omaan nurkkaani ison taulun piirustelua varten. Kun en heti keksinyt sille käyttöä ja löysin vain sinisen tussin, eikä Kristina löytänyt mustaa tussia viron lippua varten, taulun ensimmäiseksi piirustukseksi tuli sitten komea Suomen lippu.

Possun vuosi

2007-02-19T23:51:00.001+08:00

CNY Decorations
Originally uploaded by hnix.

Alanin perheen uudenvuoden illallinen oli Klangissa, noin tunnin matkan päässä KL:stä. Sinne mentiin pienellä porukalla ja meidät haettiin asemalta kahdella autolla. Perillä paikanpäällä meitä jo odoteltiin. Ruokana oli tuttuun tapaan riisiä, nuudeleita, possua ja kanaa. Illan kuluessa tehtiin muutamia ruokaan liittyviä rituaaleja, joiden pitäisi tuoda bisnesonnea seuraavalle vuodelle. Paikalla oli myös Alanin suomalainen pomo, joten sain puhua suomeakin.

Alan oli huolehtinut, että suomalaisilla vierailla ei tule koti-ikävä. En vieläkään tiedä, että mistä se näitä suomituotteita hommaa.

Ja sitten ryhmäkuva.

Perheen talo oli suomalaisittain mielenkiintoinen. Vanhin poika oli vaimoineen ostanut paritalon toisen puolikkaan ja lopullisena ajatuksena oli poistaa asuntojen välissä oleva seinä, jotta saadaan yksi iso talo. Tämän on kuuleman määrä tapahtua kunhan nuori perhe alkaa kasvamaan ja lapsenvahtiongelmat alkavat.

Muuten possun vuosi on alkanut laiskasti. Huomiseen asti on vielä pyhiä. Viimepäivät ovat menneet kotosalla akkuja ladatatessa ja altaalla loikoillessa. Pari leffaakin on tullut katsottua. Kävin tänään ostarissa ja noin puolet kaupoista on oikeasti kiinni ainakin huomiseen asti. Siinä näkyy kiinalaisten vaikutus liike-elämään. Minään muuna pyhäpäivänä kauppojen aukioloajat eivät muutu. Ostarissa olessa joku kaveri tuli nykimään hihasta ja kyseli, että olisinko kiinnostunut mallin töistä. Tässä täytyy olla joku pila menossa. Eikai näin käy kuin elokuvissa. Muistaakseni kolmas kerta muutaman kuukauden sisällä. Otin vain käyntikortin ja lupasin palata asiaan myöhemmin.

Gong Xi Fa Chai

2007-02-17T16:43:00.000+08:00

Sian vuosi on tuloillaan. Tänään on kuukalenterin mukainen uudenvuoden aatto. Allan on kutsunut minut ja pari muuta tuttua luoksensa aattoillalliselle. Tilaisuutta voi ajatella siten, että suomalainen perhe kutsuu kiinalaisia jouluaattona kinkkua syömään.

Ainakin kaupoista päätellen kyse on vuoden tärkeimmästä juhlasta. Mitkään muut pyhät eivät ole aiheuttaneet minkäänlaisia muutoksia kauppojen aukioloaikoihin, mutta nyt monet kaupat ovat kiinni tiistaihin asti. Yhden aukiolevan parturin onneksi onnistuin löytämään, en olisi ehkä muuten kehdannut mennäkään illalla mihinkään.

Gong Xi Fa Chai kaikille!

Vieraita

2007-02-11T20:37:00.000+08:00

Tuttujakin näkee. Sami ja Elina tulivat Oulusta pakkaspakolaisiksi. Teppo taas tuli Sarin kanssa työkomennukselle jo joitain viikkoja sitten. Mukava kun saa välillä puhua suomea ihan kasvotusten.

Uudenvuoden juhlallisuuksiin liittyen monilla julkisilla paikoilla on leijonatansseja. Nämä on eräässä ostarissa Bangsarissa. Kävin Carey-Annen kanssa katsomassa Gamarjobatin. Se on kahden japanilaisen miimikon show. Ihan käsittämättömän hauska, 20 minuutin jälkeen oli leuat kipeänä nauramisesta. Youtubesta löytyy jotain pätkiä.

Ja sitten vielä oikein huonolaatuinen videonpätkä. En hoksannut laittaa parempaa kuvanlaatua.

Uutta vuotta kohti

2007-02-05T22:23:00.000+08:00

Tulipossun vuotta kohti mennään. Aatto taitaa olla ensiviikon lauantaina ja siitä juhlallisuudet jatkuvat rahalahjojen ja uhkapelaamisen merkeissä seuraavan viikon. Täällä varsinaisia vapaapäiviä ovat vain kaksi ensimmäistä päivää. Kiinalaisissa yrityksissä yleensä koko viikko. Krääsäkojuissa myydään possu- ja raha-aiheisia koristeia.

Juhlistin alkavaa possun vuotta puolivahingossa syömällä paistettua juustoriisiä possulla. Ruoka on ilmesestikin lähtöisin Hong Kongista ja täälläkin sitä aina jostain paikoista saa. Kunnon kiinalaiset äimistelee juustolle, mutta täällä ja ilmeisesti myös Honk Kongissa se näkyy tekevän kauppansa. Olen viimeiset puoli vuotta passiivisesti haeskellut ravintolaa, jossa sitä tehdään, mutta nyt vahingossa löysin yhden paikan. Luonnollisesti olin kävellyt paikan ohi jo monta kertaa, mutten vain koskaan ollut viitsinyt mennä sisälle katsomaan ruokalistaa.

Kävin myös tarkastamassa naapuriin avatun uuden ostarin. Neljäkerrosta täynnä (naisten) vaate- ja golfliikkeitä. Suurin osa on vielä kiinni. Ainoa vähänkään minua kiinnostava taitaa olla Starbucks ja sekin on yläkerrassa, jotta ei varmasti tule käytyä.

Angkor

2007-01-24T22:06:00.000+08:00

Yhdeksän päivää muinaisessa Angkorissa on takana. Oli kyllä kiva päästä takaisinkin. Ensimmäisen kerran KL tuntui tehokkaalta ja järjestäytyneeltä paikalta.

From Cambodia

Reissuun lähdin Inan kanssa ja aluksi lennettiin Siem Reapiin temppeleitä katsomaan. Kuvassa kuuluisin elikkäs Angkor Wat. Tämä hindutemppeli on valtavan iso. Muistaakseni noin 1,5km pitkä.

From Cambodia

Portaat olivat aika jyrkät. Tässä ollaan matkalla korkeimpaan torniin.

From Cambodia

Toinen tunnettu temppeli on Buddhalaisten rakentama Bayon. Se ei ole ihan yhtä hyvin säilyt kuin Angkor Wat ja on selvästi pienempi, mutta edelleen hyvin vaikuttava rakennelma.

From Cambodia

Buddhan kasvot Bayonissa.

From Cambodia

Ta Prohm on viidakon runtelema temppeli. Se tuli kuuluisaksi kun ensimmäinen tai toinen Tomb Raider kuvattiin siellä.

From Cambodia

Tottakai tuk-tuk pitää välillä tankata. Kuvassa Kambodzalainen bensa-asema.

From Cambodia

Kun temppelit alkoivat pursuamaan korvista ulos, matkasimme veneellä Battambangiin. Aikataulun mukaan venematka kestää 3-9 tuntia. Meillä se kesti 8,5 tuntia. Loppua kohti matkustajat alkoivat olemaan aika hermostuneita. Vene oli pieni, vanha ja kiikkerä ilman minkäänlaista ilmastointia tai tuuletinta.

From Cambodia

Seuraavaksi suuntasimme bussilla kohti Sihanouk Villeä. Liikenne kaupunkien ulkopuolella on aika villiä. Rohkenen väittää, että bussi meni kolmanneksen matkasta väärällä kaistalla. Sihanouk Ville on pieni rannikkokaupunki ja siellä pitäisi olla maan parhaat uimarannat. No nyt ne nähneenä voin todeta, ettei sinne kyllä rantojen takia kannata mennä.

From Cambodia

Lopuksi vielä pääkaupunkiin Phnom Penhiin. Pakolliset nähtävyydet tuli nähtyä kuten kuvassa oleva Kuninkaallinen palatsi.

From Cambodia

Toinen merkittävä paikka on Tuol Sleng. Se on entinen lukio, jonka Punaiset khmerit muuttivat kuulustelukeskukseksi 70-luvun puolivälin jälkeen. Keskuksessa kuulusteltiin vallankumouksen vihollisia, kuten esimerkiksi opettajia tai silmälasien käyttäjiä sekä heidän perheitään lapset mukaan luettuna. Kuvassa on "kuulusteluhuone", jossa kuulusteltavilta kirjamellisesti kiskottiin tunnustus. Kun tunnustus oli saatu, ja jos kuulusteltava oli edelleen hengissä, nämä yhteiskunnan viholliset lähettiin kaupungin ulkopuolelle Kuoleman kentille, jossa lopullinen ratkaisu pantiin käytäntöön. Kuoleman kentät jäi näkemättä ajan puutteen vuoksi, mutta oli Tuol Slengissäkin jo ihan tarpeeksi.

Kambodzassa monet ihan perusasiat ovat vähän hankalampia. Ranskalaisten jäljiltä kaupunkisuunnittelu on paremmin hanskassa kuin Malesialaisilla ja liikennekin on pääsääntöisesti oikean puoleista, jos vain kaista sattuu olemaan ajettavassa kunnossa. Kraanavettä ei suositeltu edes hampaiden pesuun ja paikallinen turistilehtinenkin varoitta veineiden turvallisuudesta. Maassa on vielä noin 6 miljonaa maamiinaa, jotka rampauttavat satoja ihmisiä vuosittain. Korruptio rehottaa ja jotkut vanhemmat ovat valmiita myymään lapsensa 100 dollarilla. Silti ihmiset tuntuvat olevan iloisempia ja toivekkaampia kuin esimerkiksi KL:ssä. Usko tulevaisuuteen on kova ja viimeisen 30 vuoden tapahtumia katsoessa, suunta on vain ylöspäin. Välillä vähän hävetti olla länkkäri, mutta onneksi paikalliset osaavat nyhtää turisteilta dollarit pois. Tuntuu hullulta, että siellä monelle ihmiselle dollarin ero hinnassa voi olla elämän ja kuoleman kysymys. No hyvä reissu silti. Kaunis maa ja säätkin suosivat. Aurinko paistoi, mutta ei silti ollut tukalan kuuma.

Lisää kuvia täältä.

Kâmpŭchea

2007-01-13T00:23:00.000+08:00

Kambodžan verinen lähihistoria tunnetaan Suomessa paremmin kuin muinainen historia. Khmerit ovat asuttaneet seutua jo vuosisatojen ajan ja rakentaneet keskelle viidakkoa valtavia palatseja ja kaupunkeja. Sittemmin Ranskalaisten lähdön aikoihin alkoivat levottomuudet, jotka kai saavuttivat huippunsa Punaisten Khmerien vallassaoloaikaan 70-luvulla, jolloin noin kymmenesosa maan väestöstä tapettin enemmän tai vähemmän järjestelmällisesti.

Sittemmin maa on rauhoittunut ja nykyisin turismi, joka kohdistuu pääasiassa Angkor Watiin ja muihin Khmerien muinaisiin temppelikaupunkeihin pitää maata pysyssä. Ihan kehittyneestä maasta ei kuitenkaan voi puhua. Suurlähetystön varoituslista on pitkä ja 300km junamatkaan on Lonely Planetin mukaan varattava aikaa noin vuorokausi. Kävin oikein ottamassa matkavakuutuksen. Huomenna on tarkoitus lentää Siem Reapiin Angkor Watin temppeleitä katsomaan. Sieltä vähän vielä avonaisen suunnitelman mukaan pitäisi rantojen ja viidakkokylien kautta päätyä pääkapunkiin Phnom Penhiin sunnuntaiksi, josta sitten on lento takaisin kotiin.

Kambodžan nimen voi kirjoittaa khmerin-kielen koukeroisilla, vähän thaita muistuttavilla kirjaimilla, mutta ilmeisesti sitä kirjoitusjärjestelmää ei kovin laajalti tueta, joten en ala nyt edes yrittämään sitä.

Tosi-telkkari

2007-01-11T21:05:00.000+08:00

Taas telkkari. En kuitenkaan minä. Malesiassa pyörii Nescafé Kick-Start-niminen tosi-tv sarja. Ilmeisesti uusi kausi alkaa tässä piakkoin. Ohjelmassa haetaan uusia bisnesideoita ja voittaja saa sitten tukun rahaa ideansa toteuttamiseen. Ohjelmasta otettiin yhteyttä, että olisiko mahdollista jos joku meidän firmasta toimisi jonkin sortin tuomareina ensimmäisellä kierroksella ja antaisivat palautetta erään kilpailijan IT-aiheeseen bisnesideaan. Mike, Vishen ja Jiangti suostuivat hommaan ja eräänä aamuna toimisto olikin tupaten täynnä kameroita ja kiireisenä ympäriinsä juoksentelevia ihmisiä.
Neukkari oli muutettu studioksi. Sinne oli kannettu lisätavaraa, jotta se ei näyttäisi niin autiolta. Kilpailija oli kiinalainen kaveri, jonka ideana oli perustaa webisivu, joka antaa uraneuvontaa käyttäjän kiinalaiseen horoskooppiin perustuen. Kameroiden edessä ollut palautesessio ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen. Jiangti oli ainoa, joka edes jotenkin ymmärsi että mistä on kyse, mutta ei oikein osannut sanoa mitään kannustavaa. Mike ei ymmärtäny koko hommaa alkuunsa ja Vishen käytti telkkariin sopimatonta kieltä tajuttuaan, että kyseessä on taikauskoon ja horoskooppeihin perustuva ajatus.

Mielenkiinnolla odotellaan, että milloin ja minkälaisena jakso tulee telkkarista ulos.

Lait ja asetukset

2006-12-31T16:12:00.000+08:00

Uusi vuosi tulee. Aaton suunnitelmat ovat vielä vähän levällään, mutta eiköhän tässä vielä jotain keksitä.

Malesialaisille lait ja säädökset ovat enemmänkin muodollisia ohjeita kuin tiukkoja lakeja, joita tulee orjallisesti noudattaa. Alla oleva kuva on Brickfiledsistä, KL Sentralin läheltä. Taustalla oleva kyltti kieltää mopojen pysäköinnin.

DVD-leffojen osto on viimeaikoina muuttuntut hankalammaksi. Bangsarissa toimivat kaksi kauppaa ovat auki enää satunnaisesti, eikä levyjä saa enää kaupasta mukaan vaan ne on haettava liikkeen ulkopuolelta. Muuten palvelun taso on kuitenkin parantunut. Myyjät tervehtivät ja kiittelevät kohteliasti, mikä ei ole ihan tavallista. Maksuvälineeksi kelpaavat kaikki yleisimmät luottokortit ja ostoksista saa nykyään myös kuitin. Inhottavaa kun poliisi kiusaa nuoria ja yritteliäitä ihimisiä.

Hyvät uudet vuodet kuitenkin kaikille!

Välipäivät

2006-12-28T22:57:00.000+08:00

Joulu tuli ja meni. Saldona kasa lahjoja ja kalkkuna jääkaapissa. Aattona oli illallinen kaverin luona. Ruokana tuttua kalkkunaa, Kolumbialaista Coka-Cola Riisiä, Kanadalaista kurpitsa-pähkinälaatikkoa, joka maistui aikalailla porkkanalaatikolle, Saksalaisia makkaroita, pottumuusia ja jälkkäriksi jonkinlaista Spoomia, elikkäs jäätelöä kuohuviinissä. Hyvin meni kaikki alas, vaikka kalkkuna alkaa jo tökkimään.
Paketit kuusen alla.

Jouluruokaa

Joulupäivänä sitten vain oltiin. Viimevuotiseen tapaan iltapäivällä mentiin katsomaan paikallisia nähtävyyksiä, joihin ei ole tullut aikaisemmin tutustuttua. Tällä kertaa oli vuorossa lintupuisto. Tapaninpäivä olikin jo sitten normaali arkipäivä.

Lintu naukkaa välipalan.

Riikinkukko pöyhistelee

Joulujuhlat

2006-12-24T00:11:00.000+08:00

Joulu tuli hieman yllättäen. Viime vuonna ei lahjoja hankittu, mutta nyt niitä piti hakea. Yllättäen ostarit olivat ihan täynnä ja kotiin pääsy tuotti tuskaa. Torstaina koitin käydä ostoksilla, mutta järki ei riittänyt. Lähdin pois kello kymmenen kun kaupat menivät kiinni, mutta kotona olin vasta pari minuuttia vaille puolen yön. Taksilla matkaa on noin kolme kilometriä. Kävely ei oikein tullut kyseeseen kun en tiedä reittiä ja sekin reitti mikä on olemassa on joku kinttupolku, joka menee mitä hämärämpien alueiden läpi.

Joulupukki näkyy ehtineen MidValleyhyn.

Perjantaina oli firman pikkujoulut. Tai lähinnä illallinen. Järjestettiin se minun luona. Mike tilasi pari kalkkunaa ja muuten sitten kokkailtiin itse. Illan päälle pelattiin vielä Taboota, joka on sananselityspeli, tavallaan vähän haastavampi versio Aliaksesta. Kovin myöhään juhlia ei vietetty, sillä monet lähtivät jo joulun viettoon akselille Kanada-Kiina-KL. Paikallisethan eivät joulusta paljoa välitä vaan meinasivat mennä maanantaina töihin, jotta saavat uutena vuotena pidemmät vapaat. Juhlista jäi jääkaappiin ruokaa noin kahdeksi viikoksi. Muun muassa kaksi puoliksi syötyä kalkkunaa, pari kiloa salaattia ja pastaa, muutama litra jäätelöä, jääviiniä, juustoja, ja leivoksia.

Mitä useampi kokki...

Sovellettua jouluruokaa

Li'er esittelee jälkiruokaa.

Ilmeisesti kaikilla oli jo nälkä, kun syönnin aikana ei paljoa puhuttu. Huone ei ollut noin kylmästi valaistu vaan siellä oli kynttilöitä ja muita jouluvaloja.

Sukyi selittää Taboon sanaa ja muut kuuntelevat ja koittavat arvata, että mistä on kyse. Todella äänekäs peli.

Lähikaupasta löytyi joulukinkkua. Jäi nyt kuitenkin välistä, koska pelkästään se että kinkku on edes joskus ollut jollain astialla tekee tekee astiasta käyttökelvottoman muslimeille. Ei alettu värkkäämään kaksien astioiden kanssa.

Itse aattoiltana on tarkoitus mennä ranskalaisen ja hollantilaisen kaverin luo. Vien sinne kalkkunan sekä toivottavasta suurimman osan jäljelle jääneistä ruuista. Tällä hetkellä asunnossa ei ole kuin minä, koska Julie muutti takaisin Ranskaan ja Flic lähti yllättäen takaisin Australiaan joulunviettoon. Illalla pitäisi olla myös lahjojen vaihto, joka on pääsyyllinen viimeaikaiseen stressiin. Tänäänkin vietin Etelä-Afikkalaisen tytön kanssa neljä tuntia täydessä ostarissa. Nyt pahin alkaa olemaan ohi. Paitsi jouluruno, joka kuuleman pitää kirjoittaa annettavan paketin mukaan. Pitänee improvisoida viimehetken paniikissa.

Hyvät Joulut kaikille!

Massiivinen lahjakasa

2006-12-20T00:27:00.000+08:00

Ainakin minä olen ollut kilttinä. Lahjakasa sen kuin kasvaa. Viimeisin lisäys taisi tulla Australiasta. Muut ovat läjästä jopa hieman kateellisia. Tänä jouluna järjestetään myös lahjojen vaihtoa. Homma ei hoideta perinteiseen tapaan sikasäkissä menetelmällä, vaan lahjojen saajat ja antajat on arvottu. Eli minun pitää antaa eräällä arvotulle henkilölle lahja ja joku toinen antaa minulle. Hommaa varten on tehty oikein webisivu, joka sekoittaa saajat ja antajat sekä näyttää jopa saajien toivelistan. Aika hyvä idea, vaikka lisääkin joulustressiä kun nyt ei voi ostaa ihan mitä tahansa tusinakrääsää.

Big in Pakistan

2006-12-12T21:05:00.000+08:00

Olin perjantaina syömässä lounasta KL Sentralilla kun joku kiinalainen kaveri tuli juttelemaan. Yleensä ajan kaupustelijat heti pois, mutta tämä väitti tarjoavansa töitä. Olivat siellä kuvaamassa mainosta Telenorille Pakistaniin eikä ohjaaja ollut hyväksynyt ketään tarjolla ollut valkoista miestä esittämään skandinaavia mainokseen. Kuuleman olivat liian tummia. No (melkein) kaikkeahan pitää kokeilla, joten lähdin kaverin mukaan läheiselle kuvauspaikalle jossa juttelin hetken ohjaajan kanssa, joka sitten hyväksyi minut. Kuvausten piti olla sunnuntaina puolilta päivin.

Lauantaina soitettiin, että paikka ja aika on vaihtunut. Kuvataankin minun kämpän lähellä aamulla klo 8. No mikäs siinä. Ruotsalaisen tutun Lucia-iltamat jäivät vähän lyhyeksi, mutta samapa se. Aamulla menin kuvaspaikalle, jossa ilmoitettiin, että paikka on vaihtunut taas ja nyt mennään Putrajayaan, joka on keinotekoisesti rakennettu Malesian hallinnollinen pääkaupunki. Kun sinne päästiin niin ilmoitettiin, että sään takia minun kuvaukset on siirretty iltapäivään. Olisin siis voinut ihan hyvin nukkua monta tuntia. Nyt piti päivä viettää äärimmäisen tylsässä ja viikonloppuisin käytännössä kuolleessa kaupungissa. Ihan yksin ei kuitenkaan tarvinnut olla. Paikalla oli mallityttöjä eri maista, joten heidän kanssaan sitten kulutin aikaani siellä, joten huonomminkin olisi voinut mennä. Mainosta varten oli tuotu Pakistanista puolentusinaa paikallista mallia ja nayttelijää, joista ainakin yksi vanhempi mies oli ilmeisen pettynyt kun kukaan muu ei häntä tuntenut. Nuoremmat olivat vähän rennompia. Kaikki ainakin omien sanojensa mukaan enemmän tai vähemmän supertähtiä kotonaan.

Viimein päästiin asiaan. Ensiksi vain naamaan meikit ja puvustajan kautta. Luonnollisesti niillä ei ollut tarpeeksi minun kokoisia vaatteita, mutta onneksi tähän oli varauduttu ja olin ottanut omia vaatteita mukaan. Minun piti esittää pohjoismaista bisnesmiestä ja ottaa vastaan pakistanilaisen näyttelemä toinen liikemies. Ei iso homma. Koko kohtaus luultavasti kestää noin 5 sekuntia. Oli hauskan näköistä kun kuvaushuoneen ikkunoihin oli laitettu kuuraa ja taustalle palmujen varaan nostettiin vihreä kangas johon luminen maisema sitten myöhemmin lisätään. Kohtaus piti ottaa noin tusinan kerran ennen kuin se onnistui. Kaikenkaikkiaan siihen meni aikaa noin puolituntia. Ihan hyvälle tuntipalkalle siinä kerkesi, jos odottamista ei lasketa. Pitkä ja yllättävän raskas päivä. Vaikka oli kiva kun joku oli jatkuvasti kantamassa juomaa ja ruokaa sekä varmistamassa, että kaikki on hyvin niin en ole ihan varma haluaisinko tehdä tuota täyspäiväsesti. No pääsinpähän ainakin Pakistanin telkkariin ja vielä parhaimpaan katseluaikaan.

Joulukuun kuvasaldo

2006-12-08T22:21:00.000+08:00

Yleisön pyynnöstä muutama kuva joulukuulta.

Toimistoon hankittiin uusi älypeli nimeltänä Petango. Miken mukaan peli oli ollut vuoden peli "Skandinavistaniassa tai jossain vastaavassa pohjoisessa maassa". Kaiken kaikkiaan haastava ja addiktiivinen peli.

Khalid valitteli kylmää ilmastointia toimistossa. Homma ratkaistiin tuomalla sähkötakka. No ei se kuitenkaan oikeasti lämmitä.
Vaikka muslimimaassa ollaankin, niin se ei estä ostareita myymästä joulukrääsää. Läheisessä ostarissa näin telkkarin jossa pyöri video joulupukin jouluaskareista Rovaniemellä.
Vielä yksi kuva vieraista. Tällä kertaa KLCC:n edustalta.

Itsenäisyyspäivää

2006-12-06T23:38:00.000+08:00

Näkyy taas hetki vierähtäneen viime päivityksestä. Eipä tässä ole ihmeempiä tapahtunut. Itsenäisyyspäivä vietin tavalliseen tapaan työn merkeissä. En tiedä olisiko täällä olevilla suomalaisilla ollut jotain toimintaa tänä iltana, mutta meneehän se näinkin. Linnan juhlatkin kuuleman voi katsoa netistä. Voi tosin olla jo aika myöhä kun ne alkavat. Vanhemmatkin tulivat käymään. Nyt muutaman päivän Kuala Lumpuria katsasteltuaan ja ruuhkia päiviteltyään matka jatkui Langkawille. Yllä olevassa kuvassa on menossa KLCC:n vieressä olevan moskeijan tutkiminen.

Ilta on mennyt tuliaiseksi tulluttua glögiä maistellessa ja paria joulukorttia kirjoittaessa. Flic osti viikonloppuna oikein kirkkaasti vilkkuvat valot olkkariin. Kai ne vähän tuovat joulutunnelmaa. Siinä samalla on sitten keskusteltu, että mitkä asiat kuuluvat jouluun. Australialaiset väittävät kiven kovaan, että jäätelö, pirtelöt ja jääkylmä viini kuuluvat joulupöytään. Eurooppalaiset taas ovat enemmänkin lämpimien ruokien ja juomen kannalla.

Hajatelmia

2006-11-19T16:06:00.000+08:00

Joulu tulla jollottaa taas. Australiassa oli jo täysi hulina päällä ja kesävaatteita ja joulukrääsää myytiin kilpaa. Takaisin tullessa huomasin, että joulu on tulossa tännekin. Kuva läheisen Bangsar Villagen aulasta.

Viikko on mennyt pienoisesta kulttuurishokista toipuessa. Australiassa ehdin jo tottua siistiin, organisoituun ja tehokkaaseen länsimaiseen ympäristöön. Karu herätys kun vihdoin pääsin takasin, mutta nyt kaikki on taas niin kuin ennenkin.

Muista havainnoista mainittaakoon, että Finnairilta tuli emailia jossa mainostettiin ensi keväänä alkavia suoria lentoja. Hyvä homma, mutta saapas nähdä mikä on hinta.

Netissä surffatessa satuin huomaamaan Googlen mainoksen, jossa joku tahtoi päästä ulkosuomalaisten kansanedustajaksi. Linkki meni jo hukkaan, mutta pikaisesti vilkaisin sivuja. Aika asia kohtiin hän oli kiinnittänyt huomiota. Ainakin yksi asia on hieman mietyttänyt minuakin. Passiuudistuksen seurauksena kaikki suurlähetystöt eivät enää pysty tekemään uusia passeja hukkuneiden tilalle. Koska passeissa on biometrinen tunniste, ne pitää hakea henkilökohtaisesti ja valmistuminen kestää useita viikkoja. Kuala Lumpurin lähetystöön tunnisteen tekemiseen tarvittavaa konetta tuskin saadaan ihan lähitulevaisuudessa. Lähin kone tullee olemaan luultavasti Singaporessa tai Australiassa. Eli jos hukkaan passini, minun pitää mennä jonnekin ulkomaille hakemaan sitä, mutta ulkomaille ei pääse jos ei ole passia. Toivottavasti joku muukin jossain tavattoman tärkeässä ministeriössä on ajatellut tätä asiaa. Niin, ja sitten jäi vielä mietittymään, että miten Google tietää että olen ulkomailla asuva suomalainen. Mitähän muuta se tietää?

Aikoinaan lähtiessä ostin Malesia-Singapore-Brunei Lonely Planetin uuden painoksen. On näköjään tullut vietettyä hetki aikaa reissun päällä kun siitäkin näkyy tulleen jo uusi painos.

Ja loput...

2006-11-14T23:37:00.000+08:00

Ja sitten se loppu reissu. Matka taittu pääasiassa lentämällä. Australia on ihan käsittämättömän kaukainen ja iso maa. Laskin, että lensin maan sisällä noin 7000km vain käydäkseni kolmessa merkittävässä naapurikaupungissa ja siihen päälle reilut 13000km:n meno-paluu Kuala Lumpurista Brisbaneen. Vaikka jalat meinasivat puutua välillä, ei voi valittaa. Sen verran jäi vielä kaivelemaan, että pitänee käydä uudestaan katsomassa niitä paikkoja mihin ei nyt ehtinyt. Enempi kuvia on täällä.

Australia Zoota ja Sunshine Coastia seuraavana päivänä menin Tomin kanssa Tangaloomaan, joka on vanha valaanpyyntiasema kaupungin ulkopuolella olevassa kokonaan hiekasta muodostuneessa saaressa. Nykyisin saaren tekee mielenkiintoiseksi kilometrien mittaiset hiekkarannat, surffaus ja villit delfiinit, joita varten saaren ympärillä on suojelualue.

From Down Under

Tom rannalla. Vesi oli järkyttävän kylmää. Ainakin Malesian vesiin tottuneelle. Käytiin kuitenkin pikaisesti uimassa kun oli sitä varten tunnin venematka tehty.

Reissun sankareitahan olivat sitten delfiinit, joita myös päästiin ruokkimaan kalalla. Hauskoja ja leikkisä eläimiä. Villinäkin osaavat kiltisti käydä hakemassa kalan kädestä ilman, että purevat sormia.

Brisbanesta matka jatkui seuraavana päivänä Sydneyhyn, jossa myös entinen kämppis Alex asuu tulevan miehensä kanssa. Heidän vapautumista odotellessa kiertelin kaupungilla, jonka jälkeen Alex ja Rohan hakivat minut kaupungintalolta katsomaan loput pakolliset nähtävyydet. Sydney on erittäin kansainvälinen. Silmämääräisesti arvioituna miltei puolet väestöstä on aasialaista alkuperää. Monet paikan nimet on otettu suoraan Englannista alkaen kaupungin keskuspuistosta, Hyde Parkista. Subtrooppisen Brisbanen jälkeen Sydney tuntui vielä aika kylmältä. Takki sai olla päällä. Kesä vielä odotti tuloaan.

Minä ja pakollinen oopperatalokuva. Alex varoitti, ettei turistit ehkä pääse lähtemään Sydneystä, ellei kamerassa ole kuvaa Oopperatalosta ja Harbour Bridgesta. Siltakuva löytyy muiden seasta täältä.

Rohan ja Alex Ooperatalon takan. Kuuleman ihan tuttu paikka joka kerta kun menee töihin, ei kuuleman voi ymmärtää minkä takia tuhannet turistit kiikkuvat tuonne joka päivä.

Seuraavan päivä matkustin junalla pari tuntia Katoombaan Blue Mountainille. Paikallinen kansallispuisto on suosittu retkeilyalue, jonka tunnetuin nähtävyys on kuvassa näkyvä Three Sisters, joka on paikalla asuneen Gundungurra-aborginaaliheimon pyhä paikka.

Three Sistersin alapuolella on sademetsä. Kuvassa metsässä kasvava saninainen. Tämä yksilö oli kuuleman vain 4-5 metriä korkea.

Illalla kierreltiin Alexin kanssa Sydney surffausrantoja heidän uudella asuntoautolla, joka on ostettu häämatkalle Australian kiertuetta varten. Kuvassa Coogee Beachin aaltoja. Oli siellä hiekkarantakin, mutta illalla se ei ole kovin näyttävä. Seuraavan päivän vietin Manly Beachilla surffaajia katsellen ja muuten vain katsellen. Illalla hyppäsin koneeseen ja lensin pohjoiseen trooppiseen Cairnsiin, josta heti aamulla menin läheiseen Kurandan kylään. (Katso edellinen postaus.)

Matka Kurandaan kukkuloiden päälle meni 7,5km pitkällä gondolihissillä, pysähtyen aina välillä katselemaan maisemia. Alas tulin sitten kuvassa näkyvällä junalla. Juna kulki satakunta vuotta vanhaa kullankaivuurataa. Hienot maisemat.

Kun kerran Isolle Valliriutalle on päästy, niin pakkohan se oli sukeltaa. Hintaa sukelluksille kertyi monen kertaisesti Malesiaan verrattuna, mutta pakkohan sen on olla sen arvoistakin. Näissä vesissähän viihtyy tuhansia kilpikonnia, haita, valaita ja delfiinejä. Voi kuinka väärässä ihminen voi olla. Muistaakseni mielenkiintoisin oli papukaijakala ja mustavuokkokala. Niitä näkee Malesiassakin ja paljon halvemmalla. Noh, korallien välissä olevat kanjonit oli kuitenkin hienoja. Vedenalaisen kuvauksen niksitkin alkoivat pikkuhiljaa aueta, vaikka sitä ei juuri tästä kuvasta heti huomaakkaan.

Pettymysten sukelluksen jälkeisen päivän iltana lensin takaisin Brisbaneen ja siellä Tomin kanssa DHL:n pikkijouluihin. Kivat pippalot. Australialaiset on kyllä leppoisaa väkeä. Varsinkin parin kaljan jälkeen. Seuraavana päivän pakolliset kengurumatkamuistot ja lähialueen katsastelua. Kuvassa Minä ja Tom Mt. Coot-than päällä. Taustalla Brisbanen keskusta, vasemmalla näkyy vähän Kangaroo Pointin kallioita.

Ja sitten viimeinen kuva, Brisbanen Story Bridge. Taustalla Riverside ja keskusta.

Kiva reissu. Vähän oli hankala lähteä kun oli jo tottunut länsimaiseen järjestykseen ja tehokkuuteen, australian-kielen ymmärtäminen ei tuottanut enää lopuksi ongelmia ja siihen jatkuvaan "mateksi" kutsumiseenkin lopulta tottuu. Pitänee alkaa suunnittelemaan seuraavaa reissua pohjois- ja eteläosiin. Ehkä ei kuitenkaan ihan heti. Tarinasta väliin jääneitä kuvia löytyy täältä.

Kadonnutta aikaa etsimässä

2006-11-10T18:09:00.000+08:00

Tulin Cairnsiin eilen Sydneystä. Menin hostelliin, jonka respa oli kiinni, mutta omistaja oli luvannut jättää avaimen postilaatikkoon. Koska päiväksi ei ollut ohjelmaa, päätin herätä aikaisin, jotta ehdin jollekin retkelle. Kello soimaan kello seitsemän. Karu, mutta pakollinen herätys. Aamulla kello soi ja pääsenkin liikkeelle. Kaikkialla on hiljaista, eikä kukaan ole respassa. Torkahdan hetken. Kun tunnin päästä herään juoksen heti respaan, jossa varaan retken läheiseen Kurandaan. Sovin että, bussi hakee minut klo 0955, joten reilu tunti aikaa.

Odotan bussia hostellin edessä pohjois-Australialle tyypillisessä auringon paisteessa. Täällähän on tunnetusti enemmän ihosyöpää kuin missään muualla. Sitä se otsoniaukko teettää. Bussia ei kuulu. Malesian aikaan tottuneena en hätkähdä edes 20 minuutin jälkeen. Kuuma kyllä on ja hiki valuu. Bussia ei kuulu. Katson kelloa. Ei uskoisi että Australiassa ollaan näin pahasti jäljessä. Menen respaan ja katson respan kelloa. Se on vasta vähän yli 9. Siis vielä melkein tunti aikaa bussin tuloon.

Queenslandin ja New South Walesin pitäisi olla samassa ajassa, mutta Queensland ei ole kesäajassa. Miten kesäaika menee maassa, jossa kesä ja talvi menee päin vastoin kuin pohjoisella pallon puoliskolla. En vieläkään tiedä, mutta sain kuitenkin kellon oikeaan aikaan. Ja heräsin turhaan kuudelta.

Brisbane

2006-11-04T19:44:00.000+08:00

Brisbane on ihan mukavan kokoinen rannikkokaupunki Queenslandissa. Eilen samoilin puolet päivästä yksin kaupungilla. Tänään ajettiin Tomin kanssa Sunshine coastille. Kävi sikäli hyvä tuuri, että sattuttiin olemaan siellä yhtenä niistä harvoista päivistä jolloin siellä sataa kaatamalla. Rannan sijasta mentiinkin sitten Australia Zoohon, jonka omistaja Steve Irwin lienee kuuluisampi kuin eläinpuisto itse vaikka hyvä sekin oli. Säät on olleet vähän harmaat, mutta tänään vain satoi. Lämpötila on pysytellyt 22 asteen seutuvilla, mikä on Malesialaiseen saunaan tottuneelle vähän liian vähän. Iltasella tulee kaivettua repusta takki päälle. Lisää kuvia löytyy Flickristä.

Mielenkiintoiset juuret puulla.

Täkäläiset joutsenet näkyvät olevan mustia.

Brisbanen jokirantaa

Minä mangrovepuistossa.

Jokirantaa Kangaroo Pointin lähellä Brisbanessa.

Australia Zoon asukki.

Vierailija pizzeriassa

Australia Zoon edesmennyt ikoni.

Minä ja paikallinen.

Sunshine Coastin mäkisempää maanviljelysaluetta. Huomatkaa kaksi sateenkaarta.

Down under

2006-11-02T01:04:00.000+08:00

Kauas on pitkä matka ja etelämmäs pitäis päästä. Australia on blogin kirjoittajan kannalta sikäli tylsä paikka, että sen virallista nimeä ei oikeasti kirjoiteta millään eksoottisilla koukerokirjaimilla. Joka tapauksessa kiva päästä pitkästä aikaa maahan, joka on YK:n inhimillisen kehityksen indeksin mukaan parempi paikka asua ja elää kuin Suomi. Huomenaamulla olisi tarkoitus hypätä koneeseen ja suunnata Brisbaneen Tomia moikkaamaan. Jospa siellä olis jo kengurugrilli lämpiämässä. Sieltä seuraava on Sydney, jossa on Alex, josta sitten pohjoiseen Cairnsiin, Isolle valliriutalle, jossa olis tarkoitus sukeltaa päivä tai pari. Kehuvat paikallisia sukellusmaisemia maailman parhaiksi. Sydneyn säätiedote näytti sikäli mukavalta, että pakkasin takin mukaan. Kiva jos hikoilu loppuu hetkeksi.

Töihin tuli uusi harjoittelija, jotenka tänään käytiin porukalla syömässä kiinalaisessa raflassa. Ruoka oli sitä ihan tavallista, mutta käymässä olleet Kazakstanilaiset maistattivat omia herkkujaan. Suklaa ja muut olivat ihan tuttuja juttuja, mutta ensimmäisen kerran maistoin hevosen maitoa. Kulinaristisena elämyksenä varsin mieleenpainuva. Omassa rankkauksessa maku sijoittuu jonnekin lipeäkalan ja durianin seutuville. Seuraavaksi vuorossa olisi ollut kamelin maito, mutta sen verran vielä puistatti, että se jäi nyt kokeilematta. Heräsi vain kysymys, että miten hevosen voi edes lypsää?

Netti rikki

2006-11-01T09:26:00.000+08:00

Netti on taas rikki toimistolla. Asiasta on soiteltu operaattorille keskimäärin kuusi kertaa päivässä, mutta mitään mainittavaa parannusta ei ole tapahtunut viimeisen parin kolmen viikon aikana. Viime aikoina on sitten tehty töitä Miken asunnossa ja toissa päivänä kannettiin serveritkin tänne. Minullehan se kyllä sopii. Työmatka on noin 120 metriä. Makuuhuone on muuttunut neuvotteluhuoneeksi ja minunkin olohuonessa oli eilen palaveri.

Vessoista vielä

2006-10-29T11:46:00.000+08:00

A pic from men's room in Zeta-bar in Kuala Lumpur.

Joskus mainitsin Malesian vessamessuista, jossa pahoiteltiin maan hotellihelpotusten heikkoa tasoa. No onneksi suurin osa on kuitekin ihan siedettässä kunnossa ja osa jopa erittäin siistejä. Käytiin kaupunkiin jääneiden kanssa viime maanantai-iltana paikallisen Hiltonin sisällä olevassa Zeta-baarissa. Miesten huone oli toki siisti kuten viiden tähden hotellissa kuuluukin olla, mutta erityisesti seinäkoristelut olivat sen verran erikoiset, että piti ottaa kuva. Naisten huone on kuuleman ihan tavallisen tylsä.

Arska

2006-10-27T10:41:00.000+08:00

Arska on tullut takaisin. Piti oikein ottaa kuva toimiston ikkunasta. Johan tuota on melkein kuukauden päivät odoteltukin. Ilmeisesti ramadanin päättyminen vaikutti taivaan selkeytymiseen. Pyhien aikaan Indonesialaiset tuskin polttivat metsää ja Malesialaisetkin pysyivät enimmäkseen kotosalla, joten pakokaasupäästötkin pysyivät aisoissa.

Synkimmillään näkymä on ollut melko harmaa, vaikka yllä olevaan kuvaan lähestyvä ukkonen tuokin lisäsäväyksen.

Uusi leiska

2006-10-25T21:50:00.000+08:00

Tarkkasilmäisimmät varmaan jo huomasivat,että uuden bloggerin mukana tulee tagien lisäksi myös uusia leiskoja. Nämä tuntuvat olevan vähän helpompia muokata kuin vanhat vaikka vielä on vähän kokeilussa, että mitä tästä tulee. Kokeilun vuoksi mukana kuva vanhasta.

Hyvät pyhät

2006-10-23T21:48:00.000+08:00

Deepavali oli lauantaina ja tänään on paaston viimeinen päivä. Tiistai ja keskiviikko on pyhiä. Kaupunki on aavemaisen tyhjä kun erityisesti intialaiset ja malaijit ovat lähteneet perheidensä luokse. Ja kun puolet viikosta on jo valmiiksi vapaana, niin monet ovat ottaneet sitten loputkin päivät vapaaksi. Kaupunkiin jääneet räjäyttelevät koko pimeän ajan raketteja ja muita pommeja niin paljon, ettei helposti uskois että ne kaikki laittomia. No minuunhan tämä vaikuttaa lähinnä vain siten, että melkein kaikki kaverit on jossain reissussa. Itse olen töissä pyhtätkin, mutta kyllä se minunkin aika matkustaa tulee. Ja taitaa tulla jo ensi viikolla. Ja sitä seuraavalla. Ja sitä seuraavalla vähän kanssa.

Viimeaikoina illat on menneet ihan Lostia seuratessa ja gradua puoliksi tietoisesti välttelemällä. Jospa sitä tänään tai huomenna jatkais taas. Lostissa olen jo toisen kauden puolessa välissä. Pitänee kohta alkaa etsimään jo kolmatta kautta. Jotta sunnuntai ei olis mennyt ihan löhöilyksi niin kaupunkiin jääneiden kanssa käytiin FRIMissä päivä kävelyllä. Sehän on tässä lähellä sijaitseva sademetsän tutkimusalue, jossa kävin jo viime vuonna.

From FRIM 06

Jotta reissu ei olisi liian helppo, autosta puhkesi rengas jo menomatkalla. Onneksi lähellä sattui olemaan kiinalaisten pitämä rengasliike, josta saatiin sitten uusi rengas tilalle. Kuvassa Fabien näyttää kykyjänsä renkaan vaihtajana. Ranskan Alppien asukkaana tämä kertoi, että heilläpäin vaihdetaan usein eri renkaat talveksi. Seuraavaksi ihmeteltiin kun auton kiihtyvyys on ollut koko päivän vähän heikko. Mitään muuta vikaa ei keksitty kuin kyydissä olevat kolme eurooppalaista, jotka kukin painavat ainakin kahden aasialaisen verran.

From FRIM 06

En ole ihan varma kenen idea oli ottaa leija metsään, mutta pakkohan sitä oli kokeilla kun vähän sattui tuulemaan.

From FRIM 06

Sademetsässä kun ollaan niin myös lehdet ovat hieman keskiverto rauduskoivua järeämpiä. Kuvassa on minun jalka, johon on jopa Suomesta vaikea löytää sopivia kenkiä.

From FRIM 06

Tauko paikalla. Eväänä paistettuja nuudeleita ja banaanikakkua.

From FRIM 06

Mitä merkillisin oksa keskellä polkua.

From FRIM 06

Alueella on myös leirintä alue. Ei vain millään onnistuttu keksimään, että mitenkä sinne pitäisi mennä. Ilmeisesti pitäisi käydä ostamassa polkupyörä, jotta sinne voisi mennä kaikki sääntöjen mukaan.

Paastoaika

2006-10-14T16:01:00.000+08:00

Ramandan on täysillä menossa. Ruokapaikat ovat tyhjiä päiväsaikaan ja kuudelta sitten tupaten täynntä. Lehdissä raflat McDonaldsista alkaen mainostavat kunkin paikkakunnan paaston päättymisaikaa minuutti aikataululla. Töissä oleva Arabikin paastoaa. Harmi vain, että tälle viikolle on sattunut synttäreitä ja muita, jotenka ollaan tilailtu ruokaa toimistoon, eikä hän ole sitten voinut tehdä muuta kuin katsoa vierestä kun ruoka katoaa parempii suihin. No ollaan kuitenkin aina illallinen jätetty. Ohessa on myös pari kuvaa Brickfiledsin Deepavali markkinoilta. Deepavali ilmeisesti huipentuu ensi viikon loppuna.

Nytkin olisi tarkoitus kirjoittaa gradua, mutta ei se oikein lähde liikkeelle. Huone on siivottu ja ainakin kolme kuppia kahvia on juotu. Koitin hakea insipiraatiota katsomalla Lostia. Viimein sitten nöyrryin ostamaan ensimmäisen kauden DVD:llä. Kun riittävän moni ihminen sitä kehuu, niin pakko kaise on uskoa, että se on hyvä. Nyt kahden jakson jälkeen alan olemaan jo aika koukussa. Oikeastaan ainoa veruke mikä minulla on kirjoittamisen esteeksi on tämän blogin päivitys. Pääsin mukaan uuden version Beta-ohjelmaan, enkä ole vielä ehtinyt katsoa, että mitä se tuo mukanaan. Näkyvin on kai nuo alla näkyvät labelit, jolla näitä postauksia voi ryhmitellä.

Palaa

2006-10-09T23:34:00.000+08:00

Indonesiassa palaa taas. Siellä jälleen poltetaan sademetsää kaskiviljelyä varten. Malesian ja Indonesian hallitukset taas syyttelevät vuoron perään toisiaan eivätkä tee mitään asian korjaamiseksi. Ylemmän kuvan nappasin tänä aamuna kotoa lähtiessä. Näkyvyys ei ole paljoa yli puolta kilometriä. Ihan viimevuotisiin myrkytys asteikkoihin ei ole vielä ylletty, mutta kyllä se tämäkin jo riittää.

Alemmat kuvat ovat eiliseltä päivältä. Huomatkaa tornikuvassa olevat ikkunan pesijät, siina tornin oikealla reunalla. Jälleen yksi homma johon minusta ei olisi.

Tänään aamulla töissä oli toinenkin yllätys. Uusi työntekijä, tai oikeastaan kai se on vain Khaileen sijainen. Tämän uuden kaverin nimi on Jules. Hän on aika hiljainen joka on itseasissa ihan vain mukavaa vaihtelua Khaileen mesuamiseen. Juleksen taustoista ja työkokemuksesta minulla ei ole tietoa, mutta Khaileen mukaan se pystyy tekemään vähintään saman minkä hänkin.

Minkä taakseen jättää...

2006-10-05T23:42:00.000+08:00

No ei ihan kuitenkaan. Tänään kuitenkin löytyi töissä käyttöä toisen ja kolmannen asteen yhtälöille. Ihan äkkiseltään en niistä muuta muistanut kuin sen, että lukiossa taisin aikoinaan miettiä, että mihinkähän näitäkin tarvitaan. Kymmenen vuotta siinä kesti. Harmi vain, että Google keksittiin siinä välillä ja se sama tieto kyllä löyty sillä huomattavasti vähemmällä vaivalla kuin tunneilla istumalla. No hyvä kuitenkin, ei tarvinnut hakusanoja miettiä. Nyt vain odotellaan, että se tilaisuus käyttää ruotsin kieltä tulee vastaan. Harmihan se olisi jos seitsemän vuoden kielten opiskelut menevät hukkaan. Ranskalle, saksalle, espanjalle ja edistyneemmälle englannille kyllä olis kysyntää, mutta se on myöhäistä nyt. Kun kerran opiskelusta puhutaan niin pitää nyt muistaa onnitella Harria ja Maria gradun/dippatyön palauttamisesta. Onneksi olkoon. Perästä tullaan. Tämänkin postauksen tarkoituksena on verytellä sormia gradua varten.

Kuva ei kyllä liity opiskeluun sitten millään tavalla. Kävin KLCC:ssä syömässä Etelä-Afrikkalaisen kaverin kanssa. Siellä oli täys Ramadan hulina päällä. Kuva on keskusaukiolla olevista Ramadan koristeista.

Kaiken maailman hullutuksia

2006-09-30T20:29:00.000+08:00

Nyt on sitten karaokekin koettu. Yleensä olen yrittänyt välttää sitä kuin ruttoa. Tähän asti se on onnistunut vaihtelevalla menestyksellä, mutta tiistaina en enää päässyt karkuun. Uusi ranskis-kämppis Julie tahtoi juhlistaa synttäreitään karaoke-paikassa, joten eikai sinne auttanut kuin mennä. Täkäläinen versio karaokesta vastaava kuin Japanissa. Homma tapahtuu omalla porukalla yksityisessä huoneessa, josta voidaan tietokoneelta valita kappaleet. Sanat ja video näkyvät sitten isossa telkkarissa ja kaikille annetaan mikki, jotta kuorolaulu onnistuu. Hintaan kuului myös todella runsas buffet josta sai aina laulamisen, tai kuten minun tapauksessa, kuuntelemisen välillä käydä tankkaamassa. Huoneessa olevalla puhelimella saattoi sitten tilata juomia henkilökunnalta. Jotenkin tykkäsin tästä versiosta enemmän kuin suomalaisesta pubi-karaokesta.

Jotta asiat olisivat ihan poissa tolaltaan niin pomo Mike ilmoitti Kambodžan reissun jälkeen kihlautuneensa tyttökaverinsa kanssa. Tapasivat muistaakseni joskus vuosi sitten minun luona tai jossain muissa bileissä. Häät on kuuleman sitten ens kesänä Kanadassa, Jenkeissä, Saksassa tai Espanjassa. Saas nähdä. Mutta ei siinä vielä kaikki! Entiset työkaverini Dani ja Anne eivät halunneet jäädä huonommiksi vaan kihlautuivat myös. Tämä tapahtui Puolassa. Häät on ensivuonna joko Hollannissa, Puolassa, Kongossa tai Libanonissa. Kaikkea sitä...

Ramadan on alkanut. Muslimit paastoavat valoisan ajan ja muutenkin viettävät rauhallista hiljaiseloa, meditoivat ja rukoilevat. Tiukimmat eivät juo edes vettä päivän aikaan. Myös valmistautuminen Deepavaliin on alkanut. Torit on täynnä kauppiaita ja ruokaa on jokapuolella. Intialaiset järjestävät ylellisiä syömä ja juoma-juhlia. Paikat koristellaan joulu(deepavali)-valoilla ja musiikki ja tanssi raikaa. Voisi kuvitella, että on pikkujoulukausi paitsi että joululaulujen sijasta jokapaikassa soi kimeä Bollywood musiikki. Vieläkin on pakko hämmästellä, että miten nämä ihmiset voivat olla kuristamatta toisiaan.

Gradupäivä

2006-09-23T22:03:00.000+08:00

Manuel lähti eilen takaisin Saksaan. Minä ja Alex ajateltiin viettää lauantai gradujamme kirjoittelemalla. Päivähän alkoi puoliltapäivin nautitulla tandorikanalla. Vähän raskas aamiaiseksi, jotenka sen jälkeen levähdettiin ja taisin minä pikaiset päikkäritkin ottaa. Kunnon trooppinen ukkosmyrsky iski päälle ja sitä sitten ihmeteltiin. Kymmenessä minuutissa kaikki näkyvillä olevat vesikourut tulvivat yli ja tasaisilla avopaikoilla oli vettä nilkkoihin asti.

Uiminen on mukavaa kun on kuuma, mutta Alexin mielestä sade ei haittaa kun altaassa muutenkin kastuu. Uimaan siis. Hetken aikaa siellä oltiin, kunnes salamat alkoivat iskemään niin lähelle, ettei tohdittu enää siellä olla. Pakko oli kuitenkin pari kuvaa ottaa yli laitojen tulvineesta altaasta. Sisällä totesin, että läppäri pitää lämmittää ennen kirjoitustyötä, joten katsottiin pari jaksoa Simpsoneita DVD:llä. Sen jälkeen vihdoin sain dokkarin auki ja luettua pari pari artikkelia. Taisi siinä 1,5 sivua tulla tekstiäkin. Alex sensijaan kirjoitteli tutkielmaansa ja paria lehtiartikkelia aina vähän kerrallaan. En tiedä miten se on mahdollista, koska itselläni pelkkä valmistautuminen kestää ainakin kaksi tuntia. Ilmeisesti muutaman vuoden työkokemus toimittajan on opettanut. Australiassa kuuleman parikymmentä sivuinen gradu riittää ja tutkimussuunnitelmakin meni läpi ilman mitään tarkempaa tutkimuskehikkoa tai tarkoin määriteltyä tutkimuskysymystä.

Manuelin huoneeseen muuttava ranskalainen Julie toi hetki sitten kamansa. Minä taidan lähteä ulos tuulettumaan.

Enkelten kaupunki osa 2

2006-09-20T01:26:00.000+08:00

Bangkokissahan sattuu ja tapahtuu. Juuri nyt siellä näyttäisi olevan vallankaappaus meneillään. Minun kannalta asian tekee mielenkiintoiseksi se, että saksalainen Ina on siellä työmatkalla ja Anttikin on vielä Pattayalla.

Pattayalla kuuleman kukaan ei tunnut tietävän asiasta mitään, eikä mistään muutoksesta ole ollut merkkejä. Kuuleman taksikuskikaan ei ollut kuullut asiasta. Bangkokissa sen sijaan matkailijat on pakotettu hotelleihinsa ja kadut ovat tankkeja lukuun ottamatta tyhjiä ja joka paikka täynnä sotilaita. Puhelimet tuntuvat ainakin vielä toimivan. Elämme mielenkiintosia aikoja.

Kannanottoja

2006-09-17T19:18:00.000+08:00

Paikalliset ministerit ovat tehneet itsestään tärkeitä viimeakoina. Yksi uutiskynnyksen ylittäneistä paikallisista tapahtumista on vessamessut.
Messuilla vierailleet ovat ottaneet kantaan paikallisten vessojen hygieniaan ja palvelutasoon. Kieltämättä osa Malesialaisista vessoista on melko karuja ja pahimmillaan suurin helpotus onkin päästä kyseisestä laitoksesta ulos. Messuilla todetaankin, että maan kehityksen tason näkee sen vessoista.

Varapääministeri taas on osoittanut ruohonjuuritason asioiden tuntemusta ottamalla kantaa paikallisten lentoyhtiöiden aikatauluongelmiin. Ministeri piti tärkeän puheensa erään marketin avajaisissa. Hyvähän se on, että asioita otetaan esille korkealla tasolla. Jotekin on kuitenkin hankala uskoa, että Matti Vanhanen ottaisi kantaa VR:n myöhästelyihin avatessaan uutta Lidliä Keravalla.

Enkelten kaupunki

2006-09-15T19:51:00.000+08:00

Bangkok eli กรุงเทพฯ, กรุงเทพมหานคร tai kuten koko virallinen nimi kuuluu: Enkelten kaupunki, mahtava kaupunki, Smaragdibuddhan asuinsija, jumalan valloittamaton kaupunki, Indra, maailman pääkaupunki, jolle on suotu yhdeksän arvokasta jalokiveä, onnellinen kaupunki, Kuninkaallisen Palatsin runsaus, joka muistuttaa taivaallista majaa, jossa hallitsee uudelleensyntynyt jumala, Indran antama ja Vishnukarnin rakentama kaupunki on nimensä mukaisesti aikamoinen paikka. Kokonsa puolesta paikka on aika tasoissa Lontoon kanssa.

Bangkok on aika samanlainen kuin Kuala Lumpur, mutta kaikkea on vain enemmän. Ilma on vielä saastuneempaa, ruuhkat ovat pahempia, kaupunki on pölyisempi ja meluisampi, ruoka on tulisempaa, kulkukoiria on enemmän, jättimäisiä ostareita on enemmän ja torneja on tiheämmässä. Toisaalta myös näkemistä ja kokemista on enemmän. Helppo aistien ylikuormitus.

Antti lähti Bangkokiin päivää ennen kuin minä. Lähdin pariksi päiväksi perään kun sain vapaapäivät soppelisti puhuttua. Antti oli tyylikkäästi varannut viiden tähden hotellin kaikkine mukavuuksineen. Itse olisin tullut toimeen vähän vähemmälläkin, mutta en viitsinyt valittaa. Päivät kuluivat joko shoppailessa(Antti) tai kaupungilla eksyessä(minä). Kolusin keskustan sivukujia ja päänähtävyyksiä. Noh, käytiin sitä parissa paikassa yhdessäkin. Reissulla tuli vastaan muun muassa talutushihnassa oleva norsun poikanen ja pakollinen huijaava TukTuk-kuski. Kaikesta selvittiin, vaikka vähän ärsytti kun norsun taluttaja toi lemmikkinsä ravintolaan sisälle huolimatta "ei lemmikkejä"-kyltistä.

Satuttiin paikalle kuninkaan vallassaolon 60-vuotisvallassa olon juhlallisuuksien aikana. Monet paikalliset pitivät sen kunniaksi keltaista t-paitaa, eikä erääseen palatsiin päässyt sisälle ilman, että kirjoitti kuninkaalle onnitteluja vieraskirjaan.

Kaalipalatsin patsas

Kaalipalatsia edelleen.

Temppelin vartija Wat Phossa.

Kultainen Buddha patsas. Patsas on tuollaiset kolme-neljä metriä korkea.

Bangkokin liikennejärjestelmä on moniulotteinen.

Kulkukoirien lisäksi kaupungista löytyi myös harvinaisempia ja vaarallisempia eläimiä.

Antti adoptoi koiran lisäksi myös toisen lemmikin.

Kaikkeen tottuu. Aluksi tuntui, että ei siinä kaaoksessa pystyise elämään, mutta nyt KL taas tuntuu niin rauhalliselta ja siistiltä paikalta. Varmaan aluksi myös KL tuntui, ettei täällä pysty asumaan.

Enkelten kaupungista Antti jatkoi matkaansa Pattayalle, jossa kuuleman satoi ja tulvi. Minä tulin takaisin KL:iin. Lisää kuvia Flickrssä.

MotoGP

2006-09-10T23:34:00.000+08:00

Viime vuonna MotoGP jäi osittain tiedonpuutteesta johtuen välistä, mutta tänä vuonna Antin innostuksen ansiosta tuli sielläkin käytyä. Ihan F1:seen verrattavissa oleva sirkus se ei ole, mutta näkemisen ja kokemisen arvoinen kuitenkin. Metelikään ei jää merkittävästi F1-autojen äänistä. Meitä lähinnä kiinnosti 125cc ja tietenkin kuningasluokka. Keskisarja jäi suurimmilta osin välistä tradeshown tarjontaa katsellessa. Tällä kertaa tuli myös suomalaismenestystä, joten ei mennyt huonosti siltäkään osin. Mukaan tarttui pari videotakin. Ne tulevat sitten ehkä myöhemmin.

Viimehetken hienosäätöä varikolla ja sen edustalla

Mika Kallion pyörää työnnetään liikkellee.

Valmiina (ensimmäiseen) 125cc lähtöön

Ja startti!

Ei oltu ainoita suomalaisia.

Ihan kaikki pyörät eivät olleet matalia kilpakyykkyjä.

Kuva vähän ennen naamojen polttamista.

Perhentians

2006-09-04T23:56:00.000+08:00

Merdekapäivä on sitten ohi jälleen tältäkin vuodelta. Viimevuotisenhan piti jäädä ainokaiseksi, mutta niin sitä vain asiat kehittyy.

No keskiviikko iltana, elikkäs itsenäispäivän aattona 11-henkinen kansainvälinen ryhmä lähti junalla kohti bussiasemaa. Päätös osoittautui viisaaksi, sillä itsenäisyyspäivän aatto oli puurouttanut tiet todella pahasti. Niukasti ehdittiin bussiin, jolla huristeltiin pohjoista kohti aina aamu kuuteen asti. Sitten pikaiset aamukahvit ja hyppy pikaveneeseen ja Perhentian-saaristoa kohti.

Ensimmäisenä etsittiin varsin vaatimaton majapaikka ja sitten rannalle sadetta pitelemään. Onneksi ei tarvinnut kauaa kärvistellä ja illalla saatiin jo kilpailla, että kuka on polttanut selkänsä pahiten.

Toisena päivänä muut suuntasivat snorkkeloimaan haiden ja kilpikonnien kanssa. Minä lähdin sukeltamaan kolmen kallion (T3) väliin muodostuneen korallin sekaan. Oli oikein hyvä sukellus vaikka vain kerran sukellusmestari antoi hai-merkin. Merkin vaikutus oli se, että kaikki kiiruhtivat paikalle katsomaan, että missä se otus on. Ujo kala. Ehti karkuun ennen kuin minä sen näin. No oli siellä kuitenkin kilpikonnia ja vaikka kuinka paljon pienempiä kaloja

Illalla mentiin viidakkopolkua pitkin toiselle rannalle katsomaan auringon laskua ja iltapalaa haukkaamaan.
Takaisintulo ei ollutkaan enää niin helppoa. Jotenkin säkkipimeä viidakkopolku ilman säädyllistä taskulamppua ei houkuttanutkaan. Antti reippaana kävi ostamassa itselleen uuden, mutta muut päätimme kompuroida kuka minkäkin valoläheen varassa. Lopulta takaisin päästiin ilman mitään isompia naarmuja.

Aamulla oli sitten vuorossa minun ensimmäinen hylkysukellus. Kyseessä oli joulukuussa 2000 uponnut 60 metriä pitkä sokerilaiva. Valitettavasti oma sertifiointi ei anna myöten mennä hylykyihin sisälle, mutta oli siinä hylyn pinnallakin nähtävää. Paljon muun muassa merisiiliä, barracudia ja pari leijonakalaa. Koska olin ainoa, jota ei päästetty sisälle, yksi sukellusmestareista lähti näyttämään minulle hylystä uppoamisen yhteydessä lentänyttä roinaa, mukaan lukien kannen luukut, jotka olivat lentäneet reilun sadan metrin päähän. Niiden alla kuuleman monesti piileskelee haita, mutta tälläkään kertaa ei lykästänyt. Virta oli voimakas eikä näkyvyyskyään ollut muutamaa metriä enempää ja aika pian huomasimme, että hylkyä ei enää löydy. Minultakin alkoi ilma loppumaan, jotenka nousimme rauhallisesti kaiken taiteen sääntöjen mukaan pinnalle. Pinnalla huomasimme, että olimme ajautuneet noin 300 metriä virran mukana hylyltä pois päin. Oman porukan muut sukeltajat jättivät iltapäivän sukelluksen väliin. Sekin oli hyvä keikka, vaikka mitään rauskua kummempaa ei näkynytkään.

Kun pääsin rannalle muiden joukkoon kuulin, että puolet porukasta on sängyssä ruokamyrkytyksen takia. Samaan aikaan itsekin aloin oirehtia, jonka seurauksena sitten nukuin alkuillasta aamuun asti. Ruokamyrkytyksestä tuskin oli kyse. Olisko ollut joku sukeltamisen jälkioire. Seuraavana päivän kuitekin innokkaimmat kävivät vielä snorkkeloimassa ja me muut makasimme vain rannalla. Kaikki tuntuivat olevan jo paremmassa kunnossa. Iltapäivällä alkoi sitten matka mantereelle ja bussille.

Lisää kuvia voi kattoa täältä. Ei vedenalaisia kuvia ainakaan vielä.

Sade

2006-08-30T01:05:00.000+08:00

Sadekausi taitaa olla tuloillaan. Parin viimeviikon aikana iltapäivä sateet ovat tuleet takaisin. Ei se haittaa. Viilentääpähän ilmaa vähän. Kuva on otettu toimiston lähteltä noin puolen tunnin kuuron jälkeen.

Äidille ja Isälle terveisiä, että nyt on toinenkin poika ehjänä täällä.

Tunnollinen työntekijä

2006-08-26T21:49:00.000+08:00

Kuten jokaisen tunnollisen työntekijän tulee toimia, vain viikonloppuna ollaan kipeänä, Niin minäkin tein. Torstaina oli kai naama jo sen näköinen, että pomo tarjosi perjantaita vapaaksi ihan tuosta vain. Lähinnä kai siksi, että nyt on työn alla ollut harvinaislaatuisen turhauttava ja kettumainen homma, joka ei kuulu työnkuvaukseen mutta jonkun vain on pakko tehdä se.

Eilen meni ihan vain ollessa. Pomo oli tyttökaverinsa kanssa kutsunut joitain "vanhempia/kypsempiä" tuttujaan (Mistä lähtien minä olen kuulunut siihen ryhmään?!) ilalliselle ja seku vain hengailemaan. Samaan aikaan Malesian AIESECin hallitus oli jostain syystä liikkeellä ja soitteli minua jatkuvasti jonnekin. Epäilyttävää. En kuitenkaan ehtinyt ottamaan selvää, että mikä heillä oli mielessä.

Nyt on varmaan 4 neljäs lauantai-ilta Kuala Lumpurissa, että en ole jossain bileissä, illallisella, vierailemassa, käymässä tai muuten vain häiriötä aiheuttamassa. Onneksi tuli ostettua varsin edukas Simpsoneiden viidennen kauden DVD-boksi, joten saan ainakin aikani kulumaan samalla kun lipitän vihreää teetä. Kyseinen kausi on luultavasti yksi parhaimmista, sisältäen muun muuassa "Cape Fear" jakson, jossa Homer ryntää Bartin huoneeseen keskellä yötä esittelemään uutta jääkiekkomaskia ja moottorisahaa.

Niin ja vähän vastauksia kommentteihin mitä tässä on viimeaikoina tullut. Ainakin mitä Redangilla sukellettiin niin pullollinen ilmaa riitti noin tunniksi. Se vähän vaihtelee syvyyden ja kokemuksen perusteella. Aloittelijat esimerkiksi tuppaavat haukkomaan henkeään kun ovat ensimmäistä kertaa kalojen ja kilpikonnien keskellä. Ja kiitos Timolle niistä kuvausvinkeistä. Pitää kokeilla niitä ensiviikolla. Ja mitä tulee Dubain korkeisiin rakennuksiin. Niillä tuntuu olevan rahaa ja resursseja rakennella vaikka mitä mielenkiintoista. Minusta Helsinki tarvitsee ehdottomasti pilvenpiirtäjiä.

Onneksi jo keskiviikkona Perhentianille.

Bubble video

2006-08-24T00:04:00.000+08:00

This is a video from my first diving trip to Redang. It's not shot by me, so I'm actually somewhere there. It gives a nice impression what kind of sounds you can hear underwater.

Lordi ei oo mittään

2006-08-17T01:00:00.000+08:00

Viimeakoina on vähän joka puolelta maailmaa tullut kysymyksiä suomalaisesta musiikista. Kyseessä ei kuitenkaan ole Lordi vaan kansanmusiikkiyhtye nimeltä Loituma ja nimen omaan kappale Ievan polkka.

Polkka ja suomalainen kansanmusiikki tuskin on nyt lyömässä itseään läpi, vaan homman taustalla on internetilmiö nimeltä Leekspin. Eli kuten edellistä linkkiä seuraamalla näkyy, jollain on ollut aikaa liittää pätkä suomalaista kansanlaulua Japanilaiseen animaatioon. Kieltämättä aika hypnoottinen ja vaikea sitä on hymyilemättä katsoa vaikka ei siinä mitään järkeäkään ole.

Koko homma on muutaman kuukauden vanha, mutta on kuuleman nostanut bändin levymyyntiä tuntuvasti ja netissä Loituma Girlistä on tehty useampiakin erilaisia versioita. Muut saa selittää.

Alla Loituma esittää uusio hittinsä livenä.

Urheilua ja synttäreitä

2006-08-15T00:12:00.000+08:00

Viikko meni sitten erinäisissä urheilusuoritteissa. Salilla käynti jäi kylläkin vain yhteen kertaan, mutta torstaina käytiin taas porukalla keilaamassa. Meitä oli noin tusinan verran. Alunperin varasin neljä kenttää hohtokeilaukseen, mutta kun pääsimme paikalle kentistä eikä kyllä hohdostakaan ollut mitään tietoa. Varauskirjassa oli kyllä nimi eivätkä virkailijat sitä kiistäneet. Joku taisi mainita, että hallilla on nykyään malaiji omistus entisten kiinalaisten sijaan, eikä siellä oikein ole mikään toiminut kunnolla sen jälkeen. No lopulta homma kuitenkin järjestyi ja kivaa oli. Tuloksesta ei kyllä jäänyt mitään erityistä mainittavaa historian kirjoihin. Kuvassa keilausposeeraus.
Kuvassa espanjalainen tyylinäyte. Huomatkaa että keilaaja on oikeakätinen.

Perjantaina oli saksalaisen tytön synttärit. Sitä ennen kuitenkin kävin tekemässä sukellusluvan kirjallisen osuuden. Kokeisiin luku ei (vieläkään) oikein maistunut vaikka kyseessä oli mielenkiintoinen ja täysin vapaaehtoinen aihe. Taisin lukea pääosan taksissa matkalla koepaikalle. Koe meni kirkkaasti läpi, jopa paremmalla tuloksilla kuin kaveri, joka luki kokeeseen neljä päivää ja jätti keilauksen väliin sen vuoksi. Nyt vain pariviikkoa, että paperit saadaan käsitelyä Australiassa ja sitten olen virallinen sukeltaja.

Lauantaina oli sitten ne kiinalaisen kaverin synttärit, jotka oli siirtyneet tiistaisen haamujen yön takia. Se hommahan päättyi kiinalaisten kakkusotaan, jonka jälkeen pääosa porukasta suunnisti Genting Highlandsille maan ainoaan kasinoon. Synttäripäivänä(kin) kuuleman pitää pelata ja onni suosii. En tosin ole vielä kysynyt, että miten kävi.

Sunnuntaina sitten nippu AIESECin alumneja tarvi muutamaa kaveria paintballia pelaamaan. Lähdin sinne kämppisteni Manun ja Alexin kanssa. Yhteensä meitä taisi olla 17, joten ihan hyvät pelit saatiin aikaiseksi. Jostain syystä minusta tuntui että, kämppikset vain keskittyivät minun ampumiseen. Erityisesti kiinnitin huomiota siihen, että he oikein innolla varmistivat, että olen poissa pelistä ampumalla aina muutaman ylimääräisen kuulan vielä perään. Nyt on kroppa mustelmilla ja tänään on keskusteltu, että kuka ampui ketäkin ja kenen tiskausvuoroon se vaikuttaa ja miten.

Kummitusten yö

2006-08-08T23:33:00.000+08:00

Tänään tuli vähän lisäselvyyttä kiinalaisten nälkäisten kummitusten juhliin. Tulkinnasta riippuen viime tai tänä yönä helvetin portit aukeavat ja nälkäiset kummitukset lähtevät vaeltelemaan ja ruokaa etsimään. Näitä vainajien henkiä sitten pyritään pitämään tyytyväisenä ruualla ja suitsukkeilla. Nykyään on myös tapana polttaa (leikki) rahaa eli "helvetin rahaa" ja paperisia telkkareita ja tietokoneita, jotta vainajat pysyisivät tyytyväisinä seuraavaan vuoteen.

Aika on aina kiinalaisen kalenterin heinäkuussa. Tänä aikana esimerkiksi uiminen on kuuleman erityisen vaarallista. Käytännön vaikutus mihin törmäsin tänään on esimerksi se, että kiinalaisella kaverillani, jolla on synttärit tänään juhlii myöhemmin, koska muut kiinalaiset eivät halua olla ulkona tänä yönä. Kaduilla kieltämättä oli kyllä vähän hiljaista.

Nyt kun olen sivistänyt itseäni pyydän nöyrimmästi anteeksi tietämättömyyttäni ja korjaa aikaisemman postauksen kuvatekstit liittyen erityisesti viimeiseen kuvaan. Ilmeisesti siinä ei poltetakkaan laittomasti roskia kadulla vaan kyseessä on niiden paperisten rahojen ja muiden lahjoen polttaminen. En kyllä ymmärrä, että miksi se pitää juuri kadulla tehdä.

Tässä mukana oleva ja aikasemmat kuvat ovat samasta tilaisuudesta johon törmäsimme. YLempi kuva on valtavasta ruokapöydästä. Aluksi vähän ihmeteltiin muusikkoja ja muita ohjelmanumeroita, mutta nyt niillekin löytyi selitys. Kyseessä on kaiketi täälläpäin tapana oleva wayang show, jossa henkiä pyritään pitämään hyvällä tuulella modernin musiikin ja hyvän kestityksen avulla.

Muistan joskus kauan sitten kuulleeni jutun, jossa länkkäri kysyy naureskellen kiinalaiselta, että milloinkahan ne vainajat nousevat syömään sitä ruokaa mitä haudoille kannetaan. Tähän kiinalainen oli kuuleman tyynesti vastannut, että se tapahtuu sinä samana päivän kun meidän vainajat tulevat haistelemaan niitä kukkia.

Lähtijöitä

2006-08-06T22:48:00.000+08:00

Tällä viikolla on ollut useampikin lähtijä. Dani ja Anne lähtivät alkuviikosta ja hetikohtaperään lähtivät Micheline ja Christian. Sergei, joka tuli Valko-Venäjältä sukulaissuhteiden kautta firmaan kuukaudeksi lähti sitten perjantaina. Isä oli kuuleman halunnut lähettää poikansa vähäksi maasta ulos vapautta katselemaan.

Läksiäisiä on siten riitänyt useammallekin illalle. Maanantaina oli pomon luona grillausta. Lihaa jäi niin paljon yli, että sain sen mukaani ja ruokin sillä vielä 12 henkeä keskiviikkoiltana. Ylempi kuva on minun luota. Siinä ihmetellään Fazerin sinisen käärepaperia. Kuvassa näkyvä vaalea tyttö on Alex, uusi kämppis, joka ykspäivä soitti vapaasta huoneesta. Oli jostain tuttujen tuttujen kautta kuullut minusta. Australilaisilla vanhemmilla on näyttää olevan kiero huumorintaju lastensa nimien suhteen. Synttäripäivänäni törmäsin aussimieheen, jonka nimi oli Ashley.

Gradukin etenee. Hitaasti. Vähän on ollut kirjoittajan blokkia, mutta kyllä se tästä. Eipä siitä sen enempää.

Perjantaina kävin puolituttujen bileissä. Jossain vaiheessa siellä alkoi liikkumaan huhu, etten enää olisikaan ainoa suomalainen talossa. Jossain vaiheessahan se totuus sitten paljastui, mutta ei uniikkiaseman menetys silti niin karulta tunnu. Oli ihan mukava puhua välillä suomea kasvotusten.

Kiinalaisilla on kummituskuukausi menossa. Esi-isiltä rukoillaan vaurautta ja terveyttä. Avuksi poltetaan erilaisia suitsukkeita ja viedään haudoille ruokaa. Alemmat kuvat on tässä läheltä. Ylempi kuva on jonkin sortin päähenki, jonka kautta toiveet välitetään. En ole ihan varma mitä alemmassa tapahtuu. Saattavat ihan hyvin vain polttaa roskia kadulla.

Vesikuvia

2006-07-30T00:52:00.000+08:00

Here is some pics of my first dives in Redang.

Kun edelliseen en viitsinyt laittaa yhtään kuvaa niin laitetaan nyt muutama. Sain tänään ainakin suurimman osan viimeviikonlopun sukelluskuvista.

Eli tästä lähtee. Taitaa olla jo kolmas sukellus ja ensimmäinen veneestä. Taustalla sukellusopettaja.

Sitten ollaankin jo veden alla. Minä olen oikean puoleinen.

Susan and me underwater

Merivuokkoja Some sort of Sea Anemone

Nemoa etsimässä. Ei onneksi tarvinnuat kaukaa hakea. Löytyi aika helposti. Nemohan on vuokkokala ja ne elävät symbioosissa merivuokkojen kanssa.
Finding Nemo. The species is called clownfish.

Koralleja Corals

Joku meri-etana tai muu mönkiäinen. Tälläistä pidin kädessäkin. Aika inhottavan tuntuinen.
A Sea slug, I held one on my hand.

Flickrissä on enemmältikin kuvia.

More pics on Flickr.

Vieraita

2006-07-29T16:47:00.000+08:00

Jenni ja Riku Helsingistä pysähtyivät täällä pariksi päiväksi matkalla Australiasta takaisin Suomeen. Käytiin syömässä kinkkiruokaa kadulla ja sitten puolipakollinen käynti Luna Barissa maisemia katselemassa. Oli vielä perjantaina tarkoistus käydä jossain katselemassa mutta vieraiden ruokamyrkytys haittasi suunnitelma, eikä siitä sitten tullut mitään. Minua ja valitsemaani kojua siitä on turha syyttää. Oireet kuuleman alkoivat jo ennen tänne laskeutumista.

Perjantaina oli myös Danin, Annen, Michelinen ja Christianin läksiäisbileet. Paikalle oli ilmoittanut tulevansa noin 30 henkeä, mutta ainakin 50-60 siellä parhaimmillaan oli. Suurin osa porukasta ihan ventovieraita jotka vain jonkun kautta olivat kuulleet bileistä. Mukana oli muunmuassa satunnainen porukka YK:n pakolaisavun henkilökuntaa. Olivat täällä muutaman kuukauden konsultoimassa. Tavoitteena ja uran kohokohtana olisi kuuleman päästä jonnekin keskiafrikan sota-aluelle pakolaisleiriin töihin. Unelmansa kullakin.

Minulla oli kamera mukana, mutta lainasin sen jollekin ja pari tuntia myöhemmin se tuotiin minulle kun muisti oli loppunut. Kameralla oli otettu vajaat 300 kuvaa ja videon pätkää parin-kolmen tunnin aikana. Pikaisesti tuossa vilkaisin niitä ja mietin, että mitenkähän niitä alkais karsimaan. Määrä ei korvaa laatua. Ei siis kuvia tällä kertaa.

Sukeltelua ja tulevaisuuden näkymiä

2006-07-24T23:07:00.000+08:00

Viimeviikonloppuna tapahtui sitten monta odotettua asiaa. Perjantaina posti ystävällisesti suvaitsi tuoda uuden luottokortin. Tasan 4 viikkoa siinä meni. Tekis mieli vielä huomattaa, että tasaisen harmaan kortin sijasta olisin hallunnut jonkun kivan kuvan, mutta jääkööt nyt.

Samaisena päivänä hypättiin Susanin, Mein ja Sergein kanssa kohti pohjoista. Aamuyöstä oltiinkin jo Kuala Terenaggussa, josta otettiin vene Redangille. Siellähän tuli käytyä jo vajaa vuosi sitten.

Tämän reissun varsinainen tarkoitus oli kuitenkin viimeistellä Open Water Diverin sukellukset ihan oikeassa meressä. Kaksi sukellusta päivässä. Ihan ekalla vain kerrattiin perus juttuja mutta tällä kertaa vajaassa 10 metrissä. Sitten käytiinkin jo oikeasti yksi niemi kiertämässä. Siellä näkyi ainakin 2 isoa kilpikonnaa, sellasia käsivarren paksuisia matoja rouskuttamassa jotain salaatin näköistä kasvia, joku kumma iso etana, paljon erilaisia ja värisiä kaloja sekä yksi 1,5 metriä pitkä rausku. Rausku oli siitä mielenkiintoinen, että sukelluskouluttaja onnistui jotenkin rahoittamaan sen, ettei se lähtenyt liitelemään karkuun. Loppujen lopuksi se meni vähän piiloon korallien alle mutta antoi kuitenkin koskettaa itseensä. Sen iho tuntui mukavan pehmeältä ainaki merimakkaraan ja muihin pohjan lonkeromönkiäisiin verrattuna.
Kolmannella sukelluksella pääsin jo 18 metriin, mutta happi alkoi käymään niin vähäksi, että se keikka jäi aika lyhyeksi. Neljännellä sukelluksella harjoiteltiin suunnistusta veden alla. Eipä se paljoa maanpäällä suunnistuksesta poikkea.

Yhteensä veden alla tuli oltua 3,5 tuntia. Sukelluksista on hyvä pitää lokia ja sita varten on olemassa omat lokikirjansa. Ne auttavat kun pitää määritellä, että uskaltaako veden alle mennä vai pitääkö odottaa typen hajoamista sukeltajantaudin välttämiseksi.

Muuten viikonloppu meni löhöillessä ja varusteita huoltaessa. Sunnuntaina oli paluu. Ennen bussin lähtöä meillä oli muutama tunti aikaa odotella Kuala Terenaggussa. Paikassa ei ole mitään erityisiä viihdykkeitä, joten suurin osa ajasta käytettiin syömiseen. Odotellessa tytöt kuitenkin tahtoivat selvittää tulevaisuuttaan kiinalaisen temppelin ennustajalta, joten minäkin kävin siellä.

Ennustusprosessi tapahtuu siten, että purkillista puutikkuja heilutellaan ja kun tikku tipahtaa pois se laitetaan syrjään. Sen jälkeen heittämällä kahta kapulaa katsotaan, että oliko tämä tikku se oikea. Jos oli niin tikussa olevan merkin perusteella lähdetään hakemaan vastausta jonkun koodikirjan perusteella. Jos tikku oli väärä, jatketaan purkin heiluttelua. Itselläni ei ollut mielessä mitään erityistä ongelmaa, jotenka kyselin ihan vain yleisiä tulevaisuuden näkymiä.

Hampaattoman kiinalaisen ukon tulkitseman ennustuksen mukaan tulen pärjäämään ainakin taloudellisesti aina mihin maahan tai kaupunkiin menenkin. Koto-Suomessa olevilla tutuilla ja perheellä kuuleman asiat tulevat olemaan sen verran hyvin, että siitä ei tarvitse murehtia. Vaimoa ei kuuleman etsimällä löydy ja se on kaiketi jopa jonkinlaista ajan haaskausta. Se kuuleman tulee jostain ihan yllättäen, mutta ei ihan lähitulevaisuudessa.

Höyryvene

2006-07-18T23:07:00.000+08:00

Eilisen sukeltelun päätteeksi käytiin syömässä Steamboat. Steamboat on kiinalainen ruokailumuoto, jossa pöydälle kannetaan kaasulla toimiva kattila, jossa on jotain mausteista kastiketta tai sitten ihan suolavettä. Sinne sitten upotellaan tarjottimella tuotuja eläimiä ja kasveja. Yleensä kyseessä on meren elävät. Eräänlaista kiinalaista fondueta siis. Ravintolalle aivan loistava keksintö. Asiakkaat kypsentävätä ruuan itse.

Tarjottin on lastattu ainakin parilla eriläislla kalapyöryköillä, sienillä, katkaravuilla, salaatilla, tofulla, meduusalla ja on siinä jotain muutakin.

Yksi kerrallaan pudotellaan sinne vain pataan kiehumaan.

Koska kukaan ei äkkiseltään tiennyt, että mikä eläin tämä on, en kysellyt enempiä. Tykkäsin siitä kuitenkin enemmän kuin meduusasta.

Veskikirppuna

2006-07-17T23:25:00.000+08:00

Viikonloppu meni sitten ihan höpöksi. Perjantaina oli paikallisen kaverin synttärit libanonilaisessa raflassa (Kuva on sieltä) ja lauantaina kolmen hollantilaisen kaverin läksiäiset. Pilli on ansiokkasti dokumentoinut perjain puheenaiheen. Nämä tilaisuudet pitivät huolen, koko viikonloppuna ei sitten mitään sukellustuntia vaativampia suorituksia tehty.

Perjantaina (14.7) sain kuitenkin pankkiasioita hoidettua. Viimeinkin sain kortin ulos Osuuspankista ja uuden avainlukulistan. Tuon asian hoitamiseen tarvittiin yksin viimeviikolla yhdeksän puhelua, kuusi soittopyyntöä, joihin ei yhteenkään vastattu, sekä yksi faksi. Uskomaton sotku noinkin yksinkertaisen asian vuoksi. Kun pääsin ensimmäisen kerran kirjautumaan nettipankkiin, löysin sieltä 6.7 päivätyn viestin, kortin voisi hakea vaikka nimenomaan vaadin ja minulle luvattiin soittaa heti kun se on siellä noudettavissa. Tiistaina kun soitin ensimmäisen kerran, kukaan ei tiennyt että missä se kortti on. Perjantaina minulle kuitenkin kerrottiin, että tälläisissa tapauksissa asioista voi erikseen sopia luottokunnan kanssa, joka toimittaa kuriiripostina uuden kortin minne tahansa. Hirvittävän huono asiakaspalvelu. (Kokeilkaas muuten hakea tuota sanaparia googlella. Alkaa toimimaan. Jarkolle kiitos vinkistä.)

Jotta rahahuolet eivät olis olleet ohi niin Maybankin automaattikortti lopetti yhteistyön viikonlopun aikana. Sen uusimiseen ei kuitenkaan mennyt kuin 20 minuuttia.

Sukelluskurssin toiseksi viimeinen allastunti oli tänään. Opittiin muunmuassa toimimaan jos hengitysvehkeet hajoaa 15 metrissä tai maski tipahtaa pois kesken kaiken. Ylös pitäis päästä, mutta jos nouset 10 metriä vedessä ylöspäin, tuplaantuu ilmanpaine keuhkoissa, eikä keuhkot tahdo kestää sitä. Pitää siis muistaa puhaltaa ilmaa ulos. Sukeltelun jälkeen käytiin syömässä meren eläviä. Siitä lisää joku toinen kerta.

Pankkiasioita ja sukeltelua

2006-07-13T23:55:00.000+08:00

No mainitaan nyt vielä muista tapahtumista. Pankin suunnalta ei mitään uutta. Soitin sinne eilen. Kortti oli vihdoin tullut konttoriin. Asiakaspalvelija totesi lakonisesti, että tähän liittyy viesti jossa sanotaan, että minulle pitää soittaa heti kun kortti saapuu. Hän ei osannut asialle tehdä mitään, jotenka pyysi minua odottamaan jonkin asiaa paremmin tuntevan henkilön soittoa. Sitä ei ole kuulunut.

Uskomattoman huono asiakaspalvelu. Ja kun arvaan, että ongelmat eivät vielä tähän lopu. Tätä hommaa on kestänyt jo kolmeviikkoa, ja ainoa mitä on tapahtunut on se, että asiakaspalvelija huomasi, että asialla on kiire, mutta ei kuitenkaan tehnyt asialle mitään. Käsittämättömän huono asiakaspalvelu. (Anteeksi epälooginen linkitys. Yritän vain saada Googlen yhdistämään sanat "huono asiakaspalvelu" Osuuspankin webisivujen kanssa. Kiusa se on pienikin kiusa.)

Uimakoulussa oli tänään ohjelmassa lapsuudesta tuttua "perunoiden keittelyä" elikkäs kuplien puhaltamista veteen. Aikaisemmasta opitusta tämä poikkesi siinä, että tämä tehtiin syvässä vedessä ja tarkoituksena oli harjoitella miten toimia jos ensisijainen regulaattori (siis se mistä se ilma tulee suuhun) irtoaa syvyyksissä. Varakapplehan siinä on ihan käsillä, mutta se kun varattu lähinnä pulassa olevalle kaverille, eikä se muutenkaan ole yhtä hyvä.

Leffoista tuttu menetelmä, joissa sankari tarjoaa neidolle happea omasta regulaattoristaan ei ole suositeltava, koska syvällä ollessa ihmisillä on tapana panikoida eikä antaa regulaattoria takaisin. Toisaalta, leffojen sankareilta tuntuu puuttuvan se varaputki kokonaan. Kuva on hieman harhaanjohtava, sillä edelleen näitä harjoituksia tehtiin ihan vain altaassa.

Onko se lintu? Lentokone? Ei, se on P**ka

2006-07-13T23:12:00.000+08:00

Käytiin Manuelin kanssa katsomassa uusin Teräsmies-raina. Luultavasti huonoin elokuva mitä olen koskaan leffassa käynyt katsomassa. Juonessa ei ollut mitään järkeä ja näyttelijät olivat kuin jotain puupökkelöitä. Tuskasta pyörittiin teatterin penkeillä ja suusta tais päästä parkaisu leffan lopussa kun teräsmies päästi viimeisen latteutensa. Karu loppu.

No eihän tälläiseltä pätkältä paljoa voi odottaakkaan, mutta esimerkiski X-Menit on tähän asti olleet ihan viihdyttäviä ja ainakin niissä on ollut edes silmän ruokaa. Tämä sensijaan oli tylsä, typerä ja pahimmillaan nolottava. Varokaa!

Seuraavaksi ohjelmassa on varmaankin Pirates of The Caribean.

Uimakoulu

2006-07-10T23:37:00.000+08:00

Tänään aloitin uuden harrastuksen. Tavoiteena olisi saada PADI Open Water Diver-lupa kahden viikon päästä Redangissa, jossa tuli jo käytyä lokakuussa.

Heti ekakerralla päästiin veteen. Kalat ja kilpikonnat jäivät näkemättä kun harjoittelu tapahtui ihan vain altaassa. Homma meni yllättävänkin kivuttomasti. Kivaa oli. Mukana ollella Malesialaisella oli vähän vaikeuksia totuttautua veteen. Sitä on useamminkin ihmetelty, että miksi paikalliset ovat niin vesikammoista porukkaa vaikka säät suosivat rantoja ympärivuoden ja joka paikka on täynnä uima-altaita.

Kurssin läpäisemiseksi tarvitaan ensin 10 tuntia allassukellusta ja kirjallinen koe. Kokeeseen annettin materiaaliksi noin tunnin mittainen DVD ja 250-sivuinen kirja. Lopuksi pitää käydä vielä ohjattuna neljä sukellusta avovesillä. Tuskin maltan odottaa sitä.

Vihertää

2006-07-09T17:45:00.000+08:00

Suomessa ollessani tätä kotikatua ja itseasissa koko taloyhtiötä on siistitty. Seiniä on maalailtu ja istutuksia on tullut enemmän. Kaupunki on jopa istuttanut joitan puita... kadulle, kuten kuvasta näkyy. Näitä näkee aina silloin tällöin. Yleensähän on tapana istuttaa puut katujen varsille. Jalkakäytävä on muutenkin niin kapea ja nyt nämä uudet istutukset tekevät kävelystä pujottelua. Tapa se on tämäkin. Toivottavasti tämä ei kuitenkaan Suomeen asti leviä.

Väärä arvaus / Wrong Bet

2006-07-05T23:57:00.000+08:00

World cup fever is only getting hotter in Malaysia. Football is ubquitous and avoiding WC phenomenon is impossible, however today Germans in the office were pretty quiet. It seems to be very Malaysian to support initially stronger team or England. Underdogs won't get much support even for sake of good sports. In World Cup, Brazil was the clear winner and for example Celcom has been openly supporting Brazil in it's marketing campaigns. But as usual Brazil can't always win.Potkupallo huuma senkuin vain kasvaa. Toimistossa saksalaiset olivat poikkeuksellisen vakavakasvoisia tänään. Joka paikka on täynnä isoja näyttöjä joista otteluita tai koosteita voi seurata.
Malesialaiseen tapaan kuuluu aina vain kannustaa ennakolta vahvempaa joukkuetta tai sitten Englantia. Voittajien tuomaa varmuutta käytetään sitten häpeilemättä hyväksi esimerkiksi mainoksissa. Aina ei kuitenkaan voi voittaa ja näin kävi myös maan kansallisen operaattorin isolle mainoskampanjalle, joka oli vahvasti rakennettu Brasilian menestyksen varaan.

Pankkiasioita

2006-07-03T23:54:00.000+08:00

Sattuneesta syystä olen viimepäivinä joutunut hoitamaan pankkiasioita Osuuspankin kanssa. Nykyisen sähköisen tiedonvälityksen aikanahan sehän ei ole kummoinen homma. Senkun vain hoitaa asiat netissä ja käyttää luottokorttia. Mutta entäs kun niitä ei ole? Ja entäs sitten kun satut olemaan toisella mantereella? Asiat muuttuvatkin yllättävän hankaliksi.

Lähinnähän tässä kismittää se, että pankit mainostavat kansainvälisiä luottokortteja niin, että muuta ei tarvita kun reissuun lähtee. Periaatteessahan asia on näin, kunnes se kortti katoaa. Sen uusiminen ei olekaan niin helppo homma. Kun kortin ilmoittaa varastetuksi, lähtee uusi kortti automaagisesti tilaukseen mutta mitenkäs sen tänne saat. Pankki ei lähetä sitä ulkomaille. Tunnuslukulappunen menee postissa ties minne. Pelkästään uuden kortin painamiseen menee viikko, jonka päälle tulee vielä se aika minkä se on postissa jos ikinä edes löytää tiensä perille.

Valtakirja pitäisi jotenkin saada toimitettua pankkiin, mutta kun ei ole nettitunnuksia mikä olisi nopein tapa. Ne pitää uusia siis ensin, mutta siihenkin tarvitaan henkilökohtainen läsnäolo tai valtakirja. Asiat joutuu hoitamaan puhelimitse, mikä ei ole kovin halpaa lystiä varsinkin kun jatkuvasti joutuu kuuntelemaan jonotusmusiikkia. Minullahan on asiat vielä varsin hyvin. Pomo antoi försköttiä ja muutenkin asiat alkaa olemaan järjestyksessä, mutta olis sille luottokortille silti aina jotain käyttöä. Tuli vain mieleen, että jos rahat ja kortti olis kadonnut jossain oudossa maassa. Aika olis tullut pitkäksi jos joutuis kolmatta viikkoa odottelemaan, että saa edes ruokarahaa. Vakuutus ei auta kun siitäkin saa rahat takaisin vasta jälkikäteen.

Kaikkia näitä hankaluuksia perusteltiin turvallisuudella, mutta on uskomatonta, että pankeilla ei ole mitään järjestelmää tälläisten tilanteiden varalle. Jenkkipankista otettu luottokortti kuuleman toimitetaan Fedexillä 72 tunnin kuluessa kaikkialle maailmaan. Miksi Suomen pankeilla ei voi olla tuollaista järjestelmää? Kaipa se olisi liian hyvää asiakaspalvelua. Nähtävästi tähän voi varautua vain siten, että ottaa aina mukaan kaksi korttia. Toinen kortti on käytössä ja toisen voisi jemmata vaikka kotiin/hotelliin vähän käteisen kanssa. Vuodatus päättyy tähän.

Synttärit ja potkupalloa

2006-07-01T19:59:00.000+08:00

Synttärit oli sitten torstaina. Kiitoksia kaikille muistaneille. Toimistossa oli valkosuklaakakkua ja illemmalla kaverit olivat vielä ostaneet ihan tavissuklaakakun. Molemmat vieläpä nimellä varustettuna, onnittelulaulun kera. Kaiken kaikkiaan oikein kiva päivä.

Päivittiäisissä jutusteluissa pääpuheenaihe on täällä, kuten varmaan kaikkialla muuallakin, jalkapallo. Taksikuskit aina muistaa kysyä, että tulenko mistää palloa pelaavasta maasta ja sitten vielä kysytään analyysi illan ottelusta. Olen aina veikannut, että Brasilia voittaa joten tähän asti olen pärjännyt aika hyvin. Itse olen jotain matseja satunnaisesti käynyt katsomassa, kun ne tulevat vähän huonoon aikaan. Saksa-Ruotsi matsissa kannatin avoimesti Ruotsia ihan vain Saksalaisia ärsyttääkseni. Eilinen Saksa-Argentiina matsin näin sekalaisen Saksalaisen porukan kanssa, joten en siinä sitten alkanut kovin Argentiinalaisten puolesta liputtamaan. Tunnelma oli aika jännittynyt täpötäydessä raflassa kun rankkarikisa alkoi, mutta sen jälkeen ilo oli ainakin Saksalaisilla ylimmillään. Apinat kiikkuivat raflan vieressä olevissa puissa ja räkättivät aina kun yleisö kohtahti.

Kuvia

2006-07-01T01:10:00.000+08:00

Nyt on kuvia Flickerissä. Siellä on aika sekalainen kokoelma kuvia Suomesta Lontoon kautta tänne. Muun muassa synttäreiltä, Selman läksiäisistä ja oli kai siellä vielä jotain muutakin.

Kiitos ja näkemiin

2006-06-28T22:05:00.000+08:00

Vihdoinkin uusi läppäri. Dell Inspiron 6400 tuossa päällä lukee. Sain oikein grafiitin harmaalla keinonahka kannella. Kuva on iso ja tarkka. Kokoluokka on lähinnä raahattava kannettavan sijasta.

Hyvien tapojen maailmasta ei sitten kuulukaan yhtä hyvää. Valittujen palojen heinäkuussa julkaistavan tutkimuksen mukaan Kuala Lumpurissa on maailman kolmanneksi huonoiten käyttäytyvät ihmiset. Olen joskus tainnut valitellakin, että täällä "hello" on korvannut excuse me:n eikä ainakaan katutason ruokaloissa juurkikaan ole hyviä tai kiitoksia henkilokunnalta kuule. Vain Bukarestissa jo Bombayssä on huonommin käyttäytyviä ihmisiä. Ei suomalaisillakaan ole paljoa hurraamista, Helsinki on sijalla 21 kun esimerkiksi Tukholma on sijalla 10. Jopa Sao Paulo on sijalla 3. Voittaja myos on pienoinen yllätys, mutta siellä asuneiden mukaan, muuttunut maailman tila on tehnyt ihmisistä huomattavasti auttavaisempia.

Heikot kädet

2006-06-28T00:02:00.000+08:00

Ei vieläkään uutta konetta töihin. Mikähän kumma siinä maksaa, kun sen piti tulla jo torstaina. Olivat kuuleman soittaneet, että huomenna tulee. Katellaan. Tänään sain paikallisen pankkikortin uusittua ja rahaa kun pyysin försköttiä.

Salilla traineri kertoi, että mulla on niin heikot kädet etten pysty kunnolla treenaamaan selkääni. En tiennyt, että sekin on mahdollista. Siis miten käsivarresta puuttuva papu voi vaikutta selkälihaksiin? Kyllä se sitä selitti ja olisi siinä joku tolkkukin, mutta se meni silti vähän ohi. Asiaan liittyen emailissa tuli pari päivää sitten kannustusviesti. Taidankin siis lopetta hikoilun tähän.

HEALTH QUESTION & ANSWER SESSION

Q: I've heard that cardiovascular exercise can prolong life; is this true?
A: Your heart is only good for so many beats, and that's it... don't waste them on exercise. Everything wears out eventually. Speeding up your heart will not make you live longer; that's like saying you can extend the life of your car by driving it faster. Want to live longer? Take a nap.

Q:Should I cut down on meat and eat more fruits and vegetables?
A: You must grasp logistical efficiencies. What does a cow eat? Hay and corn. And what are these? Vegetables. So a steak is nothing more than an efficient mechanism of delivering vegetables to your system. Need grain? Eat chicken. Beef is also a good source of field grass (green leafy vegetable). And a pork chop can give you 100% of your recommended daily allowance of vegetable products.

Q: Should I reduce my alcohol intake?
A: No, not at all. Wine is made from fruit. Brandy is distilled wine, that means they take the water out of the fruity bit so you get even more of the goodness that way. Beer is also made out of grain. Bottoms up!

Q: How can I calculate my body/fat ratio?
A: Well, if you have a body and you have fat, your ratio is one to one. If you have two bodies, your ratio is two to one, etc.

Q: What are some of the advantages of participating in a regular exercise program?
A: Can't think of a single one, sorry. My philosophy is: No Pain...Good!

Q: Aren't fried foods bad for you?
A: YOU'RE NOT LISTENING!!!... Foods are fried these days in vegetable oil. In fact, they're permeated in it. How could getting more vegetables be bad for you?

Q: Will sit-ups help prevent me from getting a little soft around the middle?
A : Definitely not! When you exercise a muscle, it gets bigger. You should only be doing sit-ups if you want a bigger stomach.

Q: Is chocolate bad for me?
A: Are you crazy? HELLO. Cocoa beans! Another vegetable!!! It's the best feel-good food around!

Q: Is swimming good for your figure?
A: If swimming is good for your figure, explain whales to me.

Q: Is getting in-shape important for my lifestyle?
A: Hey! 'Round' is a shape!

Well, I hope this has cleared up any misconceptions you may have had aboutfood and diets.

And remember:
"Life should NOT be a journey to the grave with the intention of arriving safely in an attractive and well preserved body, but rather toskid in sideways - Chardonnay in one hand - chocolate in the other - body thoroughly used up, totally worn out and screaming "WOO HOO, What a Ride"

Suomikuvaa

2006-06-26T01:07:00.000+08:00

Jostain syystä heräsin taas vapaaehtoisesti jo yhdeksän aikaan vaikka on sunnuntai. Näin ei ole tainnut käydä ainakaan viimeiseen viiteentoista vuoteen. Ehkä se on vanhenemisen merkki. Kavereiden kanssa myös poristiin kadonneesta lompakosta ja mukana olleesta opiskelijakortista. Yksi ajatus oli, että tapahtuma oli merkki siitä, että on jo aika siirtä jo eteenpäin.

Anita lähti tänään aamupäivällä. Autoin sitä laittamaan matkalaukut kiinni. Hänellä on kaksi viikkoa edessä kotona Kaliforniassa ja sen jälkeen on edessä muutto Barcelonaan. Sen jälkeen sain raahattua itseni salille, johon yksi paikallinen tuttu onnistui kauppaamaan jäsenyyden. Salilla on ihan oikea saunakin, joka on jopa toiminassa, vaikka yksin siellä on aina saanut olla. (Ja kyllä, olen pitänyt pyyhettä päällä.) Jäsenyyden mukana tuli personal traineri, joka muunmuassa soittaa ja muistuttaa kun on aika mennä salille.

Suomea tehdään tunnetuksi maailmalla. Tällä kertaa Australiassa, josta Tom soitteli Masterfoodsin grillikastikemainoskampanjasta. Siellä kuuleman pyörii voimatoistolla Suomi-aiheisia mainoksia ihan Prime Time aikaan telkkarissa. Suomi-aiheiset mainokset voi katsoa täältä ja ne ovat nimeltään Squeeze Sauces ja Finishing Sauce. Minusta ne ainakin olivat tavallaan ihan hauskoja. Sitä vain mietittiin, että mikä se assosiaatio tässä Suomen ja grillikastikkeen välillä on. Varsinkin kun keskivertoaussit ei tiedä Suomesta yhtään mitään.

Juhannus

2006-06-24T17:35:00.000+08:00

Juhannus tuli taas vähän yllättäen. Ei ollut kokkoja eikä vedonlyöntia hukkuneiden määrästä. Anita on lähdössä niin käytiin sen kunniaksi/takia vielä salsa-klubilla. Minun juhlintaa rajoitti ja masensi se, että hävitin lompakkoni jonnekin. Se oli vielä kädessäni kun maksoin junalipun KL Sentral-asemalla mutta pari tuntia myöhemmin kotona en sitä enää löytänyt. Liekö sitten tippunut tai joku täpötäydessä junassa sen läppärilaukun taskusta napannut. En ole vielä aseman löytötavaratoimistossa käynyt, mutta ilmoituksen tein jo ja kortit olen kuolettanut. Mukana meni ainakin luottokortti, paikallinen pankkikortti, ajokortti sekä jotain muuta pikkutavaraa. Rahaa ei mennyt ja suurin harmi on korttien uusimisessa, joka ei varmasti tule olemaan helppoa täältä päin. Eniten harmittaa opiskelijakortin menetys. Olin ansiokkaasti kerännyt siihen noin seitesmän vuoden ajalta lukukausitarroja, joten sen korvaamiseen tarvitaan seitsemän vuoden yliopistolla notkuminen.

4

2006-06-21T00:34:00.000+08:00

Olen saattanut mainitakin jo, että firma muutti uuteen toimistoon KL Sentral-aseman kylkeen kasvavaan yrityskylään. Torni valmistui tuossa kesäkuun alussa ja kaikki uutta ja kiiltävää. Toimiston sisustus on vielä kesken, jotenka laitan siitä kuvia kunhan se vähän valmistuu. Aika ikea-painoitteinen siitäkin tulee. Kuvassa on kuitenkin yksityiskohta tornin hissistä. Etsivä löytää ainakin kolme eroa suomalaisen hissin kerrosvalikkoon. Vihjeeksi mainittakoon, että (ilmeisesti) kantoniksi sana "4" on samankaltainen kuin kuolema ja esimerkiksi "1" tarkoittaa sanaa "varma". Uusi kollega kuitenkin jo ehti jotain kuvia ottamaan.

Ja takas / On the way to KL

2006-06-15T01:42:00.000+08:00

Kauas on pitkä matka, kuten on tullut joskus todettua. Minun matka alkoi torstaina junalla Helsinkiin. Ravintolavaunussa tavattujen persoonallisuuksien jälkeen olikin mukava tutustua Helsinkiin, jossa viimekäynnista on vierähtänyt hieman aikaa. Helsingissä aika kului ympärilleen katsellassa ja ehditiin jopa lounastamaan Kuala Lumpurista Helsinkiin harjoitteluun tulleen tutun kanssa.

My trip back to KL started from Helsinki where I spend my day with my friend. During that time I also had time to have lunch with Pak Yang, a trainee from KL.

Perjantai-iltana matka jatkui Lontooseen, jossa Aneta ja Tomek odottelivat rautatieasemalla. Lentokoneeseen sattui samalla luokalla ollut koulukaveri, joka asui nykyään Englannissa. Pieni on maailma. Lauantai Lontoossa kului lähinnä pakollisia nähtävyyksiä katsellen. Aneta näkyy jo laittaneen muutaman kuvan webiin.

From Helsinki my journey continued to London where Aneta and Tomek were waiting for me at Liverpool Street Railway station. On Saturday me and Aneta wandered around London seeing most of the mandatory London sights. She has already some pics online.

Tomek & Aneta

Picadilly Circus

GAPin uusinta shortsimuotia. Ei oikein sytyttänyt.

GAPs new collection of 2006. I'm still not sure if this is something for me.

Koko Lontoon reissun ehdoton kohokohta oli BODIES...The Exhibition, joka kertoo millaisia ihmiset ovat ihon alta. Kyseessä ei siis ole muovinuket vaan aidot, monin eri tavoin pilkotut ihmisruumiit, jotka on säilötty muovin sisään. Näyttelyssä pidin muun muassa ihan oikeita aivoja, muniaisia ja maksaa kädessäni. Erityisesti ruumista erotettu verisuonisto oli mielenkiintoisen näköinen.

Probably the most interesting part of my short London visit was BODIES...The Exhibition which tells how we humans look under the skin. The exhibition consist of real human bodies with out skin. There you can easily see how muscles work and how bones are attached to each others. This was first when I had a human brain and liver on my hand. Cool!

Anetan ilme kertoo mitä mieltä hän oli näyttelystä aluksi, mutta kehui sitä lopuksi kuitenkin mielenkiintoiseksi. Taustalla on siis ihan oikea (kiinalainen) ihmisen luuranko ja lihaksisto.

As Aneta's face tells, at first she wasn't thrilled about the exhibition. This is the only photo I have, because photography was forbidden.

Sunnuntaina oli vuorosssa bussimatka yhteen maan suosituimpaan lomakohteeseen Brightoniin ja sen rannoille.

On Sunday we headed to Brighton. Local beach was a small disappointment after Malaysia's white sand and crystal clear sea, but otherwise day was nice.

Huomatkaa, että ranta on pelkkää kivikkoa, eikä mitään oikeata hiekkaa. Vesi oli vielä jäätävän kylmää. Mukana Anetan paikallisia tuttuja.

As you can see, instead of sand, beach has lots of small stones.

Maanantaina kiersin kaupunkia yksikseni. Luonnonhistoriallisessa museossa meni muutama tunti dinosauruksia katsellessa ja maanjäristyssimulaattorissa täristessä. Sen jälkeen ehdin vielä käväisemään moderinin taiteen museossa. Täytyy todeta, että aikamoisia teoksia se ihmismieli saa aikaan.

On Monday I went to Natural History Museum to see some dinosaurses and to shake on the earthquake simulator.

Tiistai aamuna oli sitten lento Hong Kongin kautta Kuala Lumpuriin. Siitä ei isompia tarinoita jälkipolville jäänyt. Päivä meni jetlagin aiheuttaman väsymyksen kanssa taistellessa. Päivällä ehdin käydä muun muassa uudella toimistolla. Iltasella kävin kavereiden kanssa vihdoinkin haukaamassa intialaista illallista. Puheluista ja puheista päätellen minua on jo vähän odotettu, mikä on kiva. Valitettavasti suurin osa vain taitaa kadota maailmalle elokuun aikana. Sää on kuin sauna. Yli 30 lämmintä ja korkea ilmankosteus. Onneksi se ei ole ihan joka päiväistä. En edes muistanut, että täkäläinen ruoka oli näin tulista.

On Tuesday morning I left London to Hong Kong where I took a plane to KL. KL seems to be still mostly the same. It was nice to meet all nice KL people after a while.

Back to KL

2006-06-08T18:34:00.000+08:00

Almost ready to go, 5 weeks of home is soon over and I'm heading back to KL. First few days in London with Aneta and Tom. Never been there before so it should be interesting.

I'm eager to go back, but I also enjoyed my time at home too. It's nice to see all nice KL people again. At least it will be change of scenery.

Home again

2006-05-08T04:52:00.000+08:00

I've been now a week at home. It's not so bad place after all. It's nice to meet all old friends and talk (mostly) in my own mother tongue. Same time I'm still missing KL, friends in KL and all the mess and action what KL has.

During the days weather is okay but it get's pretty cool during nights. Well, at least I can finally wear my jacket.

Kotona taas

2006-05-08T04:50:00.000+08:00

Kotona ollaan. Vähän toista viikkoa on aikaa jo vierähtänyt. Edelleen erityisesti illat ja yöt ovat kylmiä mutta muuten mitään käänteistä kulttuurishokkia ei ole ilmennyt. Nyt vain jos sais kaikki suunnitelmat toteutettua ennen paluuta niin olis hyvä.

Vähiin käy ennen kuin loppuu

2006-04-22T18:20:00.000+08:00

KL aamut alkavat olemaan vähissä. Lähtötunnelmissa ollaan, mutta vaikka mitään konkreettista ei olekaan tapahtunut. Tänään vain valmistautumista tupareihin.

Tällä viikolla vielä ehti tulla uusia kulttuurikokemuksia. Kämppäkaveri toi meidän kämpään yöksi malaijituttunsa. Ongelma oli se, että tyttö ei olisi saanut viettää yötään 3 vieraan, ennen kaikkea valkoisen, miehen kanssa ilman sukulaisia. Olkkarin sinänsä mukava sohva oli ainoa vaapaa paikka, mutta siinä nukkumista varten hän olisi tarvinnut herätyskellon, jotta olisi herännyt ennen meitä, koska me emme saaneet nähdä häntä ilman huivia. No lopulta ongelma ratkesi siten, että minä menin uuteen asuntoon, joka ei silloin ollut ihan vielä valmis ja hän nukkui minun huoneessa.

Keskiviikkona oli järjestin luultavasti viimeisen tapahtumani Malesian harjoittelijoiden pomomiehenä. Käytiin hohtokeilaamassa läheissä ostarissa. Paikalle tuli reilut parikymmentä henkeä ja kivaa oli. Hirveä härdilli rahojen tasaamisen kanssa, mutta yllättävän hyvin homma meni. En käsitä miksei tehty tuota aikaisemmin.

Uusi asunto / New apartment

2006-04-17T01:05:00.000+08:00

Kun tämä kuitenkin kiinnostaa kielisiä kavereita niin laitetaan nyt vähän englantia sekaan.
New flat is 95% ready. I just couldn't be bothered to write different posts in Finnish and in English, so it's all mixed there.

Tästä siis lähdettiin. Vähän on vielä tyhjää.
Start. It's still a bit empty.

Hitaasti mutta varmasti huonekaluja alkoi olla kasattuna. Tämä kuva taitaa olla kahden päivän ahkeroinnin jälkeen.
Slowly pile of boxes turned to furniture. This picture is after two (lazy) evenings of assembying.

Jätettäkin syntyy aikalailla...
Pretty impressive pile of waste.

Tämä kuva ei varsinaisesti liity mihinkään millään tavalla, mutta on tärkeää syödä hyvin. Dani oli tehnyt kohtuullisen hyvää pastasoosia ja kutsui sitten muutkin syömään.
This picture has nothing to do with anything. It's just important to remember eat. Dani had cooked fairly good pastasauce.

Jälkkäriksi oli minun koko viime viikon kokkaama vesimeloni. Reseptin varastin Jamie Oliverilta. Onneksi saatiin naapurista pari kaveria auttamaan.
Dessert was a watermelon. I spend most of last week preparing it. I got the recipe from Jamie Oliver. Luckily we didn't have finish it all alone and some friends in neighbour helped us.

Viimeinkin tänä iltana homma alkaa valmistumaan. Vishen toi äitinsä kaupasta maton, verhot ja erilaisia esineitä hyllylle pantavaksi. Huomatkaa koriste tyynyt hyllyn päällä. Taulun sijoituspaikka ei ole lopullinen. Ei vain sattunut olemaan yhtään naulaa käsillä, joten ripustettiin se olemassa olevaan. Kuvassa olkkari.
Finally tonight everything seems to be ready. Vishen brought us some decorative items and curtains from his mom's store. Please note decorative cushions on the shelf.

Minun makkari.
My room
Näkymä ruokapöydältä käsin. Keittiö on oikealla. Komia hirvenpää jää oikealle yläviistoon.
View from livingroom. Kitchen is on right.

Ihan kiva kämppä siis. Kuin suoraan Ikean kuvastosta.
So quite nice apartment. Like made for Ikea's catalog with all latest trendy metrosexual details.

New IM account

2006-04-15T15:09:00.000+08:00

I accidentally broke my MSN account so badly that I had to create a new. Please, don't ask how, I don't know it either. New account you can see in attached image. Please update your contacts and you can delete the old account. Same account works also for Yahoo IM, but I don't use it too often.

Hyvää pääsiäistä

2006-04-15T14:52:00.000+08:00

Pitkäperjantai oli ja meni. Lankalauantaita vietetään. Täällä sitä ei mitenkään huomaa vaikka pääsiäinen yleensä tiedetäänkin. Sekä perjantai ja maanantai ovat normaaleja arkipäivä. Kristityt käyvät kirkossa sitten omalla ajallaan. Kuvassa Thaimaasta mukaan tarttunut buddha ja postin tuomia pääsiäistipuja. Hyvää pääsiäistä.

Buying

2006-04-11T01:06:00.000+08:00

Fine, as requested, here it goes...

Guy shopping. As you might know I'm just about to move to a new apartment. The new apartment is located in same condo where I stay now. That is nice, because I'll have to move there almost everything what I own. It's almost a suitcase full cheap T-shirts and other stuff.

For the new home we needed new furniture. Actually we needed new everything as the apartment was completely empty. On this rainy Saturday we head to Ikea, the heaven of cheap and colorful furniture. It was a tough day. It wasn't any girlie shopping where you spend a whole day in a mall and eventually end up buy a new pair of shoes just for sake of buying.

No, we were not shopping; we were buying. We bought sofas, shelves, chairs, tables, beds, practically everything what people need for living. A wooden table for kitchen, a velvet bed for my bed room, toilet brushes, cups, spoons, couple of carpets, even pictures and picture frames. Eventually we ended up spending almost six hours in the furniture store. Wow, that must be the longest time I've ever spend in a shop. Of course the results were quite impressive too. When we were leaving we had seven full shopping carts. (That is more than two for each.) On top everything there was a big Swedish moose head which will be hanged on the wall. I can hardly wait for that.

Shoppailua

2006-04-08T20:44:00.000+08:00

Koska uusi asunto, johon olen muuttamassa on tyhjä, tänään käytiin Ikeassa hakemassa välttämättömimmät perustarpeet, kuten pöytiä, peilejä, sohva, muutama hylly, kaappeja, sänkyjä ja kaikkea mitä ihmisasunnossa nyt tarvitaan. Ylemmässä kuvassa on kämpän vielä hieman avoin olkkari ja alemassa naapurin perhe. Oikein rauhalliselta porukalta näyttävät.

Homma hoidettiin ihan mies voimin. Viitisen tuntia siinä meni, mutta lopulta tavaraa kertyi vajaalla kymppitonnilla ja yhteensä 7 ostoskärryllistä. Välillä käytiin syömässä lihapullia ja pottuja. (Miksi niihin pottuihin pitää laittaa Ruotsin lippu?) Kotiinkuljetus vie vielä pari päivää, sitten pääsee muuttamaan. Värivalikoima on julma mutta komia. On kromia ja tummaa sävyä niin on helppo pitää puhtaana. Oikein hieno kämppä siitä tulee. Pomon äiti on sisustussuunnittelija tai jotain sinnepäin ja siltä saadaan sohvalle jotain muodikkaita tyynyjä ja hyllylle kynttilöitä ja muita esineitä. Koko homma on valmis loppuviikosta kunhan saadaan tänään löytynyt komia hirven pää seinälle.

Sauna

2006-04-02T23:10:00.000+08:00

Varsinaisesti saunaa ei ole tullut ikävä, kun hellettä ja kosteutta on ihan omastakin takaa. Kaverit järjestivät eilen allas-grillibileet ja lupasivat minulle, että pääsen oikein saunaan niin pakkohan se oli käydä. No miesten sauna ei toiminut, joten se jäi sitten kokeilematta. Helon kiuas siellä kuitenkin näkyi olevan.

Nappasin kuitenkin kuvan saunan käyttöohjeista. Suomalaistenkin lienee hyvä kerrata nämä ohjeet, koska näistä ohjeista lipsutaan suomessa aikalailla. Tärkein sääntöhän on, että saunassa täytyy olla soveliaasti pukeutunut. Saunassa ei myöskään saa syödä, juoda tai tupakoida. Saunassa kävijöiden on myös hyvä konsultoida lääkäriään ennen saunaan menoa. Vai oliko se niin, että jos ei sauna, terva tai viina auta niin tauti on kuolemaksi.

Eipä arkea kummempaa

2006-04-01T18:16:00.000+08:00

Eipä tänne mitään kummempaa. Kuva on muistaakseni marraskuulta, eräästä malaiji-lounaspaikasta jossa tulee käytyä aika usein. Jokseenkin vaatimattomat puitteet, mutta en viitsi valittaa koska viimeksi laskettiin, että yhden lounaan hinnaksi tuli 63 eurosenttiä. Kokiksen hinta on yli puolet kokonaissummasta. Jostain syystä minulla on aika tuima ilme. En kyllä muista syytä moiseen. Ehkä paistettu riisi oli myöhässä.

Firmaan on tullut uusi kiinalainen kaveri. Muistan kun hän oli haastattelussa. Neuvotteluhuoneesta kuului aina välillä kovaääninen nauru ja kohta haastattelija ryntää sieltä pois ja sanoo että tämä kaveri on ihan hullu. Se pitää palkata ennen kuin joku muu ehtii. Harrastuksekseen tämä ilmoitti tosi-tv ohjelmiin osallistumisen. Jonkun shown jälkeen häntä oli kuuleman ehdotettu Malesian vihatuimmaksi julkkikseksi. Hauska kaveri kuitenkin.

Meissä kaikissa oleva pieni intialainen sen kuin vain kasvaa minussa. Tällä viikolla hankin ensimmäisen bhangra-biisin. Tai no se sattui olemaan Inside Manin tunnarina, ja se jotenkin jäi mieleen. Muutenkin ihan katsomisen arvoinen Spike Lee-leffa. Onneksi Anita tietää kaikki intialaiset rockstarat, joten löysin sen kappaleen.

Samassa kämpässä asuva puolalainen pariskunta, jonka kanssa käytiin Phuketissa päätti sitten peruuttaa hääsuunnitelmansa ja erota viiden vuoden yhdessä olon jälkeen. Tämä tapahtui pari viikkoa sitten, ja kämpässä on ollut aika jäätävä tunnelma viimeaikoina. En ole ihan hirveästi iltojani halunnut kotona viettää. Huomenna pitäis vähän helpottaa, kun toinen lähtee takaisin.

Tänään yksi Australialainen kaveri soitteli. Halusi vain sanoa, että on saanut uuden puhelimen ja puhelinnumeron. Viimeksi kun tavattiin niin puoliksi vahingossa siirrettiin hänen "fyysinen olemus uima-altaan reunalta itse altaaseen" niin kuin hän tämän asian ilmaisi. Harmi vain, ettei silloin ehditty ottaa lompakkoa ja puhelinta taskuista.

Muuttohommia olen myös pohtinut. Yritän muuttaa vähän hiljaisempaan asuntoon, kun nyt ihan tosissaan olen alkanut suunnittelemaan gradun suunnittelun aloittamisen valmistelua. Tässä asunnossa se ei kuitenkaan oikein onnistuisi. Samasta taloyhtiöstä on löytynyt hiljattain rempattu kämppä. Ainoa ongelma on se, että sitä ei ole kalustettu. Onneksi pomo lupasi lähteä firman luottokortin kanssa Ikeaan shoppailemaan.

Suomi tj on jotain 25-45. Toivottavasti tykkäätte valokuvista. Valokuvahakemisto väittää, että siellä olisi tällä hetkellä 4,5 gigatavua elikkäs noin 3600 kuvaa.

Melankoliaa

2006-03-26T00:19:00.000+08:00

Lauantai illan päikkärit venähtivät vähän enkä sitten kerennyt enää mukaan illan rientoihin. Viime aikoina olen alkanut kuuntelemaan enemmän suomalaisita musiikkia. Liekö tuo oire koti-ikävästä.

Mutta onko kukaan oikeasti kuunnellut mistä nämä laulut kertovat? Suomalaiset ovat tunnettuja melankoliastaan mutta tämä alkaa jo tuntumaan jotenkin naurettavalta pelottavalta.

Kotiteollisuuden Minä olen kappaleen ensimmäinen säkeistö:

...Ja se mies,
Jussi seisoo yksin suon laidalla,
on kuokka pudonnut,
räkä valuu hikisellä poskella.
Eikä mies tiedä mitä tehdä, mihin mennä nyt,
on sillä kylmä, kylmä kuten sisälläni on.

Toinen säkeistö alkaa samaan tapaan...

Katson ulos ikkunasta,
en näe iloa täällä.
Levinneitä hiekkalaatikoita,
räkäisiä lähikapakoita.
Joista yksinhuoltajat raahaavat yhden yön toivojaan,
jotka poistuvat aamulla,
ennen kuin lapset heräävät...

Oevoe, ja tuonne pitäis mennä takas? Minä ainakin kieltädyn olemasta Jussi.

No entäs Timo Rautiainen. Perheellinen mies ja opettaja, sivutoiminen rokkistara. Ei siis pitäisi olla mitään erityistä syytä huoleen tai aiheettomaan melankoliaan.

Ei työtön usko parempaan huomiseen
hän purkaa itsesääliään juomiseen

Yö tummuu, aikapommi taas räjähtää
ja jälleen isku ensimmäinen läjähtää
kai liian raskas elämän punnus on
nämä huudot perhehelvetin tunnus on

Älä enää lyö
nämä mustelmat, arvet lyöntien häviää
älä enää lyö
vaan siltikin sieluun henkinen kipu jää
älä enää lyö
se tuska ja pelko on elinikäinen
älä enää lyö
ja varjona kannan sen

Oho, perheväkivaltaa... no entäs Elegia sitten. Alku on ainakin lupaava...

Joi poika senkin kuukauden
ja aikaan kauniin aamunkoiton
hän kouristeli itkien
nyt viina veisi voiton

Ja tätähän riittää aina viimeiseen säkeistöön asti.

Ei kiire vaivannut kysyjää
vain yhdestä oli huoli
soittakaa kirkolle
kun poika äsken kuoli

Kyllä tässä nyt joku vika täytyy olla. Nämä molemmat ovat top10 bändejä suomessa.

No Leevin and the Leavings on myös suosittu ja Göstä aina teki hauskoja lauluja. Jos Helsinki on kaunis...

Jos Helsinki on hetkisen kaunis
Kun on valkoinen maa
Pian räntää sataa taas
Jos Helsinki on hetkisen kaunis
Se unta on vaan
Turhaa unelmaa

No se siitä...

No joulu ainakin on ilon ja lasten juhla. Ei siis mitään syytä synkkyyteen kun on kupu täynnä kinkkua ja suklaata ja kuusen alusta täynnä lahjoja.

Hetken kestää elämä
ja sekin synkkä ja ikävä.
Hei, tonttu-ukot hyppikää,
nyt on riemun raikkahin aika!

Ei ihme, että suomalaiset johtavat maailman itsemurhatilastoja jos kerran listamusiikki on tälläista. No, kyllä minäkin noita kappaleita kuuntelen ja onneksi ainakin minulla on vähän iloisempiakin lauluja.

Conan ja Kofola

2006-03-23T00:09:00.000+08:00

Pari päivää sitten sain viimeinkin netistä tämän Suomessa paljon kohua herättäneen Conan jakson. Ihan hauskahan se oli. Pari kaveria sen jo kerkesi näkemään. Aika eksoottiselta Suomi kuuleman vaikuttaa. Minusta siinä oli annettu vähän ankea kuva. Vai muistanko vain väärin.

Kofola kuvaukset oli ja meni. Itse en sinne kutsua saanut. Pari tyttöä meidän porukasta sinne pääsivät ja tienasivat helpon tonnin. Kuuleman suurin osa paikalla olleista miehistä oli ollut meitä vanhempia ja mahakkaampia. Ei kai satuttu ihan siihen ryhmään mitä mainokseen haettiin. Siellä oli kuuleman rakennettu pieni Tsekkiläinen ranta mainoksineen kaikkineen, jossa osallistujien piti sitten olla. Kofolaa mukana olleet eivät olleet päässet maistamaan ja kuvauksissa käytetty juoma oli Coka Colaa. Näin meitä kuluttajia huijataan.

Salmiakkia

2006-03-20T00:16:00.000+08:00

Joku aika sitten kerroin, että törmäsin tähän Malesialaiseen Allaniin, joka oli tehnyt työharjoittelunsa Suomessa. Muutama päivä sitten se soitteli ja sanoi, että sillä olis jotain minulle. Yleensä kun joku AIESECista soittaa niin se tietää minulle jotain hommia. GP:n jälkeen pysähdyttiin KL Sentralille syömään ja siellä oli muutama paikallinenkin tuttu. (Paluumatka kesti muuten yli kolmetuntia. Jälleen hyvä esimerkki Malesialaisesta organisointikyvyistä.)

No Allan sitten tulee sinne. Paikalliset kertoivat, että se oli haeskellut minua jo pidemmän aikaa. Mukanaan hänellä oli kovasti tutun näköinen paketti. Oli kuuleman ajatellut, että kaipaisin välillä jotain Suomalaista, mutta ei kuitenkaan suostunut kertomaan, että mistä se oli tuon paketin hankkinut.
Kuten ylemmästä kuvasta näkyy, niin formulakisoista ollaan tulossa ja asianmukaiset kannustusvermeet on päällä. Allanin kanssa kuvassa oleva tyttö on Kenialainen Pilli, joka tuli tänne pariksi kuukaudeksi työharjoitteluun. Kolme vuotta sitten. Jotenkin tykkään kuvan väreistä. Melkein pitäis koittaa myydä tuo kuva Benettonille.

Formulat

2006-03-19T23:48:00.000+08:00

No nyt on tämän vuoden Malesian GP ollut ja mennyt. Suomalaismenestyksen osaltahan siitä ei jäänyt tarinoita kerrottavaksi.

Matka kisapaikalla alkoi puolelta päivin. Sepangiin pääsy on melkoista tuskaa jos ei halua ihan älyttömyyksiä maksaa. Matkaan meni 1,5 tuntia ja minulta se vaati kahden junan ja bussin käyttöä. Viimein perillä oikea portti löytyi ja portilla oli tietysti tarkastus jossa kaikki kielletyt tavarat kuten vesi ja suklaa otettiin pois. Kaikki piti ostaa kiskurihintaan alueen sisältä.

Kisa meni miten meni. Kimin ehdin näkemään kerran ennen kuin tuli tieto, että se keskeytti. Ihan kisan alussa väkijoukossa liehui useampikin suomenlippu mutta muutaman kierroksen jälkeen ne pikkuhiljaa sitten katosivat. Jostain syystä tähän katsomoon ei näkynyt mikään valo- tai tulostaulu, joten oli kokoajan vähän epäselvää, että missä mennään. Autot kun porhalsivat siitä ohi parisataa lasissa, joten kovin tarkkaan siinä ei ehtinyt seuraamaan, että kuka ohitti ja kenet. Ainakin opin sen, että GP-lipuissa ei kannata säästellä vaikka muuten ihan hyvä paikka olikin. Ne autot ovat muuten yllättävän kovaäänisiä. Onneksi satuin ostamaan korvatulpat.

Täytyy myöntää, että kisa oli vaikuttavampi kokemus kuin aluksi luulin. Mikään varsinainen Formulafani en ole koskaan ollut, mutta kyllä nopeissa ja kovaäänisissä autoissa aina jotain mielenkiintoa on. Jostain syystä kuvien lisäys tekstin sekaan ei onnistu kivuttomasti, joten niitä joutuupi nyt katsomaan pelkästään Flikrssä.

Kisatunnelmaa

2006-03-19T11:34:00.000+08:00

Loppuviikosta alkaen kaupungin klubit ovat järjestelleet erilaisia F1-bileitä. Paikalle on raahattu soittajia DJ Tiëstosta alkaen. En tosin ole käynyt yksissäkään. Lippujen hinnoissa on GP extraa ja mielenkiintoisimmat bileet ovat itse formularadalla, jonne on aina vähän tuskaa mennä. Aina välillä kuulen sekalaisa raportteja, että "se toinen suomalainen" on bongattu aina jossain ostarissa tai promotilaisuudessa. Ite en kuitenkaan yhtään kuskia nähnyt.

Perjantaina oli pyhän Patrikin päivä. Sitä tietenkin vietetiin irkkupubissa U2:sen ja tarjous Guinnesin voimin. Lähtiessä paikan ravintolapäällikkö tuli juttumaan minua ja Kenialaista kaveria. Väitti tuntevansa muitakin suomalaisia. Oli kuuleman jäänyt naamat mieleen aikaisemmilta kerroilta. Pitänee harkita paikan vaihtoa.

Nyt alkaa olemaan jo kiire Sepangiin.

Maailmankartta

2006-03-16T23:55:00.000+08:00

Tuukan ideasta innostuin perhtymään kunnolla Google Earthiin ja alkoihan sieltä löytymään tuttuja paikkoja. Google Earth on Googlen karttaohjelma, jolla maailmaa voi katsella lintuperspektiivistä sateliittikuvien avulla. Se tulee ainakin osana mainiota Google Packia mutta sen luultavasti saa myös erikseen.

Taloyhtiö, jossa asun löytyy kun syöttää hakukenttään koordinaateiksi 3.126616641735, 101.6742466986 Joistain paikoista olen laittanut jo kuvia myös maan kamaralta. Tekstin linkit viittaavat niihin kuviin tai muuten vain aiheeseen liittyvään sivuun.

Kuvan iso nuoli osoittaa condoa, jossa asun. Lähelle suurentamalla sieltä pystyy ainakin erottamaan uima-altaan. Samassa kuvassa on merkittynä yksi vakio ruokapaikka ja Bangsarin juna-asema, jota tulee käytettyä päivittäin.

Vasemmalle yläviistoon menevää tietä seuraamalla pääsee Bangsar Baruun, jossa on kauppoja ravintoloita ja klubeja. Rautatietä seuraamalla oikealle tullaan pian KL Sentraliin, joka on kaupungin keskusrautatieasema. Vasemmalla alaviistossa tulee pian vastaan Mid Valley Megamall, joka on yksi KL:n isoista ostareista.

Näkymää numerosta yksi voi ihastella täältä. Kakkosesta on taas kuva täällä. Numero kolmen kohdalla kadut ovat huonokuntoisia.

Toinen kuva on sitten Kuala Lumpur City Centrestä, elikkäs tutummin KLCC:stä. Paikan koordinaatit ovat 3.15509588503, 101.713536771. Kuvassa näkyvät kaksoistornit ja niiden vieressä oleva mukava puisto lampineen ja uima-altaineen. Torneja voi katsella vähän eri vinkkelistä täältä. Oho, tulipa paljon linkkejä.

Lentsu, taas

2006-03-13T00:29:00.000+08:00

Taas. Jotenki tämä homma alkaa vaikuttaa uskomattomalta. Kotosuomessa ei tule mitään nuhaa kummempaa kuin kerran viidessä vuodessa mutta täällä on varmaan jo viides kerta kun makaan päivän sängyssä flunssan takia. Ja ulkona on liki 30 astetta lämmintä. En ole vielä tarkistanut denguekuumeen oireita mutta tuskin on siitä kyse.

Aneta on lähdössä. Torstain järjestin illallisen, jonka jälkeen mentiin Leviksen sponssaamiin bileisiin Zoukiin. Perjantai meni muuten vain ollessa ja sairastaessa. Lauantaina käytiin Selman kanssa epsanjalaisessa raflassa aamupalalla ja innostuttiin siitä niin, että järjesttiin sinne vähän pienemmän porukan illallinen. Itse kuitenkin jouduin lentsun takia lähtemään aika aikaisin. Tänään sunnuntaina on sitten poltettu kuvia cd:lle ja muuten vain oltu. Tilattiin ruokaa läheisestä intialaisesta raflasta. Huomasin, että pysyn jo syömään tikka masala kanan ilman juomista. Kauas on tultu pottumuusin mausteista. Sittemmin tässä on käynyt väkeä sanomassa hyvästejä. Itse taidan sanoa ne vasta aamulla kunhan ratkaisen vain tämän läksiäislahjaksi saamani ongelman.

Koekuvaukset

2006-03-08T23:58:00.000+08:00

Taloyhtiössä on kuuleman löytynyt denguekuumetta. Sehän on jokseenkin tappava moskiittojen levittämä tauti. Kahvinloppuja jättäminen kuppiin kiellettiin ehdottomasti.

Tänään oli myös koekuvaukset Tsekkiläisen Kofola-juoman mainokseen. Kyseessähän on neuvostoajan Coka-Colan korvike, joka varsin suosittua Tsekissä, Slovakiassa ja Puolassa. Jälleen en osaa ihan tarkalleen selittää, että mitenkä minä noihin kuvauksiin päädyin. Pari tuttua niistä puhui ja ne sitten houkutteli mukaan ja ilmeisesti vielä antoivat mainostoimistolle puhelinnumeron. Kuala Lumpurista on kuuleman vaikea löytää Tsekkien näköisiä ihmisiä. Vähän huolestuttaa vain se, että siellä kuvauksissa kysyttiin, kuinka vähissä vaatteissa uskallan kameran eteen mennä.

Suomalaisia

2006-03-06T01:08:00.000+08:00

AIESEC UKM järjesti perjantaina vuosittaisen illallisen Equatorial hotellissa. Myös meidät oli kutsuttu. Pääsimme istumaan ihan esiintymislavan viereen VIP-pöytään. Muiden piti hakea ruokansa itse seisovasta pöydästä mutta meille jopa ruokaliina levitettiin syliin ennen illallisen alkua. Muuten homma meni aika ennalta arvattavan kaavan mukaan. Oli jonkinlaista ohjelmaa, huono stand-up koomikko ja palkintojen jakoa. Malesialaiseen tapaan paikalle oli kutsuttu joku yliopiston vaikutusvaltainen taho kunniavieraaksi, jolla oli kaikkea pientä virallista tehtävää illan aikana.

Jossain vaiheessa iltaa viereen istahti kiinalainen kaveri, joka kysyi selvällä suomen kielellä olenko minä se suomalainen. Tilanne oli aika yllättävä ja vastasin sitten siihen englanniksi. Kaveri oli tehnyt oman harjoittelunsa suomessa. Oli tehnyt hommia Fortumille Helsingissä, Jyväskylässä ja jossain pienessä kylässä Porin lähellä. Paluu oli kuuleman tapahtunut vuosi sitten ja nyt hän oli töissä Malesian Fortumilla. Kovasti oli kuuleman ikävä takaisin suomeen, mutta ensikerralla aikoi ottaa enemmän mausteita mukaan. Mitään erityistä aksenttia en kuullut puheessa ja se oli selvää aina niin kauan kuin sanavarasto riitti. Jutustelun aiheet vaihtelivat jääkiekosta ("se ruotti perrkele") aina Matti Nykäsen viimeisimpiin edesottamuksiin. Näin sitä suomea viedään maailmalle.